Syksyn Ukm vierähti tosissaan uuden vuoden korvalle asti, mutta se saatiin kuitenkin järjestetyksi. Varsinainen ajatus on Ukm:n järjestämiseksi ollut koko syksyn muhimassa, mutta teot ovat hieman puuttuneet.  Edeltävän viikonlopun Winter Sprint cupissa tehtiin sitten päätös, että Ukm pidetään vuoden viimeisenä viikonloppuna Joutsijärvellä. Kartta oli vuodelta 1986 ja mittakaava n.12 500.

Kilpailua edeltävänä päivänä tilanne oli suorastaan erinomainen, itsensä mukaan ilmoittaneita oli n. 10, mutta mm. vuodenlopun flunssa, pommiin nukkuminen ja muuten vain veltostuminen koituivat osalle kohtaloksi ja he painuivat talviunille ennen aikojaan, joten paikalle vääntäytyi lopulta viisi uroskarhua, mittelemään loppuvuoden tärkeimpään koitokseen. He olivat ratametsuri Riku, Petja, Ville, Juti ja Juho. Paikalle oli myös uskaltautunut pari haastajaa, jotka osallistuivat ns. Open-sarjaan. Rikun oheistuksen mukaan matkan varrella olevasta joesta ei kannattanut koittaa hypätä yli vaan kiertää sillan kautta, vaikka Rikun omien sanojen mukaan Eetu hyppäämistä ja uimista varmaan olisi yrittänytkin. Joulun ajan sateet olivat todellakin nostaneet vesien pinnat ojissa ylös. Joten radasta oli oletettavissa melkoisen kostea, niin kuin kilpailukutsu sitä jo lupailikin.

Lähtö oli jälleen kerran yhteislähtö. Heti ykköselle oli kaksi vaihtoehtoa joko suoraan suon yli tai kiertäen pitkospuita pitkin. Pitkokset eivät kuitenkaan olleet kartassa, joten heti alussa oli mahdollisuus riskin ottoon. Petjan vetämänä letka lähti suoraan suon yli ja vain Riku lähti pitkoksille, mutta kierto osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Suolla alkoi porukka hajaantua ja ykkösryhmäksi muodostui Ville, Petja ja Suosmeren kirittäjä V-V. Alun ensimmäiset kolme väliä olivat melko samanlaisia maaston vaihdellessa suosta yksittäisiin mäen harjanteisiin. Kolmosrastia lähestyttäessä omalle kohdalleni osui kunnon kylvyt metsäojassa. Kolmosrastille oli tehty useamman kymmenen hehtaarin aukko, joka helpotti mukavasti rastin löytämistä. Neloselle olikin sitten vuorossa tie juoksua. Tässä kohtaa Petja oli hieman jäänyt, mutta V-V tykitti edellä ja lisäsi vain eroa kun päästiin tielle. Riku oli saanut paikattua pienen virheensä ja oli Petjan takana. Nelos-vitos-väli oli pitkä reitin valintaväli. Itse tein oikean ratkaisun ja lähdin kiertämään vasemmalta. Vitonen löytyi vielä hyvin, ja matkalla kutoselle V-V tuli vastaan kierrettyään pitkän välin tietä pitkin oikealta. Siinä vaiheessa tuli se kuuluisa pieni hyvänolon tunne ja sen seurauksenahan on yleensä virhe. Näin nytkin. Kuudennella rastilla olinkin sitten peräkanaa Petjan ja Rikun kanssa. Petjan huudellessa, että kato kato kukas siinä, kirosin itseäni, että miksi tarvitsi hukata se parin minuutin johto. Tästä sisuuntuneena karistin vielä Petjan seiska-kasi välillä, mutta ysillä oltiin jälleen melkein samaan aikaan, kun lähdin edelliseltä rastilta hieman väärään suuntaan ja tein pienen koukun. Kympille olikin sitten vuorossa polkua eikä Petja saanut eroa kurottua kiinni. Loppukirinä oli vielä nousta joen partaalta ylös Tammen pihamaalle jossa maali odotti. Riku jäi meille sentään juoksu osuudella lopussa ja tuli maaliin kolmantena.

Loppuverryttelynä suoritetun rastien pois haun ja yhden uuden virkistävän suokylvyn jälkeen illan jo hämärtyessä vuorossa oli ansaittu sauna.

Lopputulokset     

1. Ville 55.55

2. Petja 56.08

3. Riku 58.47

4. Konsta 1.33.35

5. Juho 1.33.38

Kilpailun ulkopuolella 

Ville-Veikko 1.10.21

Jari keräilikin jo rasteja pois

Ohessa Petjan reitti, kuvia saadaan ehkä jossain vaiheessa. 

- Ville den nya mästare

Hiihtosuunnistus kilpailut jatkuivat sunnuntaina sprinteillä. Aamulla mökillä pakkanen huiteli n. -35 asteessa, mutta jo pienen matkan jälkeen maisematietä ylös pakkanen laski parisen kymmentä astetta. Kilpailupaikalla Ylläsjärven puolella pakkasta oli enää n.12 astetta, mutta navakka tuuli tuntui kirpeältä. Kilpailu sujui tällä kertaa ilman hylsyjä ja matkakin oli lyhyt joten suuria virheitä ei ehtinyt tekemään.  Hermanni ja Jarkko olivat myös lähteneet kiertämään tunturia ja tulivat kilpailupaikalle. Joten takaisin suunnattiin hiihtojoukolla jossa olivat siis Hermanni ja Jarkko sekä Ville, Eetu ja Kapa.

Maanantaiaamulla pakkanen huiteli jo melkein neljässä kymmenessä joten Eetu, Jarkko, Kapa ja Ville päätyivät hakeutumaan lämpimämpiin olosuhteisiin laskettelun merkeissä. Ensin oli kuitenkin edessä tunnin kävely ylämäkeen hissien ala-asemalle. Kävelyä tuli tehty vielä hieman lisää kun päätimme siirtyä Ylläsjärven puolelle paremmille rinteille laskettelemaan ja taas talsittiin noin puoli tuntia. Rinteessä pakkasta oli alle -15 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko ajan eli noin puolitoista tuntia. Heti ensimmäiseksi päätettiin laskea Ylläsjärven puolella Maailman Cupin musta rinne. Yllättävän nopeasti löytyi tuntuma, mutta oudoksestaan reidet menivät kyllä kunnolla hapoille. Hyvän aikaa auringonlaskun jälkeen päätimme lähteä palailemaan takaisin majapaikkaan. Takaisin tulo rinteiltä sujui melko nopeasti, kun päätimme laskea pyörätietä suksilla. Illalla Jarkko ja Ville menivät vielä perinteisen lenkille.

Tiistaina lähdettiin porukalla kiertämään tunturia perinteisellä. Jarkko ja Petja olivat liikkeellä vapaan suksilla. Petja otti hieman lyhyemmin ja kääntyi Tunturijärven jälkeen palaillen Velhon kodan kautta takaisin. Matka sujui hyvin Tunturijärven ja Ylläsjärven kautta Kesänginkeitaalle asti. Kahvitauon jälkeen Kapa ja Eetu saivat idean, jonka järkevyydestä voidaan keskustella vielä pitkään. Päädyimme kapuamaan Pirukurua pitkin Kesänki tunturille. Jakke oli ainoa järkevä ja palaili suoraan mökille. Alkumatka sujui vielä suksia sujutellen mutta puolet matkasta jouduttiin kapuamaan jalkaisin. Tunturin päältä laskettiin umpihangessa kirjaimellisesti metsään eikä useilta kaatumisilta vältytty lumen vaihdellessa jään sekaisesta pehmeään hankeen. Lumen alta löytyi tunturi rakka joka ei ollut kovin hellävarainen suksien pohjille. Sunde ja Hermanni päätyivät lyhyempään reitinvalintaan takaisin hoidetuille laduille jättäen Kapan ja Eetun jatkamaan omaa hölmöilyään umpihangessa, joka oli heidän mielestä todella hienoa. Umpihanki reissusta saatujen vammojen paikkailun ja jälkeen oli vuorossa yöhiihtosuunnistus harjoitus Ylläsjärven puolella. Eetu ja Kapa lähtivät sinne hiihtäen, kun taas Jakke, Ville ja Petja tyytyivät autokyytiin. Välillä melko sakeakin lumisade hidasti matkan tekoa ja seitsemän kilsan rataan meni auto ryhmältä hieman yli tunti. Maaliin tultiin Eetun ja Kapan vasta saapuessa paikalle. Edessä oli vielä hiihtomatka takaisin, jonka ensimmäinen porukka hiihti Kesänginikeitaan kautta. Eetu ja Kapa päätyivät aikanaan Ylläksen ylitykseen laskettelurinteitä pitkin.

Keskiviikkona Kapa teki hiihtosuunnistustreenin Äkäslompolon puolella. Jakke, Sunde, Hermanni ja Eetu suuntasivat vapaalla kohti Kotamajaa. Pakkanen oli mukavasti lauhtunut ja nollakeli odotti. Alkumatka sujui mukavasti tasamaalla, mutta Kukaksen rinteillä jokaisen hiihtäjän pumppu alkoi varmasti takoa napakkaa tahtia. Kotamajan jälkeen paluumatka alkoi ja matkan varrella pistäydyttiin Latvamajan latukahvilaan kahville ja munkille. Loppumatka sujui ongelmitta upeita maisemia päivitellessä. Illalla Jakke, Sunde ja Hermanni suuntasivat kohti Isometsän nousua. Jakelle matkan teko riitti ylhäällä. Sunde ja Hermanni jatkoivat sitkeinä kohti Velhokotaa ja sen alamäkiä. Illalla oli alkanut uudelleen pakastaa joten ladut olivat melko liukkaassa kunnossa.  Velhokodalta oli enää kivenheitto mökille. Saunomisen jälkeen tarjolla oli lettujen paistoa. Nyt valmistautumaan huomisen pitkään lenkkiin, josta varmasti tulee yhtä mielenkiintoinen kuin edellisistä.

- Ville, Jarkko, Hermanni

Syksyn aikana uroskarhut ehtivät jo vaipua talviuneen, mutta itsenäisyyspäivän iltana oli aika kokea herätys ja suunnata kuonot kohti Yllästä ja palata takaisin sorvin ääreen. Lauantaiaamulla bussi saavutti päätepysäkkinsä Äkäslompolossa Keskimatkojen rivitaloilla. Sunde Eetu ja Kapa lähtivät saman tien Ylläsjärven puolelle hiihtosuunnistuskisoihin. Jakke, Kellahti ja Petja päättivät aloittaa Ylläksen leirin vapaamuotoisella hiihtoreenillä. Lenkki päätettiin suunnata kohti Kesänginkeitaan latukahvilaa, jossa oli tarkoituksen nauttia munkit ja kahvit. Matkaan lähdettiin 12 asteen pakkasessa kaikin puolin kauniissa talvisäässä. Jo ensimmäisten kilometrien aikana alkoi kolmikosta kuulua vikinää kylmästä säästä. Selitys tälle vikinälle selvisi, kun latukahvilassa selvisi, että pakkanen oli kiristynyt 24 asteeseen. Kesä oli tehnyt tekonsa, sekä kylmänsietokyvylle että hiihtotaidoille. Kellahti halaili latua alamäessä jo ensimmäisen kuuden kilometrin kohdalla. Makoisien munkkien ja kahvin jälkeen alkoi paluumatka, joka päättyi hyvin ansaittuun saunaan. Kilometrejä kertyi 13 ja hiihtokausi tuli avattua.

Itselläni, Eetulla ja Kapalla oli tänään tosiaan ohjelmassa hiihtosuunnistuksen pitkämatka. Kisapaikalle pääseminen aiheutti hieman alkuun ongelmia kun ski-bussit eivät kulkeneet aivan kuten oli ajateltu ja päädyimme menemään kisoihin taksilla. Kisa meni kaikilta tasaisen huonosti. Reitinvalinnat eivät oikein osuneet kohdilleen eikä hiihtokaan oikein kulkenut Ylläksen rinteillä. Eetu otti kaiken kukkuraksi vielä hylsynkin. Tähän aikaan näillä leveyspiireillä päivän pituus on 1h 50min joten kisa alkoi auringon nousussa ja päättyi sen laskuun. Joten melkein koko päivä tuli klpailtua. Matkaa taitettiin n.17 kilometriä, mutta tämä ei vielä riittänyt uroskarhujen iskujoukolle joten lähdin Kapan kanssa vielä hiihtämään Ylläsjärveltä Äkäslompoloon. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä ei välttämättä ollut paras mahdollinen valmistautuminen huomiseen sprinttiin, mutta treenaamaan tänne ollaankin tultu.

Talviunien aikana on tapahtunut jos jonkin moista mm. uroskarhujen 2013 kooste on ilmestynyt
Youtubeen.

Jakke ja Ville