Uroskarhut toivottaa lukijoilleen hyvää ja suunnistusrikasta uutta vuotta 2013. Vuoden 2012 tapahtumia voi käydä vielä kerran ihailemassa juutuubista tai miksei joku innokas voisi kertaukseksi lukea kaikkia 59 vuoden tekstiä uudestaan. Uroskarhut nähdään taas tositoimissa heti vuoden alusta lähtien =)



Hyvää uutta vuotta 2013!!!!!
t. Uroskarhut

Hengissä ollaan vielä, vaikka maailmanlopun piti jo tuleman. Tuomionpäiväsisäsuunnistus onnistui ratamestari/kartantekijän/järjestelijän mielestä loppujen lopuksi melko hyvin sillä kävellessäni kameran kanssa ympäri koulua saatoin kuulla kaikkialta naurun remakkaa. Tärkeintähän tässä harjoituksessa oli ( kuten kaikissa harjoituksissa yleensäkin pitäisi olla ) opetella uusia asioita ja pitää samalla hauskaa. Kun parhaimmat juoksijat juoksivat vielä kahdeksattakin kertaa rataa ympäri ei se sitten ollutkaan ehkä niin huono kuin pelkäsin.

 Rata oli kaikilta osin haastava eikä sitä helpottanut valojen sammuminen talosta parin suunnistajan jälkeen. Parin sähkökeskeskuksessa käynnin jälkeen suurin osa valoista saatiin takaisin ja nekin jotka jäivät pimeiksi loivat oikeastaan vain tilanteeseen sopivaa jännittävää tunnelmaa. Suunnistukseen valoilla ei pitänyt olla vaikutusta, mutta silti yllättävän moni tarttui ratamestarin tahallisiin ja tahattomiin koukkuihin. Nelosrastilta tuli runsaasti "hylkyjä", kun ratamestari oli laittanut läheisen oven pidikkeeksi epähuomiossa rastileimasin jossa melkein kaikki sitten leimasivat, vaikka oikea rasti oli viiden metrin päässä portaita alaspäin. Oikeasti hylkyjä tästä ei siis otettu oman virheeni vuoksi ja koska sillä ei ajallisesti ollut juuri mitään merkitystä. Alkulenkillä tuli myös muutamia hylkyjä kun vauhdikkaassa suunnistuksessa jäi jokin rasteista väliin kuten itseasiassa itsellenikin kävi kun ensimmäistä kertaa radan testijuoksin.

Toinen ratamestari erikoinen oli rastiväli 7-8 joka itseasiassa on paljon helpompi kuin miltä se kartasta voi ensisilmäykseltä näyttää. Rastilta toiselle näkee jos osaa vain nostaa päätään ja katsoa oikeaan suuntaan. Monet menivät kuitenkin siihen vipuun että 8 rasti joka oli itseasiassa liikuntasalin katsomossa oli merkattu ylimpään kerrokseen ja nousivat 6. rastille asti etsimään oikeaa reittiä kunnes tajusivat olevansa aivan väärässä paikassa.

Kaiken kaikkiaan harjoitus onnistui erinomaisesti jostai erityiskiitos kuuluu PSYL:in liikunnanopettaja Anne Varikselle jota ilman tapahtuma ei olisi onnistunut. Ja kiitokset myös hiisi-seppäselle koska "HÄN joutui tekemään kaiken työn" ja tietysti kaikille jotka uskalsivat harjoitukseemme osallistua :)

Kuvia tullee kun ne saadaan tietomasiinaan asti.

Tulokset 
Väliajat

K-P Seppänen

Ylläkseltä ollaan jo palattu (hyvissä voimissa?) ja onkin hyvä vielä tutkailla parin viimeisen päivän tapahtumia. Torstaille oli suunnitelmissa ei ollut ihmeellisiä suunnitelmia joten lähdettiin vapaalla hiihtelemään tunturi ympäri taasen. Porukkaan kuului tällä kertaa Heikki, K-P, Begi ja Jarkko. Puolivälissä Ylläsjärven lasketturinteiden alla tutun näköisisä kavereita tuli vastaan moottoroitujen ilveksienä selässä. Tumppi ja Hermanni olivat päättääneet ottaa vähän "rennommin" ja ottaa matkan tekoon vähän vauhtiakin mukaan. Ylläksen yli oli kuulemma sujautettu sellaista vauhtia, että Hermannilla ei kauheasti aikaa ollut edes kuvailla maisemia. Nopean sananvaihdon jälkeen pojat kiitivät horisonttiin ja me muut jatkoimme hieman rauhallisempaan tahtiin.  Itsellä ei jostain syystä ollut tuona päivänä yhtään hiihtofiilistä ja hiihto tuntui muutenkin takkuiselta mutta Heikki ja Begi kiitivät eteenpäin sitäkin vauhdikkaammin joten olihan siinä jotenkin kuitenkin sinniteltävä perässä. Kun Kesänginkeitaalta oli munkit syöty loppumatka taittui loppumatkakin jo hieman paremmin. Illalla käytiin vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi jo melkein perinteeksi muodostuneella pulkkamäki reissulla Isonmettän nousulla. Vauhti ei ollut hurjaa mutta jotain muuuta hyvää tehtiin kun toivotettiin vastaantulleelle hiihtäjällä yhdessä tuumin hyvää itsenäisyyspäivää ja levitettiin myös sanaa Uroskarhuista. Kohta ollaan kuulkaas jo niin tunnettuja että.




Perjantaina oli jo etukäteen poikien kanssa päätetty että lähdetään ottaa mittaa Pirunkurusta joka on melko jyrkkä kuru joka nousee Kesängin päälle. Pirunkuru tuntui aluksi melko pahalta mutta lopulta se meni jo umpihangessa kävelyksi kun suksilla ei oikeen eteenpäin päässyt. Noustessa pojat vähän arpoivat että jos vetäisis murtsikoilla alas samasta mistä noustiin mutta onneks kukaan hullu ei lähteny sentään tappamaan itseään. Kesängin huipulta lähdettiin sitten laskettelemaan hieman loivempaa rinnettä alaspäin ja voisin jopa melkein vannoa että alamäkeen meno oli nopeampaa kuin noin tunnin nousu. Kun oltiin takaisin Kesängin juurella päätettiin vielä poiketa Kesänginkeitaalle ja sitten pois. Eihän se nyt niin helposti kuitenkaan mennyt. Minä ja Hermanni päätettiin ottaa oma reitinvalinta ja lähdettiin kiertämään tunturia eri suuntaan kuin muina päivinä. Jottei matka perinteisellä tyylillä olisi ollut liian helppo otettiin loppumatkasta vielä Lousujärven lisälenkki käyttöön. Matkalla nähtiin miten viimeisetkin latukahvilat menivät kiinni ja pimeys laskeutui maastoon. Muita hiihtäjiä ei enää kauheasti näkynyt kun Uroskarhut taittoivat matkaansa. Jossain kohtaa alkoi epäilys hieman iskeä kun Ylläs alkoi jäädä selän taakse ja itsellenkin reitti alkoi näyttää ihmeen oudolta vaikka olin sieltä joskus hiihtänyt. Tuskalliset kilometrit taittuivat hitaasti ja majoitukselta jo soitettiin että mihis pojat on eksyny. Lopulta alkoi velhonkodan valot näkyä ja tiedettiin ettei matkaan enää ollut kuin muutama kilometri jäljellä. Hermanni alkoi olla jo niin sipissä että hiihti jo silmätkiinnkin mutta onneksi perille päästiin vielä ehjin nahoin. Aikaa hienolle reissullemme kertyi noin 6h ja 30min että tuli sitä taas reenattua. Jos pääsis ees tääl Poris viikontuntimääris tohon.

K-P Seppänen

Tämä aamu alkoi totuttuun tapaan kovassa pakkasessa. Onneksi aamu kuitenkin venyi joten ilma ehti lämmetä ennen lähtöä kohti yllästä. Kellahtelainen veti kuitenkin kass(e)istaan päivän tyhjän arvan: Veskun hiukan ennen nakkisotaa Reimarasteilta voittaman haalarin. Kapa sitten sai kunnian vetää sen päiväksi päälleen. Punainen, keltainen, valkoinen ja olkatoppaukset olivat suvassa sovussa tuossa upeassa tuotteessa. Tällä kertaa aivopierun johdosta kävellen laskittelusuksia kantaen. Mikäs siinä kävellessä kun pakkanen laski sitä mukaa kun päästiin ylemmäs. Reilusti -20 lähdettiin ja -12 päästiin. Napattiin loput kamat vuokraamosta ja täysillä lasten rinteeseen. Siinä taas opeteltiin laskemisen alkeita. Joku kynsi jo hississäkin et tuli sekin kerrattua. Eipä siitä mitään tullut joten siirryttiin isompiin rinteisiin. Hissillä ylös ja sukset pois jalasta. Kävellen kun lähdettiin toiselle puolelle tunturia. Kenen idea lieni taas tämäkin? toisella puolella olikin sit komiaa laskitella. Löyty puuteria, puita ja suljettu pizzeeria. Jotku sortu jo Hesemättöön mutta onneks suurin osa meni pitkäks aikaa ravintolaan venailee burgeria ja bratwurstia. Varsin hyvinhän tuo maistu. Ja eiku takas rinteeseen. Siinä sit keretiin laskee viel parikertaa ennen lähtöö takasin äkäslompolon puolelle. Siin kokeiltiin vielä pari kertaa isoa rinnettä ja muuten sit parkkia. Paitsi Begi joka oli nössö eikä uskaltanu mennä telluillaan boksiin. Ehkä hyvä niin ni äijä on ehjä (paitsi päästään). Aika alkoi loppua ni kamat vuokraamoon ja kohti saunaa. Kapa ei tosin saanu sitä tilattua kun Jopen numeroa ei kännykästä löytynyt. Kirjekyyhkyvälittämöstä onnneksi löytyi apu ja sauna alkoi lämmetä. Matka kämpille tapahtui kelkalla, suksilla, tuplasuksilla tai kävellen, tossuttelijat tunsivat syrjimistä ja lähes syystä. Saunan ja Kellahtelaisen ja Hiisi-Seppä+sen tekemien joulutorttujen kautta siis suunta kohti kauppaa ja Selvää Pyytä. Ohjelmassa oli Millenium trivialin-mestaruuskisa, jossa Mikkolan suvusta koottu dreamteam hoiti odotetusti kotiin.

No more comments. Vi ses i morgon.

avainsanat päivästä: gondoli, kävely, Selvä pyy, nössö, lepopäivä, tandemsukset, Topattu haalari

Begi

    Tiistaina ohjelmassa oli kiertää velhokodanlenkki eri suuntaan kuin ekana päivänä. Keli oli oikei mahtava, suksi luisti Tunturijärvelle jopa niin hyvin, että kellahtelaine olis lähteny polkemaa tunturii ympäri mut ei onneks lähretty. Loppumatkasta päätettiin kiertää kellokkaan kautta eikä isomettännousua alas. Vähän ennen kellokasta kolme kovaa koota ( Kellahti, Kullaa ja Kaanaa) sai suonenvedon korvien väliin ja sitten mentiin. Otettiin suunta umpiseen kohti Kesänginkeidasta Kellostapulin ja Ylläksen välistä kurua pitkin. Matka sujui maltilla kurun puoliväliin asti kunnes Kellahti sanoi ääneen ilmeisesti kaikkien ajatuksissa olleen idean: Miltä mahtais tuntua vetää tota puuterilumi mäkee ylöspäin ja laskee sielt. Idea oli sinänsä jo huono mutta Uroskarhuille juuri sopiva. Hieman oli mäen nousu hankalaa kun metrin nousun jälkeen tiputtiin pari metriä. Ylös kuitenkin päästiin ja ruvettiin katsomaan kohtaa mistä pääsisi alas. Alastulossa osumaa oli tarjolla ja sitä otettiin vastaan useamman karhun kohdalla mutta hengissä sentään selvittiin. Loppumatka kurusta kohti kesänginkeidasta oli luonnonkaunista umpihanki hiihtoa aivan koskemattomassa luonnossa ja vaikka lopussa sattui pieni navigointi virhe ja lähdettiin latu-uran sijasta seuraamaan luontopolun merkkejä mutta suunnistaja lahjakkuutemme onnistuivat kuitenkin korjaamaan omaa virhettään ja päätyivät kanssa hiihtäjien ihmetyksesi suoraan avatulle luistebaanalle umpimetsästä. Kesänginkeitaalta sitten loppumatka sujui melkein normaalisti paitsi että lopussa piti lähteä oikaisemaan kulmaa ettei jouduttaisi vetämään alamäkeä luistelubaanaa pitikin vaan päästiin kiipeämään umpihankea ylämäkeen. Kyllähän sieltäkin pois päästiin ja hyvin ansaittuun saunaan.   Illalla käytiin vielä Selvässä Pyyssä pelaamassa Trivial Pursuittia ja omaksi kunniaksi täytyy sanoa että amis/lukio tiimi pärjäsi varmaan samalla lailla kuin viimeks ja Mikkola/Willman team oli vedossa.


Kellahtelaine ja K-P

Aamulla reilut -20 astetta pakkasta mutta silti rohkeat Uroskarhumme Jarkko, Hermanni, Aki, K-P, Heikki, Eetu ja Petja lähtivät valloittamaan Kukas tunturin huippua. Alkumatka oli helppoa tasaista suota mutta reilun muutaman kilometrin alkuräpellyksen jälkeen lähdettiin hivuttamaan nousuun kohti huippua. Alkunoususta Petjalla oli hieman vaikeuksia luistelusuksien kanssa, mutta taktisella suksien vaihdolla hermannin kanssa päästiin matkaan taas vauhdikkaasti jatkamaan. Kun huipulle oli matkaa vielä parikilometria suoraan ja pari sataa metriä ylöspäin loppuivat viimeisetkin merkit hiihdetystä ladusta. Muutama uskalikko oli lähtenyt kävellen kohti huippua ja heidän jalanjäljissään kulkivat myös Uroskarhut. Puolessa välissä nousua nuokin kävelijä uskallikot olivat luovuttaneet ja loppumatka olikin taivallusta kokonaan umpihangessa. Muutamat vapaan tyylin karhut tuskastelivat nousun pituutta mutta kyllä sitä lopulta saatiin puuton tunturikin näkyviin ja tiedettiin ettei huipulle ollut enää pitkälti. Huipun lähestymisestä tai muuten vain perinteisessä Uroskarhut hengessä matka ei kuitenkaan voinut sujua normaalisti ja hieman ennen tunturia löytyi komea puu mihin piti tietenkin kiivetä ja sieltä Eetu ja Hermanni intouituivat hyppäämäänkin. Heikkiä ei hyppiminen kiinnostanut ja mies painoi sellaista vauhtia kohti huippua että muiden oli pian lähdettävä perään. Huipulla otettiin muutamat kuvat ja juotiin mehua ja kohta lähdetiin kovaa vauhtia kohti alamäkeä. Olin heittänyt pojille pienen haasteen että jos kaikki pääsisivät kaatumatta alas niin tarjoaisin munkit. Onneksi Aki meni kaatumaan jo ensi metreillä joten minäkin saatoin huojentuneena laskea loppuun asti. Ei Aki sentään ainoa kaatuja matkalla ollut mutta pahemmilta haavereilta kumminkin vältyttiin. Akille jouduin kuitenkin yhden munkin kustantamaan olihan hän voittanut haasteen Isonmettän nousun ylösmenosta tasatyönnöllä. Takaisin tullessa käytiin vielä munkeilla ja sitten mökkiin lepäilemään ennen seuraavaa koitosta. Illalla käytiin vielä hiihtelemässä Isonmettän nousua "rauhassa" ylös. Illalla oli luvassa lettukestit ja master cheffit koivumäki ja seppänen pääsivät heittelemään lettuja oikeen urakalla. Pointsit myös muille pojille jotka vatkasivat oikeen mallikasta kermavaahtoa

K-P Seppä + nen (ja Gessa)

Toisena päivänä lähdettiin porukalla murjomaan Ylläksen tunturia ympäri. Ensimmäiseen iskuryhmään kuului Kapa, Hegu, Saari, toiseen joskaan ei huonompaan  ryhmään kuului Jakke, Tumppi, Begi ja Mr. Kellahti.

Ensimmäisen ryhmän  kommentit:
Meininki oli ainakin itselleni välillä vähän hiemankin vauhdiskasta kun Saari pääsi päästelemään keulilla. Vaikka lunta oli hieman yön aikana tullut oli ladut silti melko hyvässä kunnossa koska vanha jäineen pinta oli peittynyt. Matkana oli Ylläksen kierto ja aikaa kului vajaa kolme tunti eli melko vauhdikkaasti mentiin. Kerran vain pysähdyttiin munkkimehuille mutta Akin sanoin ainakin munkki oli hyvää.
-K-P


Toinen ryhmä
Heti alkumatkasta oli edessä fyysisesti että henkisesti raskas isomettän nousu. Pikkuhiljaa alkoi näkyä valoa tunnelin päässä ja selvittiin mäen päälle koko joukko. Vaativan nousun jälkeen oli tietysti mukava lasketella alamäkeen, yllätys yllärtys Tuomas levis ku Hujasen paska Kilipijärven jiälle. Tuomas selvisi tapaturmasta ja matkaa jatkettiin joutuisasti. Vauhti oli kokoajan aika rauhallista, kun Tumppi onneksi hillitsi ja rauhoitteli menoa. Tunturijärvellä pienet tankkaukset ja eteenpäin. Vastassa oli taas pientä penkkaa, jonka jälkeen luonnollisesti alamäkea. Alamäessä ja alamäen jälkeen luisto oli mitä parasta. Alamäessä tuli taas sähellettyä normaaliin tapaan, nimittäin ottettiin pientä kisaa kuka on nopein. Kellahtelainen ampaisi kuin lappalainen liukkaalta peltikatolta, muu porukka perässä. Kellahtelainen ilmeisesti vei voiton, mutta kova vauhti kostautui tiukassa kurvissa. Mies liimaantui latuun X-asentoon ja meinasi viedä muilta sukset alta. Jakke levahti myös vähän matkan päästä, mutta tilanne saatiin hallintaan. Matkaa jatkettiin aurinkotuvan mökille, jossa vedettiin kaakaot ja munkit. Taas eteenpäin, matka alkoi jo tökkiä ladun huonon kunnon ja kovan vastatuulen takia. Matka eteni pikkuhiljaa sivakoiden pitkin Lapin erämaata, ihaillen Yllästunturin jylhää maisemaa. Lopulta saavuttiin toiseen taukopaikkaan kesängikeitaan mökille. Pienen tankkauksen jälkeen, aloitettiin loppurutistus kohti omaa mökkiä. Mökille selvittiin ja päästiin saunaan ja syömään. Jakke ja Kellahtelainen veti vielä pienen loppuverkan Äkäslompolon keskustaan. Hiihtomatkaa kertyi 33km ja hiihtoaika oli 3h 25min. Reissu oli oikein hieno ja sujui rattoisasti mukavassa seurassa. Tuossa vielä Jarkon datat.

-Jakke

Illalla päätettiin vielä isommalla porukalla lähteä pienille iltahiihdolle. Päivän aikana piristynyt porukka pisteli menemään tasaisella suoralla vauhdikkaasti. Isonmettän nousulle tultaessa mietittiin että mihin lähdetään. Tumppi alkoi lusmuilemaan ja ehdotti reissua tasaisemmalle maalle. Kiven kovat Uroskarhut lähtivät nousemaan jo tutuksi tullutta Isomettän nousua. Saari kaikkein kovimpana tienaten munkin Kapalta, noustessaan koko mäen pelkällä tasatyönnöllä. Koko porukka kiskoi mäen aika raivolla. Alamäki oli mielenkiintoisin osuus, kun ylinopeuttakin taisi kertyä. Tasamaalle päästäessä taas jollain välähti, Kapa, Saari, Kellahtelainen, Petja ja Jakke lähtivät iskemään umpihankeen. Ylimääräisen sooloilun jälkeen selvittiin takaisin mökille ja saunaan. Huomenna kohti uusia elämyksiä ja taisteluja.
-Jakke ja Kapa

Uroskarhut Ylläksellä: Kapa, Hegu, Jakke, Kellahtelaine, Saari, Petja, Tumppee, Benjai ja Ulvilanhauisamis. Täällä ollaan perillä vihdoin pitkän bussimatkan jälkee, Ylläksellä. Bussimatka sujui muuten rattoisasti lukuunottamatta pettymystä ettei Parkanossa tavattu Törmän Reijoa ja ahtaat penkinvälit vaikeuttivat hieman nukkumista. 10 aikoihin aamulla oltiin kuitenkin perillä Ylläksellä ja ilmakin näytti kaikinpuolin suotuisalta. Ainoa ongelma näytti olevan se, että yhden majoitusryhmänne mökki oli myytävänä. No eipä sitä sitten ruvettu murehtimaan vaan laitettiin vaatteet bussissa päälle ja sitten sujuttelemaan jäisille laduille. Tumppi iski Isometsän nousuun hanaa ja oli keulilla vähän aikaa kunnes putosi letkan viimiseksi. Vauhdikkaiden alamäkien jälkeen päästiin velhonkodalle. Pakkasta oli ainaki viis astetta ja päätettiin jatkaa matkaa, että joskus päästäisiin mökille. Hiihtolenkin jälkeen Kapa, Hegu, Jakke ja Kellahtelainen kävivät juoksulenkillä. Lenkin jälkeen ateriaksi oli hernekeittoa. Täyttävän aterian jälkeen vuorossa oli ruokalepoa ja Äkäslompolon  keskustan katsastaminen.. Illan kruunasi aevan mahtavat letut ja niitä heittelemässä olivat Jakke ja Kapa. Myöhemmin on tarkoitus pitää lettumaratooni jota varten oli hyvä treenailla hieman. Huomenissa on tarkoitus lähteä Yllästä kiertämään, että kanveesiin ja huomiseen.