torstai 22. marraskuuta 2012
Ajatus sisäsuunnistuskartasta syntyi jo pari vuotta sitten kun tuli sellanen suunnistaja-lehdessä nähtyä. Miksei Poriinkin sellaista vois piirtää. Sitten lisää sisäsuunnistuskarttoihin tutustumista on tapahtunut lähinnä netin ihmeellisen maailman välityksellä ja erityisen innoituksen kohteena oli sisäsuunnistus kartta Ruotsin laivalta. Sinne kun pääsis joskus mannareissun jälkeen kisaamaan niin jo sujuisi matka joutuisasti, todennäköisesti laivan putkassa jos ei lupaa ensinnä jostain kysyisi.
Ajatuksena oli ensin tehdä kartta jostain julkistesta urheilurakennusesta: karhuhallista, jäähallista tai urheilutalosta. Tämä pyöri yleisesti vain ajatuksena koska uskoa tapahtuman toteutumiseen ei hirveästi ollut. Kuitenkin päätin nyt kun yo-kirjoitukset loppuivat ja vapaa-aika lisääntyi, tehdä sisäsuunnistuskartan. Ajatus että helpoiten saisi vaikkapa tehtyä omasta koulusta syntyi. Kerran sitten abitanssi kurssin lopulla kävin tutulta liikunnanopettajalta kysymyssä olisiko tämä mahdollista koulussamme ja siitä se ajatus sitten lähti.
Koululta sain suunnistuskartan pohja-aineistoksi hyvin ajantasaisen ja selvän pääpiirrustuksen, jonka pohjalle oli karttaa helppo ruveta piirtämään. Koska suurta tuntumaa sisäsuunnistuskarttoihinkin ei kuitenkaan ollut ja ne on tehty yleensä hyvin eri tavoin eikä mitään valmiita symboleita löytynyt. Avuksi otettiin sitten tavallisen suunnistuskartan merkit ja alettiin piirtää karttaa niin että se näyttäisi suunnistajallekin selvältä. Sisäsuunnistuskartassa yleensä piirretään kartaan ainoastaan seinät ja portaat, ja tähän ratkaisuun päädyin itsekkin. Kartta on muutenkin pieni joten siihen ei kannata tunkea kaikkia pöytiä ja tuoleja turhaan koska ne eivät ole oleellisia. Oleellisiksi kohteiksi luokittelin koulun käytävät, portaikot ja jumppasalit joissa suunnistus onnistuu ja kaikki muut tilat piirsi suljetuiksi. Tähän asti piirto oli aika selvää, mutta vaikein paikka tuli kun piti päättää miten portaikot ja kerrokset ilmaistaan. Kuten yleensäkin sisäsuunnistuskartoissa piirsin eri kerrokset vierekkäin ja portaisiin laitoin nuolet osoittamaan niiden noususuunnan. Nuolet kuitenkin poistin myöhemmin tulleen palautteen vuoksi, jotta kartasta tulisi selkeämpi. Mittakaava kohdilleen ja sisäsuunnistuskartta syntyi sisätyönä noin parissa tunnissa. Ajatuksena on vielä parannella ja muutella karttaa sen kokemuksen ja kommettien perusteella mitä toivottavasti saan harjoituksesta, joka on tarkoitus pitää joulukuussa.
 |
| Työn tulos! |
perjantai 16. marraskuuta 2012
Paljon on taas ehtinyt tapahtua, joten katsastetaanpa hieman mennyttä viikkoa Uroskarhun silmin.
Viikko alkoi normaaliin tapaan lauantaina. Lauantai meni melko lailla putkeen ja kilometrejä hiihtämällä Jämillä tuli liki 30, josta on hyvä ponnistaa kohti Uroskarhujen kovaa Lapin talvileiriä. Itselleni hiihto oli jo toinen kerta tänä kautena joten suksi alkoi jo pikku hiljaa luistaa, vaikka keli putkessa ei ollut aivan optimi. Oikean hiihtotyyliin tapailua ja kevyttä jutuskelua, siitä on Jämin hiihtoputki hiihdot tehty.
Sunnuntaina oli yhteislenkin aika. Porin metsään kokoontuikin kourallinen Uroskarhuja ja jopa yksi Naaraskarhu. Liekö valmistauminen maanantain testijuoksuun ollut muilla vielä niin vaiheessa ettei haluttu lenkille lähteä. Toivasen Pekan opastama kierreltiin ympäri Porin metsää ja Sonnimäkeä, ja harrastettiin maatilamatkailua. 10km takana ja tunti aikaa kulutettuna palattiin nollapaalulle.
Testijouksupäivänä Uroskarhuja kerääntyikin jo koko liuta Porin metsän nollapaalulle. Tunnelmaa hieman latisti juoksun ehdottoman ennakkosuosikin, Tumpin, ikävä loukkaantuminen juuri taktisesti hieman ennen juoksupäivää joka esti osallistumisen. 2x2,5km tolpalle edestakaisin juostuna (=10km) oli tavoite jota lähtivät Uroskarhut K-P, Heikki, Jarkko, Eetu, Sunde ja Aki tavoittelemaan. Matkaan liittyi hieman myöhästyneenä myös Kellahtelainen, joka kuitenkin alku rykäyksen jälkeen hyytyi ja tyytyi vain viiteen kilomeetriin. Myös Roope juoksi mallikkaasti 5 kilometria. Kokolailla olivat Uroskarhujen valmistautumiset ja asustukset juoksuun erillaiset. Toiset verryttelivät puoli tuntia, ja enemmänkin ja toisille valmistautuminen oli lähempänä Kellahtelaisen tapaa, joka suoraan autosta hyppäsi juoksubaanalle. Asustuksesta täytyy antaa propsit uudelle vaihvistuksellemme Eetulle, joka näytti kylmäverisyytensä ja lähti juoksuun trikoot ja suunnistuspaita päällään. Testijuoksun alussa kolmen hengen ryhmä irtaantui hieman muista ja Eetu, Aki ja K-P lähtivät tekemään omaa juoksuaan. Heidän kantapäillään kävi Hermanni muutaman kilometrin kopistelemassa, mutta muuten trio hoiti omaa juoksuaan vaihtelemalla kärkijuoksijaa vähän väliä. Ensimmäiset viisi kilometria olivat ainakin itselleni melko helpot ja juoksu ryhmässä tuntui sujuvan. Tarkoitus oli toisella kierroksella lisätä vauhtia tuntuvasti ja katsoa pysyvätkö pojat kyydissä mukana, toisin kuitenkin kävi. Toisen kierroksen alussa Eetu ja Aki lisäsivät tuntuvasti vauhtia ja oma juoksu rupesi takkuamaan. Siinä perässä sinniteltiin vielä seuraavat kolmisen kilometria jonka jälkeen eväät olivat kuitenkin omalta kohdaltani syödyt ja loppu tultiin omaa vauhtia. Tässä vaiheessa Eetua ja Aki vasta virittelivät omaa juoksuaan ja lopussa ottivat viimeisessä mäessä toisistaan mittaan siten, että Aki pääsi laskettelemaan viimeisen loivan kilometrin karkuun. Kummatkin pojat juoksivat kuitenkin hyvin ja ainakin itse annan täydet propsit heidän juoksuilleen. Muiden Uroskarhujen ja muutaman Naaraskarhun juoksu hieman, mutta ei kovinkaan paljon kärkitrion takana, oli myös kovaa puurtamista ja kaikkien kunniaksi täytyy sanoa, ettei kukaan Kellahtelaista lukuunottamatta keskeyttänyt vaikka esimerkiksi itselläni se oli hyvin lähellä vielä muutama kilometri ennen maalia. Oikeastaan täyttä varmuutta kaikkien maaliin saapumisesta ei vielä tiedetä sillä tuloksia odotetaan vielä julkaistavaksi. Katsellaan sitten vaikka ensi sunnuntain lenkillä löytyisikö jälkiä katinkurun varrelle tuupertuneista karhuista.
Tiistaina palautellaan, tai niin ainakin oli tarkoitus.Käytiin poikien kanssa taasen uiskentelemassa ja hyppimässä. Ei mitään rankaan, tosi kevyttä. Toisin oli illan jumppa. Edellis viikon jumppa tosin tuntui paljon tehokkaammalta tehdä, mutta tämän viikkoinen jumppa todella tuntui ja tuntuu lihaksissa vieläkin. On se kummallista löytää itsestään niin monia uusia paikkoja jotka voi saada kiepäksi. Nojaa ensiviikolla taas uudet kujeet ja uudet lihakset kipeiksi.
Keskiviikko meni itseltäni ja Heikiltä suurimmalta osin jonottaessa kutsua Suomen suurimpaan kuntokouluun. Lähtö armeijaan ja tarkemmin Niinisaloon tapahtuu ensi heinäkuussa. Tykistöprikaatti here we come!. Armeijassa sitten aletaan sitten treenaamaan, ja kovaa.
Torstaina oli jälleen Raumalla yöcuppi. Uroskarhujen: Heikin, K-P:n ja Rikun asetelemat olivat hyvin erillaiset kisaan lähdettäessä. Heikki lähti puolustamaan cupin kärkisijaa, Riku hyvää suoritusta loppukauteen ja Tuomaksen vuoden 2009 yöcupin tuloksen parantamista, ja K-P taaseen hyväksyttyä tulosta. Alkuasetelmat korostuivat jo lähtöviivalla kun Heikki oli rankattu eturiviin Rikun ja K-P:n jäädessä taaemmas. Oma suoritus lähti alussa hyvin rullaamaan ja huonosta lähtöpaikasta huolimatta perhoslenkkien keskusrastille tultaessa oli sijoitusta jo nostettu huomattavasti. Pari ensimmäistäkin perhosta sujui vielä ilman suuria virheitä, vaikka niissäkin tuli jo 2-3 pummia. Kolmannelle lenkille lähdettäessä edellä menevä jono alkoi toisella lenkillä tulleen virheen vuoksi olla jo hieman kauempana, joten eroa lähdettiin ottamaan kiinni vauhdikkaasti: Suunta seuraavalle ja tossua toisen eteen. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes tajusin ettei kartta pidä yhtään paikkaansa ja kompassini oli ottanut ilmeisesti häiriötä kartan pidikeniiteistä. Hukassa ja yksin. Paras vaihtoehto on siinä tilanteessa tehdä uusi suunta virhe, tällä kerta täysin inhimillinen, ja lähteä 180 väärään suuntaan. Jonkun aikaa juostuani olen vielä enemmän sekaisin ja mistään suunnasta ei ole enää tietoakaan. Laakeilla avokalliolla on vaikea paikantaa itseään ja pari kymmentä minuuttia meni sitten oman itseni löytämisessä. Loppumatka sujui pieniä pummeja tehden ja hölkkäillen, mutta kivvaa taas oli. Rikun ja Heikin suoritukset olivat ajallisesti melko samat, mutta Heikille kävi lopussa pieni köpä ja hylkyhän sieltä napsahti kun oli Rikun perässä turhan huolellisesti juossut. Ensiviikolla lähdetään kyllä hakemaan sitten vähän parempia suorituksia. Eks niin pojat?
Perjantain eli tänään. En tiedä mitä suunnitelmia harjoitusten suhteen muilla Uroskarhuilla on mutta itselläni on pienen flunssan poika sen takia lepopäivä. Sen siitä saa kun juoksee märässä metsässä ympäriinsä keskellä yötä. Ensiviikolla uudet kujeet ja huomenna oli tarkoitus lähteä ajamaan hirviä takaa ympäri Noormarkkua. Täältä tähän.
K-P Seppänen
Viikko alkoi normaaliin tapaan lauantaina. Lauantai meni melko lailla putkeen ja kilometrejä hiihtämällä Jämillä tuli liki 30, josta on hyvä ponnistaa kohti Uroskarhujen kovaa Lapin talvileiriä. Itselleni hiihto oli jo toinen kerta tänä kautena joten suksi alkoi jo pikku hiljaa luistaa, vaikka keli putkessa ei ollut aivan optimi. Oikean hiihtotyyliin tapailua ja kevyttä jutuskelua, siitä on Jämin hiihtoputki hiihdot tehty.
Sunnuntaina oli yhteislenkin aika. Porin metsään kokoontuikin kourallinen Uroskarhuja ja jopa yksi Naaraskarhu. Liekö valmistauminen maanantain testijuoksuun ollut muilla vielä niin vaiheessa ettei haluttu lenkille lähteä. Toivasen Pekan opastama kierreltiin ympäri Porin metsää ja Sonnimäkeä, ja harrastettiin maatilamatkailua. 10km takana ja tunti aikaa kulutettuna palattiin nollapaalulle.
Testijouksupäivänä Uroskarhuja kerääntyikin jo koko liuta Porin metsän nollapaalulle. Tunnelmaa hieman latisti juoksun ehdottoman ennakkosuosikin, Tumpin, ikävä loukkaantuminen juuri taktisesti hieman ennen juoksupäivää joka esti osallistumisen. 2x2,5km tolpalle edestakaisin juostuna (=10km) oli tavoite jota lähtivät Uroskarhut K-P, Heikki, Jarkko, Eetu, Sunde ja Aki tavoittelemaan. Matkaan liittyi hieman myöhästyneenä myös Kellahtelainen, joka kuitenkin alku rykäyksen jälkeen hyytyi ja tyytyi vain viiteen kilomeetriin. Myös Roope juoksi mallikkaasti 5 kilometria. Kokolailla olivat Uroskarhujen valmistautumiset ja asustukset juoksuun erillaiset. Toiset verryttelivät puoli tuntia, ja enemmänkin ja toisille valmistautuminen oli lähempänä Kellahtelaisen tapaa, joka suoraan autosta hyppäsi juoksubaanalle. Asustuksesta täytyy antaa propsit uudelle vaihvistuksellemme Eetulle, joka näytti kylmäverisyytensä ja lähti juoksuun trikoot ja suunnistuspaita päällään. Testijuoksun alussa kolmen hengen ryhmä irtaantui hieman muista ja Eetu, Aki ja K-P lähtivät tekemään omaa juoksuaan. Heidän kantapäillään kävi Hermanni muutaman kilometrin kopistelemassa, mutta muuten trio hoiti omaa juoksuaan vaihtelemalla kärkijuoksijaa vähän väliä. Ensimmäiset viisi kilometria olivat ainakin itselleni melko helpot ja juoksu ryhmässä tuntui sujuvan. Tarkoitus oli toisella kierroksella lisätä vauhtia tuntuvasti ja katsoa pysyvätkö pojat kyydissä mukana, toisin kuitenkin kävi. Toisen kierroksen alussa Eetu ja Aki lisäsivät tuntuvasti vauhtia ja oma juoksu rupesi takkuamaan. Siinä perässä sinniteltiin vielä seuraavat kolmisen kilometria jonka jälkeen eväät olivat kuitenkin omalta kohdaltani syödyt ja loppu tultiin omaa vauhtia. Tässä vaiheessa Eetua ja Aki vasta virittelivät omaa juoksuaan ja lopussa ottivat viimeisessä mäessä toisistaan mittaan siten, että Aki pääsi laskettelemaan viimeisen loivan kilometrin karkuun. Kummatkin pojat juoksivat kuitenkin hyvin ja ainakin itse annan täydet propsit heidän juoksuilleen. Muiden Uroskarhujen ja muutaman Naaraskarhun juoksu hieman, mutta ei kovinkaan paljon kärkitrion takana, oli myös kovaa puurtamista ja kaikkien kunniaksi täytyy sanoa, ettei kukaan Kellahtelaista lukuunottamatta keskeyttänyt vaikka esimerkiksi itselläni se oli hyvin lähellä vielä muutama kilometri ennen maalia. Oikeastaan täyttä varmuutta kaikkien maaliin saapumisesta ei vielä tiedetä sillä tuloksia odotetaan vielä julkaistavaksi. Katsellaan sitten vaikka ensi sunnuntain lenkillä löytyisikö jälkiä katinkurun varrelle tuupertuneista karhuista.
Tiistaina palautellaan, tai niin ainakin oli tarkoitus.Käytiin poikien kanssa taasen uiskentelemassa ja hyppimässä. Ei mitään rankaan, tosi kevyttä. Toisin oli illan jumppa. Edellis viikon jumppa tosin tuntui paljon tehokkaammalta tehdä, mutta tämän viikkoinen jumppa todella tuntui ja tuntuu lihaksissa vieläkin. On se kummallista löytää itsestään niin monia uusia paikkoja jotka voi saada kiepäksi. Nojaa ensiviikolla taas uudet kujeet ja uudet lihakset kipeiksi.
Keskiviikko meni itseltäni ja Heikiltä suurimmalta osin jonottaessa kutsua Suomen suurimpaan kuntokouluun. Lähtö armeijaan ja tarkemmin Niinisaloon tapahtuu ensi heinäkuussa. Tykistöprikaatti here we come!. Armeijassa sitten aletaan sitten treenaamaan, ja kovaa.
Torstaina oli jälleen Raumalla yöcuppi. Uroskarhujen: Heikin, K-P:n ja Rikun asetelemat olivat hyvin erillaiset kisaan lähdettäessä. Heikki lähti puolustamaan cupin kärkisijaa, Riku hyvää suoritusta loppukauteen ja Tuomaksen vuoden 2009 yöcupin tuloksen parantamista, ja K-P taaseen hyväksyttyä tulosta. Alkuasetelmat korostuivat jo lähtöviivalla kun Heikki oli rankattu eturiviin Rikun ja K-P:n jäädessä taaemmas. Oma suoritus lähti alussa hyvin rullaamaan ja huonosta lähtöpaikasta huolimatta perhoslenkkien keskusrastille tultaessa oli sijoitusta jo nostettu huomattavasti. Pari ensimmäistäkin perhosta sujui vielä ilman suuria virheitä, vaikka niissäkin tuli jo 2-3 pummia. Kolmannelle lenkille lähdettäessä edellä menevä jono alkoi toisella lenkillä tulleen virheen vuoksi olla jo hieman kauempana, joten eroa lähdettiin ottamaan kiinni vauhdikkaasti: Suunta seuraavalle ja tossua toisen eteen. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes tajusin ettei kartta pidä yhtään paikkaansa ja kompassini oli ottanut ilmeisesti häiriötä kartan pidikeniiteistä. Hukassa ja yksin. Paras vaihtoehto on siinä tilanteessa tehdä uusi suunta virhe, tällä kerta täysin inhimillinen, ja lähteä 180 väärään suuntaan. Jonkun aikaa juostuani olen vielä enemmän sekaisin ja mistään suunnasta ei ole enää tietoakaan. Laakeilla avokalliolla on vaikea paikantaa itseään ja pari kymmentä minuuttia meni sitten oman itseni löytämisessä. Loppumatka sujui pieniä pummeja tehden ja hölkkäillen, mutta kivvaa taas oli. Rikun ja Heikin suoritukset olivat ajallisesti melko samat, mutta Heikille kävi lopussa pieni köpä ja hylkyhän sieltä napsahti kun oli Rikun perässä turhan huolellisesti juossut. Ensiviikolla lähdetään kyllä hakemaan sitten vähän parempia suorituksia. Eks niin pojat?
Perjantain eli tänään. En tiedä mitä suunnitelmia harjoitusten suhteen muilla Uroskarhuilla on mutta itselläni on pienen flunssan poika sen takia lepopäivä. Sen siitä saa kun juoksee märässä metsässä ympäriinsä keskellä yötä. Ensiviikolla uudet kujeet ja huomenna oli tarkoitus lähteä ajamaan hirviä takaa ympäri Noormarkkua. Täältä tähän.
K-P Seppänen
perjantai 9. marraskuuta 2012
Hölkkäämistä, hukkumista ja hukassa olemista
Uroskarhujen viikkokatsaus alkaa tuttuun tapaan siitä viikonpäivästä mistä sen ei ainakaan kuuluisi alkaa eli perjantaista.
Perjantaina 2.11 oli vuoro kauden ensimmäisen yäkupin osakilpailun Raumalla. Raumalaiset tarjosivat haastavan ja kovatasoisenkin yöharjoituksen. Uroskarhuilla suoritukset vaihtelivat hyvästä hylsyyn ja hukassa olemiseen. Yäkuppi oli kuitenkin vasta esimakua tulevien päivien rääkistä.
Seuraavana aamuna klo.12 starttasi Mustalahden hölkkä, jossa
uroskarhujen juoksuvauhti vaihteli kovasta kävelyyn. Saman päivän iltana
järjestettiin Hiisin yösprintti Eurajoella. Ainoastaan K-P oli paikalla
edustamassa Uroskarhuja.
Sunnuntai aamuna oli päätetty pitää Rastikarhujen yhteislenkki Isossamäessä. Paikalla oli vajaa kymmenen innokasta uroskarhua. Reilu puolitoista tuntiahan siinä tuli lenkkeiltyä jo edellisistä treeneistä väsynein jaloin.
Maanantaina oli luvassa uintia, joka on muodostunut Uroskarhujen varsinaiseksi leipälajiksi sillä Uroskarhut on jo nähty muutamana kertana polskimassa Porin uudessa uimahallissa. Uiminen on jäänyt kuitenkin vähemmälle. Vaihtoehdoksi on löytynyt pituussukellus ja uimahypyt sekä hengityksen pidättely. Vesijuoksussakin Uroskarhut pystyivät sekoittamaan muiden harjoittelu rytmit ja keksittiin siinä jopa tapa miten tämäkin harjoitus saatiin tuntumaan rankalta.
Tiistaina oli aika syksyn ensimmäisen jumpan. Aluksi hölkkäiltiin puolentunnin alkuverryttely, jonka jälkeen siirryttiin Uudenkoiviston koulun saliin kuntoilemaan. Puolentoistatunnin ajan tehtiin jos jonkinlaista kuntoilua porrasjuoksusta ja juoksutekniikasta perus kuntopiiriin. Keskiviikkona herättiin, joka paikka kipeänä edellisen päivän rääkistä. Muutama rohkea uroskarhu sai itsensä raahattua aamulla Isoonmäkeen loikkimaan SSA:n harjoituksiin.
Torstaina 8.11 oli vuorossa Yäkupin toinen osakilpailu Raumalla. Toisen yäkupin taso ei ollut yhtä kova kuin ensimmäisen, joten Uroskarhut olivatkin kärkisijojen tuntumassa. Tunnelmaa latisti kuitenkin erään Uroskarhun ottama hylsy kolmannelta sijalta.
Suunnistuskausi 2012 alkaa olemaan paketissa ja uusi reenikausi kohti ensivuotta lähenee kovaa vauhtia. K-P teki viime vuoden innoittamana videon tapahtumista Uroskarhujen näkökulmasta.
Tekstiä tuottanut K-P ja Heikki
Video By: K-P
Sunnuntai aamuna oli päätetty pitää Rastikarhujen yhteislenkki Isossamäessä. Paikalla oli vajaa kymmenen innokasta uroskarhua. Reilu puolitoista tuntiahan siinä tuli lenkkeiltyä jo edellisistä treeneistä väsynein jaloin.
Maanantaina oli luvassa uintia, joka on muodostunut Uroskarhujen varsinaiseksi leipälajiksi sillä Uroskarhut on jo nähty muutamana kertana polskimassa Porin uudessa uimahallissa. Uiminen on jäänyt kuitenkin vähemmälle. Vaihtoehdoksi on löytynyt pituussukellus ja uimahypyt sekä hengityksen pidättely. Vesijuoksussakin Uroskarhut pystyivät sekoittamaan muiden harjoittelu rytmit ja keksittiin siinä jopa tapa miten tämäkin harjoitus saatiin tuntumaan rankalta.
Tiistaina oli aika syksyn ensimmäisen jumpan. Aluksi hölkkäiltiin puolentunnin alkuverryttely, jonka jälkeen siirryttiin Uudenkoiviston koulun saliin kuntoilemaan. Puolentoistatunnin ajan tehtiin jos jonkinlaista kuntoilua porrasjuoksusta ja juoksutekniikasta perus kuntopiiriin. Keskiviikkona herättiin, joka paikka kipeänä edellisen päivän rääkistä. Muutama rohkea uroskarhu sai itsensä raahattua aamulla Isoonmäkeen loikkimaan SSA:n harjoituksiin.
Torstaina 8.11 oli vuorossa Yäkupin toinen osakilpailu Raumalla. Toisen yäkupin taso ei ollut yhtä kova kuin ensimmäisen, joten Uroskarhut olivatkin kärkisijojen tuntumassa. Tunnelmaa latisti kuitenkin erään Uroskarhun ottama hylsy kolmannelta sijalta.
Suunnistuskausi 2012 alkaa olemaan paketissa ja uusi reenikausi kohti ensivuotta lähenee kovaa vauhtia. K-P teki viime vuoden innoittamana videon tapahtumista Uroskarhujen näkökulmasta.
Video By: K-P
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
