lauantai 5. syyskuuta 2015
''MM-Rogaining järjestetään Suomessa saariselällä'' Siitä se ajatus sitten lähti, ei meidän toimesta mutta Jarkko ja sundeliini olivat ilmoittaneet lähtevänsä. Pojilla sitten tuli muuta ja se jäi vain ajatuksen tasolle. Kuitenkin jonkun oli lähdettävä edustamaan Uroskarhuja näinkin upeaan kisaan. Seppänen sitten omalla ajatuksellaan päättänyt lähteä kisoihin ja tarvitsi enää toisen karhun mukaan kisaan. Eetua ainakin yritetty houkutella mitaliskumpalla ja muilla miedoilla. Ei kuitenkaan tuottanut tulosta ku kaveri oli lyönyt jo festari reissun kiinni kyseiseen viikonloppuun. Sitten tuli kyselyä minun suuntaani olenhan yleensä aina valmis ja ilman esteitä lähdössä ties minne kun on mahdollisuus päästä pois kotoa, etenkin tämän hetkisestä kodistani panssariprikaatissa. Asia lyötiin lukkoon vähin äänin ja valmistautuminen kisoihin oli myös yhtä hiljaista. Treenin tasolla jopa olematonta, viimeisillä viikoilla vaan laskettiin että pakolliset tavarat tulevat mukaan.

Team Uroskarhut otti lähtöaskeleensa Porista kisoja edeltävänä aamuna, kun miehet ja kamppeet pakattiin retro malliseen asuntoautoon jolla oli matkattava suomen halki kisapaikalle. Alkumatkasta koutsin näkemys oli että on kiire että keretään noutaa tänään kisamateriaali (joka oli myös saatavilla seuraavana aamuna yhtä lailla). Siinä sitten vauhtia niin paljon kui saatiin ja pari riski ohitusta ja kerran oli lähellä ettei tullut rekan perä lähempään tarkasteluun. Siinä sitten rupesi vähän hermot menemään toiselta samassa kisawagenissa matkanteko joukkueen jäseneltä. Kuskin vaihtoon ja sitten eikun kartta pohjoisen taas. Parin ruokailut myöhemmin oltiinkin jo Rovaniemellä ja siinä vaiheessa jo vähän rauhotuttiin kun tiedettiin että aikaa on riittämiin. Loppu matkaan vielä nopeat porojen väistöt ja oltiinkin jo perillä kiilopäällä. Yksi pioneerisillan ylitys ja saatiin auto parkkiin ilman että jouduttiin hinaamaan sitä viereisestä purosta. Kilpailumateriaalien haku ja iltapala enne nukkumaan menoa.

Kisa-aamuna kenttäaamupala ja sitten hakemaan karttoja jotta päästään tekemään reittiä. Kartat noudettua menimme tekemään ratoja Outdoor athleticsin teltan eteen että saadaan heitä vähän hämmennystä vaikka ei alkujaankaan ole yhtä kilpailumielellä lähdössä. Siinä sitten alkoi vähintään voittavalta radalta näyttävä reitti muodostua pienin kysymysmerkein joidenkin rastien kohdalla. Sitten perus vesitäytöt ja energiatäytöt mitä ajateltiin ekalla lenkille tarvitsevamme. Startti lähestyy, lähtöalueelle mars, kuunnellaan vielä viimeiset joikhasut ja sitten oli lähdön aika. Lähdöstä 1.5minuuttia ja olimme jo kadottaneet muut joukkueet näkyvistä, reitinvalinta siis vähintäänkin onnistunut  Suunnitelma oli aluksi lähteä muutaman tunnin lenkille länteen jossa oli paremmin juostavaa kangasta. Siinä napsittiin sitten ensimmäiset pisteet ja viidennen rastin jälkeen ajattelin ottaa ensimmäisen geelin. No se ei kauan sisällä pysynyt, olo oli muutenkin vähintäänkin välttävä kun kaksi päivää aikaisemmin oli ollut vielä se 38kuumetta ja flunssa muutenkin päällä. Matkaa jatkettiin juosten ja välillä kävellen, rastit löytyivät kuitenkin hyvinkin mallikkaasti niin ei tullut ylimääräisiä metrejä turhaan. Muutamat joen ylitykset ja kahlaukset oli iltapäivällä vielä hyvää viilennystä jaloille ja kengät kuivuivat nopeaan. Illemmalla ruvettiin lähestymään taas kilpailukeskusta, suunnitelmissa oli hash housessa ruokailu, repun täytöt ja lampun mukaan ottaminen. Tarjolla oli mikrolämmintä makaronilaatikkoa, leipää ja kupillinen kuumaa teetä. Kolmen vartin jälkeen oli aika jatkaa reissua hämärtyvään iltaan. Lähdettiin tällä kertaa etelään josta oli tarkoitus koukata kartan kaakkoiskulmaan. Itseäni alkoi jo yön pimeinä tunteina melkein vyötäröä myöten joessa kahlatessa, muutenki kylmemmäksi tullessa ja taukojen tullessa kuvioihin, mietityttää jos olisi aika lähteä suorinta tietä pois maastosta. Ryhmänjohtaja Seppäsen johdolla kuitenkin raivattiin tietämme eteenpäin, aamun valjetessa oli tarkoitus ottaa pahempi rasti tunturiin laidalta. Siellä alkoi jo selvemmin näkyä joukkueen mielialan siirtyä synkemmäksi kun kasvavat kivut veivät huomiota kartanluvulta ja sitten ei tahtonut enään rastikaan löytyä. Luovutettiin sen yhden rastin kohdalta ja oli tarkoitus lähteä tunturin yli kilpailun maaliin. Jonkin matkaa mentiin polkuja eteenpäin ja sitten koopee sanoi että tauko paikallaan ja heittäytyy maahan. Muutaman minuutin makoilun päästä se oli jo keskeytyksen aika kun miehen jalat eivät suostuneet enään kantamaan metriäkään. Tehtävien jako oli helppo, itse kun vielä kävelin jotenkin niin lähdin puhelimen kanssa etsimään kenttää apusoittoa varten. Kenttää sitten löytyi tunturin rinteen puolesta välistä mistä soitto kilpailunjohtajalle kysyäkseni ohjeita. Sieltä tarjottiin polkupyörää että voi polkea pois, mielestäni kyllä naurettava ehdotus kun kerroin että toinen ei pysty seisomaan jaloillaan. No siinä sitten päädyttiin soittamaan hätänumeroon ja pyytämään virka-apua että saadaan mies pois metsästä. Itse olin tunturissa päättänyt etten palaa enään koopeen luokse vaikka tulisikin jotkin heitteille jättö syytteen. Kilpailunjohtajan kanssa vielä vaihdettiin viestejä tilanteesta että saatiin kaikki selväksi. Meni jonkin 4tuntia vielä kävellä pois tunturissa, pitäen välillä yhden vedentäyttö tauon ja muutaman istuskelun kun jalkoja särki jo erittäin paljon. Päästyä kisakeskukseen oli vain parempi heittäytyä maahan ja vetää hetki henkeä. Seppänen oli saatu jo toimitettua pois maastosta, oli haettu jollain autolla josta jousitus oli rikki?! No mitäpä siitä, ollaan kuitenki Lapis nii ei voi valittaa. Kisan jälkeen oli aika maltillista liikkumista, paikan päällä vielä syötiin kilpailuun kuuluva kisan jälkeinen ruoka. Maittava poronkäristys maistui kaikille ja jälkkärinä vispipuuroa:) Paluumatka alkoi, sitten kun oltiin saatu meidät kerättyä kokonaisina autoon. Koopee nukkui hyvin koko matkan, itselleni tuotti vaikeuksia kun jaloissa ja selässä oli kipuja jotka maatessakin olivat todella ikäviä. Matkalla oli muutamat tauot,  yksi ruokailu. Itse sain juuri käveltyä vaikka jalkoja en pystynytkään nostamaan kuin käsien avulla. Koopeen pääsi syömään kun jukkis toimi kainalosauvana auttaen pysymään pystyssä. Noh yöllä oltiin Porissa taas ja eihän paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Mut mitä tyhmää sitä ei tekis hetken mielijohteesta. Tälläset reissut opettaa ja pitäis tehdä suuremmalla porukalla, niin olis enemmän tarinaa muillekin. Uroskarhut jatkaa elämäänsä kiitti kuitti ja UKM-Rogaining saatetaan järjestää lähitulevaisuudessa jotta saadaan testattua ketä lähtee edustamaan seuraavalla kerralla. Latvia 2017?! Ehkä?

Tuloksiin: WRC15 Results Siellä myös käydyt rastit kartalla, ilman reittiä.

Kaksi viikkoa kulunut ja edelleenkin oon iha rikki. 
Terveisin Petja

Ps. Koopee on jo niin syvällä Zurichin opiskelija elämässä että tuskin muistaa koko reissua. Toivottavasti opiskelijanuudelit ja opiskeluasunnon maisemat naapurin kiviseinään on hyvä korvaus kaikesta tuskasta

Uroskarhut

Uroskarhut

About

"Uroskarhut on vuonna 2008 perustettu rastikarhujen miesten edustusryhmä. Mottona miehillä toimii: "Hauskaa suunnistaen", jota toteutetaan mitä moninaisimmin tavoin." Tämä oli toiminta-ajatus ryhmän perustamiseen. Nykyisellään Uroskarhut on aikalailla irtautunut Rastikarhuista, koska suurin osa on joko lopettanut kilpasuunnistamisen tai vaihtanut seuraa. Nykyisellään Uroskarhut on Uroskarhut ry, joka vieläkin touhuu ihan omiaan mitä moninaisimmin tavoin, mutta yhdistyksen perustamisen pääajatus oli multisport tominnan tukeminen sekalaisen seurakuntamme jäsenille. Ja kuten tässä on huomattu, kaikki urheilu käy!

Instagram

Sisällön tarjoaa Blogger.

Archives

Lukijat