Allekirjottanut päätti pitkän mietinnän jälkeen, tietysti viimesenä mahdollisena päivänä, sanoa EHKÄ tämän vuotiselle Halikko-viestille. Mietintää aiheutti niinkin yksinkertanen asia, kun ei ollu suunnistustossuja, eikä kyllä lenkkareitakaan urheilumielessä pistänyt Jukolan jälkeen jalkaansa. Tämä johtuen erinäisistä vaivoista, kiireistä ja niiden tuomasta kiinnostuksen puutteesta. Tarkotus oli siis vaan olla varalla koska kumminkaan olis joukkueesee mahtunu. Eikä sillä siinä kohtaa olis ollu väliikää. Muutaman päivän päästä kuulin vaimolta et oon johki kisoihi menos. "Jaa oon vai? Sanoin kyl ehkä." No oikeesti siinä kohtaa oli jo sellane olo et nyt se alkaa taas paluu suunnistuksen ääree. Kiva juttu! Sitte vaa varmistus et oon joukkuees ja viiden päivän jännitys ja sairastumisen odotus alko. Heti sunnuntaina ko oltiin sovittu et meen juoksee, alko kurkussa tuntuu  pientä kiukuttelua. YLLÄRI. No siinä sitte vaa oottelin et tuunko kipeeks vai en ja oottelin lauantaita saapuvaks, et sittehä se näkee. Perjantaina oli jo tuttua jännää ilmassa ko penko suunnistustossuja ja kamoja kaappien kätköistä esii. Osuuskin oli ollu jo pari päivää selvillä. Ainoo mitä Riku kysy "pärjääks  mu vaimolleni?" Totesin et pistää mut ekaks vaa ku ei tiä jaksanko koolle tai löydänkö ees ykköstä. Eli nelososuuden eka lähtijä. Tämä hyvä. Ei isompia paineita kunha ei iha koko päivää siel möngi.
Lauantaina sitte Corolla täytee väkee ja kasseja ja matkaan. Kiva oli pitkästä aikaa nähä porukoitaki ku ei ollu päässy viihdyttää koko kesän. Hermanni hermoili tuttuun tyyliin puolet automatkasta alottamista. Kisapaikal kaikki oli niinku olis ennenki käyny vaiks osittai oli vähä "mitä mä tääl tee" olo. Tellta ja viiri pystyy ja Hermanni mettää. Kaveri näytti kyl jo puoles matkas koolle iha kuolleelta ja Akin kans ihmeteltii mitäköhä täst tulee. Kyllähän se sieltä selvis mutta hieman parempaa odotettii ja olihan siel joku pummiki päässy tulee, mut iha kohtuu alotus kuitenki. Katastrofilta siis vältyttin. Seuraavaks Riku, Jari ja Hequ lähti kakkososuudelle ja aika tasasesti odotettiin poikien tulevan. Puolessa matkassa Hequ meni ekana, minuutin pääst jari ja Riku sitte  n. puoltoistminuuttia Jarin jälkee. Rikukin oli ekaa kertaa kisaamassa ja muutenki kovempaa juoksemassa pitkähkön sairauden jälkee. Tämä näkykin loppulenkillä pienenä hyytymisenä mut ero ei ekana vaihtaneesee Hequun ollu kuitenkaa viittä minsaa enempää. Jari kolkutteli Hequn kantapäillä alle minuutin päässä. Eli komiasti mentii tämäki. Sitte lyhkäselle ja helpolle pätkälle Liina, Roope ja Lotta. Järjestys oli sama myös vaihdossa Lotan harmitellessa huonoa kulkua. Osuusajat oli kaikki alle minuutin sisällä.
Sitte jo pääsinkin ite irti Liinan tuodessa karttaa. Enää ei kauheesti jännittänyt vaiks näkikin Roopen jo tulevan ja tiesi Sannan lähtevän saman tien perää. Ku sai kartan ja lähti hölköttelee kohti koota tuntu kevyeltä. Koolle joutu kuitenki vähän nousee ja siel sit jo aatteliki et sais loppuu, tuskaa tulee. Rata ei pahalta näyttäny ja oliki helpoin suunnistuksellisesti mitä Halikossa on koskaan ollu. Johtu pitkälti maastosta joka koostu peltojen ja teiden rikkomasta alueesta, sekä siitä että Halikossa kaikki muut paitsi kolmas osuus käy yleisön edessä kääntymässä. Nyt oli neljä ekaa rastia joille joutu enempi suunnistaa mut kolme seuraavaa oliki ensi aukon reunassa josta viitotusta ja paltoa yleisörastille ja sit uraa tien vieree. Sitte taas kolme mettärastia ja loppu tietä ja peltoo maalii. Sen kyllä näki ettei ollu suunnistanu aikoihin, koska turhaa hermoilua ja itseensäluottamattomuutta oli paljolti ilmassa. Kolmoselle haparointia vaikka ei olis ku tarvinnu mennä sinne mihi aatteliki. Tämä tietysti vähän vaivas ja Sannakin oli jo kuitannu siinä ohi. Yleisön eteen tultaessa Sanna kuitenki näky ja ei ollu taas sen puolee hätää et mä tän viestin pääsisin sössiin. Loppukin näytti suht simmppeliltä ku oli ekassa mettässä tajunnu näkyvyyden olevan todella hyvää. Tiinasta ei ollu tietoo mut aattelin et ei hättää. Sannankin sain paremmalla reitinvalinnalla kii ko maltoin kiertää vähän tietä enkä yrittää suoraan niinku moni muu. Mut sitte se sählä iski taas enkä malttanu suunnistaa iha rastille asti vaa jäin hiukan häröilee. Pienellä kuitenki selvisin ku otin järjen käteen ja tajusin alkaa ettii nenää enkä notkoo. sitte taas hiukeella näkyvyydellä rasti näky jo puolestä välistä väliä ja ei ollu enä ku yks pahemman näköne rasti joka oli kuitenkin helpohko. Sitte vaa valmiiks suunnitelman mukaa tielle ja pellolle ja parin rastin jälkee maalii. Sannakin oli taas näköetäsyydellä ja ennen maalia melkein sain kiinnikin vaikka pahaa teki. Suoritus oli kyllä tosi tyydyttävä taustaan nähden ja vaikka rata helppo oliki ja joutu juoksee minkä pääsi oli se kuitenki pehmentävä paluu taas tähän maailmaan. Puomilla tuli kehukki. Ja Jarkko pääsi lähes Pekun peesiin, Begin jäädessä vielä oottaan Tiinaa. Nelososuudenkin ajat oli kaikki alle minuutin sisällä. Tiina oli jo ottanu puoleen väliin eroa kii mutta samalla rastilla ku ite häröilin, oli tiina härvänny viel hieman kauemmi. Mut Begiin oli kova luotto et se noin viis minsaa pienenee. Tarkkaan en tiedä ku hölmöyksissäni sitä huomannu kysyy pesulta tullessani, että mikä ero oli. Jarkko tuli kuitenki ekana ja Pekat käsittääkseni aika peräkkäin. Eli porukka kasassa niinku pitiki. Muutenki viesti oli menny tähän asti ilman katastrofeja, joilta ei aikasemmissa Halikoissa  oltu vältytty. Lauraan ja Akiin oli kova luotto ja Lauran lähtiessä mettään oli sija 41. Ei tästä ainakaa enää tiputa. Eikä tiputtukkaa. Laura hoiti osuuden ihan perus ja Aki pääsi jopa ennen voittajan maaliintuloa mettään! Akilla oli jotain pummeja tullu mutta ihan ok suoritus oli tämäkin, ja loppusijotus oli 41. Hyvä ja tasanen suoritus koko joukkueelta. Omassa arvostelussa kuitenki Begin, Rikun ja tietysti mun suoritus oli parasta antia.

41        73 Rastikarhut 1  FIN                  4.28.46
     1. osuus  Hermanni Willmann         39.11                                                                   39.11                                                            90
     2. osuus  Riku Koivusalo            44.43
               Jari Saarinen             40.38
               Heikki Haapakoski         39.33                                                                 1.23.54                                                            64
     3. osuus  Liina Mikkola             23.47
               Roope Lohikoski           23.18
               Lotta Sandroos            23.41                                                                 1.47.35                                                            48
     4. osuus  Tuomas Mikkola            32.57
               Sanna Koivusalo           32.11
               Tiina Haapakoski          32.23                                                                 2.19.59                                                            45
     5. osuus  Pekka Toivanen            46.02
               Jarkko Koivumäki          44.15
               Pekka Aalto               41.45                                                                 3.01.45                                                            41
     6. osuus  Laura Jakobsson           29.02                                                                 3.30.47                                                            41
     7. osuus  Aki Saari                 57.58                                                                 4.28.46        

Tulossivu  Reittihärveli

Tumpin reitti

Muutama Akin napsima kuva loppusuoralta

Riku

Jari

Tumppi

Tiina

Vielä tähän loppuu, oli kyllä kivvaa ja tämä biisi soi ennen ja jälkeen kisan. Ja uskosin että käyn jopa vähän urheilemassa ennen lauantaina odottavaa kauden huipennusta UKM:ää.


Tumppi