Kisan nimi on Rokua Geoparks Challange ja se on 24h seikkailukisa Oulun ja Rokuan kansallispuiston ympäristössä. Koskaan ennen en ollut tapahtumasta kuullutkaan, mutta jo ensimmäinen kisasta katsomani promovideo sai innostumaan. Luvassa olisi kunnon Extreme kisa, jolta saattoi odottaa mitä vaan. Seikkailukisoja olin joskus pikku nassikkana seuraillut kovinkin telkkarista, mutta jossain vaiheessa ne jäivät sivuun. Viime aikoina on tullut taas kisat mieleen ja tarkoitus olikin tänä vuonna käydä vähän haistelemassa tunnelmaa ja EHKÄ ensi vuonna kokeilla jotain. No eihän siinä nyt niiin käynyt...

Torstaina matka kävi Ouluun ja päivä kului välineitä testailessa ja jännittäessä. Rullaluistelua oli viimeksi treenaillut joskus pari vuotta sitten, mutta aika nopeasti se lähti onneksi sujumaan. Toinen testailun aihe oli uimapatjoilla tapahtuva joen ylitys, josta oli tiedossa sen verran, että matkaa oli 100m ja kaikkitavarat, mukaanlukien pyörä. Perjantaina jännityshuipentui joukkuekuvaan ja materiaalien jakoon. Materiaali sisälsi suurimman osan kisan kartoista sekä reittikirja, ja kuten näissä kisoissa on yleensä tapana edellinen ilta kului nopeasti reittejä suunnitellessa ja tavaroita pakatessa.

Kisa aamuna jännitys alkoi nousta huippuunsa kun saavuttiin Oulun keskustaan Rotuaarin aukioille, joka toimi kisan alkunäyttämönä. Uimat patjat pumpattiin valmiiksi täyteen ja tavarat suht sekavaan kasaan vaihtopaikalle ja sitten alettiin odottaa lähtölaukausta. Lähtölaukauksen kajahdetttua alkoi seikkailu noin kilometrin kaupunki juoksulla kohti karttoja starttiauton perässä. Yleisöä oli Oulun keskustassa kiitettävästi näin aamutuimaankin paikalle ja taputusten saatteleman lähdettiinkin Prologin ensimmäiselle osuudelle sprinttiin Hupisaarten ympäristöön. Sprintissä sai vapaassa järjestyksessä käydä 9 eri rastilla joista 6:lla oli tiedot seuraavan osuuden rasteista ja 3:lla musta pekka. Juoksu sujui meiltä sen verran sutjakaasti heti alkuun että tulimme tältä osuudelta takaisin Rotuaarille toisina. Alkusprinttailun jälkeen oli luvassa coasteering osuus joka tarkoittaa käytännössä uinnin ja suunnistamisen yhdistämistä. Uintiosuudet suoritettiin uimapatjoilla, joita sitten kanneltiin rannoilta toiselle. Tämä meille kovin tuntematon seikkailu-urheilun suunnistusmuoto sujui kuitenkin meiltä melko hyvin. Tiettyjä reitinvalinta virheitä tuli tehtyä kun ei osattu arvioida uimpatja uinnin nopeutta, mutta kärjen perässä oltiin silti sopivasti. Seuraavalla vaihtopaikalla alkoi näkyä meidän kokemattomuutemme lajista kun aloimme sähläämään vaatteiden ja tavaroiden kanssa, kun muut juokkueet säntäsivät suht suoraan matkaan. Alusta asti oli meillä silti ajatuksena että omaa suoritusta lähdetään tekemään, mutta kyllä kilpailuvietti alkoi vetää sen verran että täytyi rauhoittaa jotta jaksaisi maaliin. Prologin kolmas osuus oli rullaluistelua ympäri keskustaa ja se sujui jälleen meiltä hyvin. Vaikka vauhti ei välttämättä päätä huimannut ohittelimme useamma juokkuuen matkalla tasaisella vauhdillamme.
Prologin jälkeen kilpailu lähti vasta kunnolla alkamaan kun oli saatu porukka hajoitettua. Prologin viimeisen vaihdon jälkeen nakkasimmekin mukaamme melonta vehkeet ja juosta hilpaisimme kohti vauhtipuistoa josta melontaosuuden oli tarkoitus lähteä. Ennen melontaa oli vielä suoritettava eräs tehtävä rasti (Quest), jossa tällä kertaa piti vetää/työntää polkuautoja pieni reitti ympäri. Kun tässä tuli kädet sopivasti lämmiteltyä oli hyvä aloittaa pitkä melontaosuus, Melonta osuus oli alussa rikkonainen kun melottiin aivan keskustan lähellä pienissä joissa ja meressä, ja käytiin tekemässä rannalla pari tehtävää. Ensimmäinen tehtevä ei ollut paha vaan oikeastaan vain pirullinen sillä siinä pistettiin koko joukkue hyppäämään rannallta 3m:stä veteen. Vaatteet märiksi heti alkuun. Seuraavaksi oli luvasssa odotettu Tietomaan kiipeilyrasti, jota oli jännitetty meidän joukkueesta eniten, ennen kisaa. Kukaan meistä ei enne ollut edes koskenut kiipeilyköyteen, muttaa siinä ei parennut sitä ihmetellä kun seisoi 40m korkeudessa tornin huipulla ja järjestäjä tuputti menemään, jotta muutkin pääsisivät. Itseltäni kiipeily lähti alkuun hyvin varoen ja hiljaa matkaan. Alkuun pystyi pitämään noin viiden metrin matkalta jalkoja seinässä ja sen pystyin laskemaan hyvin hallitusti. Kun tuli aika siirtyä tuettomaan tilaan, tuli itselleni hirveä blackout. Ei ollut enää mitään käryä miten vauhtia saisi hiljennettyä. Seuraavat 35m tulikin sitten melko haipakkaa alas ja kädetkin pääsivät palamaan rakoilla siinä. Onneksi kisan myötä oli tullut sen verran adrenaliinia pintaa, ettei homma haitannut vaikka muutama katsoja ihmetteli olinko selvinnyt tiputuksesta ehjin nahoin. Kiipeilyosuuden jälkeen melonta jatkui, mutta nyt pidemmällä yhtenäisellä osuudella Oulujokea ylöspäin.


Melontaosuuden välissä käytiin tekemässä vielä yksi historiaan liittnyt arvoitustehtävä eräässä saaressa ja sen jälkeen melottiin/työnnettiin paikka paikoin hyvinkin kovin virtaavaa koskea pitkin kohti vaihtopaikkaa, jossa pyörät odottivat. Kun miehet oli saatu taas läpimäriksi, niin ei muuta kuin vaatteet vaihtoon, ruokaa namaan ja kohti pitkää, vähintään yhdeksän tuntista pyöräilyosuutta. Lähdettiinkin pitämään ihan hyvää vauhtia heti pyöräilyn alusta asti ja saatiin joukkueita kiinni. Olihan tämä meille pyöräsuunnistajina se kilpailun omin osuus. Pyöräily osuus suunnistettiin Oulun tervareitistöä pitkin, suht suoraviivaisesti kohti Rokua, mutta mahtui matkalle muutama mutkakin. Pyöräilyn puolessa välissä oli odoettu joen ylitys osuuus, jossa uimapatjan ja kanssa piti saada pyörät ja muut kamppeet joen toiselle puolelle. Tärkeää oli myös olla kastumatta pahasti sillä kuivat vaatteet alkoivat olla vähissä ja yö oli viileimmillään auringon juuri laskeuduttua hetkeksi. Joen ylityksen kohdilla pidettiin myös kaikille pakollinen ruokatauko, josta sai taas sopivasti kerättyä energiaa kohti loppuetappia. Loppu pyöräily sujui alkumatkan tapaan ihan hyvin, eikä suunnistusvirheitä sattunut, mutta itselläni verensokerit tipahtivat muutaman kerran sen verran alas, että piti tankata vähän vahvemmin. Rokualle päästiin aamulla perin juurin pyöräilyyn kyllästyneenä ja väsyneenä ottaen vain vastaan seuraavan osuuden, joka oli rullaluistelu/suunnistus

Tätä osuutta oli ennen kisaa reittikirjan saatuamme pähkäilty, että miten Rokuan mäntykankailla pystyi suorittamaan rullauistelua. Järjestäjät olivat tällä kertaa yhdistäneet kuitenkin rullaluistelun ja suunnistuksen niin, että ensin luisteltiin muutama kilometri asfalttitietä kartalle ja sieltä lähdettiin sitten ihan jalan suunnistelemaan komiaan suppamaastoon. Maasto oli satakuntalaiselle suht jyrkkäpiirteistä, eikä vastannut ihan Yyterin hiekkadyynejä, mutta kun ylämäet käveltiin rauhassa ja Konsta hoiti suunnistuksen jälleen kerran mallikkaasti, niin kyllä siitäkin selvittiin kunnialla takaisin rullaluistimille ja vaihtopisteelle. Loppujuoksuu lähdettiin jo selvästi virkeämmin mielin sillä enää ei ollut montaa tuntia jäljellä. Loppujuoksun aluksi oli sukellurasti, joka osoittautui odotettua helpommaksi, kun laguunin omaisessa suolammessa rastilaatikot näkyivät hyvin, eivätkä olleet kovinkaan syvällä. Sopiva virkistystauko vedessä kokojoukkueelle. Rastilaatikosta löyty vihje toisiksi viimeisen rastin löytämiseen. Vihjeenä oli Rokualla sijaitseva palotorni ja sinne matka jatkui seurvaaksi. Palotornissa meitä odotti yllätys kun tajusimme kiivetessämme torniin, että tornin toisiksi ylintasanne oli munalukolla lukossa. Toinenkin joukkue saapui ihmettelemään tilannetta tornin juurella ja 10-15min etsittiin porukalla vihjettä tai rastia tornin juurelta ja tornin tasanteilta tihrustaen. Lopulta oli kuitenkin pakko luovuttaa, sillä mieli teki jo tornistakin melkein siintävään maaliin, eikä järjestäjien kepposia enää tässä vaiheessa kisaa osannut ratkaista kunnolla. Maalissa vasta kuultiin, että munalukko olikin ollut vain valelukossa eli käytiin sitten lopulta parin metrin päässä rastista. Niin lähellä mutta niin kaukana. Maalista väsynyt poikaporukka raijattiin asuntoautolla kämpille nukkumaan, mutta pääsi jostain kumman syystä uni tulemaan kaikille jo automatkalla ;)


Tekstistä tuli taas odotettua pidempi (kuten minulla on useasti tupannut käymään :D), mutta koska kerrottavaa ja kuvattavaa oli niin paljon, niin antaa olla. Kokonaisuudessaan ei voi kuitenkaan sanoa muuta että mahtavalla porukalla mahtava kokemus ja mahdollisimman pian kun on palauduttu rasituksista niin eikun uutta putkeen!

Alla vielä muutamia asiaankuuluvia linkkejä:

 http://www.rokua.com/geopark_challenge
Tulokset
GPS-Seuranta