torstai 20. huhtikuuta 2017
Vanha suomalainen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen voimassa häviää"
Uusi uroskarhujen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen rahassa häviää"
Päivä 2. Aamuaurinko nousee Lappeenrannan ylle ja Uroskarhut heräävät keskustan kerrostalokaksion nurkista. On kulunut vajaat kymmenen tuntia kun edellinen yritys Vainikkalan asemalla tyssäsi rajavartiostoon, on aika yrittää uudestaan. Aamu alkaakin positiivisella puhelinsoitto rumballa kun jatketaan selvittelyä mahdollisista kulkupeleistä kohti Pietaria. VR:n nettisivut näyttävät tilaa aamun ensimmäiseen junaan, mutta lippuja ei pysty jostain syystä varaamaan. Puhelin kouraan ja pirautus kohti VR:n lippupalvelua. Kymmenenminuutin puhelun jälkeen alkaa tulla jo kiire sillä liput aamun ensimmäiseen junaan kohti Pietaria on hankittu.
Jos matkan suunnitellussa ei osaa käyttää ajankäytön jaloa taitoa on matkaa taitettava tyylillä. Aamu-uniset karhut kömpivätkin uuten rajatarkastukseen tällä kertaa 1.lk liput kourissaan sillä ne sattuivat olemaan ainoat saatavilla olevat. Vainikkalassa ei taida jutun juurta liiemmälti riittää sillä olimme ilmeisesti vielä aamullakin aseman puhutuimmat kaverit. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa fanikuville vaan rajatarkastuksesta läpi, jonka jälkee Allegro alkoikin puksuttaa reilua vauhtia kohti Pietarin seutuvia. Ykkösluokassa on tunnelmaa sillä oma loosi takasi rauhan joka saattoi olla viimeinen lukuaan tämän reissun aikana. Reissu alkoi vihdoin päästä kunnolla vauhtiin.
Pietarissa päätämme kävellä ensimmäiset matkat kaupungilla ja vähän koittaa aistia yleistunnelmaa kaupungista. Joka oli kylmä ja tuulinen, kun lunta satoi ja tuuli toi sen vasten kasvoja. Leuka alhaalla eteenpäin nostamaan rahaa ja kyselemään escape roomista vapaita aikoja. Sellainen saatiin seuraavalle päivällä. Nopeet olutmaistiaiset, lounas ja sitten kävellen etsimään huippuhalpaa hotelliamme. Pienen pyörinnän jälkeen google mapsista katsotun osoitteen perässä, löydämme lopulta kerrostalojen sisäpihalta oven jossa on hotellimme nimi. Kyseessä kuitenkin enemmän hostelli jossa meillä on tilava huone omalla suihkulla ja yleisistä tiloista löytyy kaikki muu tarvittava. Tärkein eli Wifi oli nopea mikä takasi someriippuvaisten viihtyvyyden sen vähän aikaa mitä siellä oleilimme.
Emme kuitenkaan tulleet makoilemaan tänne vaan lähdemme takaisin loskasateeseen tarpomaan, tavoitteena päästä spahan jonka kp bongasi tripadvisorin suosituksista. Spa oli osa hotelli-ravintola kokonaisuutta, ja pääasissa hotellin asiakkaiden käytössä. Pääsimme sinne illan alussa, niin se oli täynnä. Sen konseptiin kuului että siellä oli vain tosirajoitetusta paikkoja alle 20, ja jokainen seurue sain oman pukuhuoneen käyttöön. Meitä ohjeistettiin varaamaan netistä aika huomiselle, jolloin siellä olisi vapaata.
Kokonaisuudessaan siis onnistuneet retket. Olimme kävelleet päivän aikana reippaat 15km kelissä jota Eetu kutsui "pahimmaksi ikinä". Päivän ja illan aikana lunti tuprutti Pietariin reilut 10cm joten #Uroskarhujenkesäleiri17 jäänee vielä odottamaan tuleville reissuille
Tarinan takana KPiste ja Petjapoika
Uusi uroskarhujen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen rahassa häviää"
Päivä 2. Aamuaurinko nousee Lappeenrannan ylle ja Uroskarhut heräävät keskustan kerrostalokaksion nurkista. On kulunut vajaat kymmenen tuntia kun edellinen yritys Vainikkalan asemalla tyssäsi rajavartiostoon, on aika yrittää uudestaan. Aamu alkaakin positiivisella puhelinsoitto rumballa kun jatketaan selvittelyä mahdollisista kulkupeleistä kohti Pietaria. VR:n nettisivut näyttävät tilaa aamun ensimmäiseen junaan, mutta lippuja ei pysty jostain syystä varaamaan. Puhelin kouraan ja pirautus kohti VR:n lippupalvelua. Kymmenenminuutin puhelun jälkeen alkaa tulla jo kiire sillä liput aamun ensimmäiseen junaan kohti Pietaria on hankittu.
Jos matkan suunnitellussa ei osaa käyttää ajankäytön jaloa taitoa on matkaa taitettava tyylillä. Aamu-uniset karhut kömpivätkin uuten rajatarkastukseen tällä kertaa 1.lk liput kourissaan sillä ne sattuivat olemaan ainoat saatavilla olevat. Vainikkalassa ei taida jutun juurta liiemmälti riittää sillä olimme ilmeisesti vielä aamullakin aseman puhutuimmat kaverit. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa fanikuville vaan rajatarkastuksesta läpi, jonka jälkee Allegro alkoikin puksuttaa reilua vauhtia kohti Pietarin seutuvia. Ykkösluokassa on tunnelmaa sillä oma loosi takasi rauhan joka saattoi olla viimeinen lukuaan tämän reissun aikana. Reissu alkoi vihdoin päästä kunnolla vauhtiin.
Pietarissa päätämme kävellä ensimmäiset matkat kaupungilla ja vähän koittaa aistia yleistunnelmaa kaupungista. Joka oli kylmä ja tuulinen, kun lunta satoi ja tuuli toi sen vasten kasvoja. Leuka alhaalla eteenpäin nostamaan rahaa ja kyselemään escape roomista vapaita aikoja. Sellainen saatiin seuraavalle päivällä. Nopeet olutmaistiaiset, lounas ja sitten kävellen etsimään huippuhalpaa hotelliamme. Pienen pyörinnän jälkeen google mapsista katsotun osoitteen perässä, löydämme lopulta kerrostalojen sisäpihalta oven jossa on hotellimme nimi. Kyseessä kuitenkin enemmän hostelli jossa meillä on tilava huone omalla suihkulla ja yleisistä tiloista löytyy kaikki muu tarvittava. Tärkein eli Wifi oli nopea mikä takasi someriippuvaisten viihtyvyyden sen vähän aikaa mitä siellä oleilimme.
Emme kuitenkaan tulleet makoilemaan tänne vaan lähdemme takaisin loskasateeseen tarpomaan, tavoitteena päästä spahan jonka kp bongasi tripadvisorin suosituksista. Spa oli osa hotelli-ravintola kokonaisuutta, ja pääasissa hotellin asiakkaiden käytössä. Pääsimme sinne illan alussa, niin se oli täynnä. Sen konseptiin kuului että siellä oli vain tosirajoitetusta paikkoja alle 20, ja jokainen seurue sain oman pukuhuoneen käyttöön. Meitä ohjeistettiin varaamaan netistä aika huomiselle, jolloin siellä olisi vapaata.
Kokonaisuudessaan siis onnistuneet retket. Olimme kävelleet päivän aikana reippaat 15km kelissä jota Eetu kutsui "pahimmaksi ikinä". Päivän ja illan aikana lunti tuprutti Pietariin reilut 10cm joten #Uroskarhujenkesäleiri17 jäänee vielä odottamaan tuleville reissuille
Tarinan takana KPiste ja Petjapoika
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Vanha suomalainen sananlasku tietää: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Uusi Uroskarhulainen sananlasku tietää: Huonosti suunniteltu on hyvän tarinan alku.
Seuraavassa pääsiäistarina kertoo siitä kuinka Pietariin mentiin, siellä oltiin ja sieltä tultiin takaisin, mutta mikään sinä aikana ei oikeasti ollut noin yksinkertaista.
Tarina on pitkä ja siihen kuului monta käännettä. Tästä syystä (ja osittain myös omasta laiskuudestamme johtuen) blogiteksti on jaettu muutamaan eri osaan. Nyt ei muutakun poppari käden kautta suuhun ja hyvä asento tuolissa sillä tästä alkaa reissu josta puhutaan vielä pitkään:
Matkan suunnittelu alkoi noin pari viikkoa ennen reissua kun pojat rupesivat tiiraamaan kalentereitaan ja huomasivat että pääsiäisenpyhinä olisi vapaata eikä mitään suunnitelmia ollut, vielä. Tähän liittyen päätettiinkin pitää matkan suunnittelu miitti, jossa ideoita ja Google-mapsia selattiinkin sitten olan takaa. Paikkoja tuli selailtua Unkarista Espanjaan, mutta hinta-reissusuhteeltaan ylivoimaista vaihtoehtoa ei vielä löytynyt.
Asian annettiin hautua muutama päivä ja koitti edellisessä blogitekstissä kuvailtu Affenanleiri jossa jatkettiin matkapalaveria. Välillä on hyvä kysyä Laura Voutilaisen kappaleesta tuttu kysymys: "No hitto miks ei?" Kysymystä voi käyttää moneen eri tilanteeseen päätöksenteon tukena ja jos kysymykseen ei löydy tarpeeksi kattavia perusteluita, on kyseenomainen tapahtuma pakko lähteä toteuttamaan.
Esimerkki: Olisko pääsiäisenä hyvä idea lähteä Pietariin?
- No hitto miks ei?
Venäjälle suuntautuvan reissun valmistelu tarvitsee nopeita liikkeitä, siitä huolimatta että vain 2/4 reissuun lähtijöistä oli ahvenanmaalla. Viisumihakemukset piti tehdä sillä viikolla, tiiviin soittojen vaihdon eri osapuolien välilllä tuotti tulosta ja passit saatiin postiin vielä perjantaiksi. Viisumit luvattiin keskiviikoksi ja lähtö olisi torstaina. Voi kumpa näin olisi ollut, VR nettipalvelimen selailua oli suoritettu hyvissä ajoin mutta lippujen ostoa passailtu vielä jonnin aikaa. Kun KP päätti ostaa liput iski silmille karmea totuus Pietarin vetovoimaisuudesta, kaikki torstain, perjantain ja maanantain junat on täynnä. Noh ostellaa vaan sitte jottai, Keskiviikolla vikavuoro halvalla, ja sit sovitaan sunnuntai aamu aikasii niin kerkee mukavaan aikaa kotiin saunomaan. Lisähotelli varaillaan sit vielä ke-to yölle niin avot. Reissun suunnitteluhan alkoi kun löydettiin hotelli 57€ 4hengelle 4yötä, Halvalla helposti.
Reissu ei ole reissu, ilman jatkuvia muutoksia ja "Heikki pettää aina"- tuli taasen käyttöön kun mies jättäytyi reissulta sivuun. Iso menetys, jota tulisi olemaan hankala paikata.
Sitten matkaan, lepposasti keskiviikko iltapäivillä kolmen aikaan porista hypättiin Kp kanssa bussiin kohti helsinkiä. Holmberi vielä kyytiin kotikulmiltaan Nakkilan levikkeeltä. Helppo lasku Helsinkiin ja siellä tunti aikaa junaan. Siin BK snacksit pahimpaan nälkään ja valuutanvaihdot.
Junaan istumaan ja suunnittelemaan miten aika kuluisi paremmin pietarissa. Jostain syystä yksi meistä selailee CKA:n sivuilla ja ymmärretään siinä nopiaan että siellä paikallisjoukkue pelaa kontinental hockey liigan mestaruudesta viikonloppuna. Aika helpon harkinnan jälkeen liput ostoon ja suoraan Bolshoi Sirkuksen sivuille ja liput sieltä Naps. Perjantain launantai illat täten täytetty ja lauantai aamupäivällä on vielä parit sprinttisuunnistus karkelot. Valitettavasti perjantai sprintti jäi nyt pahasti pelin alle puristuksiin ja ilmoitimme ettemme pääse osallitumaan.
Jotta saisi tarpeeksi akkuraatin kuvan siitä minkälainen tapahtumasarja seuraavaksi lähti liikenteeseen on hyvä kaivaaa urbaanisanakirja esille:
Paskaa tuulettimeen = Kun asiat alkavat mennä huonosti, ja alkaa haista ikävä ödööri, ja mikään ei mene oikein.
Tilanne: Ole junassa. Konduktööri tulee tarkastamaan lippua ja passia/viisumia.
Viisumit tosiaan ehtivät mukaan, mutta oliko niihin otettu huomioon viime hetken muutos reissupäivien muuttuessa? - Ei ollut.
On kuitenkin iltavuoro ja vuorokauden vaihtumiseen rajanylittyessä on vain kaksi tuntia. Kai sitä nyt voidaan katsoa sormien läpi? - Ei voitu
Jää rajanylityspaikalle selvittelemään asiaa. Vielä yksi juna menossa Pietariin, se on Viipurissa 23.50. Kai nyt edes kymmenminuuttinen voidaan katsoa läpi? - Ei voida
No jos jollain bussilla? - Ei mene
Taksilla? - Ei ole
Pyörällä? - Ei löydetty
Ei vissiin päästy Venäjälle tänään? - Ei päästy
Ei muuta kun kilautus kaverille, kyyti Lappeenrantaan ja tietokone tulille etsimään erilaisia vaihtoehtoja vallitsevan tilanteen korjaamiseen. Seuraavalle päivälle löytyi muutamia mahdollisia korjaavia liikkeitä, mutta mitään ei enää illalla pystynyt tekemään vaan täytyi odottaa seuraavaan aamuun.
Poikien pääsiäisleirin ensimmäinen päivä päättyi Lappeenrantaan.
Loppuun Shoutout:
- Jermu ja Sara: kyyti Vainikkalast
a Lappeenrantaan + majoitus
a Lappeenrantaan + majoitus
- Suomen rajavartiolaitos ja VR: Todellinen asiakaspalveluryhmä joka taisteli viimeiseen hetkeen asti puolestamme jotta pääsisimme rajan yli.
- Venäjän rajavartiolaitos: Kiitos joustamattomuudesta. Thanks bro.
Tarinoivat KP ja Petja.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Kylmä: Kylmä merituuli vihuroi pitkin avoimia kalliota:
Koho: Pirusti penkkaa
Kompressio: Kaikissa suunnistussuoritukissa hirveät ryhmäpaineet
Kolme koon taktiikka. Sillä lähdettiin kehittelemään vuoden 2017-kevätleirireissua kohti Ahvenanmaata (tästä eteenpin Affena). Affena kohdellut rastikarhulaisia ja uroskarhuja hyvin vuosien varrella ja paluu tänne avokalliosuunnistuksen mekkaan olikin odotettu. Vaikka Uroiden osanotto tämän vuoden kevätleirille oli odotettua pienempi oli paikalle kasattu kuitenkin varteenotettava ryhmä: KP, Petja, Riku, Pyry, Valtteri, Iiwari, Pietu.
Leirillä sattui kaikenlaista, josta riittäisi kerrottavaa ehkä muutaman oopuksen veroiseksikin. Kirjoittajia ja lukijoita säästääksemme nyt esitellään tässä Uroiden mukailemana 3 eri tarinaa leirinkohokohdista ja sattumuksista.
Ramman huoltajan paluu - Tarina kohtalon hetkistä kuvauskuusen juureen
Leirien teemaa ei pitäisi keksiä ihan hatusta ja käyttää sitä ensimmäistä joka tulee mieleen sillä se saattaa sattua omaan nilkkaan, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Leirikisa ja paljon virheitä takana. Treeni on mennyt selvästi VK-puollelle ihan huolella (tässä VK-vitutuskestävyys). Loppumatkasta kaiken voi kruunata joko itsensä kasaaminen ja lopun hyvä suorittaminen tai vaihtoehtoisesti nilkan rikki vääntäminen. Henkilökohtaisesti suosin ensimmäistä, mutta ilmeisesti kohtalo päätti jälkimmäisen olevan hieman ironisempi. KKK- tuli kylmän, kohon ja kompression kautta esille hieman eri näkökulmasta kun alunperin oli ajatus. Nilkan vääntämisen jälkeen oltiin taas edellisen kysymyksen edessä: joko vedetään leiri kunnialla loppuun tai annetaan mennä alas oikeen kunnolla. Tässä vaiheessa oma ja kohtalonpäätös onnistuivat pääsemään sopuun. Juoksemisen estyminen ei tarkoita sitä ettei leiristä voisi ottaa kaikkea irti sillä ns. "toppatakkijengissä" - eli huoltojoukoissa on aina tilaa ja tarvetta. Itse löysin sieltä mahdollisuuden kokeilla taitojani valokuvaustekniikassa. Sanalla sanoen taidot eivät vielä ainakaan tässä vaiheessa ole päätä huimaavia mutta päätin että heittäytymällä asiaan voi jo saada paljon aikaan. Koska kaikki pitää tehdä korostetun konkreettisesti niin kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, heittäytyi yhden miehen kuvausremmin kallion kuusikoihin nappaamaan fotoja paikalle eksyneistä suunnistelijoista.
Yötreeni 4/8,
Lauantai-illalla lettukestien aikaan kello lyö jo lähemmälti ilta-yhdeksää kun valmennusjohto huikkaa, että yötreeniin lähtijät bussin suuntaan. Kun Raumalaisetki on saatu pois herkkujen äärestä, lainalamppujen valaisemina voidaan lähteä kohti Eckerö kyrkan parkkialuetta. 11 Hengen porukalla, tilaa olisi bussissa ollut, mutta taisi viime päivien keli lannistaa yleisesti treeni-intoa. Ja tietysti lettujen paistamisen tuoksu leijaili jo leirikylässä vahvasti. Alussa puska heilui joka suunnalla ja sitten porukka kokoontui lähtöä varten kun jännitys oli poistettu kehosta. Karttojenjako seremonian, lehdistökuvien ja kilpailunjohtajan sanojen jälkeen oli aika kohdata saaristolaisyö. Lähtölaukaus ammuttiin suurella suulla ja käynnistettyjen kellojen piippaukset kaikuivat kirkon kaarissa (niin että kuuroutunutkin karhu sen kuuli). Tietä pitkin Koopeepisteelle rynnäten joukko käy, osa arpoo jo ensimmäistä tien risteystä. Varmuushuipussaan kohtaan ensimmäisenä metsän reunan, ja jatkan vain suoraan odotellen rastia. Paranneltu "Pullautuskartta" tarjoaa vähän haasteellisen rinnekuvauksen ja rasti on eturinteen kumpare, kartalla ainoa. Kuitenkin rasti on vasta kolmannella kumpareella maastossa, noh. Siitä jatketaan matkaa ja otetaan kakkonen vielä tyylikkäästi, kolmoselle lähdetään sitten odotellen että rasti tippuu eteen. Siinä kuitenkin kärki lyö jarrut päälle vajaa sata metriä ennen rastia, saadeen porukan kasaan. Allekirjoittanut löytää hetkeä myöhemmin jyrkänteen, joka hänen mielestään on oikea... pikakelauksella surrrrrrrrr rrrrrrrrr rastille 7 joka on seuraava jonka löydän. Siellä mennään taas kärjessä, joskin hylättynä muttei yksin. Kasilla alkaa valot jahdata ja pitää ottaa tarkka suunta kohti maalia niin voi vielä siellä kertoa kuinka helppoa oli. Helposti meni ku jätti puolet rasteista halkomatta. 4/8, Ensimmäinen maalissa.
Lettukestit a la Uroskarhut - Hillontäytteinen tarina lettujen synnystä ja tuhosta
5l - laktoositonta kevytmaitoa
2kg - puolikarkeita vehnäjauhoja
20kpl - kananmunia
kauhallinen sokeria
hitunen suolaa
ripaus rohkeutta
2kpl lettumestareita
250kpl punneruksia
250kpl linkkuveitsiä
Liian vähän letuntuhoojia
Yllä olevat aineet sekoitetaan erissä. Lyödään pannulle ja heitetään ilmaan.
Tavoitteena saada aikaa mahdollisimman iso lettukasa, paljon iloisia letunsyöjiä ja KP:n lisätavoiteena 10- kuntopiirisuoritusta per paistettu lettu
Oheiselta videolta voi seurata lettujen synnyn ja tuhon reiluun minuuttiin puristettuna
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
