Tänään piti juosta taas RasKan tj, mutta pakkanen tai joku muu syy oli karsinu jo valmiiks väkeä viivalta. Vähän ennen kuutta paikalle oli ilmestynyt allekirjottaneen lisäks Jarkko, Kapa, Heikki, Hermanni ja Tiina vielä tyttöjen edustajana. Pakkasta oli n.12 astetta ja muut paitsi Hermanni päättivät juosta yhdessä pk vauhtia tj-lenkin. Hermannilla ei ollut oikeen käryä mihin asti piti juosta ja siinä neuvoessa Kapa sano et pitää pistää sit viel nimi vihkoo.. No eipä tietenkää olis tarvinnu ku vaa kiertää katos, mut serkkuni sitte oli menny uskoon ja vastaantullessa huuteli et ei ollu meinannu löytyy vihkoo.. :D No sieltä se nimi kumminki löyty ku me sinne asti päästii. Hermannin ajasta ei o tässä vaiheessa tietoo mut jos se jossain kohdassa sekin saatas ilmoille. Muutenkin suunnitteilla pistää tohon erillinen tj-sivu mihin sais koottuu kaikkien parhaimmat noteeraukset. Tällä hetkellä niitä ei ny vielä monella olekkaan. Mut kai niitä kerkee tulee..
   
Jotai kuviiki kerkesi (justjajust) nappaa,  Tiina, Kapa ja  Jarkko

AV-testijuoksun(ke 11.1) jälkeen totesin "kyl se täst, täst o hyvä jatkaa, kevääsee o aikaa, kuha ei tu kipeeks..". Eli juuri niihä siinä kävi, heti seuraavana päivänä alko hengittämine tuntuu vähä ihmeelliselt, jotai kipua tuntu. Töitä pysty tekee iha normisti, eikä tuntunu kipeeltä, mut urheilla ei uskaltanu. Maanantaina sitte lääkärii, et selviäis mikä vikana. "Se o varmaa joku virus, kurkunpääntulehdus, normi flunssa. Oo ny kotona pari päivää, flunssa lähtee huilaamalla." "Jahas selvä." Lääkärikäynnin jälkee ei sitte viikko tarvinnukkaa puhuu paljoo ku ääni meni ja olo paheni ja sohvalla tuli maattuu muutama päivä. Pari yötä meni töis jotekute, vaik ei iha terveeltä tuntunu. Pari päivää vapaata ja taas maanantaina lääkärii. "Ei parane!!" "Joo tää o selvästi jääny päälle, nyt lyödää antibiootit ni paranee." "Jes, kiitti!" Taas vähä saikkuu, mut sitte parani!! Mut eihä siinä sitte mennykkää ko pari viikkoo urheilematta... ja mömmökuuri kestää 15 päivää.. mut kai sitte menee kaikki taudit kerralla.
Nyt on jo sentää kaks kertaa vähä käyny hiihtelees mut sykkeet huitelee aika korkeella, mut eiköhä se tästä ku jaksaa yrittää! Venlanki kans vähä käyty opettelees suksimista :)
Huomenna olis taas RasKan testijuoksu, mutta ainaki meikäläiseltä taitaa jäädä taas välii, varsinki jos o kunnolla pakkasta. Nyt tarvis vaa saar tehtyy rauhallista et pääsee taas vauhtii. Ei tunnu järkevältä ees yrittää juosta kovaa... No ens viikoloppuna päästää(toivottavasti terveenä!!) Jämille leirille ja siel onki populaa kämpällisen(29 hlö) verran, Uroskarhuista taitaa yhtä lukuunottamatta olla kaikki tulos!! JEI!. Pitkää hiihtoo pk vauhtia!! Eiköhä siinä neljä reeniä tuu tehtyy.

Ja jos joku ei otsikkoa kirjotuksen perusteella tajunnu, selvennettäköön sanontaa: "V*ituttaa ko pient oravaa, ku käpy o jääs!"
Mut on se jo sulamaa päi! :)

Tuosta!

Tumppi

Noniin ja sitten osaan kaksi. Nyt ollaan jo tervehtymässä ja äsken tuli käytyä jopa puolen tunnin juoksulenkillä, joten toivottavasti tekstiäkin jaksai taas kirjoittaa paremmin. Edelliseen osaan tuli pieni lisäys rastivälin 19-20. kohdalle joten jos et ole huomannut sitä kannattaa käydä vielä nopeasti kurkkaamassa ja sitten eikun itse asiaan.

Sunnuntai
Toinen kisapäivä matkana tänään siis 8.2km. Ihan normaalina tätäkään kisaa ei voi pitää sillä mittakaava oli 1 : 7 500 ja matkaan kuului myös Micro-O osuus josta vähän lisää myöhemmin. (Kuvassa rauhaisa aamuhetki ennen kovaa koitosta)

Kisapäivän aamuna ihan hyvä fiilis vaikka koko yön oli satanut vettä, mutta onneks vesisade lakkasi juuri ennen kisapaikalle lähtöä. Kisapaikalle saavuttiin 20min kävelyn jälkeen ja tällä kertaa kisapaikka oli tutumpi kun oltiin jo käyty kävelemässä edellisinä päivinä siellä. Kisapaikkana toimi Hollyrood Palacen itäpuolella oleva viheralue. Kisapaikalle oltiin nyt varattu reilusti aikaa, koska minun lähtöaikaani täytyi käydä muuttamassa, jottemme myöhästyisi lennolta takaisin Suomeen (Huom. luottoa suunnistukseeni siis löytyy !?). No lähtöaikaa saatiin muutettua siten, että pääsin itseasiassa lähtemään koko kilpailussa ensimmäisenä, että ei mitään paineita.

Lähtöpaikalle noustiin reilusti ylöspäin suunnilleen vähän yli puoliväliin koko rinteen korkeudesta. Myös tänään lähtöpaikalla tuuli ja koska oltiin korkeammalla jossa ei ollut puita tuuli itseasiassa vielä enemmän. Kisan aikanakin tuulen vaikutuksen huomasi ja joissain kohdin, vastatuuleen juostessa, tuntui ettei eteen päässyt olleenkaan, tai sitten kunto oli yön aikana kadonnut jonnekin hyvin kauas.

Radasta vielä selvennykseksi, että minä juoksin radan Brown (ruskea), joka oli yhtäpitkä kuin yhteislähtökisa, jonka lähtö oli vähän myöhemmin (Long Mass Start). Itse olisin halunnut osallistua yhteislähtöön mutta aikataulumme vuoksi oli järkevämpää juosta normaalissa sarjassa. Suvi juoksi radan Blue (sininen) joka oli taas yhtä pitkä kuin lyhyempi yhteislähtö (Short Mass Start)

Sitten kannattaa taas tunnelmaan päästäkseen ottaa reittihärveli http://www.euoc.routegadget.co.uk/euoc/reitti.cgi ja sieltä tällä kertaa kohta SoSOL1 - Bl/Short & Br/Long. Sieltä löytyy myös minun GPS-reittini joka on nyt sprinttiä tarkempi.

Ja sitten kisaan. Ensimmäinen rastiväli oli melko lyhyt ja siinä piti aika tarkkaan hakea missä oltiin että pääsisi rytmiin kiinni. Ensimmäinen rasti löytyi melko hyvin, mutta suunnistusrytmi ei ja sitten tuli kakkosrastille jo aika pahat kiemurat. Maastosta sen verran, että kuten kartasta huomaa maasto oli hyvin avointa ja nopeakulkuista. Nopeakulkuista jos ei sattunut juoksemaan piikkipuskien, kartassa tummavihreällä, läpi. Voin sanoa että ne olivat todella läpipääsemättömiä. Kerran yritin yhden puskan kulmaa oikaista ja siihenhän se huosu aika pahasti takertui kiinni ja osittain repesi. En suosittele kokeilemaan, mutta kyllä siitä taas eteenpäin jatkettiin. Alussa oli, kuten kartasta näkyy, perhoslenkkejä. Toinen lenkeistä kiersi piikkipuska labyrintissä ja toinen kiersi hieman kauempaa avointa rinnettä. Ensimmäinen lenkki suhui suht hyvin ja tuntui jo, että suunnistukseen oli vihdoin päässyt mukaan. Toiselle lenkille lähdettäessä kuitenkin erehdyin numeroista (taas?!?) ja lähdin rastilta 6 rastille 9. Tällä kertaa huomasin virheeni kuitenkin ajoissa ja virhe ei ollut puolta minuuttia suurempi.

Perhoslenkkien jälkeen oli taas muutama rasti piikkipuska labyrintissä ja erityisesti rastilla 12. oli vaikea hahmottaa kartantekijän ajatuksia, mutta löytyihän se rasti sieltäkin pienen hakemisen jälkeen. Rasti 13-14. oli pitkä reitinvalinta väli läpi rinteiden koko mäen toiselle puolelle. Reittivaihtoehtoja oli tälle välille monia: minun maisema reittini oikealta, nopeinpien käyttämä reitti melko suoraan alussa vasemmalle heti polulle, ja minun kisan jälkeen keksimäni reitti mitä olisin halunnut kokeilla eli koko mäen kierto vasemmalta tietäpitkin. Tiekiertoa ei tainnut kovin moni kokeilla, mutta korkeuserot huomioon ottaen ei ihan mahdoton vaihtoehto sekään, ainakaan minulle. Rastivälin loppupuolella oleva huippu, jossa on avokalliota on muuten Arthur's Seat.

Sitten muutama lyhyempi väli rasteilta 14-17. joista ei kummempia, mutta aika pahaa rinne juoksua.


Rastilta 17. lähti Mirco-O suunnistus osuus. Micro-O on suunnistusta pienellä mittakaavalla pienessä maastossa ja paljoilla rasteilla. Micro-O osuuudesta oli oma kartta, tavallisen kartan kääntöpuolella mittakaavaan 1 : 1000. Micro-O osuudesta on reittihärvelissä oma osuus SoSOL1 - MicrO section. Siellä on myös minun käsin piirtämäni reittihahmotelma. Rasteja oli Micro-O:ssa tällä kertaa 7 (18-25). Aluksi meni taas hieman aikaa käsittää tämä minullekin uusi suunnistusmuoto, mutta hyvin tuo Micro-O:kin lopulta rullasi aikaan 6.00. Kärjelle jäätin kuitenkin harmittavasti yli 2min. Micro-O oli näppärästi rakennette pienelle kaistaleelle 20m korkean jyrkänteen ja sen alla kulkevan tien väliin. Näkymät oli täällä, kuten koko kisan aikana taas hienot ja ehkä se osaltaan heikensi keskittymiskykyä. Micro-O osuudella ei muuten lyhyeiden rastivälien vuoksi ollut rastilippuja. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus. (Kuvassa jyrkännettä kuvattu kisakeskuksesta rastin numero 27. suuntaan)

Sitten taas normaaliin suunistukseen. Rastilta 25. rastille 26. alakautta kierto ja kovaa tykitystä. Taisi tulla liian vauhdin hurma sillä seuraavalla rastilla tehtiin taas todella fiksua työtä reitinvalinnassa. Varmaan luulin että samalla vauhdilla ponkaistaan seuraavakin 100m penkka ylös, mutta alakautta kierto olisi ollut huomattavasti nopeampi ja nyt tuhrauduttiin konttaamaan nelivetoa pystysuoraa rinnettä.

Lyhyellä loppulenkillä ei enää virheitä tehty, mutta alkoi jo juoksu tuntua jaloissa ja maali toivotettiinkin jo ilolla tervetulleeksi. Loppulenkillä taisi jo päästä muutama yhteislähdössä ollut ohi mutta päälimmäisenä jäi tästä kisasta hyvä fiilis ja sitä lähdettiinkin kaudenavaus kisoista hakemaan.

Tästä onkin siis hyvä jatkaa eteenpäin tulevaa kesää kohti. (Viimeiseksi jäävässä kuvassa Britteinsaarten valloittajat)



Myös tämän jatko-osan tuotti Kari-Pekka Seppänen Productions

Ja siitä se lähtee... Tämän blogin kirjoitus oli jo tarkoitus aloittaa itse pääkallonpaikalla eli Edinburghissa, mutta se ei internetittömyyden vuoksi ollut mahdollista joten aloitetaan täältä kotoa päin, valitettavasti tällä kertaa sänkyn pohjalta. Siinä kävi nyt niin että rankasta reissusta kotiin palaavaan miäheen pääsi joku vatsatauti virus iskemään, mutta nyt ollaan jo onneksi menossa useammin syömään kuin vessaan :).

Kyllä blogin esiluonnosta jo vähän Edinburghissakin hahmoteltiin ja mahtipontisesti voidaan sanoa, että tämä blogi teksti sai alkunsa samassa paikassa kuin ensimmäinen Harry Potter kirjakin (kuvassa blogin alkuluonnostelua paikassa The Elephant House)

Torstai

Matkustuspäivä Edinburghiin perillä siinä 12 aikaan paikallista aikaa. Juoksulenkille ei jaksettu vielä lähteä, mutta aika lenkki kävellen tehtiin kiertelemässä ja tutustumassa Edinburghin keskustaan, joka oli myös lauantain kisamaastoa. Paikka oli kokonaisuudessaan aivan huikasevan hieno historiallisinen katuineen ja muistomerkkeineen. Vähän siinä jo rupesi jännittämään miten kisa mahtaa tuol kapeilla ja sokkeloisilla kaduilla sujua, mutta ei sitä kisaa vielä liiemmälti ajateltu

Perjantai


Kello 9.00 aamulla lenkin aika. Aamuhetki kullan kallis ja olihan sen tuntua pakko käydä katselemassa myös Edinburghissa. Vajaan tunnin mittainen ja kymmenkilometrinen juoksulenkki sisälsi huomattavan paljon kuvia ja taukoja kun silmät jäivät katselemaan ihastuttavia maisemia. Lenkki kiersi pääasiassa hostellimme vieressä olevan puiston, Calton Hillin, kautta kuningattaren kesäasunnolle Holdyrood Palacen luokse jossa Sunnuntain kisa tuli olemaan. Huomattavaa oli että jo Calton Hillin puisto oli korkeus eroiltaan niin iso että ylhäällä piti pitää hengähdys tauko. Kiitokset myös britti herrasmiehelle joka varoitteli vastaan tullessaan liukkaasta kelistä ja sitähän se olikin. Edellisenä päivänä oli satanu vettä ja osin räntää joka yön aikana oli jäädyttänyt asfaltin TODELLA liukkaaksi ja nastarit olisi ollut hyvä ratkaisu jopa katujuoksuun. (Kuvassa aamu lenkille lähdössä)


Päivä sisälsi lenkin lisäksi tietysti myös muutakin, kuten kierroksen Edinburghin linnassa josta ei tarvinne mainta että se oli mahtava. Linnasta yksistään voisi kertoa monia hienoja asioita,mutta yksityiskohtana voisi mainita, että jos paikan päälle sattuu eksymään kannattaa se tehdä kello yhden aikaan sillä silloin linnasta ammutaan merkkiääni tykillä. (Kuvassa joku eksyny haastamaan riitaa leijonavarijalle)


Iltapäivällä käytiin katselemmassa myös sunnuntain kisamaastoa Edinburghin keskuspuistoon ja kiivettiin Arthur's Seatille. Maisemat olivat aivan mahtavat eli kyllä se 205 ja puolen metrin nousu ylöspäin kannatti. Ylhäältä näki aivan koko Edinburghin keskustan ja kyllä siitä kuvia otetiiinkin. Holyrood Park eli puisto jossa Arthur's Seat, mäen korkein kohta, sijaitsi on pääasiassa nopeakulkuista nummimaastoa piikkipuskineen ja suurine korkeuseroineen, mutta siitä lisää sunnuntain kisan yhteydessä. (kuvassa Arhur's Seatin valloittaja)





Lauantai
Ensimmäinen kisä päivä ja tänään siis ohjelmassa kaupunki "sprintti" matkana minulla 6,9km eli matkaa oli vielä entisestään pidennetty. Jotta päästään paremmin asiaan niin todetaan nyt heti alkuun että kyllä hylättyhän sieltä ensimmäiseltä päivältä napsahti kun unohti kiertää rastin numero 17 kautta. No palatakseni kisaa edeltävään tilanteeseen. Kisapaikalle saavuimme majapaikastamme kävellenne loppumatkasta kuljemme opasteita väärään suuntaan eli lähtöön. Kisakeskuskaan ei siis aivan ongelmitta löytynyt. Monesti on esimerkiksi
Suunistajasta lukenut muissa kuin suurimmissa suunnistusmaissa käydyist kisoista ja aina on huomioitu kisakeskuksen alkeellisuus ja nyt sen huomasi miksi. Kisakeskukseen tultaessa telttoja vasta pystytettiin vaikka ensimmäisiin lähtöihin oli enää vajaa puoli tuntia aikaa no onneksi kisakeskus koostui vain kahdesta teltasta: ilmoittautuminen ja varusteteltta johon tavarat saattoi omalla vastuullaan säilytää. No mikäs siinä aika pian täytyi itsekin lähtöön lähteä, mutta kyllä vähän ihmetytti kun maalia ei vielä näkynyt missään ja ensimmäisitä lähdöistä oli jo kulunut vartti. Onneksi ainakin kun itse maaliin selvisin oli siellä jo maalin tapainen viritelmä tiedä sitten mihin mahtoivat ensimmäiset kilpailijat päätyä. (Kuvassa hieno kisakeskus ja taustalla sunnuntain kisamaastoa)



Lähtöpaikalle oli noin 15min kävely/juoksu matka, joka kannatti kyllä juosta sillä sää oli hyvin tuulinen. Kuitenkin monet skotit lähtivät matka t-paidalla ja shortseilla, joka pisti kyllä ihon kananlihalle, vaikka olikin jo nähnyt muutaman päivän ajan näitä fakiireja kaduilla ympäriinsä. Lähtöpaikka oli myös yksinkertainen, mutta pienin on kaunista sanotaan ja itse ainakin pääsin lähtemään hyvin matkaan. Hyvin matkaan voi kyllä mieltää monella tavalla sillä jännitys oli aikamoinen ja alussa meni suunnistus aika opetteluksi.

Nyt jos halua pysyä tunnelmassa mukana kannattaa ottaa välilehtiin seuraava kartta ensin mene osoitteeseen http://www.euoc.routegadget.co.uk/euoc/reitti.cgi ja sieltä valise Edinburgh City Race ja lopulta reittihärvelistä rata A. Kisa kartta oli todellisuudessa reittihärvelistä poiketen kagdessa osassa karta molemminpuolin ja karttaa käännettiin rasteilla 7. ja 12.

Kisan alku oli rauhallisempaa ja uudempiaikaista aluetta 7.rastille saakka. Muutama rakennustyömaa haittasi tällä alueella suunnistamista, mutta vain hyvin vähän ne on karttaa merkatty kielletyllä alueella. Alku oli melko helppoa ja itselleni se sopi hyvin sillä oli aika vaikeaa taas saada pitkästä aikaa sprintti suunnistuksesta kiinni, mutta kyllähän siitä kohta jo rupesi nauttimaan. Varmasti jo huomasittekin, että jotkin teistä on merkattu tummemmalla värillä kuin toiset. Tällä pyrytiin kuvaamaan teiden liikenteen vilkkautta sillä missään ei ollut liikenteen ohjausta. Näin suomalaisena kaiken maailman turvajärjestelyihin tottuneena se tuntui aluksi hieman vaaralliselta, mutta kyllä lopussa jo juostiin vilkkaimpien katujen yli aika vilkkaasti toki silti varoivaisuutta noudattaen. Suvi kertoi että oli joutunut muutaman muun suunnistajan kanssa seisomaan liikennevaloissakin vähän aikaa, mutta he olivat fiksusti käyttäneet ajan hyödyksi kartanlukuun.

Kartan vaihdon jälkeen oli pidempi väli 7-8. jossa oli mahdollisuutta reitinvalintaan. Itse päätin tuossa kohtaa, että helpoin on mennä suoraan koska se näytti selkeimmältä ja korkeuskäyriä (käyräväli 5m) ei ollut vielä oppinut lukemaan. Kisan jälkeen kierto oikealta isoa tietä pitkin tuntui fiksummalta vaihtoehdolta mutta menihän se näinkin. Seuraavat kolme rastia olivatkin todella helppoja ja pääasiassa siiirtymävälejä joilla kierrettiin Edinburghin linna,karttassa helposti nähtävissä paikka mäen päällä. Maisemat oli mahtavat ja tässä kohta saattoi jopa laittaa juoksuksi. 10. rasti näyttää kartalta melko selkeältä pisteeltä, mutta kun paikalla oli torijuhla rastin löytäminen sen keskeltä oli hieman hankalampaa, ei toki mahdotonta. Muutaman ihmisen välistä pujahtaen telttoja väistellen ja siellähän se lippu jo lepattikin. Rasti numero 11. on muuten reittihärvelissä piirretty väärään kohtaan oikea rastipaikka on keskimmäisellä kapealla kujalla. Jos joku on muuten sattunut löytämään reittihärvelistä oman GPS-reittini (ei mainostukseksi vaan tietona se on siellä rata A:ssa aivan alhaalla) niin olette varmaan huomanneet että jotkin reitin valinnat usein jopa talojen läpi näyttävät aika hurjilta ja vaikka kuinka ninjana minua pitääkin johtuu tämä GPS:n epätarkkuudesta kapeilla kaduilla. Ja kävin kyllä kaikilla muilla rasteilla paitsi 17. vaikka härvelin reitti muuta näyttääkin. (Kuvassa Edinburghin linna taustalla pohjoissuunnalta kuvattunu, pahoittelen sitä että joku tommonen hyypiö on eksyny joka kuvaan pilaamaan maisemaa :))

Taas kartanvaihto ja päästiin suunnistamaan todella Edinburgin historialliseen keskustaan. Ediburghin linnalta lähtevää katua joka kulkee kartan oikeaan yläkulmaan kutsutaan Royal Mileksi ja sen varrella on suurin osan Edinburghin nähtävyyksistä. Kartasta huomannette myös että alueella on useita pohjois-etelä suunnassa olevia pieniä kujia (eng. Close), oikeita ihanne rastipaikkoja. Ihmistungos oli kuitenkin tähän aikaan päivästä jo huomattava, joten pyydän nyt tässä anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä jota kiireessäni saatoin näillä kapeilla kaduilla tönäistä. 12-13. välillä on muuten Edinburghin vilkaiten liikennöity katu. Onneksi pääsin pujahtamaan kadun läpi juuri sopivasti ennen kaikkia autoja. Tähän kohtaan voisi vielä tungoksesta mainita, että ei pidä ihmetellä jos meikäläisen kuva löytyy jonkun tai useammankin turistin kuvakokoelmasta tulevaisuudessa kyllä suomalainen suunistajapoika varmaan hieman ihmetytti vilkkaalla kauppakadulla. No saadaan varmaan uroskarhuille "julkisuutta".

Sitten tapaus rastinumero 17. ja mitä siellä tapahtui tai oikeastaan mitä siellä ei tapahtunut. Rastinumerolle 16. tultiin vielä "hyvin", mutta sitten olikin jo kiire eteenpäin. Hyvänä yhtälönä kiireelle tulee väliaikainen muistinmenetys: "Missä sitä taas oltiinkaan". Kannattaisi pitää se peukalo vaan siellä kartalla muistuttamassa siitä. No ei kun samaistusvirhe ja luulen että olen jo käynyt rastilla 17. ja yritän jatkaa matkaa rastille 18. mutta kartta ei vaan täsmää. Hetken ympäriinsä juoksentelun jälkeen pidetään tuumaustauko ja tajutaan missä ollaan ja jatketaan rastille 18 mutta ei vieläkään muisteta ettei olla käyty rastilla 17. Virhettä välillä 16-18. tulee sen verran että hulppeasti olisi ehtinyt käydä 17. useampaankin kertaan. Jos siis lähdetään jossittelemaan niin pitäisin nykyistä aikaani yhtä "arvokkaana" kuin samaa aikaa puhtaalla suunnistuksella. Rastia 18 oli muuten siirretty viereisen talon päähän rakennustyömaan vuoksi.

Noh päästinhän siitä nöyryytyksestä eteenpäin ja seuraavaksi edessä onkin kisan haastavin osuus kerrostalo alueella. Ylipääsemättömät aidat, -muurit ja talot aiheuttivat useita pähkäilyn hetkiä reitinvalinnoissa ja esimerkkinä väli 19-20. Itsekkin menin ratamestari asettamaan jäynään ja juoksin ensin umpikujaan kun yritin edetä rastilta rastille suoraan, mutta lopulta hoksasin että tarvittiinkin isompaa kiertoa palaamalle vilkkaammille kaduille.
** JK. Kun nyt asiasta huomautettiin ja itsekin sen tarkistin olisi rastin vieressä olevasta aidasta päässyt ja saanut mennä yli niin kuin melkein kaikki muut näyttivät tehneen. Joku voisi siis sanoa, että kiertoni oli tyhmä mutta itse pidän omaa reitinvalintaani vähintään mielenkiintoisempana vaikkei se välttämättä nopein olekaan :)*
(Kuvassa rasti numero 25. kisan jälkeen kotimatkalla kuvattuna)

Kun vaikeasta osuudesta päästiin tuli loppuun taas helppo osuus yliopistoasuntolan alueella jossa kisakeskuskin oli siinä ei pahemmin virheitä tullut mutta yhdestä roskakatoksesta lippua ei tahtonut ensin löytyä, mutta kyllähän sen lopulta roskalaatikon takaa löytyi kun vähän tonki.
Loppuun ei ollutkaan muuta kuin kovaa juoksua vaikka itse en siihen kyllä pystynytkään. Olihan tässä sprintissä jo takana jo GPS mukaan yli 10km ja aikaa kului lähes tunti eli 59.31

Siskoni Suvi onnistui siis tässä sprintissä paremmin kuin minä. Hän kun ainakin sai tuloksen (61.51), vaikka virheitä syntyi kuulemma ainakin alkumatkasta. Syy virheisiin johtui kuulemma liian pitkästä tauosta suunnistuksessa, joten kyllä sieltä kesällä sitten varmaan ainakin jukolassa taas isketään.

Kisan jälkeen eikun kämpille syomään ja suihkuun kovan urakan jälkeen ja illalla päätettiin vielä lähteä maanalaiselle kierroksella The Real Mary's Close nimisestä paikasta. Kierros käsitti upeasti esitettyä ja havainnollistettua historiaa Edinburghin vanhassa keskustassa jonka kadut olivat hautautuneet uusien talojen päälle.

Illalla vielä lopuksi venyttelyt ja alettiin koota ajatuksia kohti sunnuntain kisaa josta seuraavassa blogi tekstissä myöhemmin.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä joita tein tätä tekstiä tehdessäni, mutta täytynee tarkistaa tekstiasu myöhemmin.

Tekstin sisällän tuotti Kari-Pekka Seppänen productions, eikä tekstin kirjoittamisen aikana vahingoitettu eläimiä ;)

Poikaporukalla lähdettiin sunnuntaina rauhalliselle pk-lenkkille Jämille ja onnistuttiin se tällä kertaa pitämään oikeasti rauhallisena. Sää suosi, vaikka tänä talvena pikkupakkasiin tottuneet hiihtäjämme valittelivat "kovaa" -13 asteen pakkasta. Välillä mehutaukojen lomassa olikin paikallaan lämmitellä käsiä ne kun tuppasivat kaikilla jäätymään.

Ladut olivat hyvässä kunnossa, vaikka luisto olikin aika nihkeää, mutta kuntohan siinä vaan paranee kun töitä päästään tekemään. Ja kyllä sitä töitä saatiinkin mukavasti tehdä. Hiihtoajaksi tuli noin 3 tuntia ja itselleni vielä noin 20min juoksua päälle noin niin kuin loppuverryttelyksi. Päätettiin vielä hiihtojen loppupuolella pitää pieni hengähdys- ja juomatauko, joka päättyi siihen, kun lähdettiin hiihtämään suoraan umpihankeen... Ei siinä mitään, hyvä idea siihen asti, kunnes Jarkko meni jäädyttämään suksensa. Siitäkin jatkettiin kuitenkin hyvin matkaa ja kyllä se Jarkkokin sieltä pois pääsi. Jämiltä lähdettiin hakemaan vaihtelua tavalliselle Porin metsän ympärikiertämiselle ja kyllä sitä sieltä ihan mukavasti saatiinkin.
Harjoituksen jälkeen lähdettiin vielä porukalla käymään Niinisalon sotkussa ansaitulla munkkilla ja lämpimällä juomalla.

Jämin harjoituspäivä oli myös hyvää valmistautumista Rastikarhujen Jämin leirille, joka pidetään 3.-5.2.2012. Porukkaa on ilmoittaunut paikan päälle kuulemma hyvin ja toivottavasti saadaan silloinkin pidettyä hyviä harjoituksia ja nostatettu joukkuehenkeä.

Itselleni suunnistuskauden avaus kisojen suhteen tulee jo ensi viikonloppuna kun lähdemme siskoni Suvin kanssa Edinbourghiin Big Weekend 2012 suunnistustapahtumaan (http://orienteering.eusu.ed.ac.uk/events/bigweekend) matkoina on itselläni lauantaina 6.3km "sprintti" Edinbourghin keskustassa ja sunnuntaina tavallisempi suunnistus Arthurs Seat:illä matkana 8.4km ja nousua mukavat 630m. Suvi pääsee hieman lyhyemmillä 4.0km ja 6.2km matkoilla.

Tulossa siis elämää suurempia blogitekstejä Jämin leiristä ja siitä miten Brittein saarten valloituksessa kävi, joten ole kuulolla.

Jämin harjoituspäivässä mukana olivat uroskarhuista: Heikki, K-P ja Jarkko. Hyvää matkaseurana myös Tiina ja Tapani.

t. Tekstittäjä ja oikolukija K-P Seppänen

Ni tossa viel viralliset tulokset, jos jotai kiinnostaa.
5000:
H18 Seppänen Kari-Pekka 0:19:04
H16 Koivumäki Jarkko 0:20:46
H18 Haapakoski Heikki 0:22:32
----
3000:
Mikkola Tuomas 0:13:52
----
Tänää ja eilen oltu Jarkon, Kapan ja Akin kans hiihtelees isosmäes vähä peekoota =). Huomen olis tarkotus mennä Jämil, jos siit ny mitää tulee.

Heikki

11.1 Oli AV-ryhmän testijuoksut Karhuhallissa.

Kyseessä olivat siis ratatestit pojilla 5000m ja tytöillä 3000m.
Kolme uroskarhua juoksi 5000m (K-P, Jarkko, Heikki). Mukana myös Tumppi,joka tyytyi tyttöjen vauhtiin 3000m:llä. Kovinta vauhtia uroskarhuista piti Kapa sitten Jarkko hyvänä kakkosena peränpitäjänä oli yllättäen Heikki. Tuloksista ei varmaa tietoa mut kai neki tänne joskus saadaan.(Tulokset n. Kapa 19 min, Jarkko 20, Heikki 22, Tumppi 14)Olosuhteissa ei juuri ollu valittamista :) Mitä nyt joidenkin mielestä tunkkanen ilma. Seuraavat av-testit varmaa joskus keväällä et tervetuloa vaa, jos haluu kuntoaan testata eikä haittaa vaikka ei AV ryhmään kuuluisikaan ,koska testit on avoimet ainakin mun mielestä.
Muistakaas myös Rastikarhujen testijuoksut joita juoksennellaan pitkin kevättä.
Eli kyllä testijuoksuja piisaa, kun vaan jaksas ulkoilla.

Heikki

Sunnuntaina päätettiin laajentaa vähän lenkkireviiriä suuntaamalla Noormarkkuun. Keli oli komian talvinen kun luntakin oli jo tullut sopivasti ja lämpömittari huiteli jossain -10 tietämissä.Porukkaa kasaantui urheilukentän parkkipaikalle huikeat kuusi kappaletta, joista neljä Uroskarhua! Loput kaksi edusti kauniimpaa sukupuolta. Lotta parhaimmalla paikallistuntemuksella oli suunnitellut hyvän reitin upeisiin maisemiin. Ensin kierrettiin vähän Ahlströmin alueella ja ihmeteltiin missä pilkkijät on ku joen reunassa oli jo millin jääkerros.. Urheilutalo näytti olevan remontissa ja terveyskeskuksessakin oli joku käyny tekees pyörätestiä. Meikäläinenki jo luuli joutuvansa johonki laitoksee lähtemää, ku sykemittari alko näyttää levottomia lukemia pomppimalla 110-220 väliä. Todettiin se siinä porukalla että vika on varmaan noissa sähkölinjoissa. Ja kyllähä se siitä vehje rauhottu ku etiäppäi päästii. Puoleentoista tuntiin tähdättiin, mutta jonkun ihmeen kitinän takia päätettiin lopettaa kun aika näytti 1.23 ja matka 11.1 km. Kapa lähti vielä juoksemaan kotiinpäin ja käski nappaamaan matkalta kyytiin. Tarina ei kerro kuinka pitkä loppulenkistä tuli. Kuvakki jäi taas ottamatta... Lenkillä on kyllä kiva käydä ku o hyvä porukka ja väsynyttä juttua piisaa, ni matka taittuu ja aikaa kertyy iha itestää! Uppeeta oli! Kaunis gps-viivaki tuli mut en löytäny sopivaa karttaa tähä hätää pohjalle, jote tarvii pärjätä ilman sitä :D . Paikalla Antti, Kapa, Jarkko ja Tumppi, tytöistä Lotta ja Elli.


Huomenna keskiviikkona olis AV-testijuoksu Karhuhallissa ja Uroskarhuja pitäs viivalla olla ihan kiitettävästi. Meikä vielä arpoo jaksaako lähteä ees tyttöjen nöyryytettäväks mut olisha se hyvä testata kuinka huonossa kunnossa sitä tällä hetkellä ollaa, mut suunta o ainaki iha hyvällä mallilla ylöspäi.

Ny jumpalle!

Tumppi

Niinhän se on, että tähän aikaan vuodesta karhut ovat jo syvällä talviunessaan ja uroskarhutkin pitävät (ansaitusti?) taukoa suunnistuksesta ainakin osittain. Nyt leudon sään myötä talviunille meno on myöhästynyt ja suurin osa uroskarhuista päätti avata suunnistus kauden 2012 harjoituksella Merikarvian Rysällä. Talvi oli jo alkanut kuitenkin tehdä tuloaan ja harjoitukseen lähdettäessä metsässä oli n.10cm lunta ja lämpömittari näytti jopa -3°C.

Harjoitus käytiin Merikarvian ulkoilualueella ja maasto oli polkujen sävyttämää avokallio maastoa. Miltein samassa maastossa käytiin muuten SM-Yö vuonna 1982. Uroskarhumme pääsivät lähtemään harjoitukseen kuitenkin hieman uudemmalla kartalla, vaikka joidenkin suunnistajiemme mielestä kartta ei pitäny paikkaansa ja se oli liian yleistetty. Tätä ei kuitenkaan pahemmin pidetty esteenä vaan pikemminkin haasteena ja rastipisteiden pienet joukkoharavoinnit osattiin ottaa hyvin mielin.

Kartasta viis ja rasteille siis. Uroskarhumme selvisivät harjoituksestä vähintäänkin hyvin ja jokainen teki omalla vauhdillaan hyvän suorituksen. Harjoituksen suuren suosion vuoksi karttoja ei oltu osattu varata tarpeeksi joten suunnistettiinkin pääosin 2-3 hengen ryhmissä. Alekirjoittaneen mielestä tämä oli varsin oivallinen ratkaisu sillä aivot olivat jo osittain ajautuneen talvihorrokseen ja ilman kanssa suunnistajia pummeilta ei luultavasti oltaisi vältytty.



Uroskarhuista harjoitukseen osallistuivat: Riku, Pekka, Tuomas, Antti, Heikki, Jarkko ja K-P

JK. Tarkoituksena oli saadaan karttakuvaan oma GPS-reittini, mutta jälkiviisaana sanoisin että se olisi helpompaa jos GPS:n olisi alunperin laittanut päälle. No ehkä ensi kerralla :). Tekstissä on liitteenä karttaa omasta harjoituksestamme.

JKK. Jos ei joku oo viel käynyt kokeilemassa Porin metsässä pääse aloittamaan hiihtokauden 1,5km lenkillä. Latu oli jokseenkin jäinen ja yhdessä laskussa oli vettä ladulla, mutta ainakin omasta mielestä luisteluhiihtoa pääsi hyvin menemään. 1h 40min ja hiihtokausi on nyt Porin puolessakin avattu.


Tekstuaalisesta arkkitehtuurista tässä tekstissä vastasi K-P Seppänen

RasKan testijuoksu 29.12.2011
Matka on sitte 6,7 km.
Kapa 29.25
Riku 31.48
Hegu kesk.
hiisiseppänen 29.03

Kaikki tulokset jostain tuolta http://www.freebok.net/books/Juttupaicca/view.html

Viime viikon torstaina juostiin eka testijuoksu. Matka on noin 6,5 kilsaa ja reitti on Katinkurun ulkoilutie edestakaisin. Tän kertasesta testistä ei paljon o kerrottavaa ku viivalla ei Uroskarhuista ollu ku Kapa, Riku ja Heikki. Muut oli kipeenä tai muuten estyneet tulemasta paikalle. Kapa säästeli Uudenvuodenjuoksua varten, Riku valitteli ku ei o juossu kovaa ja Hegu heitti toipilaana leikin kesken. Tumppiki toipilaana sentää pyöräili porukan vierellä ja höpötteli mukavia. Tulokset on kuulemma "tulossa". Ens kerralla sitte rykästää..

Kapa oli ainoona edustamassa Eurajoen Uudenvuodenjuoksussa. Metalia tuli vaikka "ei iha kulkenu kunnol".
Miehet 17v 5,3 km
1) Vesa Linnamaa Noormarkun Nopsa 17.42
2) Eero Rantala Laitilan Jyske 19.52
3) Kari-Pekka Seppänen Porin Yleisurheilu 20.05

Suunnistusvuosi 2012 tuli alettua heti ekana päivänä, kun Nakkilan Wisa järjesti Uudenvuodenpäivän suunnistuksen. Komiaaha se oli suunnistella ku lunta ei ollu ku ehkä sentti ja maasto oli sopivasti jämähtäny pakkasesta. Mutta tekemistä riittää et kesällä kulkee.. Riku sentää liikahti riittävästi. Paikalla Riku ja Tumppi.

Perjantaina jatketaa suunnistelua, vaikka juuri tällä hetkellä näyttää siltä että kohta päästää hiihtelee!

Ja eiku REENIÄ!!