sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Edellinen teksti näköjään lähti bittiavaruudessa vaeltamaan tiäs minne, joten tehdtäämpä tästä uusi  teksti kertomaan karhujen tarinaa Norjan pohjolasta.

Uroskarhut saapuivat siis tiistaina Sorreisaan majapaikkaansa.  Seuraavana päivänä karhut lähtivät pienelle tutustumislenkille lähimetsään ja tuttuun tyylin sekin lähti ihan lapasesta. Ensimmäiset vajaat 10min viiden hengen lenkki porukka pysyi kasassa, mutta sitten tuli Holmberiltä älynväläys lähteä kiipeämään jyrkänteitä ylös. Ylös pääsi Holmberin lisäksi vain Lahdenmäki ja me muut kolme lähdetettiin sitten kiertämään mäkeä. Tässäkin porukka hajosi vielä niin, että päädyin juoksemaan yksin, mutta eipä loppumatkasta ehtinyt kauaa tylsistyä kun tuli alkuun noustu n.45min nousu laskettua varttiin. Jos kisoissa kulkis aina tota vauhtia J
Loppupäivä sujui läheisiin kaupungeihin tutustuessa ja täytyy sanoa, että suomalaisten karavaanarien mainetta pidettiin hyvin yllä ajelemalla Finnessen kaupunkia edestakaisin musiikki soiden ja torvi soiden. Kaikki julkisuushan on hyvää?
Seuraavana aamuna kävin itse aamulenkillä muiden vielä jatkaessa makoisia uniaan, jotka päivien edetessä vain pidentyivät yöiden taas venyessä.  Ikuisessa auringon paisteessa menee unirytmi helposti sekaisin. Aamulenkin päätyttyä kävin pulahtamassa majapaikkamme läheisessä joessa. Joen vesi oli niin kirkasta, että koko joen matkan pohja näkyi selvästi. Ihanteellinen uintipaikka, tai ehkä olisi joskus loppukesästä, sillä nyt vesi oli melko viileää ja jopa isäntä väkemme pojat ihmettelivät uintireissuani jäätävässä vedessä.
Kun muutkin pojat oli saatu valveilla ja päivän aamurutiinit suoritettua lähdettiin katsastamaan oikeen kartan kanssa ensimäistä kertaa paikallisia suunnistusmaastoja. Jarkko, joka oli alkumatkasta sairastanut flunssaa tuli takaisin treenirinkiin, kun taas Lahdemäki säästeli polveaan kisoja varten. Suunnistustreeni iski heti todellisen norjalaisen suunnistusherkun eteen, kun radan alku osa oli pelkkää nousua. No tätähän tänne oli tultu treenaamaan, mutta meni siinä jo kävellessäkin jalat hapoilla. Mäen päältä oli sitten kyllä kiva lasketella alaspäin. Karttagalleria
Ilta kului jokseenkin samaan tapaan kuin edellinen ilta, eikä kaupungilta palaamisen jälkeen uni tietenkään heti tullut, kun päästiin takaisin majapaikkamme wlan-verkon piiriin. Oi sitä suloista tasaisen naputtelen ääntä joka puolella.
Keskiviikon ohjelmassa oli Uroskarhujen virallinen vaelluslenkki. Lenkki alkoi hyvin kun joku nimeltämainitsematon kuski, luuli osaavansa paikan päälle ilman karttaa ja muutaman ympyrä lenkin jälkeenkin päädyttiin väärään paikkaan. Näin kun jälkeenpäin karttaa tuli vilaistua niin kiivettiin vielä väärälle tunturillekin. Noo noususummaa kertyi tällekin vuorelle vajaa 850m ja Storlifjellet (990m) tuli Uroskarhujen valloittamaksi kun vanha kunnon, kunnon vanha Raskan viiri heilui huipulla. Matkalla huipulle tuli tutustuttua paikalliseen faunaan ja lampaiden muodossa ja leikittyä voimamiestä vierittelemällä kiviä alasmäkeä. Aikaa nousulle tunturiin kertyi parisen tuntia, mutta takaisin päin tultiinkin sitten tunnissa. Laskeutuminen oli tuttua Uroskarhu tyyliä: persmäkeä lumihangessa ja loppuun oma reitinvalinta kuohuvan kosken läpi. Kumpaakin tullaan varmaan muistelemaan vielä lämpimästi vaikka tapahtuma hetkellä ne tuntuivat jäätävän kylmiltä.
Torstaina oli suunnitelmissa kahden suunnistuslenkin päivä. Päivän ensimmäinen suunnistuslenkki tulikin kuitenkin jo siinä kun yritettiin etsiä suunnistusmaastoa, taas ilman karttaa kierrellen ympäriinsä. Eipä sitä tullut oltua kuin väärällä puolella kaupunkia. Oikea maastopaikka kun sijaitsikin aivan majoituksemme vieressä. Tämä selvisi kuitenkin vasta myöhemmin kun olimme jo etsimiseen kyllästyneenä lähteneet Linabrekkan kartalle, jonka sijainnin ainakin tiesimme. Suunnistukseen osallistuivat kaikki muut paitsi Eetu, joka oli teki omaa lenkkiään majoituksen lähella, ja Lahdenmäki, joka vieläkin säästeli polveaan. Eetun lenkille oli kuulemma tullut vauhtia, kun joku koira oli lähestynyt Spacemäniämme niin uhkaavasti, että melkein iPhone:kin oli muuttunut puolustusvälineeksi. Tilanteen on siis täytynyt olla erittäin paha. Suunnistuksessa oli luvassa itse tekemäni Downhill-treeni, jonka oli tarkoitus olla lähtöpaikalta pelkkää laskettelua. Kartalta olin kotona tietokoneen ääressä katsonut, että ne pienet nousut, joita radalle tuli menisivät varmaan vielä laskun huumassa hujauttaen ylös. Ei sitä aina tajua koneella, kuinka korkeita ne viiden metrin käyrät ovatkaan. 

Illalla oli luvassa toinen suunnistustreeni sillä aikaa kun Eetu, Petja ja Ville ottivat lepoa biljardin parissa kaupungissa. Heikin tekemä harjoite imi itsestäni ainakin mehut heti alun mäkiin niin että loppu tultiin keskeyttäen ja autolla energiat olivat aivan sippi. Kaiken kaikkiaan Linabrekkan maastossa tuli kuitenkin näissä kolmessa suunnistustreenissä tullut juuri sitä maastoharjoitetta, jota aina uuteen maastoon siirtyminen tarvitsee.

Perjantaina oli vuorossa kevyt päivä ainakin, sillä seuraavana päivä oli vuorossa kisat. Eetun ja Villen mennessä kuntosalille nostamaan rautaa, muu porukka kierteli kaupungilla katselemassa kalliita hintoja.  Päivä kului melko rennosti, ja tuntui että kisoissa saattaisi jo kulkeakkin. Norjan reissumme aikana, autossamme kiersi kyllä flunssa vaihtelevasti jokaisella, mutta kisojen aattona näytti ainakin siltä, että pahin flunssa aalto oli takana.
Lauantaina oli kisa päivä. Uroskarhut olivat kisaan valmistautumis fiilingeissä hyvinkin pirteitä ja erityisesti vastakohtien mies Eetu oli koko ajan lähdössä ilmaan. Aamulla kävin aamulenkiksi katselemassa läheistä harjoitusmaastoa, jonka oli tarkoitus olla ilmeisti kisojen mallimaasto. Kartalta maasto näytti melko vihreältä, mutta taas kerran Norjalainen vihreä ei ole samanlainen kuin satakuntalainen. Kuitenkin näytti siltä että kisoissa tulisi olemaan hieman huonompaa maastoa kuin Linabrekkan komealla mäellä. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin tunti ennen ensimmäistä lähtöä pitämäään Uroskarhujen mainetta yllä. Itse jouduin lähtemään melkein heti kiipeämään kohti lähtöpaikkaa jonne oli matkaa n.1.5km, joten en kauaa ehtinyt nauttimaan kilpailuiden alkuhuumasta. Omalta kohdaltani kisasuorituksesta jäivät mieleen alun mäet, joissa pohkeet huusivat hoosiannaa, ja tuntui ettei koko kisaviikosta tulisi mitään. Toiseksi mieleen jäi lopun alamäet missä omaa etenemisnopeutta oli vaikea hahmottaa ja pari kertaa rastia tuli etsittyä joko liian läheltä tai liian kaukaa. Muuten suoritus sujui ilman pahempia virheitä, mikä on tärkeää juuri rastiviikkojen ensimmäisenä päivänä. On saatava Flow päälle. Kuitenkin ensimmäisen päivän ykkönen karhuista H19-20 sarjassa oli Heikki, joka vielä virheettömämmällä suorituksellaan iski pari minuuttia kovemman ajan. H17-18 sarjassa, johon osallistuivat Jarkko, Eetu ja Petja, karhut valloittivat sijat 2-4. Suoritukset vaihtelivat  Eetun, omasta mielestä surkeasta suorituksesta, Jarkon ja Petjan aika hyviin. Ainoa paha epäonnenkantamoinen sattui Villelle, jonka polven säästäminen meni harjoituksissa hukkaan, kun polvi pamahti rikki heti ensimmäisessä kisassa. Villellä on pari päivää aikaa lepuuttaa jalkaa ja katsoa kannattaako viimeiseenkään kilpailuun osallistua. Muiden suoritukset jatkuvat tänään samassa maastossa kuin eilen ja toivotaan, että koko porukalle löytyisi vielä enemmän jerkkua pohkeisiin, sillä sitä varmasti tullaan tarvitsemaan.
K-P Seppänen
maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vuorijuoksut on juostu ja palautuminen niistä on pikku hiljaa meneillään. Vuorijuoksuissa kovimmasta tuloksesta vastasi Eetu, joka odotusten vastaisesti ei ollut ennen kisoja puhunut itsestään liikoja. Holmberiltäkin jäi silti harmittavasti puolen tunnin haamuraja minuutin päähän ja suunnitelmissa olisi että joka ensi vuonna se rikotaan useamman Uroskarhut toimesta. Puolen tunnin alitus vaatii silti erityisesti ylämäkijuoksun ja porrastreenin harjoittelun lisäämistä, sillä matkalle mahtui tuhannen portaan kova rykäisy. Portaista ei ainakaan tänä vuonna vielä selvitty ilman kävelyaskelia, mutta ei se nousu kärjeltäkään aivan kivuttoman näköisesti mennyt. Sen verran oli Uroskarhuissa mäen päällä virtaa, että parit punnerrukset tuli vedettyä paikallisen urheiluhullun innoittamana. Toiseksi kovimman ajan Uroskarhuista teki Jarkko, joka jätteli K-P:n tasaisella matkavauhdilla portaiden jälkeisissä rinteissä. Uroskarhujen Pitkät miehet Heikki ja Lahdenmäki tulivat pitkään tasatahtia, mutta lopussa Heikki rykäisi ja sai aikaan minuutin eron. Mäen päällä kaikkien muiden Uroskarhujen jo lepäillessä suorituksen jälkeen alkoi ihmettely, että missä oli Pöyhösen poika. Kaveri oli eri näisistä syistä jättänyt kaksi ensimmäistä juhannuskisaa väliin ja mitä ilmeisemmin panostanut tähän, mutta keuhkot pettivät portaissa ja loppumatka taittui kävellen.

Vuorijuoksun jälkeen oli aika siirtyä Norjan puolelle. Matkalla kohti seuraavaa majapaikkaa pysähdyttiin vesipuotksella kuvailemassa. Norjan ensimmäisenä majoituksena on vanhan maatila, jota on muutettu pieneksi lerintäalueeksi. Nyt leireillään ja treenataan nelisen päivää, jonka jälkeen alkaakin rastiviikko. Sade voisi kylläkin loppua ennen sitä, sillä Uroskarhut ei sovi pitää pienessä asunoautossa pitkiä aikoja.  

lauantai 22. kesäkuuta 2013
Uroskarhujen kauan odotettu Norjan-leiri alkoi viimein 20.6. Matkaan lähdettiin Porista, uskollisella Fiatin matkailuautolla, jossa tilaa ei ollut liikaa. Päivän ajamisen jälkeen piti majoittua Pellossa, mutta kuskien vireyden vuoksi matkaa päätettiin vielä jatkaa. Majoituspaikka löytyi viimein tien viereiseltä parkkipaikalta, jostakin Kolarin ja Muonion väliltä. Majoituspaikalla ei pahimmin muita ihmisiä näkynyt, ympärillä vain metsää ja pieni järvi, mutta yksinäistä ei todellakaan tullut lukuisten ja lukuisten hyttysten vuoksi.  Illan ohjelmaan kuului vielä iltalenkki kangasmetsässä ja kalastusta. Yksi ujo lahna näykkäsi viehettä ja siihen se saalis sitten jäikin. Aamulla pikaisen ruokailun jälkeen karhut jatkoivat matkaa kohti Kilpisjärveä. Matkalla varrella puiden määrä väheni tasaisella tahdilla ja pian kohdattiinkin jo ensimmäiset tunturit. Kilpisjärvellä toiminta alkoi heti ja matka kohti Saanan huippua ja juhannushiihtoja alkoi. Hiihtopaikalle päästiin 40 minuutin  kiipeämisen jälkeen. Kaikki karhut saivat vuokra sukset, joiden laatu vaihteli valtavasti. Karhujen sisäinen kilpailu oli myös todella tiukka, niinkuin tuloksista voi huomata. 98m baanalle ensimmäisenä päästettiin Kapa. Kapa oli ihan paineissa, kun hallitsevalla kärkimenijällä oli lähtö juuri ennen. Lahdenmäki sai Sm-kisoissa koetellut sukset ja luotto oli mieheen kova. Holmerg veti kovan suorituksen ja oli Uroskarhuista kovin. Haapakoski valitteli tekniikan puutettu, tosin tätä kuultiin myös muilta hiihtäjiltä. Jakke hiihti GoPron kanssa ja hiihto on nähtävissä tästä. Petja jätti hiidot väliin ja panosti seuraavan päivän tunturisuunnistukseen. Saanalta laskeuduttaessa otettiin oma reitinvalinta ja nautittiin maisemista. Illalla oli vielä tarjolla saunomista, makkaran paistoa ja illanviettoa.
Juhannushiihtojen tulokset:
1. Samuli Ollila, 8,9s
2. Keijo Alila, 10,2s
3. Sami Lapinniemi, 10,3s
11. Eetu Holmberg, 11,3s
14. Heikki Haapakoski, 12,0s
15. Jarkko Koivumäki, 12,1s
16. Kari-Pekka Seppänen, 12,2s
23. Ville Lahdenmäki, 16,4s
DNS Petja Pöyhönen

Lauantaina startattiin tunturisuunnistukseen. Joukkueina Kapa ja Hegu, Jarkko ja Lahdenmäki, Petja ja Eetu. Juhannusjuhlien jälkeisenä aamuna Petja ei löytänyt edes paikan päälle, joten hän otti taas taktisen valinnan ja päätti panostaa seuraavan päivän vuorijuoksuun. Eetu siirtyi vahvistykseksi Jarkolle ja Lahdenmäelle. Jarkko, Lahdenmäki ja Eetu lähtivät matkaan rauhassa ja päättivät nauttia Kilpisjärven tarjoamista maisemista. Maaliin selvittiin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin uurastuksen jälkeen.
'
Kapa ja Hegu lähtivät matkaan voittontavoittelu mielessään. Heti alussa meinasi poikien suoritus kusaista kun Kapalla oli suuntahukassa. Ensimmäiselle rastille löydettiin kuitenkin pikku kiemuroiden kautta, ja siitä lähti suunnistus kulkemaan. Pojat arpoivat alkuun alangolla sijainneet rastit, jotka olivat ehkä hieman haastavampia. Alkurastit sujuivat kuitenkin hyvin ja juoksukin alkoi pikku hiljaa avautua. Kun lähdettiin tunturiin suunnistus muuttui ennemmä suunnassakuluksi, kun rastin tai rastipisteen näki avoimella alueella jo kaukaa. Tunturisuunnistuksen rastit sijaitsivat lähellä Norjan rajaa ja tunturiin noustessa poikien oli tarkoituksena seurailla rajalinjaa. Kartassa rajalinja kulki kuitenkin vähän liian suoristettuna ja pari sataa metriä eri paikassa, joten rinnettä kulkiessa tuli laskeuduttua liian alas. Tästä syystä loppumatka rastille oli kivikossa taiteilua ja aikaa tälle välille kertyi tunti koko vajaasta kolmesta tunnista mikä rogainingissa oli tarkoitus viettää. Loppumatka olikin sitten tunturista laskettua, mutta voimien pikku hiljaa vähetessä ja vauhdin hiipuessa huomattiin ettei kaikkia rasteja ehditty toivotusti käymään läpi ja kaksi rastia piti jättää välistä. Vaikkei maksimi pistemäärä suunnistuksessa saavutettukkaa oli suoritus silti vähintäänkin kohtuullinen ja palkinto oli ykkössija miesten joukkuesarjassa. Uroskarhujen koottu kolmosjoukkue sijoittui samassa sarjassa kolmanneksi.

Huomenna edessä kova koitos, eli Saanan päälle juostava vuorijuoksu. Tämän jälkeen olisi tarkoitus siirtyä pikku hiljaa Norjaan treenailemaan kohti viikonkuluttua alkavia suunnistuskisoja.

Myöhäistä jussia toivottavat Uroskarhut näiden kuvien myötä! :)




maanantai 17. kesäkuuta 2013
Edellisessä tekstissä oli odotuksen tunnelmaa. Nyt odotukset on odotettu ja suorituksetkin on suoritettu. On jälkianalyysin ja yhteenvedon paikka.

Jukola tunnelmiin päästiin jo hyvin automatkalla kun kuunneltiin autosta kisabiisejä ja vuoden 2013 uusimpia kesäbiisejä. Viimeistään Orituvan ABC:lla alkoi tuntua se sama kihelmöivä jännitys kuin edellisinä vuosinakin kun tuli veikkauspöydän ääressä pistettyä veikkausta sisään. Orituvalta lähdetiin ajelemaan vielä viimeisiä kilometrejä kohti kisapaikkaa, mutta samalla kuutiin viestien välityksellä muilta, kuinka autot joutuivat odottamaan ja parkkipaikoilta oli kävelymatkaa. Eipä meillä silti hätää sillä olimme varanneet Hiisin-siivellä itsellemme Asukaspaikoitus-lapun, jolla pääsi, ainakin järjestän mukaan, ilmeisesti mihin vaan. Hiisillähän oli varattu majoituspaikka aivan kisakeskuksen vierestä. Uroskarhut eivät kuitenkaan tähän pelleilyyn enempää lähteneet vaan hakivat maanläheisempää lähestymistapaa telttamajoituksesta.

Kun teltta oli saatu pystyyn ja seuratelttapaikka katsastettua oli aika käydä vilkaisemassa miten naisten viesti pääsi vauhtiinsa. Alkuun kyllä tuntui, ettei mistään löytyisi hyvää katselupaikkaa lähdölle, mutta Holmberin opastuksella saatin melkein eturivin paikat.  Naisten viesti tuli seurailtua vähän sivu silmällä samalla kun kisapaikka tuli katsastettua. Sen verran tuli seurailtua, että viestin voitti Tanskalaiset joista Idan nimikirjoituskin löytyy Mästare paidasta. Jollei Saari olisi unohtanut paitaa kotiin olisi pitänyt hakea koko joukkueelta nimikirjoitukset siihen, mutta nyt se jää ensi vuoteen. Rastikarhujen naisten viestissä oli epäonnea sillä Kopran Anu loukkasi jalkaansa, mutta jääpähän ensi vuoteen taas tavoiteltavaa.

Naisten viestin jälkeen oli aika aloittaa valmistautumiset pikku hiljaa kilpailusuoritukseen. Pienet päikkärit illalla oli paikallaan, jotta yöllä jaksaisi valvoa ja suoriutua omasta urakasta. Jukolan lähtöä varten käytiin varaamassa paikat melkein tunti aikaisemmin, jotta päästiin ihan eturiviin kokemaan sitä tunnelmaa, kun joku veteli pelotteluvetoja aidan viertä pitkin. Kannustus omia rastikarhulaisia kohtaan oli ainakin hyvää tässä kohtaa kilpailua. Tumpin verryttelyn seuraamisen lisäksi hilpeyttä herätti OK Linneen Star Wars aiheinen asua. Liekö ollut polttariasua vai halusiko kaveri vain hämätä muita, mutta täytyisi joskus tuloslistalta selvitellä miten kaverille kävi. Jukola on oikestaan kyllä ihanne polttaripaikka suunnistajalle.

Avausosuuden taiston vei, ehkä vähän odotetustikin ykösen Tsaari. Veikkauksissa kovat kertoimet saanu Tumppee juuttui avausosuudella ilmeisesti sen verran koviin tappeluihin ettei edes miehen pitkät kädet yltäneet rastipukille. Myös Saari oli ilmeisti tehnyt pientä virhettä loppumatkasta, mutta lähetti kuitenkin kakkososuudelle Holmberin ihan kohtuullisella sijalla 288.

Alustavissa arvioissa ainakin itselleni vastakohtienmies oli ehkä epävarmin lenkki ykkösjoukkueessa, mutta luottoa löytyi kyllä siihen, että Eetu pystyisi huippujuoksun tullen tykittelemään kovaa. Nyt ei nähty tykkijuoksua, mutta ei kyllä sitä pelättyä notkahdustakaan vaan Eetu hoiteli oman osuutensa vallan mallikkaasti. Vaihtopaikalta seurailtuna ainakin näytti, että eetu rupesi jättämään kakkosjoukkueen Pöystin Tapiota, joka tiedettiin joukkueensa kovimmaksi lenkiksi. Todellisuudessa Tapio oli juossut vanhingossa kolmanne osuuden radan, mutta oli silläkin radalla tykitellyt huippuvauhtia. Kuitenkin ykkönen oli edellä kakkosta vaihdossa jo selvästi. Näytti siltä että seniorit+pari junnua kaatuisivat heti alkuunsa.

Sitten oli oman osuuteni aika. Vihdoinkin. Vaihtopaikalla oli ollut melko kylmä. Olihan ollut yön kylmimpiä hetkiä ennen auringon nousua ja olin unohtanut takkini seurateltalle. No onneksi tuli ainakin verkkailtua, jotta pysyi lämpimänä. Alkuun oli tavoitteena lähteä rauhassa, olihan tiedossa että edessä oli pitkä osuus, eikä alun kankailla kannattanut juosta itseään heti puhki. Alku lähtikin yllättävänkin hyvin rullaamaan ja ensimmäiset rastit vain putkahtivat eteen kun juoksi letkojen perässä ja välillä luki karttaa. Ensimmäisetä todelliset suunnistustehtävät alkoivat kun päästin 6. rastin jälkeen kiipeämään 7. rastin mäkeen. Mäen alla tuntui vielä siltä, että heittämällähän tästä mennään ylös ja siinä vaiheessa kun letka alkoi kävellä ajattelin, että äh ihan turhaa mutta mennään nyt perässä. Mäki oli silti yllättävänkin pitkä ja ylhäällä tuntui jo hapot jaloissa. Ehkä päähänkin oli eksynyt muutama pisara sillä pikku puolen minuutin koukku mäen päällä aiheutti sen että tipuin letkasta. Seuraavalle välille tuli sitten tehtyä taas ihan oma reitinvalinta vasemman kautta. Olihan sieltä muutaman juoksija ennenkin juossut ja ura oli hyvä, mutta kun edellä oleva letka ja takana tulleet lähtivät toista kautta tuli yksin juostuna jäätyä jälkeen. Sitten 13. rastille asti tuli juostua muutaman samanosuuden kaverin kanssa sopivaa vauhtia ja ilman virheitä. Tehonsekoitin hajonnan alueella kavereille osua sitten eri hajonnat ja lähdin toteuttamaan omaa suoritustani. Olin ehtinyt screeniltä seurata miten kärki otti rasteja tehosekoittimessa ja pohtinut, että tässä ei parane ottaa turhia riskejä ja hidastin vauhtia sopivasti. Rastit tulivat kuitenkin hyvin vastaan eikä virheitä syntynyt. 18-19. välillä sen sijaan otin huonon reitinvalinnan kun lähdin "kiertämään" mäkeä vasemman kautta. Todellisuudessa mäen jouduin kuitenkin lopulta kiipeämään ylös ja matkaa tuli enemmän, joten tuntui ainakin itsestä, ettei tämä reitinvalinta voinut olla nopein. 19-22. rastivälit sujuivat taas ihan sopivasti kunnialla ja juomapaikalla tuli välillä otettua vähän geeliäkin, jotteivat energiat loppuisi niinkuin joskus ennenkin on käynyt. Pitkälle välille 22-23. ei ollu reitinvalintaa heti valmiina, joten lähdin peesaamaan letkaa, joka lähti suoraan läpi. Tipuin letkasta mutta sain toisen kiinni ja loppumatkasta johdin vielä omaksi yllätykseksinikin yhtä letkaa rastille. Sitten piti olla rentoa luukuttelua loppuun asti, mutta 25-26. välillä tuli tyhmä virhe kun en huomannut kääntyä omalle rastille menevälle suunnistajauralle vaan jatkoin eteenpäin ohi rastista. Vasta kun edessä ollut tie alkoi tulla näkyviin  tajusin, että nyt oltiin menty pitkäksi. Seuraavat moottoriradan rastit otin tarkasti, sillä olin kuullut että alueella oli tehty aiemmin virheitä, mutta mielestäni se oli todella helppoa. Ehkä apuna oli jo melko valoisaksi muuttunut aamu. Tässä vaiheessa sammutin lampun. Loppu tultiin sitten juosten, mikä kintuista irtosi, mutta tässä vaiheessa se einää ollut hirveästi ja energiat oliva aivan lopussa, mutta kun ajatteli positiivisia asioita sai virtaa vielä pieneen loppukiriinkin. Lopputuloksena osuudella oli 39. sijan tiputus ja osuusssija 517. Ihan OK suoritus ekaksi pitkäksi yöksi ja taakse jäi "reilusti" pitkän yön mestari Hegu joka hävisi rapiat 50s.

Suorituksen jälkeen tuli kiirehdittyä suihkuun ja saunaan ennen kuin yön kylmyys iskisi suorituksen jälkeen, mutta kyllähän se sitten lopulta iskin ja meni saunankin jälkeen monta tuntia ennen kuin eli elimistö alkoi palautua ja ruokaa sai kunnolla alas,

Seuraavan osuuden Sunde ei onnistunut nytkään viestissä, sen verran koville oli aiemmat sairastelut ottaneet. Nyt ei kuitenkaan nähty yhtä pahaa notkahdusta ja takapakkia sijoissa tuli vain  4. Sen sijana kakkosjoukkueen Juti rillassi hiilet kuumina ja pisteli osuuden Sundea 4min kovemmin. Vaikka kakkosjoukkue oli tässä vaiheessa hylätty ei keskinäistä kilpailua oltu unohdettu.

Viimeistään viitososuudella keskinäinen kilpailu kuintenkin ratkesi kun Hermanni tipuuteli osuuden aikaa 47.44 ollen osuuden sijaluvulla 127. Nostoa kokonaistulokseen tuli 60 sijaa ja sija tällä hetkellä 275. eli selvästi parantamasta edellis vuoden sijoitusta.Jaggekaan ei vetänyt yhtään hassummin kutososuutta ja otti vielä pois 10 sijaa.

Ankkuriosuuden puolivälissä näytti todella hyvältä kun petja oli nostanut tuostakin vielä kymmenisen sijaa, mutta loppumatkasta tapahtui sen verran notkahtamista että loppullinen sijoitus oli 283. Vaikka valitsjoilta en olekkaan vielä kysynyt olivatko he tyytyväisiä sijoitukseen voin ainakin oman arvioini perusteella sanoa, että onnistuimme tänä vuonna paljon paremminen kuin viime. Vaikka parantamisen varaa jäi kaikilla osa-alueilla ei  ole mahdotonta ettei ensi vuonna taisteltaisi jo alle 200 sijoista. Siihen ainakin tähdätään.

Alun veikkauksista vielä sen verra että ei tullut miljonäärejä eikä edes senttinäärejä, Mutta loppujen lopuksi eihän sillä rahalla mitään tee, ihan turhaa semmone.

Tuloksia:
Rastikarhut 1
Rastikarhut 2

Kuvia ja reittipiirroksia tulossa hieman myöhemmin... :)



K-P Seppänen
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Kolme päivää.. Sen verran on aikaa yhteen suunnistuskauden huipentumista: Jukolaan. Uroskarhut eivät ole valmistautuneet mitenkään erityisesti tämän vuoden Jämsä-Jukolaan, mutta tavoitteita lähdetään rikkomaan seuraavanlaisin kokoonpanoin:

Suurin osa Uroskarhuista juoksee Rastikarhujen ykösjoukkuees, startaten numerolla 419. Virallista joukkueen tavoitetta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän siinä lähdon huumassa jotain turhan kovaa mennä vielä uhkaamaan. Ainakin tavoitteena tulisi olla rastikarhujen "seniori" joukkueiden voitto, viime vuoden pahan takaiskun jälkeen.

419Rastikarhut 1FIN
1Aki Saari
2Eetu Holmberg
3Kari-Pekka Seppänen
4Ville Sundelin
5Hermanni Willman
6Jarkko Koivumäki
7Petja Pöyhönen

Uroskarhuja säntäämään matkaan myös muutama "senioreiden" ykkösjoukkuees, eli Rastikarhut 2. Senioreita vahvistavat Antti sekä rillaaja sukupolven edustaja Juti. Lyhyen osuuden kovista menijöistä huolimatta. Tullee tänä vuonna taipumaan nuorten alle ;). 
443Rastikarhut 2FIN
1Jari Jonkka
2Tapio Pöysti
3Heikki Haapakoski
4Konsta Jutila
5Antti Mäkelä
6Riku Koivusalo
7Pekka Aalto
Myös Raskan kolmosjoukkueen lyhyille pätkille on löydetty Uroskarhu voimaa ja yllätyksiä voi käydä kun maltillisia näyttöjä antaneet Ville ja Roope päästetään irti. Toivottavasti pojat eivät nauti metsän riennoista liikaakin. Kolmosjoukkueella on yllätysmahdollisuus seuran välisessä kilpailussa, sillä tästä joukkueesta ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä.
942Rastikarhut 3FIN
1Tapio Mannila
2Mikko Toivanen
3Jukka Oksanen
4Seppo Jukkola
5Roope Lohikoski
6Ville Lahdenmäki
7Jari Saarinen
Tuomas "Tumpee IF" on hankkinut tämän vuoden Jukolaan itselleen jälleen avausosuuden kovan paikan. Tämän kauden kovat näytöt eivät kuitenkaan olleet valitsijamiehelle itselleen tarpeeksi hyviä, joten Tumpee lähtee taistelemaan avausosuuden kuninkuudesta Raska vitosessa. 

1131Rastikarhut 5FIN
1Tuomas Mikkola
2Juha Kuusivaara
3Jari Känsäkangas
4Eero Helariutta
5Taavi Härkönen
6Kari Hjulgren
7Markus Hjulgren
Näihin kuviin ja tunnelmiin, täältä tähän ja Jukolassa tavataan!

K-P Seppänen
torstai 6. kesäkuuta 2013

Tiistaina 4.6 oli tarjolla kisailua Ulvilan Kuorilassa Am-keskimatkan merkeissä. Miesten pääsarjaan lähtivät haastamaan Hermanni, Ville S, Petja, Heikki, Tumppi, Riku, Eetu ja allekirjoittanut.. Kapa lähti kalastelemaan palkintoja virkistyskassaan H20-sarjassa ja Antti H18-sarjassa. Myös Juti ja Roope osallistuivat kilpailuun H16-sarjassa.
                       Kilpailukeskukseen saavuttaessa sää oli oikein hieno ja aurinkoinen, ehkä jopa liian hyvä kilpailuun.  Lähtöpaikalle hölkätessä kuuma ja painostava ilma teki juoksemisesta tukalaa ja tätä myös monet karhut valittivat. Lähtöpaikalla miehet pääsivät yksitellen metsään, kun samaan aikaan ukkonen jo jyristeli jossain kaukana. Oma suoritukseni lähti aika heikosti, alussa tuli virheitä ja kuuma ilma teki juoksusta raskasta. Radan loppuvaiheilla taivas alkoi näyttää uhkaavalta ja ukkonen jyrisi jo lähellä. Lopulta taivas repesi ja taivaalta alkoi sataa peukalonpään kokoisia rakeita. Selvisin lopulta maalin, tosin paljon märempänä kuin lähtiessä. Suorituksia vertaillessa muillakin oli ollut vaikeuksia.

                      Kilpailun jälkeen oli tarkoitus mennä Hermannin mökille Oodeenkloppiin saunomaan ja paljuilemaan. Ongelmana oli vain, että kellahtelaiset olivat unohtaneet täyttää paljun. Ongelma ratkaistiin hyvällä tiimityöskentelyllä. Koska puutarhaletkukin oli hukassa, alettiin paljua täyttää ämpäreillä merestä ja saunan hanasta kantamalla. Operaatio Täytössä raksamies Holmberg osoittautui ilmiömäisen tehokkaaksi kantamalla merestä vettä ämpäri toisen jälkeen. Lopulta palju saatiin täyteen, vesi ei tosin ollut puhtainta, mutta se ei tässä hädässä haitannut. Paljun lämpeämisen ajaksi siirryimme sisätiloihin ruokailemaan. Kilpailun tulokset löytyvät Uran sivuilta. Kuvia ja GoPro-video kilpailusta tulee myöhemmin.
-Jakke

Uroskarhut

Uroskarhut

About

"Uroskarhut on vuonna 2008 perustettu rastikarhujen miesten edustusryhmä. Mottona miehillä toimii: "Hauskaa suunnistaen", jota toteutetaan mitä moninaisimmin tavoin." Tämä oli toiminta-ajatus ryhmän perustamiseen. Nykyisellään Uroskarhut on aikalailla irtautunut Rastikarhuista, koska suurin osa on joko lopettanut kilpasuunnistamisen tai vaihtanut seuraa. Nykyisellään Uroskarhut on Uroskarhut ry, joka vieläkin touhuu ihan omiaan mitä moninaisimmin tavoin, mutta yhdistyksen perustamisen pääajatus oli multisport tominnan tukeminen sekalaisen seurakuntamme jäsenille. Ja kuten tässä on huomattu, kaikki urheilu käy!

Instagram

Sisällön tarjoaa Blogger.

Archives

Lukijat