Uroskarhujen syysmästaruustaisto käytiin 27.10 Pohjajoella, Keikvedenlahden kupeessa. Sää oli upea, lämpötila pyöri nollan molemmin puolin ja  aurinko paistoi. Ahlaisten kievarin parkkipaikalla kokoonnuttiin ja katsottiin ketä oli paikalla. Noh yllätys yllätys Begiä ei näkynyt missään kun oli oikaissut Poikelista ja menossa suoraan juhlapaikalle. Mutta saatiinhan se begikin perille ja nyt oli koko kööri paitsi Riku ja Jari paikalla. Eli osallistujaslista seuraava Tuomas, Pekka, Heikki, Kari-Pekka, Aki, Petja, Jarkko, Hermanni, Roope ja Konsta. Ei pidä unohtaa uusimpia uroskarhujen hankintoja Ulvilan urasta Eetu Holmerg, Ville Sundelin ja Ville Lahdemäki.

 
    Pikku hiljaa päästiin lähtemään lähtöpaikalle, siitäkin painettiin metri tolkulla ohi tietä pitkin, kun poikia jännitti niin. Noo löytyihän se lähtö sieltä ja se oli jo puoli voittoa. Ryhmäkuvan jälkeen startti tapahtui. Uroskarhuja sinkoili pitkin metsää, pienen ihmettelyn jälkeen se ykkösrasti löytyi, siinäkin saatiin jo paini aikaiseksi kun kellahtelainen rysähti rastille ja vei leimasimen sekä sunden (ville sundelin) mennessään katajaan. Tumppi rupesi panikoimaan ja kalliita sekunteja meni ,mutta selvittiinhän siitä. Muut pääsivät vähän karkuun. Heti rastilta lähdettäessä oli alamäki niin siinä iskettiin kapan kanssa letka kiinni ja omalla reitinvalinnalla keulille. Rastia lähestyttäessä oli jyrkänne ja suo. Jyrkänteeltä alas ja suoraan suon yli seuraavaan mäkeen rastille seuraillen mitä kapa tekee.Hän lähti kiertämään jyrkännettä ja koukkasi suollakin vielä ohi mäestä jossa rasti oli. Pummihan sieltä seppäselle ja ei muutakun urku auki seuraavalle rastille. Hetken luulin olevani ylhäisessä yksinäisyydessä, kunnes hallitseva mästare puhalsi väkisin kiinni. Yhteinen matkan teko jatkui aina viimeiselle rastille, sitten jakke iski suoraan johonkin puskiin kun yritti irtiottoa. Enää ei riittänyt virtaa lähteä perään kun alkoi käsistä lähteä tunto kun oli painanut koko kisan lyhythihaisella niinkuin begi myös. Sattumalta osuin hyvä pohjaiselle kalliolle ja siinä sitten loikoteltiin menemään ja metsä raikasi. Sitten alkoi näkyä jotain tietä vasemmalla, kappas täähän on tää rantatie. Maali näkyikin jo kahden sadan metrin päässä, mutta ei voinut nuolaista ennen kuin tipahtaa. Takaa tietältä kuului perkele. Lentomekaanikollamme akilla oli tuuli kääntynyt, hän otti oivan reitinvalinnan polkua ja tietä pitkin viimeiseltä rastilta maalin mutta se ei riittänyt vaikka kuinka puristi menemään. Jakella oli sauma jatkaa voitto putkea mutta hermo petti juuri ennen maalia. Tasaiseen tahtiin sieltä uroskarhuja tuli maaliin. Nuoret urokset roope ja juti vähän yllättivät sisukkuudellaan. Tulihan se tumppikin sieltä. Kivvaa taas oli! Huuteli hän matkalla maalin kun lähdettiin hakemaan rasteja. Tumppikin sai lämmintä vaatetta päälle ja lähdettiin Ahlaisten K-marketista hakemaan lisä eväitä kun epäiltiin miten kellahtelainen oli sapuskaa hommannut. Siitä sitten Oodeenkloppiin viettämään bankettia...

    Oodeenklopissa oli jo sauna lämmin kun päästiin perille. Vähän saunottiin ja istuttiin kylpytynnyrissä. Siinä sitten ruokailtiin ja sen jälkeen heti puheenjohtaja tumppi avasi kokouksen. Käytiin kautta läpi joka äijän kohdalla, pari plakettia tuli SM:stä, that´s it. Sen jälkeen uroskarhujen master tseffit k-p, lahdemäki ja raksamies "ei tässä missään jäniksen selässä olla" eetu rupesivat leipomaan suklaamuffineita, mistä tulikin suklaalaatta. Ei se nyt ihan harakoille mennyt. Sitten saunaan, meren kautta kylpytynnyriin. Siinä se ilta meni istuessa ja höpistessä. Ny aletaa pojat reenaa!!!

Tulokset:

1. Hermmani Willman 53.12
2. Aki Saari 53.39
3. Jarkko Koivumäki 54.03
4. Kari-Pekka Seppänen 54.14
5. Pekka Aalto 58.27
6. Petja Pöyhönen 1.00.30
7. Konsta Jutila 1.00.34
8. Roope Lohikoski 1.01.13
9. Heikki Haapakoski 1.02.20
10. Tuomas Mikkola 1.17.00

Uroskarhujen valopäät olivat päättäneet lähteä kokeilemaan onneaan Eurajoen Verkkokarin haastaviin maastoihin. Uroskarhut olivat kaikki H21L sarjassa. Kahden hengen joukkueita oli saatu kasattua neljä kappaletta ja olihan yhdessä joukkueessa naapuriseuran kaveri V-V.

Joukkueet ja tulokset

                    RasKa                                 1.09.11
      1. osuus   Kari-Pekka Seppänen                        1.16.23
      2. osuus   Heikki Haapakoski             23.59.58     1.09.11
 
           
                    RasKa                                 1.19.24
      1. osuus   Hermanni Willman                           1.26.36
      2. osuus   Jarkko Koivumäki              23.59.58     1.19.24
 
         
                SuosmSa/Raska                             1.24.05
      1. osuus   Ville-Veikko Nurminen                      1.31.14
      2. osuus   Tuomas Mikkola                       1     1.24.05
 
                    RasKa                                 1.27.55
      1. osuus   Riku Koivusalo                             1.27.55
      2. osuus   Pekka Aalto                    1.27.54     1.27.55

Tuloksista vähän epäselvyyttä (Riku ja Pekka oli oikeesti parempia)...

Kilpailua ennen oli taivaalta tullut kymmenisen senttiä lunta ja pakkastakin oli jonkun
verran. Itse lähdin kisaan aika heikolla talvivarustuksella joten kylmähän siinä tuli. Onneksi parilla oli lainata vasemmankäden sormikas joten pahemmilta jäätymisiltä vältyttiin.Mutta ei muillakaan karhuilla helppoa ollut, ennen lähtöä Pekka huomasi että lainattu lamppu ei toiminut ja oli pakko turvautua heikkotehoiseen varalamppuun.Allekirjoittaneen tiimin piti aloittaa rauhassa, mutta siihenhän se meni, että kärjessä painettiin tietä ja karttaa ei liioin vilkuiltu. Kyllähän se ykkönenkin sitten löytyi pienen kartan pyörittelyn jälkeen ja porukat erosivat hajontalenkeilleen. Kun hajontalenkit oli kierretty alkoi taival kohti maalia Kärkikaksikko (K-P ja Heqe) huomasi, että leimasimen päällä oli kerros lunta. Tästä päätelttin, että kärjessä ollaan. Loppu otettiin "rauhassa" ja hylsykin meinattiin ottaa lopun sprinttilenkillä.
Muut karhujoukkueet olivat tehneet enemmän virhettä kuin voittajajoukkue jolle myös sattui pikkuvirheitä.
Palkintojakin Uroskarhut pokkasivat runsaasti Heikki ja Kapa sarjan voitosta ja Tuomas kisan komeimmasta parrasta. Muistutti kuulemma itse Juha Mietoa.

--Heikki

Ratametsuri uskaltautui kilpaluja edeltävällä viikolla tutustumaan kilpailumaastoon. Seuraavassa mietteitä ja vinkkejä viikonlopun tuimaan taistoon:

Kilpailumaasto on syksyn sateiden jälkeen todella liukas, mikä saattaa osin hidastaa juoksijoiden kulkua huomattavasti. Maastossa on siis todella vettä vaikka muille jakaa. Avosoille (tai siis avovesistöön) en suosittele menemään. Ahlaisten kovakuntoiset metsämiehet ovat onnistuneet raivaamaan osan metsästä aika rajuin ottein, joten maastosta löytyy yllättävän hitaitakin osioita.

Kilpailurata on siis noin 5km (noin parin sadan kirosanan mittainen) semihaastava uintireissu. Ratamestari on pyrkinyt käyttämään kaikki maaston juoksukelpoiset osiot ja säästämään ne parhaimmat ryteiköt sitten seuraaviin kilpailuihin.

Kilpailun tulee voittamaan todennäköisesti se, joka tulee ensimmäisenä maaliviivan yli. Toisaalta uusien sääntömuutosten uhka leijuu kilpailujen yllä, joten mitään ei voida pitää itsestään selvyytenä

Ratamestarin suosittelema kolmen esineen selviytymissetti mestaruuskilpailuihin: Teltta, Kanootti ja Sveitsin armeijan linkkuveitsi, joka sisältää mm. liekinheittimen ja jesarirullan.

Lopuksi vielä kilpailurata ratametsurin miettein:
-Oho lähtöpaikka löyty
-Missä hiivatissa se ykkönen täällä on
-Onks tänne rakennettu jotain uusia mäkiä?
-Mikä järvi toi tossa on?
-Missä mun kanootti on?
-Kyllä täältä varmaan jotain hyvää maastoakin löytyy..
-AVOKALLIO! No ei tääl pääs juoksee ku on nii liukasta et on persiilläs.
-Jaha missäs se mun KANOOTTI taas olikaan?
-JA MISSÄ NE MEIDÄN MÖNKIJÄT OIKEEN ON?
-Puolväli ja vielä elossa
-Aika hyvää maastoa tässä (ironiseen äänensävyyn)
-Loppu tullaan ku lentämällä
-Kuka tän kartan on oikee väkertäny? (Yrittää etsiä nimiä kartasta)
-(Paiskoo karttaa pitkin metikköä)
-Loppukiri viimeseltä rastilta maaliin -> (kaatuu piikkilankaan)

Onnea viikonLOPUN urhoiluun!
T: Ratametsuri

Nyt on aika julistaa tämän syksyn mästaruus ennakko, jossa puntaroidaan uroskarhujen kauden saavutuksia ja lähtökohtia tulevaan UKM:ään. Mästaruus ennakko on yleensä pettänyt vedonlöyjät tilanteessa kuin tilanteessa ja aiheuttanut paineita myös niille, jotka eivät osallistu kisaan, mutta katsotaan miten nyt käy.


Aloitetaan nuoremmista juuri tänä vuonna nallekarhuista raavaiden uroskarhujen sarjaan siirtyneistä Roopesta ja Konstasta.


Konsta (juti) on tapansa mukaan rillannut koko kauden hyvin ja missään vaiheessa ei ole hiiliä tarvinnut rilliin lisätä. Loppukautta kohden vauhti on vain kohentunut, sillä Juti iski porinpäivän sprintin voiton kirjurissa. Viimeisimmät näytöt ovat Porin koulujen mestaruuskisoista ja siellä tuli voitto alle 6 min/km vauhdilla peitoten kellahtelaisen mennen tullen.

Tulosvaroitus: Voittaa ainakin kellahtelaisen..

Roope on ollut koko kauden pimennossa ja mainintoja blogissakin on vain harva. Roopella oli alkukaudesta hyvä straikki päällä kun kansainvälisestikin kovaksi todetussa Oravacupissa tuli kolme voittoa kuukauden sisään Porissa, Ulvilassa ja Laviassa. Liekö kuitenkin rankka ja pitkä kisareissu Laviaan rasittanut miestä sillä loppukaudesta taso notkahti hieman ja Oravacupinkin loppusijoituksesta mies löytyy vasta sijalta 4. Liekö tason notkahdus silti johtunut vain kovista harjoitusmäärien lisäyksistä joista ensimakua voidaan saada jo UKM:ssä

Tulosvaroitus: Voittajaksi aika riskivalinta, mutta nuorena ja kokemattomana UKM kisaajana saattaa hyvinkin pilata muiden suorituksia melko tehokkaasti. Enakkona vahva 1-13.



Sitten hieman vanhempaa kaartia ja PSYL:in erikoisjoukkoihin.



Jarkko, viime vuoden Mästare, on viime aikoina toistuvasti sanonu: "Nyt pojat aletaan reenaamaan". Liekö mies niin kovassa kunnossa ettei nykyinen reeni määärä enää pysty hillitsemään miestä vai onko kaikki vain psykologista sodankäyntiä, jota tunnetusti ennen tärkeimpiä kisoja käydään vastustajien kesken. Viime keväänä hallitsi paineet parhaiten, mutta miten nyt kun kyseessä on todella henkisesti raskas yhteislähtö. Jarkon suoritukset ovat olleet tällä kaudella melko perusta koko ajan, mutta tähtihetket ovat jääneet uupumaan. Onko riskivalinta luottaa viime vuoden tähdenlentoo vai tuuletetaanko tänäkin vuonna samaa Mästarea.

Tulosvaroitus: Todennäköisesti kärkikolmikossa, mutta kuinka alhaalla, se jää nähtäväksi.


Hermanni, kellahden karpaasi, on tänä vuonna kunnostautunut paremmin puntilla kuin metsässä. Sikapaita mies on kuitenkin parhaimmillaan juuri Kellahden laakeilla mäntykankailla, joten Pohjajoki ei tuottane ongelmaa, varsinkin kun mies on jo käynyt tutustumassa maastoonkin. Karpaasin punttitaitoja totisesti Pohjanjoella kuintekin tarvitaan sillä kivikossa pääsee parhaiten eteenpäin heittämällä kiviä pois tieltä. Hermannin tämän kauden suorituksia varsinkin SM-kisoissa voidaan pitää melko tasaisina, vaikka koko ajan hieman plakettien ulkopuolella. Onko Hermanni nyt SM-kisojen jälkeen entistä sisuuntuneempi näyttämään UKM:ssä hauiksensa.

Tulosvaroitus: Mies on niin epävarma, että on jopa varmaa että hän menestyy, sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Enakkona erittäin vahva hyl. jos muistaa edes saapua paikalle.


Antti, kaikkien aikojen varmin Onoff-mies. Koskaan ei voi tietää mitä tulee tulokseksi kun Antti päästetään irti. Säästeliäästi kaudella kisaillut ja vain tosi paikassa syttyvä Antti taistelee UKM:ssä myös pimeämetsän hallitsijan tittelistä Jarkkoa vastaan. Teoriassa Uroskarhujen matematiikkanero pystyy laskemaan itselleen suotuisimmat reitit, mutta miten on Pohjanjoen laatukartalla kun kaikki ei olekaan siellä missä pitäisi.

Tulosvaroitus: Loppukaudesta nousukuntoa, joka päättyy mäkihyppääjä effektiin ja tiukkaan pudotukseen pohjalle. Jos onnistuu löytämään ykkösrastin kaikki on sen jälkeen vain tuurista kiinni.

Kari-Pekka, aka cheffi on leiponut tänä vuonna metsiköissä sellaista settiä/shittiä ettei siihen enää mausteita kaivata. Pullantuoksuista pummeista huolimatta palkintoja on silti ropsahdellut tilille satunnaisina ryöppyinä.

Koko kauden vaivojaan valitellut Koopee on onnistunut kauden edetessä pääsemään aina vain huonompaan kuntoon. Paheneeko kunto edelleen mestaruuskilpailujen ajankohdan lähetessä? Nähdäänkö mies viivalla vai vaivaistalossa? Näihin kysymyksiin vastataan viikonlopun koittaessa. Ps. Vaivaistaloon on hakupaperit vetämässä.

Tulosvaroitus: Yrittää karata K-pisteellä, ei näy enää ykkösellä. Kerää rastit pois tullessaan.

Heikki, Uroskarhujen pisin mies lähti tälle kaudelle tavoitteet vähintään päänsäkorkeudella. Jo alkukaudesta kovaan kuntoon päässyt Heikki osoitti olevansa pituutensa mittainen mies. Jukolan raastava ja haastava longanatten oli miehelle kuin leikkiä vai ja maaliin päästiin aivan kohtuuttomissa ajoissa. Liekö pitkäyö vienyt miehestä kaikki mehut vai onko huipulla muuten vaan liian sumuista. Loppukaudesta miehen suoritukset eivät juuri ole vakuuttaneet.

Tulosvaroitus: Loppukauden Heikki on kilpaillut vähintäänkin säästeliäästi. Liekö syynä säästeliäisyyteen,  satsaaminen mestaruuskilpailuihin? 25Mannan paluulaivalla Heikki tankkasi koneistoonsa hevosia oikein urakalla. Onko näistä hevosista apua ahlaisten vähintäänkin arveluttavan raskaisiin maastoihin? Ainoana varmana asiana voidaan pitää sitä faktaa että pitkiin suorituksiin erikoistunut mies tulee viettämään metsässä todella paljon aikaa.



ja vielä Uroskarhujen lentomekaanikko ja metsäkonevahvistuksemme¨



Aki, aeromystiikan mestari on tällä kaudella tutkaillut suunnistuskilpailuissa myötätuulia jopa niinkin hyvin että on Uroskarhujen toisen sm-plaketin saaja. Vaikka miestä ei treeneissä ( ja erityisesti jumpassa) usein näe on hän päässyt loppukaudesta melko mukavaan iskuun. Keikveden pohjukassa sijaitsevassa Pohjanjoen maastoossa tuulet ovat tunnetusti hyvin oikulliset ja sää erittäin vaihteleva, joten jääkö lentomekaanikon lento lyhyeksi vai peräti lähtökuoppiinsa.

Säävaroitus: Lauantai aamuna Pohjanjoella melko selkeää tai poutaa ja sateen todennäköisyys on 54%. Tuuli pohjoisesta kääntyy iltapäivän ja illan aikana kaakkoon. Lämpötila vaihtelee -3 ja +3 asteen välillä.


Petja, metsänmies ja tunnetusti kova ankkuri onkin parhaimmillaan yhteislähdöissä joihin on valitettavan usein joutunut viime aikojen viesteissä. Viestisuoritukset ovat olleet melko varmaa laatua lukuun ottamatta hylkyä am-kisoissa. Mästaruuskisojen yhteislähtö on henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas ja vaatii niin pohjetta kuin kyynerpää taktiikkaakin. Myös Petjan metsäalan tietotaidosta on Pohjanjoella hyötyä kun on etsittävä risukoista ja pusikoista juuri ne puut joita taivuttamalla pääsee eteenpäin, eikä esimerkiksi ala kaataa 10-metristä kuusta.

Tulosvaroitus: Jos malttaa alussa pummata ykköstä muutaman minuutin jä täten välttää pääryhmän puolen tunnin etsiskelyt saattaa nousta hyvinkin korkealle.



eikä pidä tietenkään unohtaa kunnon toppatakki tiimiämme..



Riku, Rikulle kausi on ollu värikäs, mutta päälimmäisenä kysymyksenä on onko syksyllä pitkään miestä riivannut tauti nyt kunnolla selätetty. T.Mikkolan comeback tapahtumassa (jotkut myös Halikkoviestiksi kutsuvat) iskua ei vielä tullut sillä eroa rastikarhujen osuuden kärkijuoksijaan Heguun tuli viitisen minuuttia. Vai oliko kyseessä vain virheisiin sortuminen. Yleensä varmana menijänä tunnettu Riku oli ainoita viime Mästaruuskisojen onnistujia joten saa nähdä onko nytkin kuntopiikki osunut kohdalleen.

Tulosvaroitus: Pysynee kärkiletkassa tai vähintään sen lähettyvillä. Jos letkassa tapahtuu eroja pystyy tarkalla suorituksella nousemaan hyvinkin korkealle.


Pekka, Begi, Benjei, Bonsai, Banzai Aalto on salaisten tiedolähteidemme mukaan havaittu valmistautumassa mestaruuskilpailuihin Raumalla Maailman Matin ja Törmän Reijon ohjein. Valmentajien elämänkokemukset muokkaavat Pekasta todella kovan luokan tekijän Ahlaisten teknisiin maastoihin.
Tämä vuosi on tuonut Pekalle (lähes) jatkuvasti kultaa ja kunniaa. AM-keskimatkalla koettu kirvelevä tappio on varmasti  kasvattanut miehen voitonnälkää ja UKM:ssä tullaan todennäköisesti näkemään todella nälkiintyneen näköinen ruipelo.

Tulosvaroitus: Kovaluu avokalliopätkillä. Karkaa viimeistään juomarastilla.

Jari, Jari lähtee Mästaruus kisoihin melko mustana hevosena sillä paljoa ei ole saatu tämän uljaan hevosen laukkaa tänä vuonna ihailla. Viime UKM:sta Jarillakin jäänyt varmasti hieman hampaankoloon, sillä päivän pummi palkinto pokattiin silloin 3minuutin erolla seuraavaan. Siitä on kuitenkin opittu ja Jari lähtee varmasti tuorein ja jaloin Pohjanjoen vaativiin ja ehkä sitäkin raskaampiin maastoihin taistelemaan Mästaruudesta.

Tulosvaroitus: 1-12, mutta päivän pummiksi ei varmasti toista kertaa alistu.


Tuomas, Tumpin kausi on mennyt taistelussa parvekkeiden korkeuden ja motivaation kanssa, mutta juuri ennen h-hetkeä on alkanut kuulua huhuja, että mies olisi käynyt jopa lenkillä. Työpaikka treenaajana tunnettu Tumppi keskittyy kaudessa vain tärkeimpiin kisoihin ja onkin kunnonajoituksen mestari. Voidaankin olettaa, että kilpailemattomuus on johtunut vain pitkästä herkistelykaudesta ennen UKM:ää. Herkistelykauteen on kuultu kuuluneen ainakin Expendables 2 ja muita toimintaelokuvia joissa mieli oikeen herkistyy.

Tulosvaroitus: Todennäköinen sijoitus on 1. Jos epäonnistuu saattaa voittaa vain parilla minuutilla.

Mästaruutta tänä syksynä ennakoivat K-P, J-P ja Hermanni

Allekirjottanut päätti pitkän mietinnän jälkeen, tietysti viimesenä mahdollisena päivänä, sanoa EHKÄ tämän vuotiselle Halikko-viestille. Mietintää aiheutti niinkin yksinkertanen asia, kun ei ollu suunnistustossuja, eikä kyllä lenkkareitakaan urheilumielessä pistänyt Jukolan jälkeen jalkaansa. Tämä johtuen erinäisistä vaivoista, kiireistä ja niiden tuomasta kiinnostuksen puutteesta. Tarkotus oli siis vaan olla varalla koska kumminkaan olis joukkueesee mahtunu. Eikä sillä siinä kohtaa olis ollu väliikää. Muutaman päivän päästä kuulin vaimolta et oon johki kisoihi menos. "Jaa oon vai? Sanoin kyl ehkä." No oikeesti siinä kohtaa oli jo sellane olo et nyt se alkaa taas paluu suunnistuksen ääree. Kiva juttu! Sitte vaa varmistus et oon joukkuees ja viiden päivän jännitys ja sairastumisen odotus alko. Heti sunnuntaina ko oltiin sovittu et meen juoksee, alko kurkussa tuntuu  pientä kiukuttelua. YLLÄRI. No siinä sitte vaa oottelin et tuunko kipeeks vai en ja oottelin lauantaita saapuvaks, et sittehä se näkee. Perjantaina oli jo tuttua jännää ilmassa ko penko suunnistustossuja ja kamoja kaappien kätköistä esii. Osuuskin oli ollu jo pari päivää selvillä. Ainoo mitä Riku kysy "pärjääks  mu vaimolleni?" Totesin et pistää mut ekaks vaa ku ei tiä jaksanko koolle tai löydänkö ees ykköstä. Eli nelososuuden eka lähtijä. Tämä hyvä. Ei isompia paineita kunha ei iha koko päivää siel möngi.
Lauantaina sitte Corolla täytee väkee ja kasseja ja matkaan. Kiva oli pitkästä aikaa nähä porukoitaki ku ei ollu päässy viihdyttää koko kesän. Hermanni hermoili tuttuun tyyliin puolet automatkasta alottamista. Kisapaikal kaikki oli niinku olis ennenki käyny vaiks osittai oli vähä "mitä mä tääl tee" olo. Tellta ja viiri pystyy ja Hermanni mettää. Kaveri näytti kyl jo puoles matkas koolle iha kuolleelta ja Akin kans ihmeteltii mitäköhä täst tulee. Kyllähän se sieltä selvis mutta hieman parempaa odotettii ja olihan siel joku pummiki päässy tulee, mut iha kohtuu alotus kuitenki. Katastrofilta siis vältyttin. Seuraavaks Riku, Jari ja Hequ lähti kakkososuudelle ja aika tasasesti odotettiin poikien tulevan. Puolessa matkassa Hequ meni ekana, minuutin pääst jari ja Riku sitte  n. puoltoistminuuttia Jarin jälkee. Rikukin oli ekaa kertaa kisaamassa ja muutenki kovempaa juoksemassa pitkähkön sairauden jälkee. Tämä näkykin loppulenkillä pienenä hyytymisenä mut ero ei ekana vaihtaneesee Hequun ollu kuitenkaa viittä minsaa enempää. Jari kolkutteli Hequn kantapäillä alle minuutin päässä. Eli komiasti mentii tämäki. Sitte lyhkäselle ja helpolle pätkälle Liina, Roope ja Lotta. Järjestys oli sama myös vaihdossa Lotan harmitellessa huonoa kulkua. Osuusajat oli kaikki alle minuutin sisällä.
Sitte jo pääsinkin ite irti Liinan tuodessa karttaa. Enää ei kauheesti jännittänyt vaiks näkikin Roopen jo tulevan ja tiesi Sannan lähtevän saman tien perää. Ku sai kartan ja lähti hölköttelee kohti koota tuntu kevyeltä. Koolle joutu kuitenki vähän nousee ja siel sit jo aatteliki et sais loppuu, tuskaa tulee. Rata ei pahalta näyttäny ja oliki helpoin suunnistuksellisesti mitä Halikossa on koskaan ollu. Johtu pitkälti maastosta joka koostu peltojen ja teiden rikkomasta alueesta, sekä siitä että Halikossa kaikki muut paitsi kolmas osuus käy yleisön edessä kääntymässä. Nyt oli neljä ekaa rastia joille joutu enempi suunnistaa mut kolme seuraavaa oliki ensi aukon reunassa josta viitotusta ja paltoa yleisörastille ja sit uraa tien vieree. Sitte taas kolme mettärastia ja loppu tietä ja peltoo maalii. Sen kyllä näki ettei ollu suunnistanu aikoihin, koska turhaa hermoilua ja itseensäluottamattomuutta oli paljolti ilmassa. Kolmoselle haparointia vaikka ei olis ku tarvinnu mennä sinne mihi aatteliki. Tämä tietysti vähän vaivas ja Sannakin oli jo kuitannu siinä ohi. Yleisön eteen tultaessa Sanna kuitenki näky ja ei ollu taas sen puolee hätää et mä tän viestin pääsisin sössiin. Loppukin näytti suht simmppeliltä ku oli ekassa mettässä tajunnu näkyvyyden olevan todella hyvää. Tiinasta ei ollu tietoo mut aattelin et ei hättää. Sannankin sain paremmalla reitinvalinnalla kii ko maltoin kiertää vähän tietä enkä yrittää suoraan niinku moni muu. Mut sitte se sählä iski taas enkä malttanu suunnistaa iha rastille asti vaa jäin hiukan häröilee. Pienellä kuitenki selvisin ku otin järjen käteen ja tajusin alkaa ettii nenää enkä notkoo. sitte taas hiukeella näkyvyydellä rasti näky jo puolestä välistä väliä ja ei ollu enä ku yks pahemman näköne rasti joka oli kuitenkin helpohko. Sitte vaa valmiiks suunnitelman mukaa tielle ja pellolle ja parin rastin jälkee maalii. Sannakin oli taas näköetäsyydellä ja ennen maalia melkein sain kiinnikin vaikka pahaa teki. Suoritus oli kyllä tosi tyydyttävä taustaan nähden ja vaikka rata helppo oliki ja joutu juoksee minkä pääsi oli se kuitenki pehmentävä paluu taas tähän maailmaan. Puomilla tuli kehukki. Ja Jarkko pääsi lähes Pekun peesiin, Begin jäädessä vielä oottaan Tiinaa. Nelososuudenkin ajat oli kaikki alle minuutin sisällä. Tiina oli jo ottanu puoleen väliin eroa kii mutta samalla rastilla ku ite häröilin, oli tiina härvänny viel hieman kauemmi. Mut Begiin oli kova luotto et se noin viis minsaa pienenee. Tarkkaan en tiedä ku hölmöyksissäni sitä huomannu kysyy pesulta tullessani, että mikä ero oli. Jarkko tuli kuitenki ekana ja Pekat käsittääkseni aika peräkkäin. Eli porukka kasassa niinku pitiki. Muutenki viesti oli menny tähän asti ilman katastrofeja, joilta ei aikasemmissa Halikoissa  oltu vältytty. Lauraan ja Akiin oli kova luotto ja Lauran lähtiessä mettään oli sija 41. Ei tästä ainakaa enää tiputa. Eikä tiputtukkaa. Laura hoiti osuuden ihan perus ja Aki pääsi jopa ennen voittajan maaliintuloa mettään! Akilla oli jotain pummeja tullu mutta ihan ok suoritus oli tämäkin, ja loppusijotus oli 41. Hyvä ja tasanen suoritus koko joukkueelta. Omassa arvostelussa kuitenki Begin, Rikun ja tietysti mun suoritus oli parasta antia.

41        73 Rastikarhut 1  FIN                  4.28.46
     1. osuus  Hermanni Willmann         39.11                                                                   39.11                                                            90
     2. osuus  Riku Koivusalo            44.43
               Jari Saarinen             40.38
               Heikki Haapakoski         39.33                                                                 1.23.54                                                            64
     3. osuus  Liina Mikkola             23.47
               Roope Lohikoski           23.18
               Lotta Sandroos            23.41                                                                 1.47.35                                                            48
     4. osuus  Tuomas Mikkola            32.57
               Sanna Koivusalo           32.11
               Tiina Haapakoski          32.23                                                                 2.19.59                                                            45
     5. osuus  Pekka Toivanen            46.02
               Jarkko Koivumäki          44.15
               Pekka Aalto               41.45                                                                 3.01.45                                                            41
     6. osuus  Laura Jakobsson           29.02                                                                 3.30.47                                                            41
     7. osuus  Aki Saari                 57.58                                                                 4.28.46        

Tulossivu  Reittihärveli

Tumpin reitti

Muutama Akin napsima kuva loppusuoralta

Riku

Jari

Tumppi

Tiina

Vielä tähän loppuu, oli kyllä kivvaa ja tämä biisi soi ennen ja jälkeen kisan. Ja uskosin että käyn jopa vähän urheilemassa ennen lauantaina odottavaa kauden huipennusta UKM:ää.


Tumppi

25 MANNA