Uroskarhut toivottaa lukijoilleen hyvää ja suunnistusrikasta uutta vuotta 2013. Vuoden 2012 tapahtumia voi käydä vielä kerran ihailemassa juutuubista tai miksei joku innokas voisi kertaukseksi lukea kaikkia 59 vuoden tekstiä uudestaan. Uroskarhut nähdään taas tositoimissa heti vuoden alusta lähtien =)



Hyvää uutta vuotta 2013!!!!!
t. Uroskarhut

Hengissä ollaan vielä, vaikka maailmanlopun piti jo tuleman. Tuomionpäiväsisäsuunnistus onnistui ratamestari/kartantekijän/järjestelijän mielestä loppujen lopuksi melko hyvin sillä kävellessäni kameran kanssa ympäri koulua saatoin kuulla kaikkialta naurun remakkaa. Tärkeintähän tässä harjoituksessa oli ( kuten kaikissa harjoituksissa yleensäkin pitäisi olla ) opetella uusia asioita ja pitää samalla hauskaa. Kun parhaimmat juoksijat juoksivat vielä kahdeksattakin kertaa rataa ympäri ei se sitten ollutkaan ehkä niin huono kuin pelkäsin.

 Rata oli kaikilta osin haastava eikä sitä helpottanut valojen sammuminen talosta parin suunnistajan jälkeen. Parin sähkökeskeskuksessa käynnin jälkeen suurin osa valoista saatiin takaisin ja nekin jotka jäivät pimeiksi loivat oikeastaan vain tilanteeseen sopivaa jännittävää tunnelmaa. Suunnistukseen valoilla ei pitänyt olla vaikutusta, mutta silti yllättävän moni tarttui ratamestarin tahallisiin ja tahattomiin koukkuihin. Nelosrastilta tuli runsaasti "hylkyjä", kun ratamestari oli laittanut läheisen oven pidikkeeksi epähuomiossa rastileimasin jossa melkein kaikki sitten leimasivat, vaikka oikea rasti oli viiden metrin päässä portaita alaspäin. Oikeasti hylkyjä tästä ei siis otettu oman virheeni vuoksi ja koska sillä ei ajallisesti ollut juuri mitään merkitystä. Alkulenkillä tuli myös muutamia hylkyjä kun vauhdikkaassa suunnistuksessa jäi jokin rasteista väliin kuten itseasiassa itsellenikin kävi kun ensimmäistä kertaa radan testijuoksin.

Toinen ratamestari erikoinen oli rastiväli 7-8 joka itseasiassa on paljon helpompi kuin miltä se kartasta voi ensisilmäykseltä näyttää. Rastilta toiselle näkee jos osaa vain nostaa päätään ja katsoa oikeaan suuntaan. Monet menivät kuitenkin siihen vipuun että 8 rasti joka oli itseasiassa liikuntasalin katsomossa oli merkattu ylimpään kerrokseen ja nousivat 6. rastille asti etsimään oikeaa reittiä kunnes tajusivat olevansa aivan väärässä paikassa.

Kaiken kaikkiaan harjoitus onnistui erinomaisesti jostai erityiskiitos kuuluu PSYL:in liikunnanopettaja Anne Varikselle jota ilman tapahtuma ei olisi onnistunut. Ja kiitokset myös hiisi-seppäselle koska "HÄN joutui tekemään kaiken työn" ja tietysti kaikille jotka uskalsivat harjoitukseemme osallistua :)

Kuvia tullee kun ne saadaan tietomasiinaan asti.

Tulokset 
Väliajat

K-P Seppänen

Ylläkseltä ollaan jo palattu (hyvissä voimissa?) ja onkin hyvä vielä tutkailla parin viimeisen päivän tapahtumia. Torstaille oli suunnitelmissa ei ollut ihmeellisiä suunnitelmia joten lähdettiin vapaalla hiihtelemään tunturi ympäri taasen. Porukkaan kuului tällä kertaa Heikki, K-P, Begi ja Jarkko. Puolivälissä Ylläsjärven lasketturinteiden alla tutun näköisisä kavereita tuli vastaan moottoroitujen ilveksienä selässä. Tumppi ja Hermanni olivat päättääneet ottaa vähän "rennommin" ja ottaa matkan tekoon vähän vauhtiakin mukaan. Ylläksen yli oli kuulemma sujautettu sellaista vauhtia, että Hermannilla ei kauheasti aikaa ollut edes kuvailla maisemia. Nopean sananvaihdon jälkeen pojat kiitivät horisonttiin ja me muut jatkoimme hieman rauhallisempaan tahtiin.  Itsellä ei jostain syystä ollut tuona päivänä yhtään hiihtofiilistä ja hiihto tuntui muutenkin takkuiselta mutta Heikki ja Begi kiitivät eteenpäin sitäkin vauhdikkaammin joten olihan siinä jotenkin kuitenkin sinniteltävä perässä. Kun Kesänginkeitaalta oli munkit syöty loppumatka taittui loppumatkakin jo hieman paremmin. Illalla käytiin vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi jo melkein perinteeksi muodostuneella pulkkamäki reissulla Isonmettän nousulla. Vauhti ei ollut hurjaa mutta jotain muuuta hyvää tehtiin kun toivotettiin vastaantulleelle hiihtäjällä yhdessä tuumin hyvää itsenäisyyspäivää ja levitettiin myös sanaa Uroskarhuista. Kohta ollaan kuulkaas jo niin tunnettuja että.




Perjantaina oli jo etukäteen poikien kanssa päätetty että lähdetään ottaa mittaa Pirunkurusta joka on melko jyrkkä kuru joka nousee Kesängin päälle. Pirunkuru tuntui aluksi melko pahalta mutta lopulta se meni jo umpihangessa kävelyksi kun suksilla ei oikeen eteenpäin päässyt. Noustessa pojat vähän arpoivat että jos vetäisis murtsikoilla alas samasta mistä noustiin mutta onneks kukaan hullu ei lähteny sentään tappamaan itseään. Kesängin huipulta lähdettiin sitten laskettelemaan hieman loivempaa rinnettä alaspäin ja voisin jopa melkein vannoa että alamäkeen meno oli nopeampaa kuin noin tunnin nousu. Kun oltiin takaisin Kesängin juurella päätettiin vielä poiketa Kesänginkeitaalle ja sitten pois. Eihän se nyt niin helposti kuitenkaan mennyt. Minä ja Hermanni päätettiin ottaa oma reitinvalinta ja lähdettiin kiertämään tunturia eri suuntaan kuin muina päivinä. Jottei matka perinteisellä tyylillä olisi ollut liian helppo otettiin loppumatkasta vielä Lousujärven lisälenkki käyttöön. Matkalla nähtiin miten viimeisetkin latukahvilat menivät kiinni ja pimeys laskeutui maastoon. Muita hiihtäjiä ei enää kauheasti näkynyt kun Uroskarhut taittoivat matkaansa. Jossain kohtaa alkoi epäilys hieman iskeä kun Ylläs alkoi jäädä selän taakse ja itsellenkin reitti alkoi näyttää ihmeen oudolta vaikka olin sieltä joskus hiihtänyt. Tuskalliset kilometrit taittuivat hitaasti ja majoitukselta jo soitettiin että mihis pojat on eksyny. Lopulta alkoi velhonkodan valot näkyä ja tiedettiin ettei matkaan enää ollut kuin muutama kilometri jäljellä. Hermanni alkoi olla jo niin sipissä että hiihti jo silmätkiinnkin mutta onneksi perille päästiin vielä ehjin nahoin. Aikaa hienolle reissullemme kertyi noin 6h ja 30min että tuli sitä taas reenattua. Jos pääsis ees tääl Poris viikontuntimääris tohon.

K-P Seppänen

Tämä aamu alkoi totuttuun tapaan kovassa pakkasessa. Onneksi aamu kuitenkin venyi joten ilma ehti lämmetä ennen lähtöä kohti yllästä. Kellahtelainen veti kuitenkin kass(e)istaan päivän tyhjän arvan: Veskun hiukan ennen nakkisotaa Reimarasteilta voittaman haalarin. Kapa sitten sai kunnian vetää sen päiväksi päälleen. Punainen, keltainen, valkoinen ja olkatoppaukset olivat suvassa sovussa tuossa upeassa tuotteessa. Tällä kertaa aivopierun johdosta kävellen laskittelusuksia kantaen. Mikäs siinä kävellessä kun pakkanen laski sitä mukaa kun päästiin ylemmäs. Reilusti -20 lähdettiin ja -12 päästiin. Napattiin loput kamat vuokraamosta ja täysillä lasten rinteeseen. Siinä taas opeteltiin laskemisen alkeita. Joku kynsi jo hississäkin et tuli sekin kerrattua. Eipä siitä mitään tullut joten siirryttiin isompiin rinteisiin. Hissillä ylös ja sukset pois jalasta. Kävellen kun lähdettiin toiselle puolelle tunturia. Kenen idea lieni taas tämäkin? toisella puolella olikin sit komiaa laskitella. Löyty puuteria, puita ja suljettu pizzeeria. Jotku sortu jo Hesemättöön mutta onneks suurin osa meni pitkäks aikaa ravintolaan venailee burgeria ja bratwurstia. Varsin hyvinhän tuo maistu. Ja eiku takas rinteeseen. Siinä sit keretiin laskee viel parikertaa ennen lähtöö takasin äkäslompolon puolelle. Siin kokeiltiin vielä pari kertaa isoa rinnettä ja muuten sit parkkia. Paitsi Begi joka oli nössö eikä uskaltanu mennä telluillaan boksiin. Ehkä hyvä niin ni äijä on ehjä (paitsi päästään). Aika alkoi loppua ni kamat vuokraamoon ja kohti saunaa. Kapa ei tosin saanu sitä tilattua kun Jopen numeroa ei kännykästä löytynyt. Kirjekyyhkyvälittämöstä onnneksi löytyi apu ja sauna alkoi lämmetä. Matka kämpille tapahtui kelkalla, suksilla, tuplasuksilla tai kävellen, tossuttelijat tunsivat syrjimistä ja lähes syystä. Saunan ja Kellahtelaisen ja Hiisi-Seppä+sen tekemien joulutorttujen kautta siis suunta kohti kauppaa ja Selvää Pyytä. Ohjelmassa oli Millenium trivialin-mestaruuskisa, jossa Mikkolan suvusta koottu dreamteam hoiti odotetusti kotiin.

No more comments. Vi ses i morgon.

avainsanat päivästä: gondoli, kävely, Selvä pyy, nössö, lepopäivä, tandemsukset, Topattu haalari

Begi

    Tiistaina ohjelmassa oli kiertää velhokodanlenkki eri suuntaan kuin ekana päivänä. Keli oli oikei mahtava, suksi luisti Tunturijärvelle jopa niin hyvin, että kellahtelaine olis lähteny polkemaa tunturii ympäri mut ei onneks lähretty. Loppumatkasta päätettiin kiertää kellokkaan kautta eikä isomettännousua alas. Vähän ennen kellokasta kolme kovaa koota ( Kellahti, Kullaa ja Kaanaa) sai suonenvedon korvien väliin ja sitten mentiin. Otettiin suunta umpiseen kohti Kesänginkeidasta Kellostapulin ja Ylläksen välistä kurua pitkin. Matka sujui maltilla kurun puoliväliin asti kunnes Kellahti sanoi ääneen ilmeisesti kaikkien ajatuksissa olleen idean: Miltä mahtais tuntua vetää tota puuterilumi mäkee ylöspäin ja laskee sielt. Idea oli sinänsä jo huono mutta Uroskarhuille juuri sopiva. Hieman oli mäen nousu hankalaa kun metrin nousun jälkeen tiputtiin pari metriä. Ylös kuitenkin päästiin ja ruvettiin katsomaan kohtaa mistä pääsisi alas. Alastulossa osumaa oli tarjolla ja sitä otettiin vastaan useamman karhun kohdalla mutta hengissä sentään selvittiin. Loppumatka kurusta kohti kesänginkeidasta oli luonnonkaunista umpihanki hiihtoa aivan koskemattomassa luonnossa ja vaikka lopussa sattui pieni navigointi virhe ja lähdettiin latu-uran sijasta seuraamaan luontopolun merkkejä mutta suunnistaja lahjakkuutemme onnistuivat kuitenkin korjaamaan omaa virhettään ja päätyivät kanssa hiihtäjien ihmetyksesi suoraan avatulle luistebaanalle umpimetsästä. Kesänginkeitaalta sitten loppumatka sujui melkein normaalisti paitsi että lopussa piti lähteä oikaisemaan kulmaa ettei jouduttaisi vetämään alamäkeä luistelubaanaa pitikin vaan päästiin kiipeämään umpihankea ylämäkeen. Kyllähän sieltäkin pois päästiin ja hyvin ansaittuun saunaan.   Illalla käytiin vielä Selvässä Pyyssä pelaamassa Trivial Pursuittia ja omaksi kunniaksi täytyy sanoa että amis/lukio tiimi pärjäsi varmaan samalla lailla kuin viimeks ja Mikkola/Willman team oli vedossa.


Kellahtelaine ja K-P

Aamulla reilut -20 astetta pakkasta mutta silti rohkeat Uroskarhumme Jarkko, Hermanni, Aki, K-P, Heikki, Eetu ja Petja lähtivät valloittamaan Kukas tunturin huippua. Alkumatka oli helppoa tasaista suota mutta reilun muutaman kilometrin alkuräpellyksen jälkeen lähdettiin hivuttamaan nousuun kohti huippua. Alkunoususta Petjalla oli hieman vaikeuksia luistelusuksien kanssa, mutta taktisella suksien vaihdolla hermannin kanssa päästiin matkaan taas vauhdikkaasti jatkamaan. Kun huipulle oli matkaa vielä parikilometria suoraan ja pari sataa metriä ylöspäin loppuivat viimeisetkin merkit hiihdetystä ladusta. Muutama uskalikko oli lähtenyt kävellen kohti huippua ja heidän jalanjäljissään kulkivat myös Uroskarhut. Puolessa välissä nousua nuokin kävelijä uskallikot olivat luovuttaneet ja loppumatka olikin taivallusta kokonaan umpihangessa. Muutamat vapaan tyylin karhut tuskastelivat nousun pituutta mutta kyllä sitä lopulta saatiin puuton tunturikin näkyviin ja tiedettiin ettei huipulle ollut enää pitkälti. Huipun lähestymisestä tai muuten vain perinteisessä Uroskarhut hengessä matka ei kuitenkaan voinut sujua normaalisti ja hieman ennen tunturia löytyi komea puu mihin piti tietenkin kiivetä ja sieltä Eetu ja Hermanni intouituivat hyppäämäänkin. Heikkiä ei hyppiminen kiinnostanut ja mies painoi sellaista vauhtia kohti huippua että muiden oli pian lähdettävä perään. Huipulla otettiin muutamat kuvat ja juotiin mehua ja kohta lähdetiin kovaa vauhtia kohti alamäkeä. Olin heittänyt pojille pienen haasteen että jos kaikki pääsisivät kaatumatta alas niin tarjoaisin munkit. Onneksi Aki meni kaatumaan jo ensi metreillä joten minäkin saatoin huojentuneena laskea loppuun asti. Ei Aki sentään ainoa kaatuja matkalla ollut mutta pahemmilta haavereilta kumminkin vältyttiin. Akille jouduin kuitenkin yhden munkin kustantamaan olihan hän voittanut haasteen Isonmettän nousun ylösmenosta tasatyönnöllä. Takaisin tullessa käytiin vielä munkeilla ja sitten mökkiin lepäilemään ennen seuraavaa koitosta. Illalla käytiin vielä hiihtelemässä Isonmettän nousua "rauhassa" ylös. Illalla oli luvassa lettukestit ja master cheffit koivumäki ja seppänen pääsivät heittelemään lettuja oikeen urakalla. Pointsit myös muille pojille jotka vatkasivat oikeen mallikasta kermavaahtoa

K-P Seppä + nen (ja Gessa)

Toisena päivänä lähdettiin porukalla murjomaan Ylläksen tunturia ympäri. Ensimmäiseen iskuryhmään kuului Kapa, Hegu, Saari, toiseen joskaan ei huonompaan  ryhmään kuului Jakke, Tumppi, Begi ja Mr. Kellahti.

Ensimmäisen ryhmän  kommentit:
Meininki oli ainakin itselleni välillä vähän hiemankin vauhdiskasta kun Saari pääsi päästelemään keulilla. Vaikka lunta oli hieman yön aikana tullut oli ladut silti melko hyvässä kunnossa koska vanha jäineen pinta oli peittynyt. Matkana oli Ylläksen kierto ja aikaa kului vajaa kolme tunti eli melko vauhdikkaasti mentiin. Kerran vain pysähdyttiin munkkimehuille mutta Akin sanoin ainakin munkki oli hyvää.
-K-P


Toinen ryhmä
Heti alkumatkasta oli edessä fyysisesti että henkisesti raskas isomettän nousu. Pikkuhiljaa alkoi näkyä valoa tunnelin päässä ja selvittiin mäen päälle koko joukko. Vaativan nousun jälkeen oli tietysti mukava lasketella alamäkeen, yllätys yllärtys Tuomas levis ku Hujasen paska Kilipijärven jiälle. Tuomas selvisi tapaturmasta ja matkaa jatkettiin joutuisasti. Vauhti oli kokoajan aika rauhallista, kun Tumppi onneksi hillitsi ja rauhoitteli menoa. Tunturijärvellä pienet tankkaukset ja eteenpäin. Vastassa oli taas pientä penkkaa, jonka jälkeen luonnollisesti alamäkea. Alamäessä ja alamäen jälkeen luisto oli mitä parasta. Alamäessä tuli taas sähellettyä normaaliin tapaan, nimittäin ottettiin pientä kisaa kuka on nopein. Kellahtelainen ampaisi kuin lappalainen liukkaalta peltikatolta, muu porukka perässä. Kellahtelainen ilmeisesti vei voiton, mutta kova vauhti kostautui tiukassa kurvissa. Mies liimaantui latuun X-asentoon ja meinasi viedä muilta sukset alta. Jakke levahti myös vähän matkan päästä, mutta tilanne saatiin hallintaan. Matkaa jatkettiin aurinkotuvan mökille, jossa vedettiin kaakaot ja munkit. Taas eteenpäin, matka alkoi jo tökkiä ladun huonon kunnon ja kovan vastatuulen takia. Matka eteni pikkuhiljaa sivakoiden pitkin Lapin erämaata, ihaillen Yllästunturin jylhää maisemaa. Lopulta saavuttiin toiseen taukopaikkaan kesängikeitaan mökille. Pienen tankkauksen jälkeen, aloitettiin loppurutistus kohti omaa mökkiä. Mökille selvittiin ja päästiin saunaan ja syömään. Jakke ja Kellahtelainen veti vielä pienen loppuverkan Äkäslompolon keskustaan. Hiihtomatkaa kertyi 33km ja hiihtoaika oli 3h 25min. Reissu oli oikein hieno ja sujui rattoisasti mukavassa seurassa. Tuossa vielä Jarkon datat.

-Jakke

Illalla päätettiin vielä isommalla porukalla lähteä pienille iltahiihdolle. Päivän aikana piristynyt porukka pisteli menemään tasaisella suoralla vauhdikkaasti. Isonmettän nousulle tultaessa mietittiin että mihin lähdetään. Tumppi alkoi lusmuilemaan ja ehdotti reissua tasaisemmalle maalle. Kiven kovat Uroskarhut lähtivät nousemaan jo tutuksi tullutta Isomettän nousua. Saari kaikkein kovimpana tienaten munkin Kapalta, noustessaan koko mäen pelkällä tasatyönnöllä. Koko porukka kiskoi mäen aika raivolla. Alamäki oli mielenkiintoisin osuus, kun ylinopeuttakin taisi kertyä. Tasamaalle päästäessä taas jollain välähti, Kapa, Saari, Kellahtelainen, Petja ja Jakke lähtivät iskemään umpihankeen. Ylimääräisen sooloilun jälkeen selvittiin takaisin mökille ja saunaan. Huomenna kohti uusia elämyksiä ja taisteluja.
-Jakke ja Kapa

Uroskarhut Ylläksellä: Kapa, Hegu, Jakke, Kellahtelaine, Saari, Petja, Tumppee, Benjai ja Ulvilanhauisamis. Täällä ollaan perillä vihdoin pitkän bussimatkan jälkee, Ylläksellä. Bussimatka sujui muuten rattoisasti lukuunottamatta pettymystä ettei Parkanossa tavattu Törmän Reijoa ja ahtaat penkinvälit vaikeuttivat hieman nukkumista. 10 aikoihin aamulla oltiin kuitenkin perillä Ylläksellä ja ilmakin näytti kaikinpuolin suotuisalta. Ainoa ongelma näytti olevan se, että yhden majoitusryhmänne mökki oli myytävänä. No eipä sitä sitten ruvettu murehtimaan vaan laitettiin vaatteet bussissa päälle ja sitten sujuttelemaan jäisille laduille. Tumppi iski Isometsän nousuun hanaa ja oli keulilla vähän aikaa kunnes putosi letkan viimiseksi. Vauhdikkaiden alamäkien jälkeen päästiin velhonkodalle. Pakkasta oli ainaki viis astetta ja päätettiin jatkaa matkaa, että joskus päästäisiin mökille. Hiihtolenkin jälkeen Kapa, Hegu, Jakke ja Kellahtelainen kävivät juoksulenkillä. Lenkin jälkeen ateriaksi oli hernekeittoa. Täyttävän aterian jälkeen vuorossa oli ruokalepoa ja Äkäslompolon  keskustan katsastaminen.. Illan kruunasi aevan mahtavat letut ja niitä heittelemässä olivat Jakke ja Kapa. Myöhemmin on tarkoitus pitää lettumaratooni jota varten oli hyvä treenailla hieman. Huomenissa on tarkoitus lähteä Yllästä kiertämään, että kanveesiin ja huomiseen.

Ajatus sisäsuunnistuskartasta syntyi jo pari vuotta sitten kun tuli sellanen suunnistaja-lehdessä nähtyä. Miksei Poriinkin sellaista vois piirtää. Sitten lisää sisäsuunnistuskarttoihin tutustumista on tapahtunut lähinnä netin ihmeellisen maailman välityksellä ja erityisen innoituksen kohteena oli sisäsuunnistus kartta Ruotsin laivalta. Sinne kun pääsis joskus mannareissun jälkeen kisaamaan niin jo sujuisi matka joutuisasti, todennäköisesti laivan putkassa jos ei lupaa ensinnä jostain kysyisi.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua, joten katsastetaanpa hieman mennyttä viikkoa Uroskarhun silmin.

Viikko alkoi normaaliin tapaan lauantaina. Lauantai meni melko lailla putkeen ja kilometrejä hiihtämällä Jämillä tuli liki 30, josta on hyvä ponnistaa kohti Uroskarhujen kovaa Lapin talvileiriä. Itselleni hiihto oli jo toinen kerta tänä kautena joten suksi alkoi jo pikku hiljaa luistaa, vaikka keli putkessa ei ollut aivan optimi. Oikean hiihtotyyliin tapailua ja kevyttä jutuskelua, siitä on Jämin hiihtoputki hiihdot tehty.

Sunnuntaina oli yhteislenkin aika. Porin metsään kokoontuikin kourallinen Uroskarhuja ja jopa yksi Naaraskarhu. Liekö valmistauminen maanantain testijuoksuun ollut muilla vielä niin vaiheessa ettei haluttu lenkille lähteä. Toivasen Pekan opastama kierreltiin ympäri Porin metsää ja Sonnimäkeä, ja harrastettiin maatilamatkailua. 10km takana ja tunti aikaa kulutettuna palattiin nollapaalulle.

Testijouksupäivänä Uroskarhuja kerääntyikin jo koko liuta Porin metsän nollapaalulle. Tunnelmaa hieman latisti juoksun ehdottoman ennakkosuosikin, Tumpin, ikävä loukkaantuminen juuri taktisesti hieman ennen juoksupäivää joka esti osallistumisen. 2x2,5km tolpalle edestakaisin juostuna (=10km) oli tavoite jota lähtivät Uroskarhut K-P, Heikki, Jarkko, Eetu, Sunde ja Aki tavoittelemaan. Matkaan liittyi hieman myöhästyneenä myös Kellahtelainen, joka kuitenkin alku rykäyksen jälkeen hyytyi ja tyytyi vain viiteen kilomeetriin. Myös Roope juoksi mallikkaasti 5 kilometria. Kokolailla olivat Uroskarhujen valmistautumiset ja asustukset juoksuun erillaiset. Toiset verryttelivät puoli tuntia, ja enemmänkin ja toisille valmistautuminen oli lähempänä Kellahtelaisen tapaa, joka suoraan autosta hyppäsi juoksubaanalle. Asustuksesta täytyy antaa propsit uudelle vaihvistuksellemme Eetulle, joka näytti kylmäverisyytensä ja lähti juoksuun trikoot ja suunnistuspaita päällään. Testijuoksun alussa kolmen hengen ryhmä irtaantui hieman muista ja Eetu, Aki ja K-P lähtivät tekemään omaa juoksuaan. Heidän kantapäillään kävi Hermanni muutaman kilometrin kopistelemassa, mutta muuten trio hoiti omaa juoksuaan vaihtelemalla kärkijuoksijaa vähän väliä. Ensimmäiset viisi kilometria olivat ainakin itselleni melko helpot ja juoksu ryhmässä tuntui sujuvan. Tarkoitus oli toisella kierroksella lisätä vauhtia tuntuvasti ja katsoa pysyvätkö pojat kyydissä mukana, toisin kuitenkin kävi. Toisen kierroksen alussa Eetu ja Aki lisäsivät tuntuvasti vauhtia ja oma juoksu rupesi takkuamaan. Siinä perässä sinniteltiin vielä seuraavat kolmisen kilometria jonka jälkeen eväät olivat kuitenkin omalta kohdaltani syödyt ja loppu tultiin omaa vauhtia. Tässä vaiheessa Eetua ja Aki vasta virittelivät omaa juoksuaan ja lopussa ottivat viimeisessä mäessä toisistaan mittaan siten, että Aki pääsi laskettelemaan viimeisen loivan kilometrin karkuun. Kummatkin pojat juoksivat kuitenkin hyvin ja ainakin itse annan täydet propsit heidän juoksuilleen. Muiden Uroskarhujen ja muutaman Naaraskarhun juoksu hieman, mutta ei kovinkaan paljon kärkitrion takana, oli myös kovaa puurtamista ja kaikkien kunniaksi täytyy sanoa, ettei kukaan Kellahtelaista lukuunottamatta keskeyttänyt vaikka esimerkiksi itselläni se oli hyvin lähellä vielä muutama kilometri ennen maalia. Oikeastaan täyttä varmuutta kaikkien maaliin saapumisesta ei vielä tiedetä sillä tuloksia odotetaan vielä julkaistavaksi. Katsellaan sitten vaikka ensi sunnuntain lenkillä löytyisikö jälkiä katinkurun varrelle tuupertuneista karhuista.

Tiistaina palautellaan, tai niin ainakin oli tarkoitus.Käytiin poikien kanssa taasen uiskentelemassa ja hyppimässä. Ei mitään rankaan, tosi kevyttä. Toisin oli illan jumppa. Edellis viikon jumppa tosin tuntui paljon tehokkaammalta tehdä, mutta tämän viikkoinen jumppa todella tuntui ja tuntuu lihaksissa vieläkin. On se kummallista löytää itsestään niin monia uusia paikkoja jotka voi saada kiepäksi. Nojaa ensiviikolla taas uudet kujeet ja uudet lihakset kipeiksi.

Keskiviikko meni itseltäni ja Heikiltä suurimmalta osin jonottaessa kutsua Suomen suurimpaan kuntokouluun. Lähtö armeijaan ja tarkemmin Niinisaloon tapahtuu ensi heinäkuussa. Tykistöprikaatti here we come!. Armeijassa sitten aletaan sitten treenaamaan, ja kovaa.

Torstaina oli jälleen Raumalla yöcuppi. Uroskarhujen: Heikin, K-P:n ja Rikun asetelemat olivat hyvin erillaiset kisaan lähdettäessä. Heikki lähti puolustamaan cupin kärkisijaa, Riku hyvää suoritusta loppukauteen ja Tuomaksen vuoden 2009 yöcupin tuloksen parantamista, ja K-P taaseen hyväksyttyä tulosta. Alkuasetelmat korostuivat jo lähtöviivalla kun Heikki oli rankattu eturiviin Rikun ja K-P:n jäädessä taaemmas. Oma suoritus lähti alussa hyvin rullaamaan ja huonosta lähtöpaikasta huolimatta perhoslenkkien keskusrastille tultaessa oli sijoitusta jo nostettu huomattavasti. Pari ensimmäistäkin perhosta sujui vielä ilman suuria virheitä, vaikka niissäkin tuli jo 2-3 pummia. Kolmannelle lenkille lähdettäessä edellä menevä jono alkoi toisella lenkillä tulleen virheen vuoksi olla jo hieman kauempana, joten eroa lähdettiin ottamaan kiinni vauhdikkaasti: Suunta seuraavalle ja tossua toisen eteen. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes tajusin ettei kartta pidä yhtään paikkaansa ja kompassini oli ottanut ilmeisesti häiriötä kartan pidikeniiteistä. Hukassa ja yksin. Paras vaihtoehto on siinä tilanteessa tehdä uusi suunta virhe, tällä kerta täysin inhimillinen, ja lähteä 180 väärään suuntaan. Jonkun aikaa juostuani olen vielä enemmän sekaisin ja mistään suunnasta ei ole enää tietoakaan. Laakeilla avokalliolla on vaikea paikantaa itseään ja pari kymmentä minuuttia meni sitten oman itseni löytämisessä. Loppumatka sujui pieniä pummeja tehden ja hölkkäillen, mutta kivvaa taas oli. Rikun ja Heikin suoritukset olivat ajallisesti melko samat, mutta Heikille kävi lopussa pieni köpä ja hylkyhän sieltä napsahti kun oli Rikun perässä turhan huolellisesti juossut. Ensiviikolla lähdetään kyllä hakemaan sitten vähän parempia suorituksia. Eks niin pojat?

Perjantain eli tänään. En tiedä mitä suunnitelmia harjoitusten suhteen muilla Uroskarhuilla on mutta itselläni on pienen flunssan poika sen takia lepopäivä. Sen siitä saa kun juoksee märässä metsässä ympäriinsä keskellä yötä. Ensiviikolla uudet kujeet ja huomenna oli tarkoitus lähteä ajamaan hirviä takaa ympäri Noormarkkua. Täältä tähän.

K-P Seppänen

Hölkkäämistä, hukkumista ja hukassa olemista 

  Uroskarhujen syysmästaruustaisto käytiin 27.10 Pohjajoella, Keikvedenlahden kupeessa. Sää oli upea, lämpötila pyöri nollan molemmin puolin ja  aurinko paistoi. Ahlaisten kievarin parkkipaikalla kokoonnuttiin ja katsottiin ketä oli paikalla. Noh yllätys yllätys Begiä ei näkynyt missään kun oli oikaissut Poikelista ja menossa suoraan juhlapaikalle. Mutta saatiinhan se begikin perille ja nyt oli koko kööri paitsi Riku ja Jari paikalla. Eli osallistujaslista seuraava Tuomas, Pekka, Heikki, Kari-Pekka, Aki, Petja, Jarkko, Hermanni, Roope ja Konsta. Ei pidä unohtaa uusimpia uroskarhujen hankintoja Ulvilan urasta Eetu Holmerg, Ville Sundelin ja Ville Lahdemäki.

 
    Pikku hiljaa päästiin lähtemään lähtöpaikalle, siitäkin painettiin metri tolkulla ohi tietä pitkin, kun poikia jännitti niin. Noo löytyihän se lähtö sieltä ja se oli jo puoli voittoa. Ryhmäkuvan jälkeen startti tapahtui. Uroskarhuja sinkoili pitkin metsää, pienen ihmettelyn jälkeen se ykkösrasti löytyi, siinäkin saatiin jo paini aikaiseksi kun kellahtelainen rysähti rastille ja vei leimasimen sekä sunden (ville sundelin) mennessään katajaan. Tumppi rupesi panikoimaan ja kalliita sekunteja meni ,mutta selvittiinhän siitä. Muut pääsivät vähän karkuun. Heti rastilta lähdettäessä oli alamäki niin siinä iskettiin kapan kanssa letka kiinni ja omalla reitinvalinnalla keulille. Rastia lähestyttäessä oli jyrkänne ja suo. Jyrkänteeltä alas ja suoraan suon yli seuraavaan mäkeen rastille seuraillen mitä kapa tekee.Hän lähti kiertämään jyrkännettä ja koukkasi suollakin vielä ohi mäestä jossa rasti oli. Pummihan sieltä seppäselle ja ei muutakun urku auki seuraavalle rastille. Hetken luulin olevani ylhäisessä yksinäisyydessä, kunnes hallitseva mästare puhalsi väkisin kiinni. Yhteinen matkan teko jatkui aina viimeiselle rastille, sitten jakke iski suoraan johonkin puskiin kun yritti irtiottoa. Enää ei riittänyt virtaa lähteä perään kun alkoi käsistä lähteä tunto kun oli painanut koko kisan lyhythihaisella niinkuin begi myös. Sattumalta osuin hyvä pohjaiselle kalliolle ja siinä sitten loikoteltiin menemään ja metsä raikasi. Sitten alkoi näkyä jotain tietä vasemmalla, kappas täähän on tää rantatie. Maali näkyikin jo kahden sadan metrin päässä, mutta ei voinut nuolaista ennen kuin tipahtaa. Takaa tietältä kuului perkele. Lentomekaanikollamme akilla oli tuuli kääntynyt, hän otti oivan reitinvalinnan polkua ja tietä pitkin viimeiseltä rastilta maalin mutta se ei riittänyt vaikka kuinka puristi menemään. Jakella oli sauma jatkaa voitto putkea mutta hermo petti juuri ennen maalia. Tasaiseen tahtiin sieltä uroskarhuja tuli maaliin. Nuoret urokset roope ja juti vähän yllättivät sisukkuudellaan. Tulihan se tumppikin sieltä. Kivvaa taas oli! Huuteli hän matkalla maalin kun lähdettiin hakemaan rasteja. Tumppikin sai lämmintä vaatetta päälle ja lähdettiin Ahlaisten K-marketista hakemaan lisä eväitä kun epäiltiin miten kellahtelainen oli sapuskaa hommannut. Siitä sitten Oodeenkloppiin viettämään bankettia...

    Oodeenklopissa oli jo sauna lämmin kun päästiin perille. Vähän saunottiin ja istuttiin kylpytynnyrissä. Siinä sitten ruokailtiin ja sen jälkeen heti puheenjohtaja tumppi avasi kokouksen. Käytiin kautta läpi joka äijän kohdalla, pari plakettia tuli SM:stä, that´s it. Sen jälkeen uroskarhujen master tseffit k-p, lahdemäki ja raksamies "ei tässä missään jäniksen selässä olla" eetu rupesivat leipomaan suklaamuffineita, mistä tulikin suklaalaatta. Ei se nyt ihan harakoille mennyt. Sitten saunaan, meren kautta kylpytynnyriin. Siinä se ilta meni istuessa ja höpistessä. Ny aletaa pojat reenaa!!!

Tulokset:

1. Hermmani Willman 53.12
2. Aki Saari 53.39
3. Jarkko Koivumäki 54.03
4. Kari-Pekka Seppänen 54.14
5. Pekka Aalto 58.27
6. Petja Pöyhönen 1.00.30
7. Konsta Jutila 1.00.34
8. Roope Lohikoski 1.01.13
9. Heikki Haapakoski 1.02.20
10. Tuomas Mikkola 1.17.00

Uroskarhujen valopäät olivat päättäneet lähteä kokeilemaan onneaan Eurajoen Verkkokarin haastaviin maastoihin. Uroskarhut olivat kaikki H21L sarjassa. Kahden hengen joukkueita oli saatu kasattua neljä kappaletta ja olihan yhdessä joukkueessa naapuriseuran kaveri V-V.

Joukkueet ja tulokset

                    RasKa                                 1.09.11
      1. osuus   Kari-Pekka Seppänen                        1.16.23
      2. osuus   Heikki Haapakoski             23.59.58     1.09.11
 
           
                    RasKa                                 1.19.24
      1. osuus   Hermanni Willman                           1.26.36
      2. osuus   Jarkko Koivumäki              23.59.58     1.19.24
 
         
                SuosmSa/Raska                             1.24.05
      1. osuus   Ville-Veikko Nurminen                      1.31.14
      2. osuus   Tuomas Mikkola                       1     1.24.05
 
                    RasKa                                 1.27.55
      1. osuus   Riku Koivusalo                             1.27.55
      2. osuus   Pekka Aalto                    1.27.54     1.27.55

Tuloksista vähän epäselvyyttä (Riku ja Pekka oli oikeesti parempia)...

Kilpailua ennen oli taivaalta tullut kymmenisen senttiä lunta ja pakkastakin oli jonkun
verran. Itse lähdin kisaan aika heikolla talvivarustuksella joten kylmähän siinä tuli. Onneksi parilla oli lainata vasemmankäden sormikas joten pahemmilta jäätymisiltä vältyttiin.Mutta ei muillakaan karhuilla helppoa ollut, ennen lähtöä Pekka huomasi että lainattu lamppu ei toiminut ja oli pakko turvautua heikkotehoiseen varalamppuun.Allekirjoittaneen tiimin piti aloittaa rauhassa, mutta siihenhän se meni, että kärjessä painettiin tietä ja karttaa ei liioin vilkuiltu. Kyllähän se ykkönenkin sitten löytyi pienen kartan pyörittelyn jälkeen ja porukat erosivat hajontalenkeilleen. Kun hajontalenkit oli kierretty alkoi taival kohti maalia Kärkikaksikko (K-P ja Heqe) huomasi, että leimasimen päällä oli kerros lunta. Tästä päätelttin, että kärjessä ollaan. Loppu otettiin "rauhassa" ja hylsykin meinattiin ottaa lopun sprinttilenkillä.
Muut karhujoukkueet olivat tehneet enemmän virhettä kuin voittajajoukkue jolle myös sattui pikkuvirheitä.
Palkintojakin Uroskarhut pokkasivat runsaasti Heikki ja Kapa sarjan voitosta ja Tuomas kisan komeimmasta parrasta. Muistutti kuulemma itse Juha Mietoa.

--Heikki

Ratametsuri uskaltautui kilpaluja edeltävällä viikolla tutustumaan kilpailumaastoon. Seuraavassa mietteitä ja vinkkejä viikonlopun tuimaan taistoon:

Kilpailumaasto on syksyn sateiden jälkeen todella liukas, mikä saattaa osin hidastaa juoksijoiden kulkua huomattavasti. Maastossa on siis todella vettä vaikka muille jakaa. Avosoille (tai siis avovesistöön) en suosittele menemään. Ahlaisten kovakuntoiset metsämiehet ovat onnistuneet raivaamaan osan metsästä aika rajuin ottein, joten maastosta löytyy yllättävän hitaitakin osioita.

Kilpailurata on siis noin 5km (noin parin sadan kirosanan mittainen) semihaastava uintireissu. Ratamestari on pyrkinyt käyttämään kaikki maaston juoksukelpoiset osiot ja säästämään ne parhaimmat ryteiköt sitten seuraaviin kilpailuihin.

Kilpailun tulee voittamaan todennäköisesti se, joka tulee ensimmäisenä maaliviivan yli. Toisaalta uusien sääntömuutosten uhka leijuu kilpailujen yllä, joten mitään ei voida pitää itsestään selvyytenä

Ratamestarin suosittelema kolmen esineen selviytymissetti mestaruuskilpailuihin: Teltta, Kanootti ja Sveitsin armeijan linkkuveitsi, joka sisältää mm. liekinheittimen ja jesarirullan.

Lopuksi vielä kilpailurata ratametsurin miettein:
-Oho lähtöpaikka löyty
-Missä hiivatissa se ykkönen täällä on
-Onks tänne rakennettu jotain uusia mäkiä?
-Mikä järvi toi tossa on?
-Missä mun kanootti on?
-Kyllä täältä varmaan jotain hyvää maastoakin löytyy..
-AVOKALLIO! No ei tääl pääs juoksee ku on nii liukasta et on persiilläs.
-Jaha missäs se mun KANOOTTI taas olikaan?
-JA MISSÄ NE MEIDÄN MÖNKIJÄT OIKEEN ON?
-Puolväli ja vielä elossa
-Aika hyvää maastoa tässä (ironiseen äänensävyyn)
-Loppu tullaan ku lentämällä
-Kuka tän kartan on oikee väkertäny? (Yrittää etsiä nimiä kartasta)
-(Paiskoo karttaa pitkin metikköä)
-Loppukiri viimeseltä rastilta maaliin -> (kaatuu piikkilankaan)

Onnea viikonLOPUN urhoiluun!
T: Ratametsuri

Nyt on aika julistaa tämän syksyn mästaruus ennakko, jossa puntaroidaan uroskarhujen kauden saavutuksia ja lähtökohtia tulevaan UKM:ään. Mästaruus ennakko on yleensä pettänyt vedonlöyjät tilanteessa kuin tilanteessa ja aiheuttanut paineita myös niille, jotka eivät osallistu kisaan, mutta katsotaan miten nyt käy.


Aloitetaan nuoremmista juuri tänä vuonna nallekarhuista raavaiden uroskarhujen sarjaan siirtyneistä Roopesta ja Konstasta.


Konsta (juti) on tapansa mukaan rillannut koko kauden hyvin ja missään vaiheessa ei ole hiiliä tarvinnut rilliin lisätä. Loppukautta kohden vauhti on vain kohentunut, sillä Juti iski porinpäivän sprintin voiton kirjurissa. Viimeisimmät näytöt ovat Porin koulujen mestaruuskisoista ja siellä tuli voitto alle 6 min/km vauhdilla peitoten kellahtelaisen mennen tullen.

Tulosvaroitus: Voittaa ainakin kellahtelaisen..

Roope on ollut koko kauden pimennossa ja mainintoja blogissakin on vain harva. Roopella oli alkukaudesta hyvä straikki päällä kun kansainvälisestikin kovaksi todetussa Oravacupissa tuli kolme voittoa kuukauden sisään Porissa, Ulvilassa ja Laviassa. Liekö kuitenkin rankka ja pitkä kisareissu Laviaan rasittanut miestä sillä loppukaudesta taso notkahti hieman ja Oravacupinkin loppusijoituksesta mies löytyy vasta sijalta 4. Liekö tason notkahdus silti johtunut vain kovista harjoitusmäärien lisäyksistä joista ensimakua voidaan saada jo UKM:ssä

Tulosvaroitus: Voittajaksi aika riskivalinta, mutta nuorena ja kokemattomana UKM kisaajana saattaa hyvinkin pilata muiden suorituksia melko tehokkaasti. Enakkona vahva 1-13.



Sitten hieman vanhempaa kaartia ja PSYL:in erikoisjoukkoihin.



Jarkko, viime vuoden Mästare, on viime aikoina toistuvasti sanonu: "Nyt pojat aletaan reenaamaan". Liekö mies niin kovassa kunnossa ettei nykyinen reeni määärä enää pysty hillitsemään miestä vai onko kaikki vain psykologista sodankäyntiä, jota tunnetusti ennen tärkeimpiä kisoja käydään vastustajien kesken. Viime keväänä hallitsi paineet parhaiten, mutta miten nyt kun kyseessä on todella henkisesti raskas yhteislähtö. Jarkon suoritukset ovat olleet tällä kaudella melko perusta koko ajan, mutta tähtihetket ovat jääneet uupumaan. Onko riskivalinta luottaa viime vuoden tähdenlentoo vai tuuletetaanko tänäkin vuonna samaa Mästarea.

Tulosvaroitus: Todennäköisesti kärkikolmikossa, mutta kuinka alhaalla, se jää nähtäväksi.


Hermanni, kellahden karpaasi, on tänä vuonna kunnostautunut paremmin puntilla kuin metsässä. Sikapaita mies on kuitenkin parhaimmillaan juuri Kellahden laakeilla mäntykankailla, joten Pohjajoki ei tuottane ongelmaa, varsinkin kun mies on jo käynyt tutustumassa maastoonkin. Karpaasin punttitaitoja totisesti Pohjanjoella kuintekin tarvitaan sillä kivikossa pääsee parhaiten eteenpäin heittämällä kiviä pois tieltä. Hermannin tämän kauden suorituksia varsinkin SM-kisoissa voidaan pitää melko tasaisina, vaikka koko ajan hieman plakettien ulkopuolella. Onko Hermanni nyt SM-kisojen jälkeen entistä sisuuntuneempi näyttämään UKM:ssä hauiksensa.

Tulosvaroitus: Mies on niin epävarma, että on jopa varmaa että hän menestyy, sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Enakkona erittäin vahva hyl. jos muistaa edes saapua paikalle.


Antti, kaikkien aikojen varmin Onoff-mies. Koskaan ei voi tietää mitä tulee tulokseksi kun Antti päästetään irti. Säästeliäästi kaudella kisaillut ja vain tosi paikassa syttyvä Antti taistelee UKM:ssä myös pimeämetsän hallitsijan tittelistä Jarkkoa vastaan. Teoriassa Uroskarhujen matematiikkanero pystyy laskemaan itselleen suotuisimmat reitit, mutta miten on Pohjanjoen laatukartalla kun kaikki ei olekaan siellä missä pitäisi.

Tulosvaroitus: Loppukaudesta nousukuntoa, joka päättyy mäkihyppääjä effektiin ja tiukkaan pudotukseen pohjalle. Jos onnistuu löytämään ykkösrastin kaikki on sen jälkeen vain tuurista kiinni.

Kari-Pekka, aka cheffi on leiponut tänä vuonna metsiköissä sellaista settiä/shittiä ettei siihen enää mausteita kaivata. Pullantuoksuista pummeista huolimatta palkintoja on silti ropsahdellut tilille satunnaisina ryöppyinä.

Koko kauden vaivojaan valitellut Koopee on onnistunut kauden edetessä pääsemään aina vain huonompaan kuntoon. Paheneeko kunto edelleen mestaruuskilpailujen ajankohdan lähetessä? Nähdäänkö mies viivalla vai vaivaistalossa? Näihin kysymyksiin vastataan viikonlopun koittaessa. Ps. Vaivaistaloon on hakupaperit vetämässä.

Tulosvaroitus: Yrittää karata K-pisteellä, ei näy enää ykkösellä. Kerää rastit pois tullessaan.

Heikki, Uroskarhujen pisin mies lähti tälle kaudelle tavoitteet vähintään päänsäkorkeudella. Jo alkukaudesta kovaan kuntoon päässyt Heikki osoitti olevansa pituutensa mittainen mies. Jukolan raastava ja haastava longanatten oli miehelle kuin leikkiä vai ja maaliin päästiin aivan kohtuuttomissa ajoissa. Liekö pitkäyö vienyt miehestä kaikki mehut vai onko huipulla muuten vaan liian sumuista. Loppukaudesta miehen suoritukset eivät juuri ole vakuuttaneet.

Tulosvaroitus: Loppukauden Heikki on kilpaillut vähintäänkin säästeliäästi. Liekö syynä säästeliäisyyteen,  satsaaminen mestaruuskilpailuihin? 25Mannan paluulaivalla Heikki tankkasi koneistoonsa hevosia oikein urakalla. Onko näistä hevosista apua ahlaisten vähintäänkin arveluttavan raskaisiin maastoihin? Ainoana varmana asiana voidaan pitää sitä faktaa että pitkiin suorituksiin erikoistunut mies tulee viettämään metsässä todella paljon aikaa.



ja vielä Uroskarhujen lentomekaanikko ja metsäkonevahvistuksemme¨



Aki, aeromystiikan mestari on tällä kaudella tutkaillut suunnistuskilpailuissa myötätuulia jopa niinkin hyvin että on Uroskarhujen toisen sm-plaketin saaja. Vaikka miestä ei treeneissä ( ja erityisesti jumpassa) usein näe on hän päässyt loppukaudesta melko mukavaan iskuun. Keikveden pohjukassa sijaitsevassa Pohjanjoen maastoossa tuulet ovat tunnetusti hyvin oikulliset ja sää erittäin vaihteleva, joten jääkö lentomekaanikon lento lyhyeksi vai peräti lähtökuoppiinsa.

Säävaroitus: Lauantai aamuna Pohjanjoella melko selkeää tai poutaa ja sateen todennäköisyys on 54%. Tuuli pohjoisesta kääntyy iltapäivän ja illan aikana kaakkoon. Lämpötila vaihtelee -3 ja +3 asteen välillä.


Petja, metsänmies ja tunnetusti kova ankkuri onkin parhaimmillaan yhteislähdöissä joihin on valitettavan usein joutunut viime aikojen viesteissä. Viestisuoritukset ovat olleet melko varmaa laatua lukuun ottamatta hylkyä am-kisoissa. Mästaruuskisojen yhteislähtö on henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas ja vaatii niin pohjetta kuin kyynerpää taktiikkaakin. Myös Petjan metsäalan tietotaidosta on Pohjanjoella hyötyä kun on etsittävä risukoista ja pusikoista juuri ne puut joita taivuttamalla pääsee eteenpäin, eikä esimerkiksi ala kaataa 10-metristä kuusta.

Tulosvaroitus: Jos malttaa alussa pummata ykköstä muutaman minuutin jä täten välttää pääryhmän puolen tunnin etsiskelyt saattaa nousta hyvinkin korkealle.



eikä pidä tietenkään unohtaa kunnon toppatakki tiimiämme..



Riku, Rikulle kausi on ollu värikäs, mutta päälimmäisenä kysymyksenä on onko syksyllä pitkään miestä riivannut tauti nyt kunnolla selätetty. T.Mikkolan comeback tapahtumassa (jotkut myös Halikkoviestiksi kutsuvat) iskua ei vielä tullut sillä eroa rastikarhujen osuuden kärkijuoksijaan Heguun tuli viitisen minuuttia. Vai oliko kyseessä vain virheisiin sortuminen. Yleensä varmana menijänä tunnettu Riku oli ainoita viime Mästaruuskisojen onnistujia joten saa nähdä onko nytkin kuntopiikki osunut kohdalleen.

Tulosvaroitus: Pysynee kärkiletkassa tai vähintään sen lähettyvillä. Jos letkassa tapahtuu eroja pystyy tarkalla suorituksella nousemaan hyvinkin korkealle.


Pekka, Begi, Benjei, Bonsai, Banzai Aalto on salaisten tiedolähteidemme mukaan havaittu valmistautumassa mestaruuskilpailuihin Raumalla Maailman Matin ja Törmän Reijon ohjein. Valmentajien elämänkokemukset muokkaavat Pekasta todella kovan luokan tekijän Ahlaisten teknisiin maastoihin.
Tämä vuosi on tuonut Pekalle (lähes) jatkuvasti kultaa ja kunniaa. AM-keskimatkalla koettu kirvelevä tappio on varmasti  kasvattanut miehen voitonnälkää ja UKM:ssä tullaan todennäköisesti näkemään todella nälkiintyneen näköinen ruipelo.

Tulosvaroitus: Kovaluu avokalliopätkillä. Karkaa viimeistään juomarastilla.

Jari, Jari lähtee Mästaruus kisoihin melko mustana hevosena sillä paljoa ei ole saatu tämän uljaan hevosen laukkaa tänä vuonna ihailla. Viime UKM:sta Jarillakin jäänyt varmasti hieman hampaankoloon, sillä päivän pummi palkinto pokattiin silloin 3minuutin erolla seuraavaan. Siitä on kuitenkin opittu ja Jari lähtee varmasti tuorein ja jaloin Pohjanjoen vaativiin ja ehkä sitäkin raskaampiin maastoihin taistelemaan Mästaruudesta.

Tulosvaroitus: 1-12, mutta päivän pummiksi ei varmasti toista kertaa alistu.


Tuomas, Tumpin kausi on mennyt taistelussa parvekkeiden korkeuden ja motivaation kanssa, mutta juuri ennen h-hetkeä on alkanut kuulua huhuja, että mies olisi käynyt jopa lenkillä. Työpaikka treenaajana tunnettu Tumppi keskittyy kaudessa vain tärkeimpiin kisoihin ja onkin kunnonajoituksen mestari. Voidaankin olettaa, että kilpailemattomuus on johtunut vain pitkästä herkistelykaudesta ennen UKM:ää. Herkistelykauteen on kuultu kuuluneen ainakin Expendables 2 ja muita toimintaelokuvia joissa mieli oikeen herkistyy.

Tulosvaroitus: Todennäköinen sijoitus on 1. Jos epäonnistuu saattaa voittaa vain parilla minuutilla.

Mästaruutta tänä syksynä ennakoivat K-P, J-P ja Hermanni

Allekirjottanut päätti pitkän mietinnän jälkeen, tietysti viimesenä mahdollisena päivänä, sanoa EHKÄ tämän vuotiselle Halikko-viestille. Mietintää aiheutti niinkin yksinkertanen asia, kun ei ollu suunnistustossuja, eikä kyllä lenkkareitakaan urheilumielessä pistänyt Jukolan jälkeen jalkaansa. Tämä johtuen erinäisistä vaivoista, kiireistä ja niiden tuomasta kiinnostuksen puutteesta. Tarkotus oli siis vaan olla varalla koska kumminkaan olis joukkueesee mahtunu. Eikä sillä siinä kohtaa olis ollu väliikää. Muutaman päivän päästä kuulin vaimolta et oon johki kisoihi menos. "Jaa oon vai? Sanoin kyl ehkä." No oikeesti siinä kohtaa oli jo sellane olo et nyt se alkaa taas paluu suunnistuksen ääree. Kiva juttu! Sitte vaa varmistus et oon joukkuees ja viiden päivän jännitys ja sairastumisen odotus alko. Heti sunnuntaina ko oltiin sovittu et meen juoksee, alko kurkussa tuntuu  pientä kiukuttelua. YLLÄRI. No siinä sitte vaa oottelin et tuunko kipeeks vai en ja oottelin lauantaita saapuvaks, et sittehä se näkee. Perjantaina oli jo tuttua jännää ilmassa ko penko suunnistustossuja ja kamoja kaappien kätköistä esii. Osuuskin oli ollu jo pari päivää selvillä. Ainoo mitä Riku kysy "pärjääks  mu vaimolleni?" Totesin et pistää mut ekaks vaa ku ei tiä jaksanko koolle tai löydänkö ees ykköstä. Eli nelososuuden eka lähtijä. Tämä hyvä. Ei isompia paineita kunha ei iha koko päivää siel möngi.
Lauantaina sitte Corolla täytee väkee ja kasseja ja matkaan. Kiva oli pitkästä aikaa nähä porukoitaki ku ei ollu päässy viihdyttää koko kesän. Hermanni hermoili tuttuun tyyliin puolet automatkasta alottamista. Kisapaikal kaikki oli niinku olis ennenki käyny vaiks osittai oli vähä "mitä mä tääl tee" olo. Tellta ja viiri pystyy ja Hermanni mettää. Kaveri näytti kyl jo puoles matkas koolle iha kuolleelta ja Akin kans ihmeteltii mitäköhä täst tulee. Kyllähän se sieltä selvis mutta hieman parempaa odotettii ja olihan siel joku pummiki päässy tulee, mut iha kohtuu alotus kuitenki. Katastrofilta siis vältyttin. Seuraavaks Riku, Jari ja Hequ lähti kakkososuudelle ja aika tasasesti odotettiin poikien tulevan. Puolessa matkassa Hequ meni ekana, minuutin pääst jari ja Riku sitte  n. puoltoistminuuttia Jarin jälkee. Rikukin oli ekaa kertaa kisaamassa ja muutenki kovempaa juoksemassa pitkähkön sairauden jälkee. Tämä näkykin loppulenkillä pienenä hyytymisenä mut ero ei ekana vaihtaneesee Hequun ollu kuitenkaa viittä minsaa enempää. Jari kolkutteli Hequn kantapäillä alle minuutin päässä. Eli komiasti mentii tämäki. Sitte lyhkäselle ja helpolle pätkälle Liina, Roope ja Lotta. Järjestys oli sama myös vaihdossa Lotan harmitellessa huonoa kulkua. Osuusajat oli kaikki alle minuutin sisällä.
Sitte jo pääsinkin ite irti Liinan tuodessa karttaa. Enää ei kauheesti jännittänyt vaiks näkikin Roopen jo tulevan ja tiesi Sannan lähtevän saman tien perää. Ku sai kartan ja lähti hölköttelee kohti koota tuntu kevyeltä. Koolle joutu kuitenki vähän nousee ja siel sit jo aatteliki et sais loppuu, tuskaa tulee. Rata ei pahalta näyttäny ja oliki helpoin suunnistuksellisesti mitä Halikossa on koskaan ollu. Johtu pitkälti maastosta joka koostu peltojen ja teiden rikkomasta alueesta, sekä siitä että Halikossa kaikki muut paitsi kolmas osuus käy yleisön edessä kääntymässä. Nyt oli neljä ekaa rastia joille joutu enempi suunnistaa mut kolme seuraavaa oliki ensi aukon reunassa josta viitotusta ja paltoa yleisörastille ja sit uraa tien vieree. Sitte taas kolme mettärastia ja loppu tietä ja peltoo maalii. Sen kyllä näki ettei ollu suunnistanu aikoihin, koska turhaa hermoilua ja itseensäluottamattomuutta oli paljolti ilmassa. Kolmoselle haparointia vaikka ei olis ku tarvinnu mennä sinne mihi aatteliki. Tämä tietysti vähän vaivas ja Sannakin oli jo kuitannu siinä ohi. Yleisön eteen tultaessa Sanna kuitenki näky ja ei ollu taas sen puolee hätää et mä tän viestin pääsisin sössiin. Loppukin näytti suht simmppeliltä ku oli ekassa mettässä tajunnu näkyvyyden olevan todella hyvää. Tiinasta ei ollu tietoo mut aattelin et ei hättää. Sannankin sain paremmalla reitinvalinnalla kii ko maltoin kiertää vähän tietä enkä yrittää suoraan niinku moni muu. Mut sitte se sählä iski taas enkä malttanu suunnistaa iha rastille asti vaa jäin hiukan häröilee. Pienellä kuitenki selvisin ku otin järjen käteen ja tajusin alkaa ettii nenää enkä notkoo. sitte taas hiukeella näkyvyydellä rasti näky jo puolestä välistä väliä ja ei ollu enä ku yks pahemman näköne rasti joka oli kuitenkin helpohko. Sitte vaa valmiiks suunnitelman mukaa tielle ja pellolle ja parin rastin jälkee maalii. Sannakin oli taas näköetäsyydellä ja ennen maalia melkein sain kiinnikin vaikka pahaa teki. Suoritus oli kyllä tosi tyydyttävä taustaan nähden ja vaikka rata helppo oliki ja joutu juoksee minkä pääsi oli se kuitenki pehmentävä paluu taas tähän maailmaan. Puomilla tuli kehukki. Ja Jarkko pääsi lähes Pekun peesiin, Begin jäädessä vielä oottaan Tiinaa. Nelososuudenkin ajat oli kaikki alle minuutin sisällä. Tiina oli jo ottanu puoleen väliin eroa kii mutta samalla rastilla ku ite häröilin, oli tiina härvänny viel hieman kauemmi. Mut Begiin oli kova luotto et se noin viis minsaa pienenee. Tarkkaan en tiedä ku hölmöyksissäni sitä huomannu kysyy pesulta tullessani, että mikä ero oli. Jarkko tuli kuitenki ekana ja Pekat käsittääkseni aika peräkkäin. Eli porukka kasassa niinku pitiki. Muutenki viesti oli menny tähän asti ilman katastrofeja, joilta ei aikasemmissa Halikoissa  oltu vältytty. Lauraan ja Akiin oli kova luotto ja Lauran lähtiessä mettään oli sija 41. Ei tästä ainakaa enää tiputa. Eikä tiputtukkaa. Laura hoiti osuuden ihan perus ja Aki pääsi jopa ennen voittajan maaliintuloa mettään! Akilla oli jotain pummeja tullu mutta ihan ok suoritus oli tämäkin, ja loppusijotus oli 41. Hyvä ja tasanen suoritus koko joukkueelta. Omassa arvostelussa kuitenki Begin, Rikun ja tietysti mun suoritus oli parasta antia.

41        73 Rastikarhut 1  FIN                  4.28.46
     1. osuus  Hermanni Willmann         39.11                                                                   39.11                                                            90
     2. osuus  Riku Koivusalo            44.43
               Jari Saarinen             40.38
               Heikki Haapakoski         39.33                                                                 1.23.54                                                            64
     3. osuus  Liina Mikkola             23.47
               Roope Lohikoski           23.18
               Lotta Sandroos            23.41                                                                 1.47.35                                                            48
     4. osuus  Tuomas Mikkola            32.57
               Sanna Koivusalo           32.11
               Tiina Haapakoski          32.23                                                                 2.19.59                                                            45
     5. osuus  Pekka Toivanen            46.02
               Jarkko Koivumäki          44.15
               Pekka Aalto               41.45                                                                 3.01.45                                                            41
     6. osuus  Laura Jakobsson           29.02                                                                 3.30.47                                                            41
     7. osuus  Aki Saari                 57.58                                                                 4.28.46        

Tulossivu  Reittihärveli

Tumpin reitti

Muutama Akin napsima kuva loppusuoralta

Riku

Jari

Tumppi

Tiina

Vielä tähän loppuu, oli kyllä kivvaa ja tämä biisi soi ennen ja jälkeen kisan. Ja uskosin että käyn jopa vähän urheilemassa ennen lauantaina odottavaa kauden huipennusta UKM:ää.


Tumppi

25 MANNA

 

Selvittiinhän SM-yöstäkin lopulta vaikka melko seikkailu siitä tulikin. Uroskarhut lähtivät yöhön vakuuttavalla kokoopanolla, mutta taktiikat eivät nyt purreet Kuusankosken syksyisessä yössä. Ainoa Uroskarhu joka pystyi tekemään hyvän suorituksen SM:issä oli Aki, joka toikin kotiin syksyn ainoan plaketin Uroskarhuille olemalla jaettu 10. 

Uroskarhut lähtivät hyvän kokoisella porukalla sm-keskimatkalle iskemään. Matkaan lähdettiin heti perjantaina kun koulusta selvittiin. Mukana kisoissa Kapa, Hegu, Hermanni, Aki, Petja, Antti, Pekka M, Konsta ja allekirjoittanut. Majoitukseen saavuttiin perjantai illalla, ja uroskarhut menivät uskollisena aikasin nukkumaan, tavoitteena oli päästä iskemään seuraavan aamun karsintaan.

Lauantai aamulla karssinnan uroskarhuista avasi Jarkko. Metsään lähdettiin hyvällä fiilingillä ja suoritus onnistui tasaisen varmasti. A-finaalipaikka irtosi 12. sijalla. Heguu haastateltiin ja vastauksena saatiin: "no comments". Juti päästettii mettää ja alku meni kuulemma iha hyvi, mut sit oli tullu kuulemma virhettä ja loppumatkal touhu ei ollu enää maistunu, B-finaaliin mentii. Kapa lähti mettään hyvillä mielin, vaikka oli ollu kipeenä alkuviikosta. Meno oli aika takkuista, mutta sillä päästiin juuri A-finaaliin. Hermanni lähti lönköttelemään puoli valoilla, pari minuuttia hakua ja thats it...A-finaaliin. Akilla oli meno päällä, mutta kasi rasti ei maistunut ja hylsy tuli,pitäkää tunkkinne! Aki siis lähti iskemään B-finaaliin.


Iltapäivällä finaalit alkoivat, ja itsellä menohaluja oli liikaa ja kova vauhti kostautui puolessa välissä. Loppumatka oli hölkkäilyä ja sijoitus oli 20 päälle. Hermanni otti semi hyvin pummia ja raskas maasto teki tehtävänsä, sijoitus oli 11. Konstalla loppui hiilet rillistä ja miehelle oli maistunu vaan kaksi viimistä rastia...siinä oli kilpailutoimitsijoilla ihmettelemistä kun sankari pääsi maaliin. Aki iski B-finaalissa ja putsasi palkintopöydän, palkintona oli 1,45 kilon ruisleipä.

Illalla kelluttiin kylpylässä ja palauteltii seuraavan päivän viestiin. Huomenna nähdään miten äijie käy sm-viestissä.
-Jarkko

Kll-kisoissa poikien kanssa päiviteltiin että nyt pitäisi alkaa reenaamaan, ja siihe todellisesti ryhdyttiin. Maanantaina oli hyvä lähteä vetämään porukalla mäkivetoja Ruosniemeen. Paikalla olivat Aki, Kapa, Hegu, Jarkko ja karhunkaatajista Ville Sundelin.  Hyvien lämmittelyjen jälkeen alettiin sitten paahtamaan mäkeä ylös. Ilma oli mitä hienoin, tankkaus sujui mutta kunto hankasi vastaan. Kun oltiin tyytyväisiä lähdettiin kotiin palauttelemaan seuraavan päivän harjoitukseen.

                                        Pizzeria babylon

SM-pitkä karsinta Tervakoskella, uroskarhuista mukan k-p,heq,mästare,petjaa,saaari ja kellahtelaine.
Karsinta lähti iha hyvi käyntii ku jarkko iski ittes A-finaalii. Mästarelt kysyttii et oliko hyvä kulku, ni kuulemma ei ollu kummost ja kartatekijä teki källin kuvailessaan maaston olemusta. Sijoituksesta ei sitten sen enempää että A-finaaliin päästii...

Seuraavana oli petja ja sija 21! Kommentei ei oo tullu ku petja o naisis.

Hegu: päivän visio oli et A-finaaliin päästäs. ja siinä onnistuttiin kepeesti :)jäihän sinne pari äijää traakse.
K-p ryssi ittesa loppukisaa vaik aika kyaseealast se oli. Tankkaus ei sujunu ja bensa loppu keske.

Saari eteni ku veturi mut lopputulos et A-finaali paikka varmistu.Huomen rillataa!

Kellahtelaine veti ku vetiki loppukisaa. Pari minuuttii pummii ja juoksu oli välis aika matelemist. Osumaa tuli otettuu ja ranne vähä kippee. Huomisee  isku pääl!

Kovat o odotukset joka jannul mut huomen se nährää!

Hiisi-Seppäne kosautti kuulemma johki puskarinteesee ja pyäri ku lentävä lautane konsanaa menee sit huomen b-finaalii voittaan (?)

Uroskarhut kiittää ja kulauttaa, ja poistuu saunomaan!

by Kellahtelaine

Tulipas toimittua ensimmäistä kertaa täyspäiväsenä huoltajana. Ja olihan se komiaa! Huolto ei ollu hääppönen mut onneks siel ol mukan asiansa osaavia suunnistajiakin. Kokonaisuudessaan kisat meni varsin kivasti. (sijat 29 ja 86) Ainahan sitä paremminki vois mennä mut muistettiimpa leimat ja suurempiikaan pummei ei tullu. Oltiin kuitenki paras Satakuntalaisjoukkue mikä ny oli selvää muutenki. Joukkueiden useemmatkin juoksijat kaipais päähän taputteluu mut nyt hiukan uroskarhujen tarkistelua. Paikotellen meil meni vähä vahvemmin ja välil heikommin. Yks asia ny ei kuitenkaa jääny epäselväks. Juti rillas täysil ja sil oli viritetty mopo. osuusaika olikin komiasti yheksäs! Siinä sit muil esimerkkiä. Mut sit hiuka yksilökohtasempaa tarkisteluu...

Kellahtelaine: Jos Jutil oli mopos tehari ni täl kaveril oli konees pahasti karstaa. Kelpo alotus mut parempaakin oltas voitu toivoo. Kuuma keli vei voimat eikä edes Niemiselt omittu pantamuoti auttanu. Totes myöhemmin et olis sitä voinu juost 20 sakkiinki. No ehkä seuraavas kisas sit. Plussat kuitenki komeest paidast ja lennokkaast alkukiihdytyksest.

Jarkko: Perusvarmaa suorittamista. Teki sen mitä odotettiinkin. Paranteli hiukan asetelmii ja osuusaika jaettu 29. Ei siis herättänyt suuria tunteita muutakon olemuksellaan. Perus naisten naurattamista yms. Mästare on mästare.

Juti: Niinku oli puhet ni ei ollu rillist hiilet loppu! Huikaseva oma osuus. Sano kyl bussis et juoksee minuutin alle tavoite ajan mut ei tää huoltaja uskonu. Aikataulutukseen laitettiinin vaan tavoiteaika. Kaveri kuitenki tunsi oman kuntos aika hyvin ja oma aikataulutuksensa heittikin 3 sekunttia. Pientä täsmällisyyttä voisi siis vielä opetella... Kommentit oli kuitenki maalis ettei menny ihan nappii ku ei jaksanu juost ja joutu pari kertaa pysähtyy. Ensimmäine on tuttu fraasi mut jälkimmäist harvempi uroskarhu edes viittii mainit. Kuitenkin päivän UROS!

Kapa: Varma ankkuri. Teki sen mitä odotukset oli. Tosin niistä odotuksista olisi voinut osa jäädä toteutumatta. Gepsi selässään kirmatessaan kun aiheutti huoltajalle ja Kellahtelaiselle sydämen tykytystä. "Mitä se ny tekee?" (Sai kuulemma hyvän peesin...) Aika perus siis. Kuitenkin Kapan "Seppäsmäinen reitinvalinta" jäi onneksi näkemättä teknisistä ongelmista johtuen.  Antoi kuitenkin kaikkensa joka todistettiin loppusuoralla. Ei huomannut Rastikarhujen viiriä ennen kuin kohdalla vaikka se laitettiin eteen. Täytynee siis antaa suht puhtaat paperit.

Aki: Kelpo suoritus. Kuittasi hiukan joukkueiden laatijoille ja pieksi Kapan. Meni kuulemma ihan ok.

Petja: Naftisti nopein uroskarhu ankkuripätkällä. Ilmeetöntä suorittamista Kyrös-rastin 2 joukkueessa.

Heku: Uroskarhujen lahja Älällälällälle. Juoksi siin Länsi-lavian loiskeen ankkuripätkän. Se mitä metsässä tapahtui on tilapäisesti mysteeri mutta yleisörastin jälkeen huomattiin et muutamille mäkivedoille olis tarvetta. Ei noussu ylämäkee ku hirvi tähän aikaan vuodest. Ei myöskään soveltunut täysin kisat järjestelyihin kun ei tahtonut maaliin mahtua. Onneks kuitenki maali-kylttii voi hiukan lyödä ni mahtuu ali :) Kamera pääs kuitenki piiskasi menemään ni päästään viel joskus spekulloimaan.

Et sellast tänään...

-Begi-

Nyt on asiat simmottiis jotta noin niin on taas Uroskarhujen perinteisten syysmestaruuskilpailujen aika. Kilpailut on näissä hämärissä olosuhteissa päätetty järjestää Ahlaisten perämetsissä Pohjajoella.
Järjestelyistä vastaa erinäinen porukka. Enempää ei voida tässä vaiheessa vielä turvallisuussyistä kertoilla.

Kisapäivä vielä epäselvä, mutta kisa on suunnitelmissa pitää syksyn loppupuolella loka-marraskuussa.


Kilpailukutsuhuuto:
Sarjat: Ukkomiehet tai siis Uroskarhumestaruussarja.

Sijaintikartta

Matkat: Sääntömääräiset sprinttimatkat tai siis 4,7km rykäsy. Ahlasten mettissä meinaa sellasta 1,30-2h reissuu. Rasteja mettästä löytyy likimäärin 13kpl.
Ilmoittautumiset: Kilpailu järjestetään kutsukilpailuna, joten ilmoittautumisen voi hoitaa ainoastaan lahjomalla perustajajäsentä.
Osanottomaksut: Pitää mennä torille myymään pers...ikkaa.
Leimaus: EMIT-leimaus on käytössä kaikissa sarjoissa.
Opastus: Kts. Sijaintikarttaa. (Ihan siel pohjosimmas pääs sitä keltasta laikkuu.) Ja kuten voimmekin sijaintikartasta huomata, kilpailut eivät ole kaukana Porin keskustasta.
Pysäköinti: Ahlaisten kievarin pihassa, mikäli omista ei tuu haulikon kans sohimaa.
Kilpailukeskus: Sama ku parkkipaikka.
Lähtö: Lähtöön matkaa joku parisensataa meetriää. Riippuen tuulen suunnasta.
Kartta: Tulostekartta 1:10 000 / 5m, 1998. Saattapi olla maasto paikoitellen hieman muuttunut, mutta eihän se rutinoituneita karhumiehiä varmaan hidasta.
Lähtöajat: Arvotaan. Tai nii joo ku mennää yhteislähdöllä.
Toimihenkilöt: Kilpailunjohtaja arvotaan sekin, ratamestari Jukka-Pekka Seppänen, valvoja
The EYE.
Tiedottaja: Kuka milloinkin.
WC: Sipa!
Pesu: Merelle pääsee kuviokelluu mikäli veri vetää.
Palkinnot: Mästarepaita voittajalle ja muut saa selkää.
Puffetti: Sijaitsee Mariestadissa, josta voi ostaa juomia sekä pientä
purtavaa. (Pizeria Babylon)
Tervetuloa Ahlasiin!
-Uroskarhut

Ratametsuri urakoi maastoon noin 4,7km mittaisen keskimatkan rykäisyn. Rata sisältää vaikeita rastipisteitä (toivottavasti edes löytyvät maastosta), sekä todella haastavia rastivälejä (ja nyt en tarkoita suunnistuksellisesti haastavia vaan ihan noin niin juoksullisesti meinaan.)

Karttapaloja

Maasto on todella nopeakulkuista siellä missä se ei ole hidaskulkuista. Maastokuvista voi päätellä maastosta paljon ja vähän enemmän. Enempää en viitti kertoa, että ees joku lähtee juoksee.

Suunnistaja voi hämääntyä aluksi 5m käyrävälistä, mutta ensijärkytyksestä toivuttuaan voi huomata, ettei käyriä tosiaan liikaa maastosta löyty.

Maastokuvat

Maastoa on käyty päivittelemässä tässä vuonna 2012! Eli ei siitä nii hirveän kauan oo kun Pohjajoen maastoissa on viimeksi suunnistaja kiroillut.

Hauis (Hermanni) on vissii käyny vähän harventelemassa metikköä eikä kartottaja oo pysyny perässä. Tästä johtuen maastosta löytyy aika paljon hakkuita, joita ei kartasta nää.

Suunnistusiloa.. *tirsk*
-Jukka-Pekka Seppänen

Suunnistettiin.

Suunnistettiin..

Suunnistettiin...

Ihailtiin kauniita maaseudun nähtävyyksiä.

Katottiin Olyympialaisia

Suunnistettiin?

Ja enne kaikkea syötiin mustikoita,  ja PALJON.

K-P