tiistai 30. huhtikuuta 2013

Tänään käytiin taistelut uroskarhujen mestaruudesta Kaasmarkun pusikossa ja mahtavalla kalliolla.
Verryttelyn ja yhteiskuvan jälkeen lähdettiin massalähdölla matkaan tuonne arvoitusten metsikköön.

Ensimmäisen välin letkaa veti Petja, jonka jälkeen allekirjoittanut otti ohjat kohti toista rastia.
kolmas rasti löytyi vielä helposti, eikä eroa muihin ollut kertynyt kovinkaan paljoa, mutta sitten lähdettiin
seuraamaan seppäsen vanhempaa veljeä ja sieltähän se virhe sitten tulikin ja k-p & Hermanni pääsi edelle kuittaillen
pieleen menneestä reitinvalinnasta. Rastillakäynnin jälkeen alkoi takaa-ajo joka kuitenkin päättyi melko nopeasti
kaksikon edetessä kalliolla huomattavasti hitaammin kuin allekirjoittanut.
Takaa-ajon päätyttyä edettiin seuraavaa rastia kohti joka osoittautui väliaikarastiksi.
Rastin läheisyyteen oli piiloutunut katsojia ja ajanottomies, jotka hämäsi ainakin allekirjoittanutta sen verran että pientä
epäröintiä pääsi tapahtumaan. Siihen kerääntyi melkein kaikki karhut ennenkuin kaikki sitten huomasi rastin paikan
samaan aikaan jolloin kisattiin ensimmäisestä leimausvuorosta melkeimpä painimalla.

väliajat:
1.Saari 20.40
2.Jarkko 20.43
3.Hermanni 20.46
4.Eetu 20.49
5.K-p 21.27
6.Tuomas 25.45
7.Konsta 25.50
(Petjan aikaa ei ollut ajanottomiehen listassa)


Seuraava väli olikin Pitkä ja reitinvalintaa oli tarjolla runsaasti. Suurin osa päätti lähteä kiertämään tietä pitkin
kun taas Eetu ja Hermanni päätti mennä suoraan ojia ja järven reunaa pitkin. Huhujen mukaan Eetu yritti jopa ylittää järven
uimalla siinä onnistumatta.
Kolmen lyhyen rastivälin jälkeen oli kasassa Kahden kisan ulkopuolisen, Jarkon ja allekirjoittaneen muodostama letka
joka pääsi venymään leimauksessa ja vauhdin kiristyttyä polkuvälillä. Polulla allekirjoittanut otti tavoitteeksi saada
letkan kärki kiinni, jolloin vauhti kiristyi entisestään. Lopulta ennen seuraavaa rastia tapahtui ehkä jopa ratkaiseva
jarkon hyytyminen ja allekirjoittanut pääsi juuri sen verran edelle että Jarkko ei päässyt seuraamaan rastille, jonka
seurauksena Jarkko ei heti löytänyt rastille.
Heti perään Allekirjoittanut etsi kisan ulkopuolella olleiden kanssa väärään paikkaan
laitettua rastia, jolloin Jarkolla oli vielä mahdollisuus nousta taistelemaan voitosta. Allekirjoittaneen onneksi rasti
kuitenkin löytyi ennen kuin Jarkko pääsi kannoille ja kisa olikin sitten viimeistä polkurastia vaille siinä.

Lopputulokset:
1.Saari 42.53
2.Jarkko 44.16
3.K-p 45.40
4.Hermanni
  Eetu 49.20 (jaettu sija)
6.Konsta 55.54
7.Petja 56.03
8.Tuomas 57.13


kisan Ulkopuolella juosseet

1.Niko 42.37
2.Jukkis 43.09


















- A.Saari -
maanantai 29. huhtikuuta 2013

Karhut palasivat talviunien jälkeen isojen kemujen pariin, kyseessä oli tällä kertaa kaksipäiväinen Finnspring-kilpailu Paimiossa. Lauantaina oli henkilökohtainen kilpailu ja Sauvon hienoihin avokalliomaastoihin uskaltautuivat allekirjoittanut, Hegu, Petja, Kellahtelainen, Riku, Saari, Eetu, Roope ja Juti. Kilpailukeskuksessa joku rastikarhulainen oli valinnut sopivasti leiripaikan Tampereen Pyrinnön viereen. Jospa vaikka olisi vielä vähän päässyt muistuttamaan Porin torin viimeaikaisista tsembaloista. Paljoa ei ehditty kilpatovereita haastamaan, kun katseet piti kohdistaa jo tulevaan suoritukseen.

Oma suoritus meni todella mallikkaasti ja parannus oli huima Kevätyön viestiin. Lähdin alussa jo rykimään aika kovaa ja tämä kyllä kostautui raskaan reitin loppuvaiheilla. Suunnistus oli alusta asti todella lupaavaa ja paketti pysyi kasassa miltei koko suorituksen ajan. Juoksu kulki mallikkaasti, mutta viimeisiä rasteja könytessä miehestä alkoi mehut loppua. Maalilinjan paremmalla puolella saattoi olla todella tyytyväinen suoritukseen ja 12. sijaan. Tuosta vielä linkki karttagalleriaan: http://fysiikka.tp.spt.fi/doma_3_fi/show_map.php?user=jarkko&map=38

Karhuista parhaiten suoriutunut lienee Saari, joka urhoollisesti taisteli 6. sijaan. Saaren ilmiömäiselle ryöpytykselle vastapainona Kellahden kootut koukerot. Maalissa saattoi olla taas kerran kohtalaista kiroamista, kun suoritusta alettiin analysoida. Mies oli myös niin loppu maalisuoran alussa, että ei edes huolinut Ässä-lippua kannettavaksi. Muilla karhuilla meno oli ilmeisesti ollut aika perus kauraa.

Sunnuntaina tarjolla oli viestikilpailu samoissa maisemissa. H15-18-sarjassa edustivat Saari, Kellahti ja Jakke. Toisessa joukkueessa Eetu, Juti ja Petja. Saari aloitti taas ilmiömäisesti ja tuli vaihtoon toisena. Kellahti paikkasi edellispäiväistä suoritustaan metsässä, ja tuli vaihtoon hienosti toisena, mutta mies eksyi maalisuoralla maalikarsinaan vaihtokarsinan sijasta. Mies teki nopean ratkaisun ja hyppäsi aidan yli komealla loikalla, mahtoi siinä olla katsojilla ihmettelemistä. Itse naureskelin tempaisua, kun seurasin Kellahden juoksua kohti karttatelinettä, ehkä juuri tämän vuoksi keskittyminen herpaantui metsässä. Älyttömiä virheitä tuli tehtyä parikin kappaletta. Ankkuroin joukkueen hienosti viidenneksi, mutta silti jäi paljon hampaan koloon oman suorituksen osalta.

Kaiken kaikkiaan viikonloppuun voi olla todella tyytyväinen. Huomenna ehkä kesän kovin koitos, ainakin henkisesti, nimittäin kyseessä on Uroskarhujen Mästaruuskilpailu. Periksi ei saa antaa sekuntiakaan. Toistaako Kellahti syksyisen mästaruutensa vai ottaako aeromystiikan mästare Saari ensimmäisen Uroskarhujen mästaruutensa? Vai onko tällä kertaa yllättäjän aika iskeä? Se selvinnee huomenna...

-Jakke 
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
UKM ENNAKKO


On taas koittanut aika, jolloin uroskarhujen olisi syytä herätä talviuniltaan ja saapua maailman kolkista kolkoimpaan mittelöimään uroitten mestaruudesta.


Tällä kertaa mestaruudet ratkotaan Kaasmarkussa, kartalla joka on Joel Aholan taattua laatua 90-luvun puolivälistä jolloin osa uroskarhuista ei ollut päästänyt ensimmäistäkään parkaisuaan. Koska tuohon maailman aikaan ei emiteistä ollut tietoakaan, ajattelimme teemaan sopien kaivaa pesän kätköistä kassillisen pihtileimasimia, jotka tällä hetkellä killuvat uroita odotellen Kaasmarkun kankailla. Myös rastiliput saattavat olla samalta vuosikymmeneltä, tai jopa hieman aiemmilta, niiden haalistuneesta värityksestä päätellen.


Kauniina aurinkoisena, mutta hyvin tuulisena lauantai-iltapäivänä vetäisimme nastarimme jalkaan ja lähdimme katsastamaan maaston, kartan ja radan soveltuvuutta uroskarhujen karkeloihin. Alkuun jo hieman huolestuimme, kun kartta piti liian hyvin paikkansa. Onneksi matkan aikana kartan ja maaston yhteys muuttuu sopivaksi UKM –tasoisille kilpailuille. Vihreä oli edelleenkin erittäin vihreää, keltainen ei ehkä ollut keltaista ja valkoinen ei valkoista ainakaan. Mukaan mahtuu tietty pari poikkeusta, jotka vahvistava edellä mainitun säännön.


Kilpailijoiden kannattaa kanssakilpailijoiden turvallisuuden takaamiseksi jättää aseet kotiin, vaikka papanoista päätellen riistaa olisi hyvin tarjolla. Lisäksi ennakkoon tehdyt uimaharjoitukset eivät tule menemään hukkaan, koska saattaa olla, että uroskarhujen uintimestaruus ratkeaa myös suunnistussuorituksen aikana. Tosin uintimestaruuksien kohtaloon voi vaikuttaa myös tulevat hellekelit sekä majavat.


KILPAILUOHJEET:


Kilpailukeskus: Alamäentie 662, karttalinkki: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Kisakeskus&srs=EPSG%3A3067&y=6824315&x=234188&lang=fi


Lähtö: Yhteislähtönä kaaoksen vallitessa. Lähtöön matkaan noin 7 minuuttia hölkötellen.


Kartta: On kaikille sama. Mittakaava selviää kartasta, samoin käyräväli.


Leimaus: Pihtileimaus. Kilpailukortit ja kiinnitystarvikkeet saa lähdöstä tai jostain.


Matka: Ehkä 5.3 km (niin sanoo ocad). Rastinviejät saivat koukeroineen ja sivusiirtymineen gps:n näyttämään 7.8 km. Uroskarhut tietysti luovivat suoraviivaisemmin.


Tavoiteaika: No alle tunti reilusti. Rastinviejillä meni 2.00.49. :)


Maali: Löytyy kartalta. Maalista matkaa kilpailukeskukseen noin 7 minuuttia.


Tulokset: Selviää kaiketi. Ensimmäinen maalissa on voittaja, edellyttäen oikeita leimoja.

Tuomarineuvosto: Lahjottavissa, sitä odotellaan ( Anu ja Sanna)



Rastinviejät ja radantekijät, raskaan työn raatajat Anu, Sanna ja Viljami
maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kahdeksan uroskarhua suuntasi lauantai-iltana kohti Turkua, jossa oli tarjolla suunnistuskauden avauskilpailu Kevätyön viesti. Karhut oli jaettu kahteen joukkueeseen. Ykkösjoukkueeseen kuului Hermanni, Saari, Eetu ja Heikki kakkosjoukkueeseen  Petja, Kapa, Jarkko ja Tumppi. Heti kilpailupaikalle päästyä alkoi joukkueiden välinen spekulointi ja paineiden luominen. Pian kilpailu alkoi ja Petja ja Kellahtelainen päästettiin irti. Ensimmäisessä ja toisessa väliajassa miehet menivät tasaista tahtia käsi kädessä. Petja, varmana päivä suunnistajana, teki komian suorituksen yöllä ja päihitti lopussa Kellahtelaisen. Toisella osuudella Saari oli iskussa ja tuli vaihtoon ennen Kapaa, vaikka lähti hieman Kapan jälkeen.
Itse pääsin metsään kolmannelle osuudelle, ja meno oli aikamoista samoilua, tästä ei enää onneksi ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Kirottu olkoon myös tuo gps-laite, joka paljastaa karun totuuden siitä, mitä metsässä todella tapahtui. Linkki karttaan: http://fysiikka.tp.spt.fi/doma_3_fi/show_map.php?user=jarkko&map=36
Heti K-pisteen jälkeen oikaisin suon läpi "hyvää" uraa pitkin, vaikka tarjolla olisi ollut tiekierto. Ykkösrastilla kiersin mäen korkeimman kohdan, kierto osoittautui kohtalokkaaksi pienen pummin takia. Taas kakkosrastille mentäessä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä, reilun kahden minuutin rastivälillä sain aikaa kulumaan vajaa 9 min. Alun ongelmien jälkeen matka taittui tasaisella säheltämisellä. Tosin juoksu kulki oikein mainiosti. Toiseksi viimeisellä rastilla ketutuskerroin alkoi miehellä olemaan aikas korkealla, lisäksi joku ankkuriosuuden juoksija hönki pahasti niskaan. Päätin että ohi ei saa enää päästää, muuten menee kokonaan maku touhusta. Niinpä viimeisen rastin jälkeisellä maalisuoralla otin kaiken irti mitä miehestä vielä löytyi, samalla tuli myös hämmennettyä koko kilpailukeskuksen yleisö... Takana hönkinyt oli Kangasala Sk:n ankkuri Kristian Kannus, joka luuli että jos ei pääse minusta ohi, niin sijoitus viestin lopputuloksissa tippuu, jolloin kaveri laittoi myös kaiken peliin. Kisayleisö luuli minuakin ankkuriksi, jolloin viestin sijoituksia oltaisiin päästy ratkomaan loppukiri kamppailussa. Oli siinä maalissa pojille selittelemistä mistä moinen repäisy johtui: "Noku mä vaan halusin vähän kirittää". Omasta suorituksesta jäi loppujen lopuksi hyvä fiilinki päivän toiseksi nopeimman loppukirin johdosta.
Maaliin tullessani Tumppi ja Heikki olivat jo lähteneet metsään yhteislähdössä. Poikien tullessa maaliin saimme taas kunnian poistua kilpalukeskuksesta viimeisien joukossa. Viestiin saamme kai olla tyytyväisiä, parhaimpina suorituksina pitänee vielä nostaa esille Petjan hieno aloitus, Saaren loistava toinen osuus ja Tumpin comeback kisakentille.
-Jakke
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Jaa uutta tekstiä putkeen kun päästiin vauhtiin :).


Eilen Uroskarhu kolmikko: Seppänen, Mikkola ja Pöyhönen lähti hakemaan menestystä Turun suunnasta. Tarkoituksen oli hakea hyvää treenia kohti syksyn SM-kisoja ja samalla vähän verrytellä paikkoja leirin jäljiltä. Kisassa Tumppi teki kauan odotetun comebackin kilparadalle ja intoa pikaussa paukutteli ajan 22.18.  Ajalla irtosi kilpailussa tällä kertaa sija 29. Itselläni viikonlopun leiri oli painanut jaloissa alkuviikosta niin, että harjoittelu oli mennyt lähinnä kevyeksi ja palauttavaksi uintiharjoitteluksi. Kisaan lähdettiin kuitenkin tosimielellä ja seinä jalkojen osalta tuli vastaan vasta loppumatkasta. K-P:n reitti. Kolmas karhu, Petja, oli jänistänyt ja ilmoittautunut kilpailussa junnusarjoihin. Petjakin suoriutui radasta kuitenkin kunnialla, ajalla 17.00. Tuloksia.

Sitten kohti seuravaa kilpailua joka on heti huomenissa kevätyönviestiin, eli taas palataan Turkuun. Uroskarhuilla on asettaa kilpailuun kaksi melko tasaista joukkuetta:

Ykköne: Hermanni, Aki, Eetu, Heikki
Kakkone: Petja, K-P, Jarkko, Tuomas

Kumipikin joukkue tähtää alussa juoksuvoimaan ja lopussa varmempaan suunnistustyöskentelyyn. Ennakkokaavailuissa suurimpina kysymysmerkkinä ovat molempien joukkueiden aloittajat. Ykkösessä juoksevalle Hermannille tämä on kauden ensimmäinen tilaisuus miten talven harjoittelut ovat sujuneet. Nyt nähdään on lenkkipolku maittanut pojalle vai onko vanha kunnon punttis vietellyt miehen talven aikana pahemman kerran. Kakkosessa juokseva Petja lähtee Yö-viestiin tasaisella 0% onnistumisella yökilpailuissa, mutta yllätysvalmiina ja tarkkana suunnistajana voi onnistuessaan yllättää kaikki.

K-P Seppänen

Kevään tullen on Rastikarhuilla ollu perinteenä lähteä kirmailemaan etälän keväthangille.
Kisakallio bongasi Uroskarhut heti Facebookiinsa
Tällä kertaa parhaimmat keväthanget löytyivät varmaankin koko Suomen lumisimmalta seudulta: Lohjalta. Kello kolmen tienoolla alkoin innosta puhkuvia karhuja heräilemään talviuniltaan ja kerääntymään Viiskannan kokoontumispaikkaan. Yllättävää kyllä melkein kaikki tuntuivat olevan tällä kertaa ajoissa, jopa kellahtelainen. Kuitenkin kellon lyödessä varttia yli, ja lähdon hetken koittaessa, huomattiin että nyt kyllä joku puuttuu kun autoissa on tilaa. Sitä siinä hetken räknäiltiin ja mietittiin, mutta asia ratkesi parin minuutin kuluttua kun Begi kirmasi paikalle. Mies oli jäänyt käymään vessassa, mutta mummulassa kun oli, hän ei ollut päässyt livahtamaan paikalta niin nopeaan kuin oli luullut.

Noin kolmituntisen ajomatkan päätteeksi viisikymmenpäinen leirijoukko saapui autoillaan Kisakallio leirikeskuksen pihaan. Alkubriifin ja nopean majoittautumisen jälkeen lähdettiin kuintenkin heti tosi toimiin, metsään. Vaihtoehtoina olivat lumikenkäsuunnistus tai rauhallinen iltalenkki polkuja pitkin. Muiden tyytyessä näihin kahteen vaihtoehtoon, ottivat Uroskarhut jälleen oman reitinvalinnan ja päättivät lähteä hakemaan lumikenkäsuunnistuksen rasteja lumihangessa tarpoen. Hienoinen hankikanto onneksi avitti porukan matkaa metsä siimeksessä, mutta oli siinä työtä ja tuskaa nousta mäkiä ylös, kun oli polvia myöten lumessa. Yllättävää kyllä, Uroskarhut säästyivät tällä lenkillä pahimmilta päähänpistoksilta, mutta saatiin porukka onneksi lopussa hajoamaankin, kun ilmansuunnissa, sijainnis ja päämääränkohteessa oli erimielisyyksiä.

Lumijuoksun jälkeen käytiin pikaisesti kokemassa Kisakallion ruokapaikan antimia ja siirryttiin iltapuhteiden puolelle, kohti saunaa. Saunomisen ja uimisen yhteydessä saatiin aikaan pienet vesikoripallo pelitkin ja taas sai koko Kisakallio varmasti kuulla karhujen saapuneen taloon, kun uima-altaalta kuului sen päiväistä meteliä.

Seuraavan aamuna oli vuorossa jälleen valinnanpaikka: juoksu vai lumikenkäsuunnistus. Edellis illasta viisastuneena Uroskarhut valitsivat nyt lumikenkäsuunnistuksen. Itselläni kenkäily jäi kuitenkin jo ensi metreille kun saamani lumikengät olivat rikkinäiset. Eipä siinä mitään, tulihan tehtyä taas hyvä juoksulenkki, tällä kertaa polkuja pitkin. Yksin luonnonhelmassa juostessa huomasi miten, kaunis ilma ja hyvät maisemat saivat lumikenkäilyn aiheuttaman pettymyksen jäävän nopeasti taakse. Lenkillä tuli vastaan monen moista karhua, joko juosten tai kävellen, mutta kaikilla tuntui olevan niin kiire jonnekkin, ettei juttelusta tahtonut tulla mitään. Aamupäivän harjoitteelle tuli itselleni kestoa tunnin verran ja suurimmalle osalle muille vielä hieman enemmän.

Lounailun jälkeen oli luvassa juoksutekniikkaharjoitteita Kisakallion tekonurmella. Polvennosto, triplinggit ja hyppelyt sujuivat vauhdilla, kun tiedossa oli, että kohta päästäisiin pelaamaan fudista. Fudis peleistä jäi ainoastaan mieleen se, että hauskaa oli, ja Petja makasi kokoajan maassa :). Futis venyi himan yliajallekkin ja reilun tunnin pelin jälkeen siirryttiin suoraan kohti "piha"sprinttiharjoitusta. "Piha"sprinttiharjoitus oli tarkoitus juosta pihapiirissä, mutta ainakin itselleni kävi selväksi että tämä oli jotain aivan muuta kun tuli kiivettyä vyötäröä myöden lumihangessa ylipääsemättömän jyrkänteen päälle. Eipä siinä kuitenkaan mitään, hyvää reeniähän se vain oli. Puhti tuntui kuitenkin jo tässä vaiheessa päivää olevan poissa, mutta eipä siinä mitää kun jäljellä oli vielä kolme harjoitusta.

Hauista ja penkkii!

Supertreeni päivän seuraava osuus oli penkki. Tai no kyllä siellä kuntosalilla jotain muutakin taidettiin jossain välissä vahingossa tehdä. Uroskarhujen penkkimestaruus ratkesi kuintekin Begin hyväksi, muiden jäädessä jo aloituspainoihin. Nuorempien karhujen siirtyessä kohti Curlinggia vanhemmat jäivät vielä vääntämään salilla rautaa.

Junnut kurlaamassa
Ruokailun jälkeen oli nyt senioreiden tarkoitus päästä tutustumaan Curlingin saloihin, kunhan vanhan lihakset kestäisivät. Televisiossa se näyttää niin helpolta heittää määrämittainen keskelle häränsilmää, mutta todellisuus oli jotain muuta. Vaikka tunnin mittaisella harjoitussessiolla tuli paljon opittua ja vähän päästiin kokeilemaan itse pelaamistakin, ainakin itselle jäi hampaankoloon sen verran, että tätä pitää vielä joskus toistekkin käydä kokeilemassa. Tiukan Curling väännön tulos oli tällä kertaa hiuksenhieno tasapeli, vaikka itse antaisin joukkueellemme ylimääräisen plussa pisteen uhrautuvaisesta harjauspelaamisesta.

Curlingin jälkeen ei annettu hetkenkään lepoa, vaan oli jo luvassa seuraava harjoitus: Salibandy. Tai no sählyksihän se tietysti meillä luokitellaan. Yllättävän rankalle sai itsensä vedetyksi puolituntisen sählysession aikana vedetyksi vaikka tuntui siltä, että suurin osa pelistä tuli istuttua vaihtopenkillä lepäilemässä. Kuitenkin onhan niin, että kun laitetaan näin paljon kilpailunhimoisia suunnistajia yhteen peliin, ei tiedossa ole ainakaan mitään leikittelyä, vaan totista totta. Sählyn tunnelmat välittyvät ehkä parhaiten oheisista kuvissta joten ehkä turha ruveta selittelemään pelistä enempää.

Illan saunan päätteeksi pidettiin Uroskarhujen heimoneuvostoa. Ajatuksia saatiin taas useita ilmaan, mutta päätöksiä sitäkin vähemmän. Tarkoitus olis kuitenkin kisailla UKM merkeissä vielä vapun kynnyksellä kunhan lumet sulavat maastosta ennen sitä.

Sunnuntain leiri ohjelmassa oli vielä sprinttitreenailua lohjan keskustassa. Täytyy sanoa, että itselläni oli ehkä ensin hieman ennakkoluuloja, mahtaisiko Lohjalta löytyä hyviä sprinttimaastoja, mutta kun huomasin että pääsemme juoksemaan samaan maastoon kuin parin vuoden takainen huippuligga Finin yhteydessä, tiesin ettei se niin huonoa voisi olla, eikä ollutkaan. Täytyy ihmetellä miten hyvin muistin vielä kyseisen kisan seuranneena paikkoja entisen kisakeskuksen yhteydessä. Sprinttitreenissä oli kaksiosaa: Ensin verkkailuna korttelimaisempaa sprinttikarttaa puoleen väliin ja tämän jälkeen keskustan sprinttiä. Täytyy omalta osaltani sanoa, että edellisen päivän treenit painoivat kyllä todella paljon vielä jaloissa ja täyspainosesta sprintijuoksusta ei tullut mitään. Harjoitus oli kuitenkin hyvä ja hyvillä mielin lähdettiin vielä Kisakallion kautta kohti kotia. Kotimatka sujui leppoisasti ysärimusiikin tunnelmissa.
Ysäri tunnelmaa lopuksi kuvien selaamisen ohjeen :).

















K-P Seppänen

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Nyt eksyi yksi karhu kauas kotikonnuiltaan hakemaan vauhtia uuteen kauteen Hiisin leiriltä. Lunta pakoon lähdettiin Latviaan, Jäniksen maahan, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Lumitilannetta kuvaavat varmasti parhaiten Roopen sanat: "Its runnable but its also skiable" ja se kuinka kilpailuissa leimasin rastilla samaan aikaan suksilla samaa rataa menevän miehen kanssa. Vaikka lumitilanne ei suunnistamiseen ehkä ollut paras tuli harjoituksista ainakin jerkkua jalkoihin. Suunnistuksellisesti Latvian maastot ovat hyvin samankaltaisia kuin oma kotimaastoni Porin Yyteri. Mäntykankailla ja rannan dyydeillä juostessa olo oli hyvin kotoinen. Haasetta toki suppamaastoista löytyi riittämiin eikä virheiltä vältytty. Harjoitusten ja kisojen videoita ja karttoja tulee sitten kun pääsen Suomeen niitä työstämään.

Leirin kilpailuista kaksi ensimmäistä oli maastossa eli lumessa rämpimistä.Viimeinen eli maanantain kisa, oli sprinttikisaa lähellä Latvian keskustaa. Juuri tästä sprintistä huomaa hyvin, miten kaksijakoinen tämäkin maa on varallisuuden suhteen. Toisaalta lähellä näkyvät 5 tähden hotellit ja talot, mutta toistaalta sprintti juostiin kolhoosien varjossa ja paikoin hyvin hämärillä sivukujilla. Tänään olisi vielä tarkoitus mennä juoksemaan harjoituksena toinen sprintti vanhaan kaupunkiin ja se tulee varmaan olemaan taas hyvin erilainen.


Kontrastia toivat myös meidän kaksi eri majoituspaikkaa. Ensimmäinen oli ulkoapäin hyvin mielenkiintoisen näköinen hostelli ja toisena tämä 4 tähden hotelli jossa nyt oleilemme. Hintaeroa paikoilla ei paljoa ollut, mutta muuten tuntuu kuinka olisi astunut aivan erilaiseen maailmaan. Vaikka joku voisi jotain muuta väittääkin, sanon silti että ensimmäinen asuntomme oli paljon parempi ja kodikkaampi kuin tämä hotelli.

Matkailuvinkkinä sanoisin vielä, että täällä on todella halpaa melkein kaikki verrattuna Suomeen ja majapaikasta riippuen palvelukin pelaa melko hyvin. Turvallisuus on aina täällä otettava huomioon ja mekin näimme yhdellä kauppareissulla kuinka kahden autoilijan välinen sanaharkka meinasi lähteä käsistä, kun toinen haki autosta pistoolin. Kuitenkin suosittelen suunnistusleiriä tänne lämpimästi, kunha tulee tänne silloin kun on lämmin, eikä näin paljon lunta.

Kokonaisuudessaan kelit eivät ehkä leiriä suosineet mutta jää matkasta silti monia ikimuistoisia kokemuksia kerrottavaksi. Niitä on vaikea lähteä tälläisessä yhdessä blogi tekstissä kuvaamaan, joten lukijana joudutte tyytymään vain muutamiin ottamiini kuviini ja jos haluaa kuulla enemmän tarinoita, kannattaa tulla kysymään ;)

Karttoja ja reittejä Karttagalleria
Videoita Youtube Channel
Leirivideo Leirivideo

Ensimmäinen majoitus...
... ja toinen

Hostellin viereinen Hotelli


Laatuviihdettä!
Ruuat olivat ainakin kohdillaan :)


Kisapaikkaa..


Rankkaa kisaamista

Rakkauden kellari?


Joulukuusi

Hotellihuoneen näkymää

Keilausta Hotellilla



Uroskarhut

Uroskarhut

About

"Uroskarhut on vuonna 2008 perustettu rastikarhujen miesten edustusryhmä. Mottona miehillä toimii: "Hauskaa suunnistaen", jota toteutetaan mitä moninaisimmin tavoin." Tämä oli toiminta-ajatus ryhmän perustamiseen. Nykyisellään Uroskarhut on aikalailla irtautunut Rastikarhuista, koska suurin osa on joko lopettanut kilpasuunnistamisen tai vaihtanut seuraa. Nykyisellään Uroskarhut on Uroskarhut ry, joka vieläkin touhuu ihan omiaan mitä moninaisimmin tavoin, mutta yhdistyksen perustamisen pääajatus oli multisport tominnan tukeminen sekalaisen seurakuntamme jäsenille. Ja kuten tässä on huomattu, kaikki urheilu käy!

Instagram

Sisällön tarjoaa Blogger.

Archives

Lukijat