tiistai 19. joulukuuta 2017
Uroskarhut proudly presents
Sunnuntaina 14.1.2018
Tammikuu ja vuosi 2018 lähee räväkästi suunnistuksen osalta käyntiin heti sunnuntaina 14. tammikuuta kun suunnistajat valtaavat Puuvillan kauppakeskuksen ja sen lähialueen. Ohjelmassa on suunnistusta koko sunnuntaipäiväksi sillä klo. 10.00 starttaa Puuvilla Challenge sisäsuunnistustapahtuma Puuvillan kauppakeskuksen ytimessä. Iltäpäivällä suunnisustossuja pääsee kuluttamaan klo. 14.00 alkaen Winter sprint cup (WSC) Porin -osakilpailun yhteydessä Puuvillan kauppakeskuksen lähikortteleissa. Tarkemmat tiedot tapahtumista niiden nettisivujen kautta.
Puuvilla Challenge 2018
Mitä? Sisäsuunnistus
Milloin? klo 10-12
Nettisivut:
WSC Pori
Mitä? Talvisprinttisuunnistus
Milloin? klo. 14-15
Nettisivut:
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Juttusarjassa Uroskarhujen vakio analyytikko KP perkaa kisaajien mahdollisuuksia tulevan lauantain UKM-koitokseen. Analytiikka perustuu vuosien kokemukseen, mututuntumaan sekä kisapäivän sääolosuhteisiin
Epaq (kuva viime viikon tiistailta)
Eetu on aina valmiina, kunhan joku ensin kertoo mihin. Viime ajat salibandykenttiä kolunnut mies on tunnetun epävarma, mutta toisaalta todistusti porukan sitkeimpiä kavereita. Hyvällä peesausvauhdilla ja loistavalla uintitekniikalla varustettu Eetu on paha vastus kenelle vain Joutsijäven metsissä.
Päivän kunto: 8
Epävarmuus faktori: 95%
Jagge (kuva tulevalta perjantailta)
Vihdoin lääkikseen! Jaggen ura lähti välittömästi nousuun kun valinta Tampereen lääkikseen varmistui. Toissa viikolla nousumetrejä kertyi Pyynikin mäessä, viime viikolla nousut keskityivät opiskelijatapahtumiin. Kysymys kuuluukin, minkälainen nousu on luvassa tällä viikolla?
Päivän kunto: Nousuissa
Epävarmuusfaktori: 50/50
Koopee (kuva tulevan UKM voiton jälkeen)
Poika kotiin! KP:lla huhupuheiden mukaan ole varaa enää uusiin treenipaitoihin joten nyt on pakkovoiton paikka jotta Mästaruus-paita saadaan takaisin oikealle omistajalleen. Kilpailukulminoituu kuitenkin siihen onko Seppäsen reitinvalinta Joutsijärvellä hyvä vai huono
Päivän kunto: ?
Epävarmuusfaktori: ?
Petja lempi elementissään
Lavian lahja suunnistusmaailmalle on viime aikoina hienot tekniikkansa kuntoon. Tosin kyse on videoiden valokuvaamistesta ja käsittelystä, suunnistustekniikka on vielä iso kysymysmerkki. Iso kysymysmerkki on tulee olemaan Petja+Vesi -yhdistelmä sillä se ei aina ole toiminut.
Päivän kunto: 9
Epävarmuusfaktori: Varma kuin vesi
Teh Sunde
Onko Sunde terveenä? Kysymys joka ratkaisee paljon tämän kaverin osalta. Toisaalta takana on edellinen Joutsijärvellä kisaillun UKM:n voitto. Ennusteiden mukaan luvassa on myrskyisää taistelua voitosta, onnistuuko Uroskarhujen oma purjehduspäälikkö luovimaan tyrskyjen läpi ja laskemaan ankkurinsa voiton satamaan.
Päivän kunto: 3 solmua
Epävarmuusfaktori: Tyyntä myrskyn edellä
Suomen korkein Heikki
Heikki ollut jo useamman vuoden etelän leirityksellä Tsadissa. Onko nyt vihdoin aika jolloin UKM:n voittolukemat viedään uudelle metriluvulle? Ennakko-odotukset ovat 2,01 metrissä sillä 25Mannan tuore seiskaosuuden sheriffi on kunnossa. Vielä kun tiedossa on, että varmaakin varmempi Heikki pettää tilanteessa kuin tilanteessa, voidaan sanoa että Heikkiä ei tämän vuoden kilpailussa ainakaan pidä yliarvioda.
Päivän kunto 2,01m
Epävarmuusfaktori 0‰
torstai 17. elokuuta 2017
Vuoden 2017 Koululiikuntaliiton suunnistusmestaruuskilpailut järjestetään Yyterissä 25.-26.8.2017. Perjantaina kisaillaan henkilökohtaisissa kilpailuissa joissa ratamestarina toimii Petja Pöyhönen ja lauantaina kisataan viestien merkeissä Kari-Pekka Seppäsen laatimilla radoilla.
Ratamestarit
K-P Seppänen
Petja Pöyhönen
Maasto
Yyterin maasto on Suomessa lähes ainutlaatuista dyynialuetta. Dyynialueen ainutlaatuisuus luo suunnistajille hienot puitteet kisailuille, mutta myös omat ainutlaatuiset erityispiirteensä. Kisamaasto kokonaisuudeltaan on hyvin vauhdikasta jossa vauhtia rikkovat pääasiallisesti mäkien välissä olevat suot ja tiheiköt sekä paikka paikoin irtohiekka. Maastossa ei kisaa ennen ole tehty juurikaan metsänhoidollisia toimenpiteitä. Parin vuoden takaisista harvennustoimista on kuitenkin vielä merkkejä maastossa, lähinnä vanhojen ajourien muodoissa. Suurin osa ajourista on jo alkanut poistua maastosta, mutta selkeimmät yhä näkyvissä olevat on merkattu suunnistuskarttoihin.
Kisamaastossa korkeuserot ovat erittäin pieniä, maastonmuotojen liikkuessa pääasissa 1-5m välissä. Käyräväli kisakartassa on 2,5m joka kannattaa huomioida jos on tottunut 5m käyriin. Isoin ero maastonmuodoissa löytyy Keisarinpankin dyyniltä joka kohoaa yli 15m korkeuteen. Pieniä maastonmuotoja on kuitenkin erittäin ruunsaasti joka asettaa suunnistuksellisesti kisaajille sopivasti haasteita ja tarkkana saa olla.
Maaston polut luovat kisalle myös omat erityispiirteensä. Polkuja hiekka/kangaspohjaisesta maastosta löytyy paljon, eikä tästä syystä kaikkia aivan pienimpiä uria ole kilpailukarttaan merkattu. Suunnituksen kannalta kaikkein merkityksellisimmät karttaan on kuitenkin pyritty kuvaamaan. Polkujen pohja vaihtelee hyvistä kangaspohjaisista poluista erittäin hiekkaisiin polkuihin joka aiheuttaa suurta vaihtelua kulkunopeuksissa. Hiekkaisimpia ja huonokuntoisimpia polkuja ovat yleensä isommat polut, mutta yleensä näiden reunoistakin löytyy hyvin kuljettavaa baanaa.
Radat - Henkilökohtainen
Henkilökohtaisen kisan sarjoilla on hyvin monipuolisia ratoja jo ensimmäisistä sadoista metreistä alkaen. Lyhyempien sarjojen radat eivät juuri poistu metsästä ja kovilta poluilta, kun taas vanhemmat sarjat totuttelet rantaelämään vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Suunnistuksen on tarkoitus tarjota erilaisia elämyksiä, erilaisissa maastoissa ja Yyteri on suomen maastossa hieno poikkeus. Huomiona perjantain kisassa, että kaikilla sarjoilla on valtaojan ylitys, ylitys tapahtuu vain merkittyjä siltoja pitkin. Sekä varovaisuutta tien ylitykseen, siellä liikenteen ohjaajat pysäyttävät kyllä mahdollisuuksien mukaan liikennettä. Reitinvalinnat luovat kisassa ratkaisuja ja reitin onnistunut toteuttaminenkin vaatii jatkuvaa keskittymistä. Vähäpeitteisessä maastossa näkyvät rastit kauas ja niitä on maastossa runsaasti. Nuorimpien radoilla hyvä näkyväisyys tuo turvaa ja helpoutta toteuttaa ensimmäisiä reitinvalintoja.
Radat - Viesti
KLL-viestin radat on tehty vauhdikkaiksi, mutta siten että niistäkin löytyvät omat taitotasojen mukaiset ratkaisunpaikkansa. Koska liikutaan varsin pienellä maastonosalla on maastossa runsaasti rasteja lähekkäin ja koodit kannattaa aina tarkistaa. Muut kuin E-sarjan radat käyvät myös kisakeskuksen kupeessa yleisörastilla näyttäytymässä kisakansalle.
Ratamestarit toivottavat kisaajille vauhdikkaita suunnistuksia ja onnistumisten elämyksiä.
Loppuun muutamia maastokuvia hyösteeksi:
Radat - Henkilökohtainen
Henkilökohtaisen kisan sarjoilla on hyvin monipuolisia ratoja jo ensimmäisistä sadoista metreistä alkaen. Lyhyempien sarjojen radat eivät juuri poistu metsästä ja kovilta poluilta, kun taas vanhemmat sarjat totuttelet rantaelämään vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Suunnistuksen on tarkoitus tarjota erilaisia elämyksiä, erilaisissa maastoissa ja Yyteri on suomen maastossa hieno poikkeus. Huomiona perjantain kisassa, että kaikilla sarjoilla on valtaojan ylitys, ylitys tapahtuu vain merkittyjä siltoja pitkin. Sekä varovaisuutta tien ylitykseen, siellä liikenteen ohjaajat pysäyttävät kyllä mahdollisuuksien mukaan liikennettä. Reitinvalinnat luovat kisassa ratkaisuja ja reitin onnistunut toteuttaminenkin vaatii jatkuvaa keskittymistä. Vähäpeitteisessä maastossa näkyvät rastit kauas ja niitä on maastossa runsaasti. Nuorimpien radoilla hyvä näkyväisyys tuo turvaa ja helpoutta toteuttaa ensimmäisiä reitinvalintoja.
Radat - Viesti
KLL-viestin radat on tehty vauhdikkaiksi, mutta siten että niistäkin löytyvät omat taitotasojen mukaiset ratkaisunpaikkansa. Koska liikutaan varsin pienellä maastonosalla on maastossa runsaasti rasteja lähekkäin ja koodit kannattaa aina tarkistaa. Muut kuin E-sarjan radat käyvät myös kisakeskuksen kupeessa yleisörastilla näyttäytymässä kisakansalle.
Ratamestarit toivottavat kisaajille vauhdikkaita suunnistuksia ja onnistumisten elämyksiä.
Loppuun muutamia maastokuvia hyösteeksi:
K-P Seppänen
Petja Pöyhönen
torstai 20. heinäkuuta 2017
Kisamaastosta voi ottaa jo hieman esimakua ja varaslähtöä suuntaamaalla KLL-mallisuunnistuksen maastoihin, jonka rastit on juuri saatu vietyä metsään. Juuri kisamaaston vieressä, maantien toisella puolella oleva maasto tarjoaa eteenkin suppa-alueensa osalta hyvin tyyppimaastoa kisoja varten peilaten. Rasteilta löytyvät rastiliput ja karttoja voi kysellä osoitteesta karipekkaseppanen@hotmail.com
Ohessa vielä kuvia kisa- sekä mallisuunnistusmaastosta fiilistelyyn.
 |
| Kivoja kangaspolkuja |
 |
| Tukevia tukkisiltoja |
 |
| Vauhtibaanaa |
 |
| Ammattitaidolla tehtyjä rastirakenteita |
 |
| Paikoin (harvoin) pieniä osia harvennettua metsää |
 |
| Kelpais? |
 |
| Mallimaastossa osin peitteisempää.. |
 |
| ... mutta myös tyylikäst kangasta tykittelyyn |
Ratamestari terveisin
K-P Seppänen
Petja Pöyhönen
perjantai 2. kesäkuuta 2017
Uroiden vuotuinen seikkaulumestaruus kisaillaan juhannuksen alla tuttuun tapaan Kaasmarkun keskisen myllyn urheilu pyhätössä. Tänä vuonna uroiden ei tarvitse huolehtia parin muodostuksesta vaan karhut asetetaan lähtöviivalle toinen toistaan vastaan. Samalla saadaan jakoon eritttäin haluttuja ja himoittuja molympia pisteitä. Nyt esimerkiksi Porin Raastoon aikovat testaamaan oma ja uroiden seikkailukunto kisojen alla.
Aika, paikka ja ilmoittautuminen
Kilpaulupäiväksi valikoitui keskiviikko 21.6.2017 ja lähtöajaksi noin klo 17.00
Kilpailukeskuksena toimii Kaasmarkun keskisen myllyn pihapiiri (Myllärinkuja 20)
Kilpailumateriaalin jako noin klo 16.
Uroskarhut ja Rastikarhut kilpailee ilmaiseksi muilta 10e osallistumis maksu.
Ilmoittautumiset 19.6. mennessä riku.koivusalo@wippies.com tai jonkin sortin viestillä 040 7754227
Lajit ja kesto
Kilpailun kesto noin 3 tuntia. (toivotaan ettei lipsu paljoa yli)
Lajeina: propelilogi, jokihässäkkä, pyöräily, suunnistus ja pari quest tehtävää.
Leimaus herrasmies tyyliin punaiseen kreppinauhaan koskemalla.
Kilpailun aikana käydän pariin kertaan kilpailukeskuksessa.
Varusteet
Polkupyörä tänä vuonna kelpaa mankeli kuin mankeli pääosin pysytään hyvillä teillä.
Maastojuoksutossut tai nastarit.
Joen ylityksiä tulee useampi matkan varrella jos kokee tarpeelliseksi niin jotain kelluttavaa liiviä mukaan.
Reppu kengät pitää kuljettaa pyöräilyn ajan mukana.
Karttamuovi
Energiaa ja juomaa tarpeeksi. Kisapaikalla ei ole vesipistettä.
Kilpailun jälkeen
Pesu ja saunomis mahdollisuus telttasaunassa myllyn pihalla.
Grilli kuumana omatoimista ruuan valmistusta varten.
Ratamästare Riku
Pesupaikka
Suunnistus herkkua
Näillä main kastuu tossut
Aika, paikka ja ilmoittautuminen
Kilpaulupäiväksi valikoitui keskiviikko 21.6.2017 ja lähtöajaksi noin klo 17.00
Kilpailukeskuksena toimii Kaasmarkun keskisen myllyn pihapiiri (Myllärinkuja 20)
Kilpailumateriaalin jako noin klo 16.
Uroskarhut ja Rastikarhut kilpailee ilmaiseksi muilta 10e osallistumis maksu.
Ilmoittautumiset 19.6. mennessä riku.koivusalo@wippies.com tai jonkin sortin viestillä 040 7754227
Lajit ja kesto
Kilpailun kesto noin 3 tuntia. (toivotaan ettei lipsu paljoa yli)
Lajeina: propelilogi, jokihässäkkä, pyöräily, suunnistus ja pari quest tehtävää.
Leimaus herrasmies tyyliin punaiseen kreppinauhaan koskemalla.
Kilpailun aikana käydän pariin kertaan kilpailukeskuksessa.
Varusteet
Polkupyörä tänä vuonna kelpaa mankeli kuin mankeli pääosin pysytään hyvillä teillä.
Maastojuoksutossut tai nastarit.
Joen ylityksiä tulee useampi matkan varrella jos kokee tarpeelliseksi niin jotain kelluttavaa liiviä mukaan.
Reppu kengät pitää kuljettaa pyöräilyn ajan mukana.
Karttamuovi
Energiaa ja juomaa tarpeeksi. Kisapaikalla ei ole vesipistettä.
Kilpailun jälkeen
Pesu ja saunomis mahdollisuus telttasaunassa myllyn pihalla.
Grilli kuumana omatoimista ruuan valmistusta varten.
Ratamästare Riku
torstai 20. huhtikuuta 2017
Vanha suomalainen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen voimassa häviää"
Uusi uroskarhujen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen rahassa häviää"
Päivä 2. Aamuaurinko nousee Lappeenrannan ylle ja Uroskarhut heräävät keskustan kerrostalokaksion nurkista. On kulunut vajaat kymmenen tuntia kun edellinen yritys Vainikkalan asemalla tyssäsi rajavartiostoon, on aika yrittää uudestaan. Aamu alkaakin positiivisella puhelinsoitto rumballa kun jatketaan selvittelyä mahdollisista kulkupeleistä kohti Pietaria. VR:n nettisivut näyttävät tilaa aamun ensimmäiseen junaan, mutta lippuja ei pysty jostain syystä varaamaan. Puhelin kouraan ja pirautus kohti VR:n lippupalvelua. Kymmenenminuutin puhelun jälkeen alkaa tulla jo kiire sillä liput aamun ensimmäiseen junaan kohti Pietaria on hankittu.
Jos matkan suunnitellussa ei osaa käyttää ajankäytön jaloa taitoa on matkaa taitettava tyylillä. Aamu-uniset karhut kömpivätkin uuten rajatarkastukseen tällä kertaa 1.lk liput kourissaan sillä ne sattuivat olemaan ainoat saatavilla olevat. Vainikkalassa ei taida jutun juurta liiemmälti riittää sillä olimme ilmeisesti vielä aamullakin aseman puhutuimmat kaverit. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa fanikuville vaan rajatarkastuksesta läpi, jonka jälkee Allegro alkoikin puksuttaa reilua vauhtia kohti Pietarin seutuvia. Ykkösluokassa on tunnelmaa sillä oma loosi takasi rauhan joka saattoi olla viimeinen lukuaan tämän reissun aikana. Reissu alkoi vihdoin päästä kunnolla vauhtiin.
Pietarissa päätämme kävellä ensimmäiset matkat kaupungilla ja vähän koittaa aistia yleistunnelmaa kaupungista. Joka oli kylmä ja tuulinen, kun lunta satoi ja tuuli toi sen vasten kasvoja. Leuka alhaalla eteenpäin nostamaan rahaa ja kyselemään escape roomista vapaita aikoja. Sellainen saatiin seuraavalle päivällä. Nopeet olutmaistiaiset, lounas ja sitten kävellen etsimään huippuhalpaa hotelliamme. Pienen pyörinnän jälkeen google mapsista katsotun osoitteen perässä, löydämme lopulta kerrostalojen sisäpihalta oven jossa on hotellimme nimi. Kyseessä kuitenkin enemmän hostelli jossa meillä on tilava huone omalla suihkulla ja yleisistä tiloista löytyy kaikki muu tarvittava. Tärkein eli Wifi oli nopea mikä takasi someriippuvaisten viihtyvyyden sen vähän aikaa mitä siellä oleilimme.
Emme kuitenkaan tulleet makoilemaan tänne vaan lähdemme takaisin loskasateeseen tarpomaan, tavoitteena päästä spahan jonka kp bongasi tripadvisorin suosituksista. Spa oli osa hotelli-ravintola kokonaisuutta, ja pääasissa hotellin asiakkaiden käytössä. Pääsimme sinne illan alussa, niin se oli täynnä. Sen konseptiin kuului että siellä oli vain tosirajoitetusta paikkoja alle 20, ja jokainen seurue sain oman pukuhuoneen käyttöön. Meitä ohjeistettiin varaamaan netistä aika huomiselle, jolloin siellä olisi vapaata.
Kokonaisuudessaan siis onnistuneet retket. Olimme kävelleet päivän aikana reippaat 15km kelissä jota Eetu kutsui "pahimmaksi ikinä". Päivän ja illan aikana lunti tuprutti Pietariin reilut 10cm joten #Uroskarhujenkesäleiri17 jäänee vielä odottamaan tuleville reissuille
Tarinan takana KPiste ja Petjapoika
Uusi uroskarhujen sananlasku: "Minkä matkassa voittaa, sen rahassa häviää"
Päivä 2. Aamuaurinko nousee Lappeenrannan ylle ja Uroskarhut heräävät keskustan kerrostalokaksion nurkista. On kulunut vajaat kymmenen tuntia kun edellinen yritys Vainikkalan asemalla tyssäsi rajavartiostoon, on aika yrittää uudestaan. Aamu alkaakin positiivisella puhelinsoitto rumballa kun jatketaan selvittelyä mahdollisista kulkupeleistä kohti Pietaria. VR:n nettisivut näyttävät tilaa aamun ensimmäiseen junaan, mutta lippuja ei pysty jostain syystä varaamaan. Puhelin kouraan ja pirautus kohti VR:n lippupalvelua. Kymmenenminuutin puhelun jälkeen alkaa tulla jo kiire sillä liput aamun ensimmäiseen junaan kohti Pietaria on hankittu.
Jos matkan suunnitellussa ei osaa käyttää ajankäytön jaloa taitoa on matkaa taitettava tyylillä. Aamu-uniset karhut kömpivätkin uuten rajatarkastukseen tällä kertaa 1.lk liput kourissaan sillä ne sattuivat olemaan ainoat saatavilla olevat. Vainikkalassa ei taida jutun juurta liiemmälti riittää sillä olimme ilmeisesti vielä aamullakin aseman puhutuimmat kaverit. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa fanikuville vaan rajatarkastuksesta läpi, jonka jälkee Allegro alkoikin puksuttaa reilua vauhtia kohti Pietarin seutuvia. Ykkösluokassa on tunnelmaa sillä oma loosi takasi rauhan joka saattoi olla viimeinen lukuaan tämän reissun aikana. Reissu alkoi vihdoin päästä kunnolla vauhtiin.
Pietarissa päätämme kävellä ensimmäiset matkat kaupungilla ja vähän koittaa aistia yleistunnelmaa kaupungista. Joka oli kylmä ja tuulinen, kun lunta satoi ja tuuli toi sen vasten kasvoja. Leuka alhaalla eteenpäin nostamaan rahaa ja kyselemään escape roomista vapaita aikoja. Sellainen saatiin seuraavalle päivällä. Nopeet olutmaistiaiset, lounas ja sitten kävellen etsimään huippuhalpaa hotelliamme. Pienen pyörinnän jälkeen google mapsista katsotun osoitteen perässä, löydämme lopulta kerrostalojen sisäpihalta oven jossa on hotellimme nimi. Kyseessä kuitenkin enemmän hostelli jossa meillä on tilava huone omalla suihkulla ja yleisistä tiloista löytyy kaikki muu tarvittava. Tärkein eli Wifi oli nopea mikä takasi someriippuvaisten viihtyvyyden sen vähän aikaa mitä siellä oleilimme.
Emme kuitenkaan tulleet makoilemaan tänne vaan lähdemme takaisin loskasateeseen tarpomaan, tavoitteena päästä spahan jonka kp bongasi tripadvisorin suosituksista. Spa oli osa hotelli-ravintola kokonaisuutta, ja pääasissa hotellin asiakkaiden käytössä. Pääsimme sinne illan alussa, niin se oli täynnä. Sen konseptiin kuului että siellä oli vain tosirajoitetusta paikkoja alle 20, ja jokainen seurue sain oman pukuhuoneen käyttöön. Meitä ohjeistettiin varaamaan netistä aika huomiselle, jolloin siellä olisi vapaata.
Kokonaisuudessaan siis onnistuneet retket. Olimme kävelleet päivän aikana reippaat 15km kelissä jota Eetu kutsui "pahimmaksi ikinä". Päivän ja illan aikana lunti tuprutti Pietariin reilut 10cm joten #Uroskarhujenkesäleiri17 jäänee vielä odottamaan tuleville reissuille
Tarinan takana KPiste ja Petjapoika
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Vanha suomalainen sananlasku tietää: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Uusi Uroskarhulainen sananlasku tietää: Huonosti suunniteltu on hyvän tarinan alku.
Seuraavassa pääsiäistarina kertoo siitä kuinka Pietariin mentiin, siellä oltiin ja sieltä tultiin takaisin, mutta mikään sinä aikana ei oikeasti ollut noin yksinkertaista.
Tarina on pitkä ja siihen kuului monta käännettä. Tästä syystä (ja osittain myös omasta laiskuudestamme johtuen) blogiteksti on jaettu muutamaan eri osaan. Nyt ei muutakun poppari käden kautta suuhun ja hyvä asento tuolissa sillä tästä alkaa reissu josta puhutaan vielä pitkään:
Matkan suunnittelu alkoi noin pari viikkoa ennen reissua kun pojat rupesivat tiiraamaan kalentereitaan ja huomasivat että pääsiäisenpyhinä olisi vapaata eikä mitään suunnitelmia ollut, vielä. Tähän liittyen päätettiinkin pitää matkan suunnittelu miitti, jossa ideoita ja Google-mapsia selattiinkin sitten olan takaa. Paikkoja tuli selailtua Unkarista Espanjaan, mutta hinta-reissusuhteeltaan ylivoimaista vaihtoehtoa ei vielä löytynyt.
Asian annettiin hautua muutama päivä ja koitti edellisessä blogitekstissä kuvailtu Affenanleiri jossa jatkettiin matkapalaveria. Välillä on hyvä kysyä Laura Voutilaisen kappaleesta tuttu kysymys: "No hitto miks ei?" Kysymystä voi käyttää moneen eri tilanteeseen päätöksenteon tukena ja jos kysymykseen ei löydy tarpeeksi kattavia perusteluita, on kyseenomainen tapahtuma pakko lähteä toteuttamaan.
Esimerkki: Olisko pääsiäisenä hyvä idea lähteä Pietariin?
- No hitto miks ei?
Venäjälle suuntautuvan reissun valmistelu tarvitsee nopeita liikkeitä, siitä huolimatta että vain 2/4 reissuun lähtijöistä oli ahvenanmaalla. Viisumihakemukset piti tehdä sillä viikolla, tiiviin soittojen vaihdon eri osapuolien välilllä tuotti tulosta ja passit saatiin postiin vielä perjantaiksi. Viisumit luvattiin keskiviikoksi ja lähtö olisi torstaina. Voi kumpa näin olisi ollut, VR nettipalvelimen selailua oli suoritettu hyvissä ajoin mutta lippujen ostoa passailtu vielä jonnin aikaa. Kun KP päätti ostaa liput iski silmille karmea totuus Pietarin vetovoimaisuudesta, kaikki torstain, perjantain ja maanantain junat on täynnä. Noh ostellaa vaan sitte jottai, Keskiviikolla vikavuoro halvalla, ja sit sovitaan sunnuntai aamu aikasii niin kerkee mukavaan aikaa kotiin saunomaan. Lisähotelli varaillaan sit vielä ke-to yölle niin avot. Reissun suunnitteluhan alkoi kun löydettiin hotelli 57€ 4hengelle 4yötä, Halvalla helposti.
Reissu ei ole reissu, ilman jatkuvia muutoksia ja "Heikki pettää aina"- tuli taasen käyttöön kun mies jättäytyi reissulta sivuun. Iso menetys, jota tulisi olemaan hankala paikata.
Sitten matkaan, lepposasti keskiviikko iltapäivillä kolmen aikaan porista hypättiin Kp kanssa bussiin kohti helsinkiä. Holmberi vielä kyytiin kotikulmiltaan Nakkilan levikkeeltä. Helppo lasku Helsinkiin ja siellä tunti aikaa junaan. Siin BK snacksit pahimpaan nälkään ja valuutanvaihdot.
Junaan istumaan ja suunnittelemaan miten aika kuluisi paremmin pietarissa. Jostain syystä yksi meistä selailee CKA:n sivuilla ja ymmärretään siinä nopiaan että siellä paikallisjoukkue pelaa kontinental hockey liigan mestaruudesta viikonloppuna. Aika helpon harkinnan jälkeen liput ostoon ja suoraan Bolshoi Sirkuksen sivuille ja liput sieltä Naps. Perjantain launantai illat täten täytetty ja lauantai aamupäivällä on vielä parit sprinttisuunnistus karkelot. Valitettavasti perjantai sprintti jäi nyt pahasti pelin alle puristuksiin ja ilmoitimme ettemme pääse osallitumaan.
Jotta saisi tarpeeksi akkuraatin kuvan siitä minkälainen tapahtumasarja seuraavaksi lähti liikenteeseen on hyvä kaivaaa urbaanisanakirja esille:
Paskaa tuulettimeen = Kun asiat alkavat mennä huonosti, ja alkaa haista ikävä ödööri, ja mikään ei mene oikein.
Tilanne: Ole junassa. Konduktööri tulee tarkastamaan lippua ja passia/viisumia.
Viisumit tosiaan ehtivät mukaan, mutta oliko niihin otettu huomioon viime hetken muutos reissupäivien muuttuessa? - Ei ollut.
On kuitenkin iltavuoro ja vuorokauden vaihtumiseen rajanylittyessä on vain kaksi tuntia. Kai sitä nyt voidaan katsoa sormien läpi? - Ei voitu
Jää rajanylityspaikalle selvittelemään asiaa. Vielä yksi juna menossa Pietariin, se on Viipurissa 23.50. Kai nyt edes kymmenminuuttinen voidaan katsoa läpi? - Ei voida
No jos jollain bussilla? - Ei mene
Taksilla? - Ei ole
Pyörällä? - Ei löydetty
Ei vissiin päästy Venäjälle tänään? - Ei päästy
Ei muuta kun kilautus kaverille, kyyti Lappeenrantaan ja tietokone tulille etsimään erilaisia vaihtoehtoja vallitsevan tilanteen korjaamiseen. Seuraavalle päivälle löytyi muutamia mahdollisia korjaavia liikkeitä, mutta mitään ei enää illalla pystynyt tekemään vaan täytyi odottaa seuraavaan aamuun.
Poikien pääsiäisleirin ensimmäinen päivä päättyi Lappeenrantaan.
Loppuun Shoutout:
- Jermu ja Sara: kyyti Vainikkalast
a Lappeenrantaan + majoitus
a Lappeenrantaan + majoitus
- Suomen rajavartiolaitos ja VR: Todellinen asiakaspalveluryhmä joka taisteli viimeiseen hetkeen asti puolestamme jotta pääsisimme rajan yli.
- Venäjän rajavartiolaitos: Kiitos joustamattomuudesta. Thanks bro.
Tarinoivat KP ja Petja.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Kylmä: Kylmä merituuli vihuroi pitkin avoimia kalliota:
Koho: Pirusti penkkaa
Kompressio: Kaikissa suunnistussuoritukissa hirveät ryhmäpaineet
Kolme koon taktiikka. Sillä lähdettiin kehittelemään vuoden 2017-kevätleirireissua kohti Ahvenanmaata (tästä eteenpin Affena). Affena kohdellut rastikarhulaisia ja uroskarhuja hyvin vuosien varrella ja paluu tänne avokalliosuunnistuksen mekkaan olikin odotettu. Vaikka Uroiden osanotto tämän vuoden kevätleirille oli odotettua pienempi oli paikalle kasattu kuitenkin varteenotettava ryhmä: KP, Petja, Riku, Pyry, Valtteri, Iiwari, Pietu.
Leirillä sattui kaikenlaista, josta riittäisi kerrottavaa ehkä muutaman oopuksen veroiseksikin. Kirjoittajia ja lukijoita säästääksemme nyt esitellään tässä Uroiden mukailemana 3 eri tarinaa leirinkohokohdista ja sattumuksista.
Ramman huoltajan paluu - Tarina kohtalon hetkistä kuvauskuusen juureen
Leirien teemaa ei pitäisi keksiä ihan hatusta ja käyttää sitä ensimmäistä joka tulee mieleen sillä se saattaa sattua omaan nilkkaan, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Leirikisa ja paljon virheitä takana. Treeni on mennyt selvästi VK-puollelle ihan huolella (tässä VK-vitutuskestävyys). Loppumatkasta kaiken voi kruunata joko itsensä kasaaminen ja lopun hyvä suorittaminen tai vaihtoehtoisesti nilkan rikki vääntäminen. Henkilökohtaisesti suosin ensimmäistä, mutta ilmeisesti kohtalo päätti jälkimmäisen olevan hieman ironisempi. KKK- tuli kylmän, kohon ja kompression kautta esille hieman eri näkökulmasta kun alunperin oli ajatus. Nilkan vääntämisen jälkeen oltiin taas edellisen kysymyksen edessä: joko vedetään leiri kunnialla loppuun tai annetaan mennä alas oikeen kunnolla. Tässä vaiheessa oma ja kohtalonpäätös onnistuivat pääsemään sopuun. Juoksemisen estyminen ei tarkoita sitä ettei leiristä voisi ottaa kaikkea irti sillä ns. "toppatakkijengissä" - eli huoltojoukoissa on aina tilaa ja tarvetta. Itse löysin sieltä mahdollisuuden kokeilla taitojani valokuvaustekniikassa. Sanalla sanoen taidot eivät vielä ainakaan tässä vaiheessa ole päätä huimaavia mutta päätin että heittäytymällä asiaan voi jo saada paljon aikaan. Koska kaikki pitää tehdä korostetun konkreettisesti niin kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, heittäytyi yhden miehen kuvausremmin kallion kuusikoihin nappaamaan fotoja paikalle eksyneistä suunnistelijoista.
Yötreeni 4/8,
Lauantai-illalla lettukestien aikaan kello lyö jo lähemmälti ilta-yhdeksää kun valmennusjohto huikkaa, että yötreeniin lähtijät bussin suuntaan. Kun Raumalaisetki on saatu pois herkkujen äärestä, lainalamppujen valaisemina voidaan lähteä kohti Eckerö kyrkan parkkialuetta. 11 Hengen porukalla, tilaa olisi bussissa ollut, mutta taisi viime päivien keli lannistaa yleisesti treeni-intoa. Ja tietysti lettujen paistamisen tuoksu leijaili jo leirikylässä vahvasti. Alussa puska heilui joka suunnalla ja sitten porukka kokoontui lähtöä varten kun jännitys oli poistettu kehosta. Karttojenjako seremonian, lehdistökuvien ja kilpailunjohtajan sanojen jälkeen oli aika kohdata saaristolaisyö. Lähtölaukaus ammuttiin suurella suulla ja käynnistettyjen kellojen piippaukset kaikuivat kirkon kaarissa (niin että kuuroutunutkin karhu sen kuuli). Tietä pitkin Koopeepisteelle rynnäten joukko käy, osa arpoo jo ensimmäistä tien risteystä. Varmuushuipussaan kohtaan ensimmäisenä metsän reunan, ja jatkan vain suoraan odotellen rastia. Paranneltu "Pullautuskartta" tarjoaa vähän haasteellisen rinnekuvauksen ja rasti on eturinteen kumpare, kartalla ainoa. Kuitenkin rasti on vasta kolmannella kumpareella maastossa, noh. Siitä jatketaan matkaa ja otetaan kakkonen vielä tyylikkäästi, kolmoselle lähdetään sitten odotellen että rasti tippuu eteen. Siinä kuitenkin kärki lyö jarrut päälle vajaa sata metriä ennen rastia, saadeen porukan kasaan. Allekirjoittanut löytää hetkeä myöhemmin jyrkänteen, joka hänen mielestään on oikea... pikakelauksella surrrrrrrrr rrrrrrrrr rastille 7 joka on seuraava jonka löydän. Siellä mennään taas kärjessä, joskin hylättynä muttei yksin. Kasilla alkaa valot jahdata ja pitää ottaa tarkka suunta kohti maalia niin voi vielä siellä kertoa kuinka helppoa oli. Helposti meni ku jätti puolet rasteista halkomatta. 4/8, Ensimmäinen maalissa.
Lettukestit a la Uroskarhut - Hillontäytteinen tarina lettujen synnystä ja tuhosta
5l - laktoositonta kevytmaitoa
2kg - puolikarkeita vehnäjauhoja
20kpl - kananmunia
kauhallinen sokeria
hitunen suolaa
ripaus rohkeutta
2kpl lettumestareita
250kpl punneruksia
250kpl linkkuveitsiä
Liian vähän letuntuhoojia
Yllä olevat aineet sekoitetaan erissä. Lyödään pannulle ja heitetään ilmaan.
Tavoitteena saada aikaa mahdollisimman iso lettukasa, paljon iloisia letunsyöjiä ja KP:n lisätavoiteena 10- kuntopiirisuoritusta per paistettu lettu
Oheiselta videolta voi seurata lettujen synnyn ja tuhon reiluun minuuttiin puristettuna
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Yllä oleva väliaikatuloste antaa kisasta yhdenlaisen kuvan, mutta jättää isoja kysymysmerkkejä. Mihin Eetu eksyi? Miten Pietu johti koko kisaa? Onko Heikivuosi todella ohi? Kuka näki kyyn ja ketä yritettiin huijata oikeen kunnolla? Ainakin näitä kysymyksiä seuraava UKM-tarina pyrkii valottamaan.
Tämän vuoden UKM-radat olivat Koivusalon Sannan käsialaa joka jo ennenkin on päässyt näyttämään tässä vaativassa työssä taitonsa (kts. Kaasmarkku UKM). Heti ensimmästen lähtijöiden sännätessä kohti K-pistettä ja siitä suoraan takaisin lähtöpaikan ohi ja peltoapitkin kaukaisuuteen. Kartan saatuaan kilpailijat hoksasivat että kyseessä oli klassinen väärän K-suunnan kikka, jota on käytetty usein mm. Viron ilvesviesteissä. Kovin montaa uroota kikka ei kuitenkaan päässyt hämäämään mutta edessä olivat jo uudet haasteet.
Ykkösrastille tultaessa alkoi näyttää selvältä että kevään suunnistuskausi alkaisi kaikkien rakastamalla bingo-kisalla. Tiheikön keskellä kivi. Rastiväliajoista huomannee että usealla uroolla oli haasteita tässä tehtävässä. Itse ajattelin laittaa ensi lauantaina loton vetämään sillä rasti löytyi muitta mutkitta. Rastin lisäksi maastosta löytyi Pyry joka tarttui siitä mukaan jatkamaan matkaa.
Heti ykkösrastin jälkeen kilpailijat yllätti uusi, iso hakkuualue. Kilpailunjohtajan mukaan se ei vielä pari viikkoa sitten ollut siinä. Tuttua kilpailun/harjoitusten järjestäjälle Porissa sinänsä. Jotenkin ironista kuitenkin että vihreän keskellä oleva ainoa valkoinen alue oli nyt hakattu maahan. Hakkuu ei kuitenkaan ketään pysäyttänyt vaan sen yli mentiin jotta heilahti. Hakkuulta matka jatkui kohti voima-linjaa jonka alla mutkitteleva polku johdatteli kakkos-kolmosrastien holleille.
Kakkos-kolmosrasteilla ratamestari oli tuonut uuden elementin kisaan mukaan. Rastiympyröiden keskustat olivat poistettu joten rastinotto voitiin suorittaa kahdella tavalla. 1. Luetaan rastimäärite ja etsitään kohteen mukaista paikkaa maastosta rastiympyrän sissältä (suositeltu tapa) 2. Ristinmerkki rinnanyli ja rastiympyrään tähyilemään lippua. ns. herran haltuun - tekniikka (Heikki suosittelee).
Henkilökohtaisesti tuuria oli kyllä jonnin verran mukana rastinotoissa sillä Holmberin Eetumiäs oli juuri tulossa kohteesta pois päin joten niiden hahmottaminen oli helpompaa. Kolmosrastilla näytti siltä että seuraavan välin aikana tulisi duosta-trio kun Eetu tulisi kimppaan. Rastilta lähdettäessä Eetu otti kuitenkin hieman tiukemman kaarroksen rinnettä alaspäin josta ilmeisesti kaarros oli jatkunut hieman yli. Huhupuheiden mukaan vasta pikatien kohina läheisyydessä havahdutti Holmberin joka oli kaartanut rastilta lähtiessä lähes päinvastaiseen suuntaan.
Kolmos nelos väliltä löytyi kisapäivän parasta herkuttelupätkää. Kartalta ei näytä kovin kummoiselta. Tai oikeastaan näyttää todella huonolta jos todenmukaisesti sanoo. Mutta salaisuus piilee maan tai tässä tapauksessa ojan pinnoilla josta löytyy vielä kantava jääkerros. Sininen valtatie käsite tuli jo viitisen vuotta sitten ensimmäisen kerran esille ja sen jälkeen siitä on tullut elävä klassikko. Käytänössä käsite antaa arvoa sille miten ojia pitkin tai ojia juosten pääsee etenemään sujuvasti ja aliarvostettua mainettaan paremin. Tälläkin kertaa sininen valtatie osoitti voimansa ja kun ajatusmaailman osaa muokata oikein tulikin rastivälistä ojasuunnistusrasti jossa ojia pitkin jolkotellen pääsi etenemään suurimman osan koko välistä.
Nelosrastin jälkeen tulikin pätkä jossa rasteja sai sitten ottaa ihan huolella. Rastinotto pätkän alussa sen hetkin kärki (allekirjoittanut ja Pyry) tekivät koukun vitosrastille jonka johdosta kärkeen nousi nousukuntoinen Pietu. Loppumatkasta Pietu menettti kuitenkin reilun sekunnin johtonsa ja harmillisesti viimeinen rastikin jäi väliin. Mahdollisuutena tähän saattoi olla kevätauringossa kalliolla paistatellut kyy jonka poika bongasi. Tulevaisuudessa tältä kaverilta voidaan kyllä odottaa paljon, varsinkin eläinbongauksen saralta. Rastinotto osuudella myös Pyry näytti ettei ole pelkkä juoksukone vaan otti rohkeasti keulamiehen hommia duo-ssa joka tässä vaiheessa näytti juoksevan kärkisijoituksilla. Hollilla kuitenkin myös tasaisen varma Petja.
Lopussa monen Uroon kohtaloksi koitui rastiväli 9-10 ja erityisest rastinotto. Jälleen oli odotettavissa sokkoammuntaa rastille tultaessa. Rastivälillä sai kuitenkin ensi alkuun jolkotella jonnin verran metsäpolkua ja metsäkone uria pitkin rastilta toista kohti. Tässä kohtaa Pyry alkoi iskeä selkeästi kovempaa vauhtia missä allekirjoittaneella teki tiukkaa pysyä perässä paikoin hyvinkin jäisillä poluilla. Rastinottoon päästiin kuitenkin yhdessä. Rauhallinen lähestyminen rastiympyrään jonka jälkeen mietinnän paikka. Jostain alhaalta kuuluu Pyryn ääni kysyen onko rastia näkynyt. Ei ollut. Hetken mietintä. Pyry juoksee jonnekin ihan muuhun suuntaan. Varsiainen velmu. Kaikkien vanhin kusetuskikka kun itse on jo löytänyt rastin. Äkkiä rastille ja sitten Pyryn perään. Onneksi kaverilta pienet koukut parille seuraavalle rastille ja taas oli duo-kasassa. 10-rastista mainittakoon vielä petjan GPS-käyrästä bongattu kuva mikä osoittaa rastin väärän sijainnin. Lisämainintana petjalle pistetteet ansioituneesta haravointitekniikasta.
Loppulenkillä allekirjoittaneen ja Pyryn-duossa ei ollut enää suurempia muutoksia. Toisen kerran keskusrastille saavuttaessa onnistuin löytämään rastin nopeamimin jonka johdosta nyt itselle pieni keula kohti viimeistä rastia. Nyt molemmilta koukku vielä siihen. Pienen koukun jälkeen miltein yhtäaikaa viimeisellä rastilla jossa onnistuin leimaamaan ensin. Jälleen edellis UKM:n tavoin toisinto loppukiristä joka kääntyi jälleen (vielä) allekirjoittaneelle. Loppujen lopuksi Petja teki kilpailusta tiukan omalla suorituksellaan kiilaten vielä Duo:n välii kakkospaikalle lopputuloksissa.
Syksyllä kolmasmästaruus putkeen tavoitteena ja paita kotiin. Näihin uhkauksiin Mästare ja allekirjoittanut päättää tarinan joka muodosti enemmän kysymyksiä kuin mihin se pystyi vastaamaan.
Mästare Koopee
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Tervetuloa Poriin, 21. Karhurastit järjestetään kaupunkiolosuhteissa tuplasprintti periaattella. On tullut aika lähteä pois metsästä ja suunnata kaduille aiheuttamaan yleistä ihmetystä. Rastikarhut on jo pitkään järjestänyt paljon sprinttimuotoisista harjoituksista ja karttoja on Porista tehty melkein kaikista mahdollisista alueista. Nyt oli luonnollinen aika järjestää muutkin kansalliset kuin AM-kisat. Lisäksi nuorehko kilpailunjohto pitää tätä edistysaskeleena seuratoiminnassa alueen mahdollisuuksiin nähden.
Ratamestari työn voidaan sanoa alkaneen kaksi vuotta sitten, kun tein alueesta kartan joka nyt on jaettu eri kisoihin. Alueen mahdollisuudet sprinttiin olivat hyvät alueen julkisten rakennusten ja kaavan monipuolisuuden takia. Paikallisuuteen kuuluu että nousua ei radoilla nähdä juurikaan yhtään, eikä näin vaikuta reitinvalinnoissa. Muutenkin radat ovat kevään ensimmäisiksi kisoiksi varsin simppelit välttämällä turhat kikkailut. Haastetta kuitenkin on tarjotta molemmissa kisoissa sopivasti, jotta saadaan sprinttisuunnistustaidot herämään talven jäljiltä. Viimeisimmän määastokäynnin perusteellaa voi sanoa, että yli 95% maastosta on sulanut joten ratamestari suosittelee lenkkareita.
Lisäksi sääennustekin lupailee päivästä lämmintä ja pilvetöntä.
Aamupäivän osalta alueella on paljon kiellettyjä alueita eri merkeillä, toivommekin kilpailijoita
tutustumaan lajisääntöihin ennen kilpailua. Lisäksi molemmissa kisoissa on yksi kielletty tie jonka ylityspaikat on merkitty karttaan ja maastoon. Iltapäivän alue koostuu käytännössä kokonaan isoista julkisista rakennuksista, joissa vauhtia saa lisätä kunnolla. Hyvä mahdollisuus ottaa kunnon kisaa ja katsoa keneen talvikauden treeni on purrut parhaiten.
- Petja, ratamestari XXI Karhurastit
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
