Winter sprint cupin huipentuma käytiin viime sunnuntaina Porin Etelärannassa, poikkeuksellisen urbaaneissa olosuhteissa. Kilpailun erilainen maasto aiheutti päänvaivaa kilpailijoiden lisäksi myös järjestelijöissä.

 Kartan suunnittelu ja tekeminen aloitettiin hyvissä ajoin joulun aikoihin, mutta "kiireiden" takia kartoitus venyi loppumetreille ja lopulta kartta jäi lievästi keskenkin. Kaupunkin keskusta-alueelta karttaa tehtäessä oli tarjolla hyvät pohja-aineistot joihin kartantekijät ehkä tukeutuivat kuitenkin liikaa. Paikan päällä käyntejä ei liiemmin tehty, vaikka osa paikoista olikin muuttun aineiston tekohetkestä. Rastja viedessä huomatiin vielä yhden portin olevan kiinni, vaikka olin sen karttaan piirtänyt auki. Hieman aikaa tuhraantui järjestäjiltä, kun karttoihin korjattiin kyseistä virhettä, mutta toivottavasti se ei liiemmin haitannut suunnistajien suorituksia. Suunnistuskelpoinen kartasta kyllä saatiin, mutta kaukana se oli vielä täydellisyydestä.

Myös ratojen suunnittelu tuotti päänvaivaa ennen kilpailua. Koska kyseessä oli urbaani suunnitusmaasto ja suurin osa kartasta koostui aluista joihin tarvittiin lupaa alkoi luparulianssi. Itse en ollut mukana lupia kyselemässä, mutta vierestä seuranneen voin kertoa radan muuttuneen vähintään sen viisi kertaa, kun jostain pihasta saatiin lupa ja toisesta evättiin. Rata oli Jukkiksen käsialaa ja voin sanoa, että hän onnistui kuitenkin saamaan olosuhteisiin nähden hyvän ja reitinvalintoja kohtuullisesti sisältävän radan. Maasto voisi vielä tarjota paljon vaikeampaakin rataa jos joskus tulevaisuudessa saadaan lupa-asiat maaston suhteen parempaan kuntoon.

Kuitenkin oli kyseessä suunnistustapahtuma, joka ainakin omasta mielestäni tarjosi hienon kokemuksen tutustua Porin keskustaan suunnistajan näkökulmasta ja sääkin oli mainio. Raatihuone ja kirkkoherranvirasto tuli nähtyä ehkä sisäpihan puolelta ensimmäistä kertaa ja tuskin sitä on ennen tullut muutenkaan juostua Porin kaduilla niin vapaasti. Onneksemme sunnuntain aampupäivällä Porissa ei liikkunut liiemmin autoja ja liikkuminen kaupunkilaisten seasssa oli muutenkin luontevaa.

Uroskarhujen osaa Etelärannan osakilpailussa näyttelivät järjestelijöiden lisäksi kilpailusuorituksen tehneet Petja, Jarkko, Ville, Heikki, Roope ja Tumppi. Tulokset. Karhuista parhaiten onnistui Petja, joka hävisi kärkeen nelisen minuuttia. Heikin suorituksesta tulee kuvaa sitten kun saadaan videota valmiiksi. Karhujen suorituksista voidaan myös eritoten poimia Tumpin suoritus, tekihän hän paluun talviuniltaa pienen hiljaiselon jälkeen.

Allekirjoittaneen matka jatkuu nyt Helsingin kautta Latviaan hakemaan kovaa kilpailukuntoa kohti Uroskarhujen kevätmestaruuskisoja, jotka kisataan muuten Lohjan maastoissa Huhtikuussa. Jos ei ole vielä katsellut UKM traileria voi sen tehdä nyt :)




K-P Seppänen

Kello on 14.00 paikkana Kellahden koulu, paikalle on saapunut olentoja satakunnan eri kolkista, Nakkilasta Ville,Ulvilasta Eetu Riku, Porista K-P, Hermanni, Jarkko, R Petja ja Heikki. On se päivä ku  Uroskarhut kokeilevat pyssykkää ja hiihtoo samalla kertaa, oli siis vuorossa ampumahiihtoa Uroskarhujen kesken. Oli aika aloittaa, ensimmäisessä erässä lähtivät Eetu ja Hermanni, toisessa Jarkko ja Heikki, sitten oli vuoron kuumanryhmän Petja ja Ville ja vimeiseksi K-P ja Riku. Kilpailu oli tasaista, mutta Riku oli muita hitusen parempi koska intti käytynä ja ammuttu enemmän ainiin ikääkin eniten. Kilpailun jälkeen oli aika siirtyä viettämään iltaa oodenkloppeniin Karpaasin mökille, osa porukasta tuli juosten ja loput autoilla. Ilta eteni normaaliisti miten nyt miehet yleensä viettää iltaa. Sitten saatiin loistava idea, UKM 2013 TRAILER COMING SOON. 

Tulokset
1. Riku Koivusalo 14.07
2. Jarkko Koivumäki  19.02
3. Eetu Holmberg 19.17
4. K-P Seppänen 20.28
5. Heikki Haapakoski 20.50
6. Hermanni Willman 21.04
7. Petja Pöyhönen 21.39
8. Ville Lahdenmäki 22.17

Alkuun näytti siltä, että juoksuksi menee

Ampumapaikkaa tarkistettiin

Tunnelmia ennen koitosta

Voittoisa ase

Harjoitusammuntaa

Ladut oli kunnossa!

Illalla vähän jotain omaa

Ja tietenki iltapala à la Eetu

Lisää kuvia Ampumahiihto 2013.
                                                                                                                  ©Lahdenmäki

Rauma joutui nöyrtymään vielä ennen kisoja.

Kolme kovaa karhua lähti kohtaamaan Laitilaan asetetut sprintti haasteet. Turku sprint cupin viides osakilpailu järjestettiin nyt Laitilan keskustassa ja odotettavissa oli korttelirallia. Rata oli kuitenkin ihan kunnon vaativaaa suunnistusta, eikä läheskään niin helppoa, kuin odotin. Muutaman leudon päivän jälkeen talvi iski kuitenkin säähän ja lämpötila näytti -13 astetta kun kisapaikalle saavuttiin. Kisapaikalla ei taas näkynyt ketään muita kuin järjestäjiä kun matka-aikataulutuksessa ei oltu ihan onnistuttu. Perillä piti olla vasta vähän ennen kymmentä, mutta kello näyttikin yhdeksää. Eipä siinä mitään, vaan Uroskarhut alkoivat (kerrankin ajoissa) valmistautua kilpailuihin. Itsekkin tein jopa puolen tunnin alkuverryttelyn, joka on normaalia noin 25min enemmän. Lämmittely oli kuitenkin paikallaan, jotta lihakset saatiin tässä viileässä kelissä huippu iskuun. Oma suunnistussuoritukseni meni ihan mukavasti ilman virheitä, mutta lopussa hyydyttiin sen verran, että kärjestä jäätiin kyllä reippaasti.
K-P:n reitti.
Muidenkin Uroskarhujen kommenteista (Jarkko ja Petja) suoritukseen kuuli ettei jouksu ollut aivan parhaassa tikissä, mutta tässä on vielä hyvää aikaa treenata kesän kisoja kohti.

Jättipotti hakusessa

Kilpailun jälkeen Uroskarhut lähtivät tankkaamaan kohti Laitilan ABC:tä. Kaikkien (jopa itsensä) yllätykseksi kaikki karhut pysyivät urheilullisen ruuan parissa, eikä kukaan edes kauheasti hamuillut kohti hesburgeria. Noutopöydän antimien jälkeen alkoi Uroskarhuissakin olemaan sen verran virtaa, että totutun kaltaisia "hyviä ideoita". Päätettiin, että Uroskarhujen virkistyskassaan olisi vähän aika saada täytettä ja pistettiin oikein lottoon muutama rivi tulemaan. Tänä iltana sitten nähdään tullaanko karhut näkemään ensi syksyn sm-kisoissa limusiiniautossa paikan päällä. Veikkauspöydän luona koettiin myös odottamatonta draamaa, kun Petja onnistui jotenkin tiputtamaan puhelimensa pöydän rakoon. Petja itsekkään ei tiennyt miten oli onnistunut tässä. Rako oli juuri puhelimen levyinen ja puheli oli tippunut sen verran syvälle, että sitä oli hyvin vaikea ottaa sieltä pois. Petjan yritteäessä kynillä, lehdillä ja veitsillä saada lehteä ylös ja muiden panikoidessa ja pohtiessa erilaisia keinoja, alkoi tuntua että nyt oltiin kyllä kusessa. Ideoista paras ehkä oli Jarkon keksimä: "Täytetään se kolo vedellä", mutta ensi innostuksen jälkeen tajuttiin etteihän se toimi kun kolon pohjassa oli reikäkin. Lopulta Petja onnistui onkimaan puhelimensa, ilmeisesti veitsien avulla, ja matka pääsi taas jatkumaan, mutta oli siinä taas kokemusta kerraksi.


Huomenna kohti Pirkan hiihdon puolikasta, ja mahdollisesti parantelemaan viime vuoden aikaa.

K-P Seppänen