lauantai 14. maaliskuuta 2015
Kovin sekalainen joukko satakuntalaisia suunnistajalupauksia kohtasi Helsinki-Vantaan terminaalissa lähtöselvityksen jälkeen. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava. Kukaan ei oikeastaan tiennyt mitä oli odotettavissa, ei edes matkanjohtaja. Se ei sinänsä pitänyt paikkansa sillä matkaa varten oli tehty erinäisiä järjestelyjä jo useamman kuukauden ajan ja sähköpostia paikallisen matkanjärjestäjän kanssa oli vaihdettu hyvinkin välillä hyvinkin tiheään, mutta erinäiset luottokortti hässäkät sun muut jo ennen leiriä antoivat kuvan siitä, että mitä vain voi sattua.
Iltalento Helsingistä Frangfurtin kautta Portoon sujui suhteellisen rauhaisasti ja lennon myöhästynyt lähtökin otettiin matkalla ripeästi kiinni. Perillä Portossa odotti autonvuokraus sekamelska tai ainakin odotettavasti sellainen, mutta kaikki sujuikin erittäin mutkattomasti Europcarin tiskillä kun sinne ensin löydettiin. Helmikuinen Portugali ei silti auennut meille lämpöisen auringon siivin ja meren kohinaa katsellessa, sillä olihan yö ja lämpötilakin oli mennyt pakkasen puolelle. Matkan ensimmäinen ruokaetappi löydettiin McDonaldsin parkkipaikalta, sillä sen DriveIn tuntui olevan ainoa paikka jonka nälkäiset lentomatkalaiset onnistuivat löytämään. BicMacit namaan ja avot. Matka kohti ensimmäistä majapaikkaa yön hiljaisina tunteina sujui sanalla sanoen hiljaisesti, matkalaisten nukuttua autossa. Kahdesta autokunnassa toinen jäi Porton liepeille autoon nukkumaan ja odottamaan yhtä matjan jäsentä. Toisen autoseurueen matkan määränpää oli pidemmällä aamussa, sillä majapaikkaan pääsi vasta kahdeksan aikaan aamulla ja oli vielä puoliyö. Suunnitelmissa oli käyttää tämä ns. "tyhjä aika" matkaamalla vuorille katselemaan maisemia auringon noustessa ja matkalla oli tarkoitus nukkua muutama tunti autossa, mutta kylmä keli ulkona aiheutti kylmä tunnelmaa myös kylmenevässä autossa. Vuorenhuiput tuli nähtyä, mutta aivan glooriaa ei yö autossa silti ollut. Aamuvarhaisella suunnattiin sitten kohti majapaikkaa jossa jo talon isäntä odotti meitä.
Majapaikkalle saavuttuamme odotukset olivat korkealla ja vuokratalokin näytti ulkoa hyvin lupaavalta. Sisältä kämppä oli uuden karhea, eikä missään näkynyt valittamisen sijaa. Pikku hiljaa kämpän jäätyä vuokraisännältä meidän hallintaamme aloimme alku kiihkoilun jälkeä tuntea miten kylmä hiipi puseroon. Vuokrakämpästä puuttui kunnon lämmityslaitteet ja takkakaan ei paljon lämpöä varaillut. Mutta ei siinä mitään muuta kuin lenkille jäseniä lämmittelemään. Takaisin saavuttuamme aloimme laitella ruokaa samalla kun toiset käväisivät suihkussa. Yhtäkkiä lämminvesi keittiön hanasta katkesi ja sama tapahtui ilmeisesti myös suihkun puolella. Soitto vuokraisännälle ja loppuiltapäivä värjöteltiinkin takan vieressä isännän ja hänen hommaamansa korjaajan hääriessä keittiössä. Iltasella armeija poikien saavuttua matalaanmajaamme käytiin vielä pikaisella sprinttisuunnistuksella lähikylässä ja sitten nopeasti monen viltin alle sänkyihin nukkumaan.
Aamulla heräillessä tuli ihmeteltyä miksi hengitys nousi höyrynä huoneeseen. Pian sängystä noustua tajusi kuitenkin, että lämpötila oli yön aikana kivi talossamme laskenut huomattavasti. Ihan ei parennu mennä t-paidassa laittamaan ruokaa, vaan ensin oli vedettävä villasukat ja villapaita päälle, Päivällä auringon paisteessa ilma lämpeni huomattavasti ja päivän ainoaan treeniin, pitkään suunnistusvaellukseen lähdettiin hyvillä mielin. Maasto näytti parhaat puolensa kun laakeilta kalliolta saattoi nähdä laakson toisella puolella kohoaviin samanlaisiin mäkiin ja niiden yli jopa muutamien kymmenien kilometrien päähän. Aamun kylmä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa kun kivuttiin mäkiä ylös alas ja ympäri, sillä 16km reitillä oli nousu summaa sopivat 750m jos sattui hyvän reitin löytämään, Suurimmaksi osaksi suunnistus sujui kuitenkin erinomaisesti poikaporukassa, mutta radan puoli välissä osa porukasta juuttui samaistumis virheen jälkeen piikki puskaan toisten löytäessä vanhan uran, jota pitkin pääsi miltein rastille asti. Lopussa jalka alkoi painaa kuitenkin itse kullakin ja porukka kerääntyi yhdeksi käveleväksi ryppääksi. Harjoituksen jälkeen alkoi allekirjoittaneella polvi oireilla ja turvota. Mihin lie kiveen lyönyt matkalla, mutta loput leirin harjoitukset piti vetää vaihtelevan kivun kanssa. Montaa harjoitusta en kuitenkaan joutunut jättämään väliin, joten kaikki meni ihan hyvin sen puolesta.
Tiistaina kurvailtiin heti aamutuimaan lähimään isompaan kaupunkiin, Viseuu, katselemaan maailman menoa ja sunnistelemaan vähän erilaisessa maastossa. Aamupäivällä juostiin hieman nopeampi kulkukuinen keskimatkan harjoitus, jonka korkeuserot saivat harjoituksen kuitenkin venymään tuntiin.Päivällä kierreltiin ja shoppailtiin kaupungin keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, jossa suoritettiin iltapäivällä vielä pois lähdettäessä sprinttiharjoitus. Ilma suosi tätäkin päivää sillä shoppailun lomassa pääsi heittämään oikein aurinkolasit päähän ja nauttimaan kevätauringosta täysin siemauksin.
Tässä vaiheessa on hyvä vaihtaa tuoretta päätä kirjoittamaan lisää tarinaa etelän seikkailusta.
Muuttopäivän aamuna oli vielä sovittu viestitreenistä muiden alueella olevien suunnistajien kanssa, majoituksemme läheisellä kartalla. No kun päästiin lähtöalueelle niin siellä oli autoja ja selvisi että koutsin apulaisella oli kielipää mennyt sekaisin ja olimme tuntia liian myöhään paikalla. No siinä sitten lähdettiin vetämään vetoja kolmen hengen voimin ja tytöt omia aikojaan. Eetu eksyi ekan vedon aikana niin pahasti ettei jaksettu odottaa seuraavassa lähdössä ja se treeni kuivui aika nopiaan kasaan. Siinä sitten keräiltiin porukka kasaan kämpille ja siivottiin viimeiset paikat. Tuli aika kutsua isäntä paikalle ja kiittää häntä kaikesta mitä oli tehnyt meidän takiamme. Yksi kuva otettiin vielä talon portailla jonka hän aikoi laittaa lehtijuttuun meistä, jolla olisi tarkoitus kannustaa paikallisia harrastamaan enemmän suunnitusta:)
Siinä sitten kiihdyteltiin loppupäivä moottoritietä pitkin kohti seuraavaa majoitusta. Majoituksemme sijaitsi Praia de Quiaioksessa, hotelli oli matkanjärjestäjän kautta joten se tulisi olemaan kisojen aikana täynnä suunnistajia mutta saapuessamme oli vielä varsin rauhallista. Neljän tähden hotelli oli pikkasen parempaa mihin suunnistaja on tottunut, uima-altaat, sauna, poreamme, lämmin sisäilma oli jo parannusta edelliseen majoitukseen. Ensimmäisen tunnin kaikki varmaan makasivat sängyllä ja pläräsivät puhelinta kun wifi oli kerran tarjolla... mutta illalla tuli tutuksi merenranta ja sauna.
Ensimmäisen ''kisapäivän'' ohjelmaa oli sprinttiviesti Miran lomakylässä. Uroot oli heitelty niin että Eetu ja minä olimme Rastikarhujen joukkueen osuudet 2. ja 3. ja Seppänen Nova Ok:n kantavana voimana toisella osuudella. Ei kauheesti odotuksia ollut kenelläkään kun tiedossa on helppo juoksurata, paitsi tietenkin Nova Ok:n piti tulla kärjessä vähintään toiseen vaihtoon mutta se ei nyt ihan mennyt niin. Omalla osuudellani alkoi vielä sataa ja siitä sai pientä virkistystä mutta enemmä se silti pisti *****taan. Siinä sitten kisan jälkeen toinen auto tarkisti ettei ketään jäänyt kisapaikalle vaan loputkin lähtivät hotellille palautumaan ja rentoutumaan. Illalla käytiin Figueira da Fozzissa koska tyttöjen oli pakko pääst tekee pikku shoppingit. No käytiin kauppakeskuksessa jossa kaikki söivät ja sitten vähä tutkailtiin paikallista hintatasoa. Toisella autollisella oli tietoa missä se oikea tavara on ja suuntasi china shoppiin hakemaan nopeita laseja ja muuta halpaa muovia.
Iltalento Helsingistä Frangfurtin kautta Portoon sujui suhteellisen rauhaisasti ja lennon myöhästynyt lähtökin otettiin matkalla ripeästi kiinni. Perillä Portossa odotti autonvuokraus sekamelska tai ainakin odotettavasti sellainen, mutta kaikki sujuikin erittäin mutkattomasti Europcarin tiskillä kun sinne ensin löydettiin. Helmikuinen Portugali ei silti auennut meille lämpöisen auringon siivin ja meren kohinaa katsellessa, sillä olihan yö ja lämpötilakin oli mennyt pakkasen puolelle. Matkan ensimmäinen ruokaetappi löydettiin McDonaldsin parkkipaikalta, sillä sen DriveIn tuntui olevan ainoa paikka jonka nälkäiset lentomatkalaiset onnistuivat löytämään. BicMacit namaan ja avot. Matka kohti ensimmäistä majapaikkaa yön hiljaisina tunteina sujui sanalla sanoen hiljaisesti, matkalaisten nukuttua autossa. Kahdesta autokunnassa toinen jäi Porton liepeille autoon nukkumaan ja odottamaan yhtä matjan jäsentä. Toisen autoseurueen matkan määränpää oli pidemmällä aamussa, sillä majapaikkaan pääsi vasta kahdeksan aikaan aamulla ja oli vielä puoliyö. Suunnitelmissa oli käyttää tämä ns. "tyhjä aika" matkaamalla vuorille katselemaan maisemia auringon noustessa ja matkalla oli tarkoitus nukkua muutama tunti autossa, mutta kylmä keli ulkona aiheutti kylmä tunnelmaa myös kylmenevässä autossa. Vuorenhuiput tuli nähtyä, mutta aivan glooriaa ei yö autossa silti ollut. Aamuvarhaisella suunnattiin sitten kohti majapaikkaa jossa jo talon isäntä odotti meitä.
Majapaikkalle saavuttuamme odotukset olivat korkealla ja vuokratalokin näytti ulkoa hyvin lupaavalta. Sisältä kämppä oli uuden karhea, eikä missään näkynyt valittamisen sijaa. Pikku hiljaa kämpän jäätyä vuokraisännältä meidän hallintaamme aloimme alku kiihkoilun jälkeä tuntea miten kylmä hiipi puseroon. Vuokrakämpästä puuttui kunnon lämmityslaitteet ja takkakaan ei paljon lämpöä varaillut. Mutta ei siinä mitään muuta kuin lenkille jäseniä lämmittelemään. Takaisin saavuttuamme aloimme laitella ruokaa samalla kun toiset käväisivät suihkussa. Yhtäkkiä lämminvesi keittiön hanasta katkesi ja sama tapahtui ilmeisesti myös suihkun puolella. Soitto vuokraisännälle ja loppuiltapäivä värjöteltiinkin takan vieressä isännän ja hänen hommaamansa korjaajan hääriessä keittiössä. Iltasella armeija poikien saavuttua matalaanmajaamme käytiin vielä pikaisella sprinttisuunnistuksella lähikylässä ja sitten nopeasti monen viltin alle sänkyihin nukkumaan.Aamulla heräillessä tuli ihmeteltyä miksi hengitys nousi höyrynä huoneeseen. Pian sängystä noustua tajusi kuitenkin, että lämpötila oli yön aikana kivi talossamme laskenut huomattavasti. Ihan ei parennu mennä t-paidassa laittamaan ruokaa, vaan ensin oli vedettävä villasukat ja villapaita päälle, Päivällä auringon paisteessa ilma lämpeni huomattavasti ja päivän ainoaan treeniin, pitkään suunnistusvaellukseen lähdettiin hyvillä mielin. Maasto näytti parhaat puolensa kun laakeilta kalliolta saattoi nähdä laakson toisella puolella kohoaviin samanlaisiin mäkiin ja niiden yli jopa muutamien kymmenien kilometrien päähän. Aamun kylmä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa kun kivuttiin mäkiä ylös alas ja ympäri, sillä 16km reitillä oli nousu summaa sopivat 750m jos sattui hyvän reitin löytämään, Suurimmaksi osaksi suunnistus sujui kuitenkin erinomaisesti poikaporukassa, mutta radan puoli välissä osa porukasta juuttui samaistumis virheen jälkeen piikki puskaan toisten löytäessä vanhan uran, jota pitkin pääsi miltein rastille asti. Lopussa jalka alkoi painaa kuitenkin itse kullakin ja porukka kerääntyi yhdeksi käveleväksi ryppääksi. Harjoituksen jälkeen alkoi allekirjoittaneella polvi oireilla ja turvota. Mihin lie kiveen lyönyt matkalla, mutta loput leirin harjoitukset piti vetää vaihtelevan kivun kanssa. Montaa harjoitusta en kuitenkaan joutunut jättämään väliin, joten kaikki meni ihan hyvin sen puolesta.
Tiistaina kurvailtiin heti aamutuimaan lähimään isompaan kaupunkiin, Viseuu, katselemaan maailman menoa ja sunnistelemaan vähän erilaisessa maastossa. Aamupäivällä juostiin hieman nopeampi kulkukuinen keskimatkan harjoitus, jonka korkeuserot saivat harjoituksen kuitenkin venymään tuntiin.Päivällä kierreltiin ja shoppailtiin kaupungin keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, jossa suoritettiin iltapäivällä vielä pois lähdettäessä sprinttiharjoitus. Ilma suosi tätäkin päivää sillä shoppailun lomassa pääsi heittämään oikein aurinkolasit päähän ja nauttimaan kevätauringosta täysin siemauksin.
Pitkään ei ensimmäisessä majapaikassa ehditty olla kun alkoi jo tulla pois lähdön aika. Viimeisenä kokonaisena päivänämme käytiin vielä fiilistelemässä komeilla avokalliolla ja iltapäivällä käytiin majapaikan läheisellä mäellä kuvailemassa. Illalla päästin nauttimaan paikallisen pizzerian antimista ja päästiin hämmentämään paikallisia, sillä alue ei kuitenkaan mikään suuri turistirysä ole. Pizzerian omistaja halusi ottaa jopa kuvan meistä pizzerian luona, mutta harmiksi osa porukasta olivat niin vikkeliä kintuistaan, että ehtivät jo lähteä kohti kämppää eivätkä päässeet kuvaan. Pizzan jälkeen iltajatkui jo edellisistä illoista tuttuun tapaan hyvän seuran, viinin ja seurapelien merkeissä. Taas tuli pelattua korttia koko loppuvuoden edestä.
Tässä vaiheessa on hyvä vaihtaa tuoretta päätä kirjoittamaan lisää tarinaa etelän seikkailusta.
Muuttopäivän aamuna oli vielä sovittu viestitreenistä muiden alueella olevien suunnistajien kanssa, majoituksemme läheisellä kartalla. No kun päästiin lähtöalueelle niin siellä oli autoja ja selvisi että koutsin apulaisella oli kielipää mennyt sekaisin ja olimme tuntia liian myöhään paikalla. No siinä sitten lähdettiin vetämään vetoja kolmen hengen voimin ja tytöt omia aikojaan. Eetu eksyi ekan vedon aikana niin pahasti ettei jaksettu odottaa seuraavassa lähdössä ja se treeni kuivui aika nopiaan kasaan. Siinä sitten keräiltiin porukka kasaan kämpille ja siivottiin viimeiset paikat. Tuli aika kutsua isäntä paikalle ja kiittää häntä kaikesta mitä oli tehnyt meidän takiamme. Yksi kuva otettiin vielä talon portailla jonka hän aikoi laittaa lehtijuttuun meistä, jolla olisi tarkoitus kannustaa paikallisia harrastamaan enemmän suunnitusta:)
Siinä sitten kiihdyteltiin loppupäivä moottoritietä pitkin kohti seuraavaa majoitusta. Majoituksemme sijaitsi Praia de Quiaioksessa, hotelli oli matkanjärjestäjän kautta joten se tulisi olemaan kisojen aikana täynnä suunnistajia mutta saapuessamme oli vielä varsin rauhallista. Neljän tähden hotelli oli pikkasen parempaa mihin suunnistaja on tottunut, uima-altaat, sauna, poreamme, lämmin sisäilma oli jo parannusta edelliseen majoitukseen. Ensimmäisen tunnin kaikki varmaan makasivat sängyllä ja pläräsivät puhelinta kun wifi oli kerran tarjolla... mutta illalla tuli tutuksi merenranta ja sauna.
Rannikon ensimmäisen päivän epistolaa oli lähinnä kilpailumateriaalin noutaminen ja model eventin läpi juokseminen, Model eventissä tarjolla molemmat mittakaavat ja pari kilsaa sai siin nopeesti pyöräytettyä. Loppupäivä sitten nautittiin olemisesta ja ulkonakin oli paljon mukavampi olla verrattuna vuoriston nollakeliin. Siinä illalla vielä vähä kuntosalilla keulittiin muttei mitään ihmeempään.
Day 0 - Sprint Relay
Ensimmäisen ''kisapäivän'' ohjelmaa oli sprinttiviesti Miran lomakylässä. Uroot oli heitelty niin että Eetu ja minä olimme Rastikarhujen joukkueen osuudet 2. ja 3. ja Seppänen Nova Ok:n kantavana voimana toisella osuudella. Ei kauheesti odotuksia ollut kenelläkään kun tiedossa on helppo juoksurata, paitsi tietenkin Nova Ok:n piti tulla kärjessä vähintään toiseen vaihtoon mutta se ei nyt ihan mennyt niin. Omalla osuudellani alkoi vielä sataa ja siitä sai pientä virkistystä mutta enemmä se silti pisti *****taan. Siinä sitten kisan jälkeen toinen auto tarkisti ettei ketään jäänyt kisapaikalle vaan loputkin lähtivät hotellille palautumaan ja rentoutumaan. Illalla käytiin Figueira da Fozzissa koska tyttöjen oli pakko pääst tekee pikku shoppingit. No käytiin kauppakeskuksessa jossa kaikki söivät ja sitten vähä tutkailtiin paikallista hintatasoa. Toisella autollisella oli tietoa missä se oikea tavara on ja suuntasi china shoppiin hakemaan nopeita laseja ja muuta halpaa muovia.
Day 1
Nyt oli ensimmäisten henkilökohtaisen matkan päivä ja edellis iltana sovituilla kyydeillä lähdettiin kisapaikalle. Kaksi ensimmäistä kisaa olivat samassa paikassa Miran metsissä joissa olisi pitkän ja keskimatkan kilpailut. Henkilökohtaisesti painetta kilpailuun toi se että Eetu lähtisi kolmena päivänä 4. minuutin takaa-ajosta matkaan joka tarkoitti että eetua ei saisi ainakaan näkyä maastossa. No ensimmäisessä kisassa meni kuitenkin taas aikaa maaston tutustumiseen ja yksi pieni pummikin tuli. Kisan jälkipuinneissa tulin tulokseen että oli tullut kierrettyä puskia ja käyriä ihan liikaa kun kuunteli että eetu oli painellut paljon nopeampaan puskien läpi. Koopeella vähän polvi painoi mutta hyvin se sieltä selvisi eikä paljoa edes jääty kärjestä. Kisan jälkeen alettiin palautumaan illan yösprinttiä varten. Siellä koopee pisteli toiseksi nopeinta aikaa sarjassaan ja itse otin melkein eetun kiinni 4minuutin takamatkalta. Pari virhettä ja pari minuuttia kärkeen itselle, nii ei voi olla ihan tyytyväinen. Kaatumiset kirjattiin itselleni ja kapalle jotta saatiin vähän jalkoi viel huonompaan kuntoon.
Day 2
Viikon ainoa keskimatkan kisa oli toisena päivänä jossa kaikilla vissiin jo jalka alkoi painoi sillä sijoituksen vähän heikompia kuin ensimmäisenä päivänä. Itselläni oli ainoa päivä kun pystyin eetu voittamaan vaikka vieläkään ei sykkeitä saatu ihan kisatasolle. Ensimmäisestä päivästä oppineena ajattelin että tänään ei kierrellä vihreitä, yhdessä kohtaa se kostautui kun oli todellista viidakkoa missä meni aikaa ihan liikaa. Koopee meni samoille sijoille kun avauspäivänä eikä vieläkään ihan tyytyväinen siihen. Kisan jälkeen kun piti mennä syömään niin alkoi sataa jolloin koko väkijoukku kisakeskuksessa tunki ravintola telttaan. No uroskarhut eivät tähän lähteneet vaan ottivat auton ja lähtivät Praia de Miraan pizzalle, vähän tuli mutinaa tytöiltä kun heidän piti lähteä ekalla autolla mutta minkäs voit. Illalla sitten hyvitettiin tämä ja annettiin tytöille auto jolla pääsivät lähtemään kaupungille vähä vielä shoppaileen. Muut käytiin vähä taas rannalla katsomassa aaltoja ja sitten päätettiin lähteä vuorille ja Figueiraan kauppaan. Vuorilta ei hirveästi näkynyt kun sadepäivä oli ja taivas pilvessä. Siinä kun ajeltiin Fozziin niin tuli soitto Koopeelta joka oli kävellyt sinne ''vahingossa'' ja piti poimia nyt kyytiin kun alkoi sataa. No kyllähä aina kuus yhteen Ibizaan sopii, mentiin siin sitten Lidliin hakemaan tarpeelliset ja kun lähdettiin sieltä niin heitettiin koopee konttiin niin on vähän paremmin tilaa. Parin pummin kautta päästiin vuorelle taas ja laskettiin Quiaioksen puolelle jossa vaihdettiin konttikaveria. Siinä kun heitettiin kaveria konttiin niin ohikulkiat hidasti ja katteli niinkun jotai ihmeellistä olis muka ollut. Ilta nautiskeltiin hotellin huvituksista ja syötiin maittavaa ruokaa.
Day 3
Pitkää pätkää taas ja tällä kertaa kisat on Vagosin puolella, jossa vähän erilainen maasto. Metsä ei ollut niin avointa kuin kahtena ensimmäisenä päivänä ja joutui jopa tekemään reitinvalintoja. Kaikilla meni samaa tahtia kuin ensimmäisenä päivänä nii ei siinä mitää erikoista. Viimeisestä illasta hotellilla otettiin loput löylyt ja tenniskenttäkin käytiin pelaamassa loppuun.Ruokailussa otettiin vähän viiniä ja keskustelu oli hyvää niinku joka ilta tällä porukalla.
Viimestä päivää viedään, hotellilla pakattiin kaikki tavarat matkaan ja palautettiin avainkortit. Kisan
jälkeen ei siis ollut paluuta enään hotellin kuumiin suihkuihin tai pehmeisiin sänkyihin. Kisa paikalle päästiin tyylikkäästi pienessä kiiressä, autolta siis suoraan lähtöön ja metsään. Eetun ja mun lähtöpaikat oli käännetty eli lähdin tänään 4. minuuttia perään. Eetulle oli vähän tullut tulta hännän alle kun oli tehnyt ~4min virhettä ykköselle, mutta siihen ei ollut hirveästi syytä kun itse tulin aika rauhassa takaa. Alkumatkan jälkeen alkoi vissiin vielä väsyttää niin paljon ettei suunnistaminen maistunut van painettiin jokasen puskan läpi ja aikaa meni. Maalissa sitten vasta nähtiin ja eetu vei taas minuutin marginaalilla. Kapa valitteli että oli surkeaa rataa viimeisenä päivänä ja kaikki puskat tuli kierreltyä mutta pois sieltäkin tultiin. Kisapaikalla syötiin ja nautittiin auringosta kun ei ollut kiire lähteä minnekään.
Pitkää pätkää taas ja tällä kertaa kisat on Vagosin puolella, jossa vähän erilainen maasto. Metsä ei ollut niin avointa kuin kahtena ensimmäisenä päivänä ja joutui jopa tekemään reitinvalintoja. Kaikilla meni samaa tahtia kuin ensimmäisenä päivänä nii ei siinä mitää erikoista. Viimeisestä illasta hotellilla otettiin loput löylyt ja tenniskenttäkin käytiin pelaamassa loppuun.Ruokailussa otettiin vähän viiniä ja keskustelu oli hyvää niinku joka ilta tällä porukalla.
Viimestä päivää viedään, hotellilla pakattiin kaikki tavarat matkaan ja palautettiin avainkortit. Kisan
jälkeen ei siis ollut paluuta enään hotellin kuumiin suihkuihin tai pehmeisiin sänkyihin. Kisa paikalle päästiin tyylikkäästi pienessä kiiressä, autolta siis suoraan lähtöön ja metsään. Eetun ja mun lähtöpaikat oli käännetty eli lähdin tänään 4. minuuttia perään. Eetulle oli vähän tullut tulta hännän alle kun oli tehnyt ~4min virhettä ykköselle, mutta siihen ei ollut hirveästi syytä kun itse tulin aika rauhassa takaa. Alkumatkan jälkeen alkoi vissiin vielä väsyttää niin paljon ettei suunnistaminen maistunut van painettiin jokasen puskan läpi ja aikaa meni. Maalissa sitten vasta nähtiin ja eetu vei taas minuutin marginaalilla. Kapa valitteli että oli surkeaa rataa viimeisenä päivänä ja kaikki puskat tuli kierreltyä mutta pois sieltäkin tultiin. Kisapaikalla syötiin ja nautittiin auringosta kun ei ollut kiire lähteä minnekään.
Kun joskus jaksettiin lähteä sieltä niin suuntana oli siis vielä tänne jäävien seuraava majoitus jossa pääsisi suihkuun ennekuin lähdetään kentälle norkoileen. Poikien majoitus oli josain paikallisessa turistirysässä Espinhossa, hotellin vieressä oli isoo kasinoa ja niin etiäppäin. Suihkussa oli käyty ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja mitään Pizza huttii parempaa ei löydetty vaikka olis joku hyvä paikallinen kelvannut paremmin. Vatsat täynnä ja pää tyhjänä lähdettiin kentälle, toki kaupan kautta niin tuliaiset saatiin vielä mukaan.
Palautettiin auto ja päästiin kentälle, siellä olikin sitten 8tuntia aikaa lennon lähtöön. Vähän unta palloon vaikka tyttöjä vähän pelotti tavaroiden puolesta kun kerjäläiset kävelivät vähän turhan läheltä. Hyvin ne tavarat kuitenkin pysyi tallessa ja lentoon päästiin hyvin mielin. Frankfurtissa sitten muutama tunti aikaa käydä syömässä ja kiertelemässä vähän kauppoja jos oli vielä rahaa jäljellä. Liideltiin siitä sitten suomeen ja Hki-Vantaalta oli bussimatka poriin, siinä matkalla sitten heiteltiin jo uusia ideoita leireistä. Seuravaat leirit pidetään ihan Suomen maaperällä mutta on ne ulkomaanleirinkin suunnitelmat jo käytännössä pöydällä.
Uroskarhut Kiittää ja Kumartaa, kolme karhua tällä matkalla
mutta eiköhän ens kerralla olla liikkeel vähä suuremmalla porukalla.
Tarinoita keksivät ja tuottivat:
Huoltaja
Koopee
Väsynyt kilpailija
Petja
Vähä tämän näköstä oli kaiken toteuttaminen tällä reissulla.Kukaan tiä mitää.
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
