Teini-ikään päässyt Uroskarhut juhlisti viisitoista vuotiasta taivaltaan 17-19.11.2023. On tullut seikkailtua ja sekoiltua jo viidentoista vuoden ajan, joten parasta tapa juhlistaa sitä on seikkailla ja sekoilla vähän lisää. Vuosijuhlaviikonloppu alkoi perjantaina, jossa suunnistettiin Uroskarhujen mestaruuksista QCUP-yösuunnistussarjan yhteydessä. Allekirjoittanut oli kaivanut vanhojen karttojen arkistoista kartan vuodelta 1991 Poosjärveltä, johon taiteltiin seikkailurastit jota etsittiinkin ihan ajan kanssa. Todennäköisesti jokaista rastia pummattiin ja jokainen osallistuja pummasi jossain vaiheessa. Ja virheet olivat pienimmilläänkin reilua viittä minuuttia, vanhalta kartalta kun oli hankala itseään paikantaa. Tiukkojen vaiheiden jälkeen mestaruuden itselleen kairasi Sunde, joka päihitti lopulta viimeisetkin kanssa kisaajat loppukirissä. Tulokset GPS-Seuranta Launtaina juhlaviikonloppu jatkui aamupäivällä vuosikokouksen ja paintballin merkeissä. Osumia otettiin ja osumia annettiin. Niin vuosikokouksessa vastuita jakaessa kuin paintballissakin. Montaa osallistujaa hämmensi mihin allekirjoittanut karkasi kesken vuosijuhlien viettämisen, mutta lopulta syy selvisi illan aikana kun velvollisuudet kutsuivat pokkaamaan Vuoden suunnistushenkilö palkinnon Team Seppäsille. Juhlaviikonloppu huipentui luonnollisesti juhlaillalliseen Porin Suomalaisella klubilla launtai-illasta. Hetki pysähtyä ja muistella menneitä sekä nauttia sekopäisestä seurasta. Menneitä muisteltiin tarinoiden lisäksi Kahoot-tietovisan merkeissä, joka osoitti että juuri mitään ei muistettu enää oikein, vanhuus ei tule yksin. Hetki kun oli pysähdytty, niin loppuilta menikin Punaisen Kukon tanssilattialla, jossa pahennusta herätettiin kaikin mahdollisin tavoin. Mutta ainakin tyylillä ja puvut päällä. Seuraavaa blogitekstiä ja vuosijuhlia odotellessa. KP.

Tai ei välttämättä. Oikeastaan aika normaalin kokosia juttuja. Sellaisia ihan sopivia. Ja sekaisia. Meidän näköisiä. Otsikolla kuitenkin saatiin herätettyä teidän mielenkiinto. Ainakin hetkeksi.

Blogin edellisestä tekstistä on kulunut puolitoista vuotta. Hieman hävettää, näin pitkää radiohiljaisuutta ei ole ollut tarkoitus pitää, mutta toisaalta toiminta on kuitenkin ollut aktiivisempaa kuin koskaan. Viime viikonloppuna kisattiin perinteiseksi, jopa legendaariseksi, muodostunut Uroskarhujen Mestaruuskisat (UKM). Toiminnan tasosta tällä hetkellä kertoo parhaiten sen, että paikalle saatiin isoin joukko ydin yhdistyksen jäseniä sitten ikinä. Harmittavasti nallekarhuja ei saatu paikalle päälekkäisen Halikkoviestin johdosta, mutta lähtölistaa oli silti ilo silmäillä.

Pöyhönen, Pöyhönen, Pöyhönen. Varma valinta Mästäreveikkauksessa viime vuodet, ei pettänyt tälläkään kertaa. Kuten ei Heikkikään, yllättävää. Tiinan ja Liinan ratamestaroima huikaiseva suunnistusspektaakkeli ratkesi lopussa perinteiseen "etsi rastipuusta" kikkaan. Yleensä näitä on osattu lukea, mutta JP Seppäsellä (ent. Hiisi-Seppänen) ei näistä geimeistä ole selvästi vielä tarpeeksi kokemusta kun jäi tämä ratamestarin peruskikka huomaamatta ja etsi rastia maasta kärkiasemassa. Rookie mistake. Sujuvaa suunnistus ja selvää sekoilua oli tällä kertaa tarjolla ihan GPS-viihteen kera jota pääsee oheisen linkin kautta tuomitsemaan. http://www.tulospalvelu.fi/gps/20201024UKM/

Mitäs seuraavaksi? Emme lupaa tahi vanno että blogitekstejä tullaan postaamaan aikaisempaa useammin, Aina toisinaan kuitenkin pyritään jotain asiatonta tekstiä tännekin suoltamaan, vaikka sitten historian lehdille muisteltavaksi. Jos toimintaamme haluaa kuitenkin jatkossa paremmin seurata (ihmettelen miksi), niin kannattaa ottaa sosiaalisen median kanavista IG haltuun https://www.instagram.com/uroskarhut/.

Tavoitteet vuodelle 2021:

- Pitää hauskaa

- Edistää jäsenten elämänlaatua

- Voittaa Nallekarhut Jukolassa ja muissa tsembaloissa (mieluiten ylivoimaisin ottein)

KP

Kvartaali- eli osavuosikatsaus, suoritetaan yleensä pörssiyrityksillä kolmen kuukauden välein. Nyt kun vuodesta ollaan koluttu kolme ensimmäistä kuukautta, voisi hyvinkin olla aika Uroskarhujen osavuosikatsaukselle. Sitä ei kuitenkaan nähdä tässä blogitekstissä.

Tässä tapauksessa vuosikellona toimii ihmisen elinikä ja ensimmäiseksi kvartaaliksi muodostuukin 25 vuoden ajanjakso jolloin lapsesta kasvaa aikuinen. Ainakin useimmissa tapauksista. Omassani uskoakseni kehitystä on tapahtunut enemmän fyysisellä puolella kuin niinkään henkisesti.

Oman elämän kvartaalikatsaus on luvassa ensi kesänä kun mittariin lävähtää 25-vuotta. Sinänsä ei olla menossa vielä kohti keski-iän kriisiä, mutta toisaalta urheilijan elämässä se on hyvä paikka pysähtyä miettimään missä ollaan, mistä ollaan tultu ja ennen kaikkea mihin ollaan menossa. Oman urheilijanelämäni kvartaalin loppupuolisko on ollut täynnä henkilökohtaisia pettymyksiä, kausien kääntyessä yksi toisensa jälkeen pettymykseen. Aloitinkin kvartaalikatsaukseni hyvissä ajoissa viime vuonna pohtiessani mitä haluan urheilulta ja mihin se on minua viemässä.

Urheilu on antanut paljon. Urheilu on vienyt paljon. Ehdottamasti enemmän ollaan kuitenkin sillä puolella että nettotulokseen voi olla tyytyväinen. Urheilun kautta en esimerkiksi ikinä päässyt osaksi tätä ryhmää jota joku voisi jopa Uroskarhuiksi kutsua. Itse kutsun sitä Mun Lössiksi.

Jotain on kuitenkin jäänyt saavuttamatta. Urheilullisesti tavoitteet on poikkeuksetta kauden alussa asetettu korkealle, mutta ne tavoitteet on aina jäänyt saavuttamatta. Syystä taikka toisesta. Urheilusta pitää osata nauttia, ja viimeisinä suunnistusvuosina tuntuu siltä että paine tuloksentekoon on kasvanut siinä määrin että se on vienyt nautintoa itse tekemisestä pois.

Oy Koopee AB:sta voidaankin todeta että on aika vaihtaa toimia-alaa, ainakin hetkeksi. Suunnistuskesän2018 jälkeen ei tule Suunnistuskesää2019 vaan luvassa on jotain muuta. Tällä hetkellä nautinto ja tekemisen into tulee treenaamisesta, ei niinkään kilpailemisesta, joten sillä mennään. Tarkoituksenani on vaihtaa toimialaa ei niinkään pitkälle kuin suunnistuksesta juoksun puolelle ja kesällä minut tullaankin toivottavasti näkemään JKU:n valko-sini-mustissa kiertämässä kehää ympäri, jota myös yleisurheiluradaksi kutsutaan.

Tulevaisuus näyttää miten toinen kvartaali pyörähtää käyntiin. Tällä hetkellä oma treenimotivaatio näyttää vahvasti ylöspäin ja odotettavissa on toivottvasti positiivisa tulosvaroituksia kevään ja kesän mittaan.

Laajavuoren laelta,

KP

Ei voi pettää ku o menny jotain sanomaan. Mut olihan tos se Puoli-Pirkka, mistä pari sanaa. Tyytyväisempi ei vois omaan tekemiseen olla. Se että viime vuoden ajasta (joka pelkillä vanhoilla pohjilla ja huvikseen tuli hiihdeltyä viime vuonna) lähti puol tuntia, oli pelkkää plussaa sen rinnalla miltä se suoritus tuntu. Ei katkeemista, vähän alko kolmen tunnin kohdilla painaa. Sukset toimi ku unelma verrattuna muitten kitinöihin. Työmiehen reissujaha noi o ja sen huomas et oli se kaks kuukautta tullu hiihdettyä. Tuli siinä saunassa päätettyä että ens vuonna istun samojen äijien kanssa sen ysikympin jälkeen! Ei se auta ku ikää tulee niin nyt on aika tehä tekoja.
Pirkan jälkeen tuli heti käytyä vesijuoksees ja juoksutki o jo alettu. Eka kuntopiiri tehty eilen. Tänään jopa yhdistin työn ja treenin: kokoukseen kävellen, juosten takas. Aika hyvällä hurmoksella ton Kapan kans täs saa touhuilla. Tänään tuli ilmottauduttua triathloniinki mistä joskus myöhemmin. Nyt yritetään saada ukko ja koko joukkue iskuun Karhuviestiä varten.
Uroskarhuista sen verran että POMissa(portugalOmeeting) on nähty ainakin pari meikäläisten edustusvaatteita.  Ja jotai lasketteluu se Begiki oli käyny härväämäs. Komiaa touhuu! Eikä muuta ku lippu korkeella ja etiäppäi!

Tätä tekstiä on haudottu sellaset kolmisen kuukautta. Nyt kun tietää miten on menny, uskaltaa jo riipasta tänne. Uroskarhut on taas ollut niin nukuksissa julkisuudesta, mutta taustalla tapahtuu kokoajan enempi ja vähempi. Viime vuonna tuli 10 vuotta siitä kun kaksi manna reissussa ollutta urheilijaa horjui laivan baarissa ja totesi että "nii, jotai tarttis tehrä". Loppu sen jälkeen on historiaa ja tätäkin seikkailua muisteltiin lokakuussa puvut päällä Porin Suomalaisella Klubilla. Paikalla olivat yhtä vailla kaikki nykyiseen Uroskarhut ry.hyn sillä hetkellä kuuluneet jäsenet. Tuon hetken jälkeen saatiin oikealla tavalla hulluun porukkaamme yksi uusi jäsen, joten pääluku tällä hetkellä näyttää kahtatoista. Vuosikokouksessa asiaa pähkäilimme ja totesimme että tällä hetkellä porukka on juuri se mikä se voi olla. Lisäjäseniä otetaan jos vaan jostain oikeanlainen tyyppi sattuu putkahtamaan. Yksi oli ja se saatiin.
Tälle vuodelle tehtiin suunnitelmaa:
- Puuvilla Challenge ja sen yhteydessä WSC, pidettiin ja hyvin meni kaikilta osin.
- Jukolaan omalla joukkueella, ilmoitettu.
- Porin Raasto kolmanneksen panoksella.
- Karhuviestiin osallistuminen, ilmoitettu parilla lainalla.
- Kaikenlainen harrastelu ja jos mahdollista, Uroskarhut paita päällä ja yhteisönä.

Siinä taisi olla kaikki mitä itellä oli mielessä yleisesti Uroskarhujen puolelta.

Otsikkoa mietin viikon, äsken se putkahti ku olin koiran kans lenkillä. Kuvaa kahta asiaa: Uroskarhut elää ja hengittää ja yrittää jälleen kerran saada blogi ja some näkyvyyden ylös ja pysymään siellä. Toinen henkilökohtaisempi noniin on itsessä jonka takia tätä kirjotusta lähdin alunperin suunnittelemaan ja tekemään. Yhdistyksen asiat oli pelkkää plussaa. En edes tarkastanut koska olen viimeksi tänne kirjoittanut. Villi veikkaus että löytyy noin kuuden ja puolen vuoden takaa joku Halikko teksti. Voin olla väärässä, mutta jo siitä syystä on korkea aika.
Marraskuussa otin puhelun jota olin miettinyt kaksi viikkoa. Puhelu suuntautui Jyväskylään. Kaverille joka pystyy. Kaverille johon on nuoresta iästä ja meidän ikäerosta huolimatta tullut suuri luotto. Ajatus oli että hän jos joku. Kaipasin sitä viimeistä potkua takaraivoon, halusin reenata, halusin kuntoon, koska haluan ja tykkään urheilla. Laiskuus ja motivaatio, meikäläisen isoimmat kompastuskivet olleet aina. Tähän halusin muutoksen, ensin alkuun ja sitten ylläpito. Tietenkin K-P suostui(ei vissiin tekemiset riitä :D ). Homma hautui joulukun lopulle ja sitte käytiin lenkillä. Fiilis oli heti että jes, tästä se lähtee eikä lopu. Aaltopituus meidän välillä on oikea. Maalattiin rauhassa isolla pensselillä mutta maltilla hommaa käyntiin. Mattotestistäkin huhuttiin ja sekin on jo päivämäärää vaille sovittu. Nyt on hiihdetty, vesijuostu ja uitu tähtäimenä sunnuntain vapaa Puoli-Pirkka. Kaikki mennyt kuten on suunniteltu, rauhassa ja maltilla, ei stressiä, oman jaksamisen ja ajankäytön ehdoilla. Viikon motivaatiomonttu oli, joka loppui siihen ku K-P totes et ei täs o mitää hätää eikä turhaa stressiä ku hyvin o aikaa vielä. Tätä mä oon aina kaivannu, kannustusta ja oikeenlaista motivointia eikä aina samaa lyttäämistä jos ei joskus suju tai kiinnosta. Kuitenkin kaks kuukautta jaksanu ja joka reeniin lähteny ilolla ja reenistä tullu vielä ilosempana. Tästä mä tykkään ja aina tykänny mutta jotenkin se vaan on aina katkennu. Nyt kun on oikee mies takapiruna ni ei lopu, siihen ei usko ees Kelassa kukaan. Sunnuntaina odottaa eka koettelemus ja nyt ainaki tuntuu siltä että työllä on ollu tarkotus ja se myös sunnuntaina palkitaan.

Omasta touhuilustani olisi tarkotus tänne päivitellä vähintään kuukausittain, miksei useemminkin jos vaan mielenkintoista tarinaa pukkaa. Uroskahujen osalta odotan jos ei nyt viikottaista älämölöä niin ainakin tasaista mölyä suhteellisen usein ja aina kun on jotain enemmän tai vähemmän merkittävää kerrottavaa. Kuukauden kuluttua ainakin saadaan testattua maantiejuoksu kuntoa Karhuviestissä, johon on saatu jalkeille viisi Uroskarhua(moni oli jo värvätty muihin joukkueisiin tai ovat muualla tapahtuma-aikaan). Onneks nypättiin pari tuttua lainaa ja päästään irti. Joukkuepaljastuskin voidaan jo tehdä: K-P, Jarkko, Kesti, Tumppi, Tiina, Eetu, Heikki.

Ei kait siinä, toivon että tätä palstaa tullaan taas uudella innolla lukemaan kun tänne varmasti tekstiä alkaa pukkaamaan,

Tähän loppuun vielä haluan vetää Uroskarhut ry:n kokoon joka on meikäläiselle aika pirun tärkeä: Riku, K-P, Heikki, Petja, V-V, Eetu, Jarkko, Sunde, Sampolahti, Jukkis, Begi ja Tumppi.

Muistakaahan pitää urheilun ja liikunnan ilosanomaa yllä!

Tumppi