MINI-ROGAINING Kankaanpäässä 25.10.2008

ELI MIKä?

Rogainingissa eli vaellussuunnistuksessa haetaan muutaman hengen partioin mahdollisimman monta maastossa olevaa rastia aikarajan puitteissa. Rastit on pisteytetty vaikeusasteen (tai kaukaisuuden) mukaan. Tarkoituksena on siis kerätä kasaan mahdollisimman monta pistettä ilman, että aikaraja ylittyy. Kunnon rogaining kestää semmoset 24 tuntia. Me otettiin omalle kunnolle sopivampi haaste, KanSun järjestämä mini-rogaining Kuninkaanlähteellä. Maastossa 25 rastia, kaikki kiertäen matkaa tulisi noin 35km, aikaa koko touhuun 5 tuntia, rastin koodi on sama kuin rastista saatava pistemäärä, aikasakko jokaisesta alkavasta minuutista -10 pistettä. Asia selvä!

EKA TUNTI

Kilpailukeskuksena toimineen laavun ympärillä hääri kisa-aamuna starttia odotellen sekalainen sakki metsään pyrkijöitä. Tunnelma oli suht rauhallinen siihen asti et kartat tuli jakoon – sen jälkeen alkoikin sitte suhina ja hyörintä ja kuumeinen mietintä minne, mitä kautta ja mihin ensin. Oma suunnitelma oli että selkeämpi lenkki idästä ensin (rasti nro 33 tältä lenkiltä hylättiin heti, kun tiedettiin ettei kuitenkaan kaikkia rasteja keritä hakee) ja sitten kattellaan, mitä kello näyttää ja mitä mieltä jalat on. Emitin nollauksen jälkeen rynnättiin heti kärkiletkan peesissä(hyödyntäen loistavaa nollausjonopaikkaa) alamäkeen kohti ekaa rastia. Eka rasti löyty hyvin, ja kakkoselle mennessä pidettiin yllä kovaa spekulointia et ketä menee missäkin, tätä avitti kankaan loistava näkyvyys ja suora, pitkä tiepätkä. Matkan ainoa pummi tuli heti alkuun, kun kolmoselle mentäessä juostiin yhestä polunristeyksestä ohi parisenkymmentä metriä, monta sekuntia meni siis hukkaan! Ou nou! Ekan lenkin puoleenväliin rastille 53 päästiin tunnin kevyen kenttähölkän jälkeen. Tunnelmat oli loistavat, enää vain ainoastaan neljä tuntia jäljellä, ei siis juur mittää!

TOINEN JA KOLMAS TUNTI

Rastilta 53 matkaseuraksi lyöttäytyi naispari, jonka kanssa matkaa taitettiin kolmisen rastiväliä. Rastille 45 reitinvalinnat erosivat, kun me itsemme suunnistajiksi tuntien otettii metsäisempi ja suoraviivaisempi reitinvalinta, joka seurauksena päästiin heitä huimat 100m edelle. Rastilla konkkaronkka oli taas kasassa, mutta sitten lähettiin eri rasteille. Meillä oli edessä kevyet 4,5 km tiejuoksua, muutama rasti poimittiin siinä lomassa. No onneksi sen jälkeen sai jo vähän suunnistaakin. Rasti 54 aiheutti hämmennystä puuttuvalla leimasimella, mutta hetken ihmettelyn jälkeen todettiin vaan et ollaan oikeessa paikassa kun lippuki kerran on ja jatkettiin matkaa. Rasti 48, joka sijaitsi täysin vastakkaisessa päässä kilpailualuetta kun aiemmin mainittu rasti 53, saavutettiin ajassa 2.59.54. Nyt fiilikset jo kääntyi vähän siihen suuntaan että vielä kaksi tuntia olis aikaa…

Neljäs TUNTI

Huomattiin et ollaan omaa aikataulua edellä, ja päätettiin lähteä hakemaan rastia 43, joka ei ollut suunnitelmissa. Rastilta 43 erkanivat sitten tiet miesporukan kanssa, jonka kanssa oltiin menty kissaa ja hiirtä jo tunnin ajan – tosin vain hetkeksi. Puolta tuntia myöhemmin rastilla 42 kohdattiin jälleen, mutta siinä välissä he olivat hakeneet rastin 51 ja me rastin 50, auts ku tuli piste turpiin! Sitte olikin edessä kisan jäätävin valinta: hakeako rasti 36 vai ei? Jätettiin hakematta, koska jaloissa alkoi jo tuntua ja ajatus aikasakosta ei mieltä houkuttanut.(Maalissa huomattiin et oltais hyvin keritty hakee nro 36 ko oltais tehty se mennessä kaks tuntia aiemmin!) Lähdettiin siis painamaan harjua alas tielle kohti kahta viimeistä rastia. Siinä tiellä Rikun jalat meinas sanoo sopimuksen irti, piti siis siirtyä kävelyyn jaksettuamme hölkötellä nelisen tuntia. Otettiin alle tien vierestä pikkupolulta hieman pehmeempää alustaa et saatiin polvet tokenemaan.

VIIDES TUNTI

Emittiä oli tähän asti kantanut Riku, kun molempien ei ollut ihan rastilla saakka aina tarvinnut käydä (säännöt sanoo et 20m etäisyys rastiin on oltava molemmilla). Emitinkantovastuu siirtyi siis Sannalle. Sannan kirjaimellisesti uidessa leimaamaan tokavikalle Riku venytteli jalkojaan polulla. Viimeisellä rastilla todettiin et ei oo mikää kiire maaliin ku ei jalkojen pyynnöstä lähdetty hakemaan enää rastia 32, vaikka se mieltä kutkuttelikin. Maaliin käveltiin rauhallisissa tunnelmissa siedettävän rajamailla olevaa kipua tuntien (Sanna ei tosin olis saanu lainkaan vaihtaa kävelyyn, koska se teki pirusti kipeempää ku juoksu). Maaliin tallusteltiin ajassa 4.34.40.

LOPPUTULOS

4 tuntia 34 minuuttia 40 sekuntia, 21/25 rastia, 923/1075 pistettä, noin 31 kilsaa, sijoitus 12/37, kaks parii kipeitä jalkoja, muutama rakko, iloinen mieli ja hyvä reeni.

Riku ja Sanna

ps. Pääotsikko toimituksen =)

Juu eli tovi kerinny menee ja tapahtuu kaikelaista mukavaa! Alotetaa lyhyesti Liedo leirist joka pidettiin Parmaharjul huhtikuu eka viikoloppu. Muisti pätkii sen verra et porukkaa oli n. 10- 15 leirin aikana mutta väkikin vaihteli vähän väliä. Uroot oli edustettuna koko leirin aikana kahdella(+ kansun mies) ja oma "veteraani"sarjalainen. Lisäksi miespuolisia kävi leirillä viisi kipaletta. Ruokahuolto pelas jälleen kerran täydellisesti, kiitos Seijan!( toivottavasti nimi on oikein eikä tule sanomista =) ). Treenit oli loistavia ja monipuolisia (JA VAIKEITA) josta saamme kiittää ainakin Jauskaa ja jotakuta parmalaista jonka nimeä ei enää pysty muistamaan. Maastossa kävi välillä mielessä että ihme et varsinaissuomalaiset pärjää, loistavat maastot! Kiva leiri ja anto luottamusta siihen että tästä jatketaa! (Tytöt tarttee viel jotenki koulii ettei taas joudu kasa alimmaiseks) =) Seuraavana lauantaina oli omalta osalta melkose mielenkiintone KYV jota jaksas pahemmi muistella mutta... Eli joukkue oli jo kasassa ja pe iltana sai todeta et käydää ny yksi alottaas ja sit voi lähtee kotii. Tämä johtuen sairastapauksesta. No kokemusta tuli alottamisesta ja pimees oli kiva painaa mut ku ei jaksa ja keskittymine oli taas vaihteeks josai muual ku piti ni menihä se iha lapasteluks. No onneks ei ollu ketää jatkamas, olis voinu tul kylmä odotelles. Positiivista oli huomata et välis sujuu mut se sata keskittymine täytys viä löytyy jostai ja lisää treenii tietysti. 10-MILA Sitte saaki jo siirtyy kevää kohokohtaa! Eli päätettii Riku kans jo viime vuode puolel et naapurii lähetää oli mikä oli. Eli sitte vaa raapii miehii kokoo ja hyvihä ne sit loppuje lopuks löyty. Kaks miestä kyl ei ollu RasKalaisii mut entisiä sellasia et kaikki oli siltä osi kunnos ja fiilis korkeella! Pieni mutka meinas tulla ku paria päivää enne reissua tuli ei-toivottu puhelu: mies kipeenä, eikä varamiestä! "Lievän" kiroilun jälkeen alko juoksijan metsästys joka käänty onnellisesti varanaisen löytymiseen jo samana iltana, kiitos Matu! La-aamuna lähettii varhain kahden Toyotan turvin kohti turkua ja laivassa käytiin keskustelua kuka alottaa, koska viisaina joukkuueenjohtajina päätettiin kertoa vasta matkalla et alottaja ei päässykkää tulee. No hyvihä se sitte meni ku joukkuuee nuorin (ja jos ei kova kuntosin ni ainaki melkei) päätti tarttuu haasteesee piene suostuttelu jälkee. Nii ja syötii muute hyvi! Kisapaikalle lähettii navigaattorin "opastamana". Pummeja tuli ja naviauto teki onneks sen isomman =) (no se **ttuilu kuittaantu sitte ku lähettii satamaa). Mut oliha se hyvä et ne pummit tehtii autolla eikä kisassa. Kisapaikan ja seurateltan löydyttyä oli aika mahtava fiilis ku kuuli naisten pärjännee, mahtaavaa tytöt!! Naisten palkintojejao jälkee saatiinki sit keskittyy pistää nuorta miestä mettää! Hirveet täpistelyt ainaki allekirjottaneella(oliha tää eka tiomila, vissii jollekulle muulleki), Jukkis vaikutti rauhalliselta, ja hyvä niin. Starti jälkee syömää ja sitte kattoo varvausta: "onks toi kärki" "vissii" "ei kai, meneepä ne hiljaa"(juu oli melkone ylämäki jonka jälkeepäi tajus(katelttii vähä kaukaa ensi)) "onkoha Jukkis menny jo ku noi menee kyl aika hyvää vauhtii, kyl se varmaa kärki oli". Jukkis paukutti menee hyvää vauhtii ja mietittii vaa et mitäköhä se o jääny. Sitte kuuluu jostai et "åtta äfter". Vähä loksahti et sällihä vetää hyvi! Ekas vaihdos vartti kärkee, sijotus pääl parisada ja järjestäjie ihanneajas oli melkose hyvä fiilis. Markku jätti onneks ne pitkätkalsarit telttaa ku lähti toist osuut viemää, oli melko lämmi yö. Tokaa vaihtoo noin samoilta sijoilta ja omaa aikatauluu oltii edel jo puolise tuntii. Teppo kolmannella ja kuulumiset teltassa viestitti hyvää, aikatauluu paljo edellä. Sitte pääsi Timo irti jolle sisko piti illalla "puhuttelun" ja lampunkäytön oppitunnin joka päätty:"nii ja pohjone o tuolla" =) Joukkuueenjohtajat oli hyvi laskenu ku kaikki paukutti alle tavottee, 16.5 kilsalla n. 25 minsaa kärkee oli taas komiaa kuunneltavaa. Tappi seuraavalla veti taas hyvi vaikka ite tyytyväine ei ollukkaa. Jari veti kympin suunniteltuu tavotteesee vaikka tyytymättömyyttä kulkuun oliki. Riku "Räikköne" (toinen joukkueenjohtaja) lähti intoo piukas ja hyvihä se veti taas kerra vaiks loppusuora leveys ei meinannukkaa välil riittää =) Ite pääsi lähtee samal ku kiihkee loppukiri oli tulos maalii. No ei muuta ku hirveellä fiiliksellä mettää ja hyvi meni ykköselle, sitte huono reiti valinta, yhellä välillä sekä huono reitivalinta että toteutus ja yli sekä ohi. Loppu turha varmistelle ja hirveitte kannustuste siivittämän loppu"suoraa"(puolen kilsaa) nii paljo ku pääsi. Onneks Matu oli opastamas oikeelle kartalle. Matu täytti paikkansa varanaisena vaikka ei ihan tyytyväine tainnut ollakkaa omaa suorituksee. Lyhyet pätkät meni kuitenki taas joukkueejohtajie laskuihi sopivasti ja allekki. Nipa pääsi noin puoltoista tuntii enne yhteislähtöö mettää ja edessä koitti vaatimattomat 17.5 kilsaa. Pauke kävi viihdyttämäs porukkaa ku Nipa laitto ittees kuntoo: "vedät sit tommose sumopainija tuka oikee". Oli taas mies kunnos, sijoja parikyt ylöspäi ja joukkuee sijotus alle kahdesada: 194! Kyl oli mahtava saavutus ku päästii pitkäst aikaa Tiomilaa ja joukkuuee puheista päätelle:"NÄITÄ LISÄÄ!" Reissu meni siis kaikinpuolin mukavasti näin ensikertalaisten järjestämänä ja löytyhä se satamaki lopulta. Iso KIITOS kaikille mukana olleille ja eiköhä me Riku kans näitä hommii jakseta vetää et saadaa hommat jatkumaa. Sitte vielä Finnspring viesti tosi lyhyesti: Peku saatii alottaa ja ilma pummeja hyvä suoritus . Riku jatko samoilla linjoilla ja meikäläisestä ei puhuta muuta ku voitinpa ees loppukiri! Eli Rastikarhuje mieste toimintaki ollaa saatu taas jotenki käyntii ja näillä sivuilla yritetään pitää puuhasteluista kirjaa. (Kunha mä jaksa ja kerkee) Partiopronssi o muute ainaki puolustettavan! -Tumppi ps. jos jostai jotai huomautettavaa tai muuta ni yhteyttä vaa!

Saatiin viime viikonloppuna Rastikarhujen leirit taas pyörimään jokusen vuoden tauon jälkeen. Paikkana Jämin tuttu ja turvallinen PSH:n maja. Tarkotuksena oli mättää aikaa ja kilometrejä mittariin hiihtämällä sekä yhdellä suunnistusharjotuksella. Suurelta osalta se taisi onnistuakin ihan hyvin. Osa oli valitettavasti pienessä flunssassa itseni mukaan lukien ja harjoittelu jäi vähemmälle. Sunnuntain pitkän ja rauhallisen hiihtolenkin pystyi jo hyvin tekemään ja kolme miestä lykki rauhallisesti vajaan pari tuntia uudella lumella jolla pito ja luisto ei käynyt käsi kädessä.
Leirillä oli siis mukana kolme tyttöjunnua, kolme naista ja kolme urosta sekä yks köriläs kävi lauantaina ulkoiluttaas lamppua, mutta joutui poistumaan samantien kun oli sunnuntaina menoa.
Leiriä voi hyvällä omallatunnolla kutsua onnistuneeksi ja ruokahuolto pelasi komiasti! Nyt jo kädet syyhyten odotetaan Liedon leiriä (huhtikuun eka vkloppu) johon populaa on ilmottautunut jo päälle parikymmentä ja lisää vielä saattaa tulla ja myö mahtuu. Myös uros osasto on siellä paremmin edustettuna. Nii ja taitaa yks maailmanmestariki olla ilmottautuneiden joukossa.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja Tiomilakin sieltä lähenee kokoaja!
Tosta vielä naisnäkökulma leiristä http://rastikarhut.blogspot.com/
Ja eiku treenaamaa!(kunha flunssa hellittää lopullisesti!)

T:Tumppi

Rastikarhujen miehille ollaan touhuamassa sivuja joilla tiedotellaan tulevista ja joilta löytyy kertomuksia ja tarinoita touhuista mitä tehty. Katotaan saadaanko tässä mitään aikaiseksi! :D Tumppi ja Riku