lauantai 5. syyskuuta 2015

Pitkä päivä tuntureilla

17.01 | Lähettänyt | | Muokkaa tekstiä
''MM-Rogaining järjestetään Suomessa saariselällä'' Siitä se ajatus sitten lähti, ei meidän toimesta mutta Jarkko ja sundeliini olivat ilmoittaneet lähtevänsä. Pojilla sitten tuli muuta ja se jäi vain ajatuksen tasolle. Kuitenkin jonkun oli lähdettävä edustamaan Uroskarhuja näinkin upeaan kisaan. Seppänen sitten omalla ajatuksellaan päättänyt lähteä kisoihin ja tarvitsi enää toisen karhun mukaan kisaan. Eetua ainakin yritetty houkutella mitaliskumpalla ja muilla miedoilla. Ei kuitenkaan tuottanut tulosta ku kaveri oli lyönyt jo festari reissun kiinni kyseiseen viikonloppuun. Sitten tuli kyselyä minun suuntaani olenhan yleensä aina valmis ja ilman esteitä lähdössä ties minne kun on mahdollisuus päästä pois kotoa, etenkin tämän hetkisestä kodistani panssariprikaatissa. Asia lyötiin lukkoon vähin äänin ja valmistautuminen kisoihin oli myös yhtä hiljaista. Treenin tasolla jopa olematonta, viimeisillä viikoilla vaan laskettiin että pakolliset tavarat tulevat mukaan.

Team Uroskarhut otti lähtöaskeleensa Porista kisoja edeltävänä aamuna, kun miehet ja kamppeet pakattiin retro malliseen asuntoautoon jolla oli matkattava suomen halki kisapaikalle. Alkumatkasta koutsin näkemys oli että on kiire että keretään noutaa tänään kisamateriaali (joka oli myös saatavilla seuraavana aamuna yhtä lailla). Siinä sitten vauhtia niin paljon kui saatiin ja pari riski ohitusta ja kerran oli lähellä ettei tullut rekan perä lähempään tarkasteluun. Siinä sitten rupesi vähän hermot menemään toiselta samassa kisawagenissa matkanteko joukkueen jäseneltä. Kuskin vaihtoon ja sitten eikun kartta pohjoisen taas. Parin ruokailut myöhemmin oltiinkin jo Rovaniemellä ja siinä vaiheessa jo vähän rauhotuttiin kun tiedettiin että aikaa on riittämiin. Loppu matkaan vielä nopeat porojen väistöt ja oltiinkin jo perillä kiilopäällä. Yksi pioneerisillan ylitys ja saatiin auto parkkiin ilman että jouduttiin hinaamaan sitä viereisestä purosta. Kilpailumateriaalien haku ja iltapala enne nukkumaan menoa.

Kisa-aamuna kenttäaamupala ja sitten hakemaan karttoja jotta päästään tekemään reittiä. Kartat noudettua menimme tekemään ratoja Outdoor athleticsin teltan eteen että saadaan heitä vähän hämmennystä vaikka ei alkujaankaan ole yhtä kilpailumielellä lähdössä. Siinä sitten alkoi vähintään voittavalta radalta näyttävä reitti muodostua pienin kysymysmerkein joidenkin rastien kohdalla. Sitten perus vesitäytöt ja energiatäytöt mitä ajateltiin ekalla lenkille tarvitsevamme. Startti lähestyy, lähtöalueelle mars, kuunnellaan vielä viimeiset joikhasut ja sitten oli lähdön aika. Lähdöstä 1.5minuuttia ja olimme jo kadottaneet muut joukkueet näkyvistä, reitinvalinta siis vähintäänkin onnistunut  Suunnitelma oli aluksi lähteä muutaman tunnin lenkille länteen jossa oli paremmin juostavaa kangasta. Siinä napsittiin sitten ensimmäiset pisteet ja viidennen rastin jälkeen ajattelin ottaa ensimmäisen geelin. No se ei kauan sisällä pysynyt, olo oli muutenkin vähintäänkin välttävä kun kaksi päivää aikaisemmin oli ollut vielä se 38kuumetta ja flunssa muutenkin päällä. Matkaa jatkettiin juosten ja välillä kävellen, rastit löytyivät kuitenkin hyvinkin mallikkaasti niin ei tullut ylimääräisiä metrejä turhaan. Muutamat joen ylitykset ja kahlaukset oli iltapäivällä vielä hyvää viilennystä jaloille ja kengät kuivuivat nopeaan. Illemmalla ruvettiin lähestymään taas kilpailukeskusta, suunnitelmissa oli hash housessa ruokailu, repun täytöt ja lampun mukaan ottaminen. Tarjolla oli mikrolämmintä makaronilaatikkoa, leipää ja kupillinen kuumaa teetä. Kolmen vartin jälkeen oli aika jatkaa reissua hämärtyvään iltaan. Lähdettiin tällä kertaa etelään josta oli tarkoitus koukata kartan kaakkoiskulmaan. Itseäni alkoi jo yön pimeinä tunteina melkein vyötäröä myöten joessa kahlatessa, muutenki kylmemmäksi tullessa ja taukojen tullessa kuvioihin, mietityttää jos olisi aika lähteä suorinta tietä pois maastosta. Ryhmänjohtaja Seppäsen johdolla kuitenkin raivattiin tietämme eteenpäin, aamun valjetessa oli tarkoitus ottaa pahempi rasti tunturiin laidalta. Siellä alkoi jo selvemmin näkyä joukkueen mielialan siirtyä synkemmäksi kun kasvavat kivut veivät huomiota kartanluvulta ja sitten ei tahtonut enään rastikaan löytyä. Luovutettiin sen yhden rastin kohdalta ja oli tarkoitus lähteä tunturin yli kilpailun maaliin. Jonkin matkaa mentiin polkuja eteenpäin ja sitten koopee sanoi että tauko paikallaan ja heittäytyy maahan. Muutaman minuutin makoilun päästä se oli jo keskeytyksen aika kun miehen jalat eivät suostuneet enään kantamaan metriäkään. Tehtävien jako oli helppo, itse kun vielä kävelin jotenkin niin lähdin puhelimen kanssa etsimään kenttää apusoittoa varten. Kenttää sitten löytyi tunturin rinteen puolesta välistä mistä soitto kilpailunjohtajalle kysyäkseni ohjeita. Sieltä tarjottiin polkupyörää että voi polkea pois, mielestäni kyllä naurettava ehdotus kun kerroin että toinen ei pysty seisomaan jaloillaan. No siinä sitten päädyttiin soittamaan hätänumeroon ja pyytämään virka-apua että saadaan mies pois metsästä. Itse olin tunturissa päättänyt etten palaa enään koopeen luokse vaikka tulisikin jotkin heitteille jättö syytteen. Kilpailunjohtajan kanssa vielä vaihdettiin viestejä tilanteesta että saatiin kaikki selväksi. Meni jonkin 4tuntia vielä kävellä pois tunturissa, pitäen välillä yhden vedentäyttö tauon ja muutaman istuskelun kun jalkoja särki jo erittäin paljon. Päästyä kisakeskukseen oli vain parempi heittäytyä maahan ja vetää hetki henkeä. Seppänen oli saatu jo toimitettua pois maastosta, oli haettu jollain autolla josta jousitus oli rikki?! No mitäpä siitä, ollaan kuitenki Lapis nii ei voi valittaa. Kisan jälkeen oli aika maltillista liikkumista, paikan päällä vielä syötiin kilpailuun kuuluva kisan jälkeinen ruoka. Maittava poronkäristys maistui kaikille ja jälkkärinä vispipuuroa:) Paluumatka alkoi, sitten kun oltiin saatu meidät kerättyä kokonaisina autoon. Koopee nukkui hyvin koko matkan, itselleni tuotti vaikeuksia kun jaloissa ja selässä oli kipuja jotka maatessakin olivat todella ikäviä. Matkalla oli muutamat tauot,  yksi ruokailu. Itse sain juuri käveltyä vaikka jalkoja en pystynytkään nostamaan kuin käsien avulla. Koopeen pääsi syömään kun jukkis toimi kainalosauvana auttaen pysymään pystyssä. Noh yöllä oltiin Porissa taas ja eihän paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Mut mitä tyhmää sitä ei tekis hetken mielijohteesta. Tälläset reissut opettaa ja pitäis tehdä suuremmalla porukalla, niin olis enemmän tarinaa muillekin. Uroskarhut jatkaa elämäänsä kiitti kuitti ja UKM-Rogaining saatetaan järjestää lähitulevaisuudessa jotta saadaan testattua ketä lähtee edustamaan seuraavalla kerralla. Latvia 2017?! Ehkä?

Tuloksiin: WRC15 Results Siellä myös käydyt rastit kartalla, ilman reittiä.

Kaksi viikkoa kulunut ja edelleenkin oon iha rikki. 
Terveisin Petja

Ps. Koopee on jo niin syvällä Zurichin opiskelija elämässä että tuskin muistaa koko reissua. Toivottavasti opiskelijanuudelit ja opiskeluasunnon maisemat naapurin kiviseinään on hyvä korvaus kaikesta tuskasta
Tunnisteet:,, | 1 kommenttia
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Yhden miehen Jukola stoori

21.41 | Lähettänyt | | Muokkaa tekstiä
Jukolan taianomainen yö alkaa aina jo hyvissä ajoin ennen omaa suoritusta. On Venlojen viestin seuraamista, kisakylän katsastusta ja suunnistuskavereiden tapaamista. Oikeastaan kaikki mitä edellisen päivän aikana tapahtuu nostaa osaltaan kisa huumaa ja jännitystä kohti illankohokohtaa. Ja onhan se aina yhtä upeaa katsella miten tuhat päinen suunnistaja joukko säntää otsalamppujen loistaessa Jukolan metsiin.

Kakkososuuden viestin viejien osalta, joka omalle kohdalle osui tänä vuonna, kisavalmistautumisen huipentuma alkaa heti lähdön jälkeen. Nastarit jalkaan, lamppu päähän ja vaihtoalueelle kiireen vilkkaa odottamaan, ja joka kerta aivan liian aikaisin. Aina sinne pitää mennä liian aikaisin puomin varteen seisoskelemaan, muka hirveän kummissaan, miksei oma mies ole jo tullut metsästä kun kärkikin tuli kaksi minuuttia sitten. Aika vaihtoalueella kuluu tahmeasti, johtunee hirveästi tarpeesta päästä metsään purkamaan jännitystä, mutta Eetua ei näy. Kompassikin ehtii välillä hajota, mutta onneksi huoltaja paikkaa lainakompassilla. Väkeä alkaa tulemaan yhä tasaisempana helminauhana. On tuttuja ja on tuntemattomia. Tuossa meneekin jo Rastikarhujen kakkosjoukkueen ja Heikki. Eetua ei näy missään. Minuutit tuntuvat tunneilta ja tuntuu, että ihan justiinsa pitäisi lähettää etsintäpartiometsään mutta vihdoin Eetu hölköttelee vaihtoalueelle. Ihan nappiin ei näytä olevan menneen, mutta tästä parantamaan,
Lähtöviitoitus on kauhean pitkä. Niin pitkä, että sen lopussa olen jo saanut Rastikarhujen kakkosjoukkueen kiinni vaikka heidän lähdöstään tuntui olevan jo todella pitkän aikaa. ”Onnea matkaan Tumppi”. Pienet huutelut siitä kaverille ja vauhdilla ohi. Juoksu tuntuu hyvältä ja selkiä tulee vastaan alun rastit osuvat hyvin ja sellainen ”kyllätämätästä-asenne” valtaa mielialaa. Muutaman lyhemmän rastivälin kohdilla en lähde enää ohittelemana porukkaa vaan tyydyn letkan vauhtiin ja hyvä niin. Seuraava rasti näyttää pahalta ja sinne on hyvä mennä porukalla. Puskassa oleva kumpare. Kuviorajasta puskaan, ensimmäiselle kumpareelle ihmettelemään, siitä vähän oikealla rastikumpareelle ja … Missä on rasti? Tämä kumpare on aivan erilainen kuin kartassa: Paljon isompi. Porissa tähän olisi jo ykistään saanut pari erillistä rastia ja jyrkänteen. Noh porukka säntäilee puskassa sinne tänne joten eikun mukaan. 10min hurahtaa suhteellisen nopeasti ja aina reitti päätyy samalle kumpareelle. Katsoi asiaa mistä suunnasta tahansa. Muutkin hajontarastit ovat jo löytyneet, mutta koodit eivät vain täsmää. Vielä kerran kumpareen päälle ja tällä kertaa sen toiselle puolelle ja kas. Siellähän se rasti oli. 10min virhe suht. turhaan. Seuraavat välillä käydään läpi koko kilpailuorganisaatio ratamestarista ja kartoittajasta, valvojiin kiroten läpi, mutta lopulta omaan nilkkaanhan se napsahtaa. Olisihan se rasti sieltä löytynyt oikeasta paikasta kun olisi vain etsinyt tarpeeksi.

Seuraavalla pitkällä välillä harmitus on vielä läsnä ja nyt täytyy tehdä rauhassa oma reitinvalinta. Jotenkin hienoa päästä kirmailemaan aivan yksinään Jukolan kakkososuudella vaikka samaan aikaan metsässä viilettää tuhansia muitakin suunnistajia. Pariin minuuttiin ei muita kuitenkaan näy. Reitinvalintani ei edes vertailussa ole muiden juoksemaan huonompi vaan hyvällä toteutuksella olisin ollut jopa nopeampi. Nyt tulos oli aika 50/50.
Loppumatkasta ajatuksien kokoaminen sujui suhteellisen hyvin ja rastit löytyivät. Pientä motivaation alenemaa oli kuitenkin havaittavissa, eikä siitä syystä kaikkea saanut irti koneesta. Mainittakoon vielä se, että lampun johto lähti irti jo alkumatkasta, joten lamppua piti sytyttää parin kymmenensekunnin välein. Välillä siis juostiin pimeässäkin kun ei ehtinyt heti sytyttää. Syyttely välineisiin ei kuitenkaan auta.


Suoritus kokonaisuudessaan pettymys vaikka joukkueen sijoitus kilpailussa nousikin. Odotukset olivat hyvin korkealla.

KP Seppänen
Tunnisteet:, | 0 kommenttia
torstai 2. huhtikuuta 2015

UKM 2015 Ennakko

21.40 | Lähettänyt | | Muokkaa tekstiä
Ennakko historian suurimpaan UKM:un! Jänisten määrästä johtuen osallistujat on jaettu kahteen eri lähtöryhmään. Seuraavassa muutamalla sanalla noista uljaista metsän sotureista, ja heidän mahdollisuuksistaan huomisessa kisassa:

Begi. Kullaan kultakenttien keisari kostaa käsityönopettajana kokemiaan kaunoja karhukoplalle kovemmin kuin koskaan. Kestääkö kääpiön kantti kivikkoisella kalliokankaalla kun kaikki kovat kokoontuvat.

Petja: Suurimpana kysymysmerkkinä parisuhteen hoitamisen yhdistäminen tiukkaan kilpailuun. Vaarana pehmentyä ennen lähtöä. Toisin päin kääntyessään selkeä vahvuus. jos miehen oma Unelma odottaa maalissa niin tossu on kevyt. Kestääkö pää kuitenkaan tarkistaa koodit ja onko malttia rastin otossa. Liian päämärätietoinen meno saattaa kuitenkin kostautua.

Kapa: Reitinvalintoihin erikoistunut ja "Seppäsen reitinvalinnan" - brändännyt atleetti. Tänä vuonna jo noin 80 karttaharjoitusta takana. Vahvuudet kuitenkin koulukiertueen maastoissa. Kerrospukeutumisella kuitenkin saa hankittua sekä kestävyyden että vauhdin. Keroimet varsin pienet.

Jakke: Alkuvuonna ei luottanut omiin mahdollisuutiinsa vaan tyytyi toteamaan "kattellaan millai menee". Nyt kuitenkin itseluottamus huipussaan ja Mästare-paita tiukasti kiikarissa. Ainoa kaveri, jonka hartiat ovat todistetusti kantaneet tuota Luis Vuittoniakin arvostetumpaa paitaa. Madallettu juoksuasento saattaa osoittautua vahvaksi Raaseporin kallioilla. Ainoa lähtijä, jota voi sanoa urheilijaksi nauramatta.

Hequ: Onko Uroskarhun erityispitkän maajoukkueen puheenjohtajalle vajaa kasikilsanen liian lyhyt matka ja löytyykö maastosta joku alikulkutunneli josta mies ei pääse ali. KAhden markan mitta saattaa muitenkin osoittautua yllättäväksi eduksi näköesteiden kohdalla.

Tumppi: Valmiina yllätykseen. Varma suorittaja, jonka vauhti saattaa kuitenkin olla hieman vaatimaton kaikkien jänisten vauhtiin. Kokemus kuitenkin antaa mahdollisuuden menestykseen. Toisella ihon värillä varustettuna luultaisiin kuitenkin kenialaiseksi menestyjäksi. Tästä johtuen pestattu Satakunnan kärkitalliin Karhuviestiin. Tallin oma Bernie Ecclestone on itseoikeutetusti Taavi.

Eetu: Kisaa edeltävänä iltana ottanut vahvalla K-pisteeltä irtoamisella niskalenkin kääpiösarjan toisesta kilpailijasta Begistä. Tämä köyhän miehen Lakanen on kuitenkin varsin ansioitunut myös voimarulla videoissa sekä nesteytysopin vaalimisessa. 

Riku: Valmistautunut kilpailuun tulemalla yhdeksi metsän kanssa. Miettii työmailla erilaisia reitinvalintoja kohti seuraavaa tukkia. Yleensä saa vedonlyöntitoimistolta korkeat kertoimet menestykseen. Lähes aina kuitenkin löytyy kolmen sakista. Tai ainakin läheltä. Rahan ahneille hyvä valinta.



Sunde: Täys floppi! Kaveri vemppaa kilpailun sillä hänellä on jo vaalean vihreä baretti. Maksimi suoritus saada sauna riittävän lämpimäksi.

Musta hevonen: Jari Saarinen. Nimeä ei löydy osallistujalistasta. Käyttää kuitenkin mahdollisesti
taiteilijanimeään "Muukkonen".

Petturilammas: Hermanni Willman. Kaveri, joka ei kestänyt kovaa sisäistä kilpailua ja suoritti eutanasian omalla tavallaan. Seurasi Hiisi-Seppäsen esimerkkiä ja petti itsensä ja lähipiirinsä kääntämällä takkinsa. Havittelee mahdollisesti paidan väriä vaihtamalla alennuskuponkeja Ikaalisten kylpylään. Toistaiseksi saanut kuitenkin vain Hese-kuponkeja.

Uroskarhut
Tunnisteet:,, | 0 kommenttia
lauantai 14. maaliskuuta 2015

Ramman huoltajan tarinoita höystettynä talviunisen kilpailijan jorinoilla.

19.58 | Lähettänyt | | Muokkaa tekstiä
Kovin sekalainen joukko satakuntalaisia suunnistajalupauksia kohtasi Helsinki-Vantaan terminaalissa lähtöselvityksen jälkeen. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava. Kukaan ei oikeastaan tiennyt mitä oli odotettavissa, ei edes matkanjohtaja. Se ei sinänsä pitänyt paikkansa sillä matkaa varten oli tehty erinäisiä järjestelyjä jo useamman kuukauden ajan ja sähköpostia paikallisen matkanjärjestäjän kanssa oli vaihdettu hyvinkin välillä hyvinkin tiheään, mutta erinäiset luottokortti hässäkät sun muut jo ennen leiriä antoivat kuvan siitä, että mitä vain voi sattua.

Iltalento Helsingistä Frangfurtin kautta Portoon sujui suhteellisen rauhaisasti ja lennon myöhästynyt lähtökin otettiin matkalla ripeästi kiinni. Perillä Portossa odotti autonvuokraus sekamelska tai ainakin odotettavasti sellainen, mutta kaikki sujuikin erittäin mutkattomasti Europcarin tiskillä kun sinne ensin löydettiin. Helmikuinen Portugali ei silti auennut meille lämpöisen auringon siivin ja meren kohinaa katsellessa, sillä olihan yö ja lämpötilakin oli mennyt pakkasen puolelle. Matkan ensimmäinen ruokaetappi löydettiin McDonaldsin parkkipaikalta, sillä sen DriveIn tuntui olevan ainoa paikka jonka nälkäiset lentomatkalaiset onnistuivat löytämään. BicMacit namaan ja avot. Matka kohti ensimmäistä majapaikkaa yön hiljaisina tunteina sujui sanalla sanoen hiljaisesti, matkalaisten nukuttua autossa. Kahdesta autokunnassa toinen jäi Porton liepeille autoon nukkumaan ja odottamaan yhtä matjan jäsentä. Toisen autoseurueen matkan määränpää oli pidemmällä aamussa, sillä majapaikkaan pääsi vasta kahdeksan aikaan aamulla ja oli vielä puoliyö. Suunnitelmissa oli käyttää tämä ns. "tyhjä aika" matkaamalla vuorille katselemaan maisemia auringon noustessa ja matkalla oli tarkoitus nukkua muutama tunti autossa, mutta kylmä keli ulkona aiheutti kylmä tunnelmaa myös kylmenevässä autossa.  Vuorenhuiput tuli nähtyä, mutta aivan glooriaa ei yö autossa silti ollut. Aamuvarhaisella suunnattiin sitten kohti majapaikkaa jossa jo talon isäntä odotti meitä.


Majapaikkalle saavuttuamme odotukset olivat korkealla ja vuokratalokin näytti ulkoa hyvin lupaavalta. Sisältä kämppä oli uuden karhea, eikä missään näkynyt valittamisen sijaa. Pikku hiljaa kämpän jäätyä vuokraisännältä meidän hallintaamme aloimme alku kiihkoilun jälkeä tuntea miten kylmä hiipi puseroon. Vuokrakämpästä puuttui kunnon lämmityslaitteet ja takkakaan ei paljon lämpöä varaillut. Mutta ei siinä mitään muuta kuin lenkille jäseniä lämmittelemään. Takaisin saavuttuamme aloimme laitella ruokaa samalla kun toiset käväisivät suihkussa. Yhtäkkiä lämminvesi keittiön hanasta katkesi ja sama tapahtui ilmeisesti myös suihkun puolella. Soitto vuokraisännälle ja loppuiltapäivä värjöteltiinkin takan vieressä isännän ja hänen hommaamansa korjaajan hääriessä keittiössä. Iltasella armeija poikien saavuttua matalaanmajaamme käytiin vielä pikaisella sprinttisuunnistuksella lähikylässä ja sitten nopeasti monen viltin alle sänkyihin nukkumaan.

Aamulla heräillessä tuli ihmeteltyä miksi hengitys nousi höyrynä huoneeseen. Pian sängystä noustua tajusi kuitenkin, että lämpötila oli yön aikana kivi talossamme laskenut huomattavasti. Ihan ei parennu mennä t-paidassa laittamaan ruokaa, vaan ensin oli vedettävä villasukat ja villapaita päälle, Päivällä auringon paisteessa ilma lämpeni huomattavasti ja päivän ainoaan treeniin, pitkään suunnistusvaellukseen lähdettiin hyvillä mielin. Maasto näytti parhaat puolensa kun laakeilta kalliolta saattoi nähdä laakson toisella puolella kohoaviin samanlaisiin mäkiin ja niiden yli jopa muutamien kymmenien kilometrien päähän. Aamun kylmä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa kun kivuttiin mäkiä ylös alas ja ympäri, sillä 16km reitillä oli nousu summaa sopivat 750m jos sattui hyvän reitin löytämään, Suurimmaksi osaksi suunnistus sujui kuitenkin erinomaisesti poikaporukassa, mutta radan puoli välissä osa porukasta juuttui samaistumis virheen jälkeen piikki puskaan toisten löytäessä vanhan uran, jota pitkin pääsi miltein rastille asti. Lopussa jalka alkoi painaa kuitenkin itse kullakin ja porukka kerääntyi yhdeksi käveleväksi ryppääksi. Harjoituksen jälkeen alkoi allekirjoittaneella polvi oireilla ja turvota. Mihin lie kiveen lyönyt matkalla, mutta loput leirin harjoitukset piti vetää vaihtelevan kivun kanssa. Montaa harjoitusta en kuitenkaan joutunut jättämään väliin, joten kaikki meni ihan hyvin sen puolesta.

Tiistaina kurvailtiin heti aamutuimaan lähimään isompaan kaupunkiin, Viseuu, katselemaan maailman menoa ja sunnistelemaan vähän erilaisessa maastossa. Aamupäivällä juostiin hieman nopeampi kulkukuinen keskimatkan harjoitus, jonka korkeuserot saivat harjoituksen kuitenkin venymään tuntiin.Päivällä kierreltiin ja shoppailtiin kaupungin keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, jossa suoritettiin iltapäivällä vielä pois lähdettäessä sprinttiharjoitus. Ilma suosi tätäkin päivää sillä shoppailun lomassa pääsi heittämään oikein aurinkolasit päähän ja nauttimaan kevätauringosta täysin siemauksin.

Pitkään ei ensimmäisessä majapaikassa ehditty olla kun alkoi jo tulla pois lähdön aika. Viimeisenä kokonaisena päivänämme käytiin vielä fiilistelemässä komeilla avokalliolla ja iltapäivällä käytiin majapaikan läheisellä mäellä kuvailemassa. Illalla päästin nauttimaan paikallisen pizzerian antimista ja päästiin hämmentämään paikallisia, sillä alue ei kuitenkaan mikään suuri turistirysä ole. Pizzerian omistaja halusi ottaa jopa kuvan meistä pizzerian luona, mutta harmiksi osa porukasta olivat niin vikkeliä kintuistaan, että ehtivät jo lähteä kohti kämppää eivätkä päässeet kuvaan. Pizzan jälkeen iltajatkui jo edellisistä illoista tuttuun tapaan hyvän seuran, viinin ja seurapelien merkeissä. Taas tuli pelattua korttia koko loppuvuoden edestä.


Tässä vaiheessa on hyvä vaihtaa tuoretta päätä kirjoittamaan lisää tarinaa etelän seikkailusta.

Muuttopäivän aamuna oli vielä sovittu viestitreenistä muiden alueella olevien suunnistajien kanssa, majoituksemme läheisellä kartalla. No kun päästiin lähtöalueelle niin siellä oli autoja ja selvisi että koutsin apulaisella oli kielipää mennyt sekaisin ja olimme tuntia liian myöhään paikalla. No siinä sitten lähdettiin vetämään vetoja kolmen hengen voimin ja tytöt omia aikojaan. Eetu eksyi ekan vedon aikana niin pahasti ettei jaksettu odottaa seuraavassa lähdössä ja se treeni kuivui aika nopiaan kasaan. Siinä sitten keräiltiin porukka kasaan kämpille ja siivottiin viimeiset paikat. Tuli aika kutsua isäntä paikalle ja kiittää häntä kaikesta mitä oli tehnyt meidän takiamme. Yksi kuva otettiin vielä talon portailla jonka hän aikoi laittaa lehtijuttuun meistä, jolla olisi tarkoitus kannustaa paikallisia harrastamaan enemmän suunnitusta:)


Siinä sitten kiihdyteltiin loppupäivä moottoritietä pitkin kohti seuraavaa majoitusta. Majoituksemme sijaitsi Praia de Quiaioksessa, hotelli oli matkanjärjestäjän kautta joten se tulisi olemaan kisojen aikana täynnä suunnistajia mutta saapuessamme oli vielä varsin rauhallista. Neljän tähden hotelli oli pikkasen parempaa mihin suunnistaja on tottunut, uima-altaat, sauna, poreamme, lämmin sisäilma oli jo parannusta edelliseen majoitukseen. Ensimmäisen tunnin kaikki varmaan makasivat sängyllä ja pläräsivät puhelinta kun wifi oli kerran tarjolla... mutta illalla tuli tutuksi merenranta ja sauna.


Rannikon ensimmäisen päivän epistolaa oli lähinnä kilpailumateriaalin noutaminen ja model eventin läpi juokseminen, Model eventissä tarjolla molemmat mittakaavat ja pari kilsaa sai siin nopeesti pyöräytettyä. Loppupäivä sitten nautittiin olemisesta ja ulkonakin oli paljon mukavampi olla verrattuna vuoriston nollakeliin. Siinä illalla vielä vähä kuntosalilla keulittiin muttei mitään ihmeempään.


Day 0 - Sprint Relay
Ensimmäisen ''kisapäivän'' ohjelmaa oli sprinttiviesti Miran lomakylässä. Uroot oli heitelty niin että Eetu ja minä olimme Rastikarhujen joukkueen osuudet 2. ja 3. ja Seppänen Nova Ok:n kantavana voimana toisella osuudella. Ei kauheesti odotuksia ollut kenelläkään kun tiedossa on helppo juoksurata, paitsi tietenkin Nova Ok:n  piti tulla kärjessä vähintään toiseen vaihtoon mutta se ei nyt ihan mennyt niin. Omalla osuudellani alkoi vielä sataa ja siitä sai pientä virkistystä mutta enemmä se silti pisti *****taan. Siinä sitten kisan jälkeen toinen auto tarkisti ettei ketään jäänyt kisapaikalle vaan loputkin lähtivät hotellille palautumaan ja rentoutumaan. Illalla käytiin Figueira da Fozzissa koska tyttöjen oli pakko pääst tekee pikku shoppingit. No käytiin kauppakeskuksessa jossa kaikki söivät ja sitten vähä tutkailtiin paikallista hintatasoa. Toisella autollisella oli tietoa missä se oikea tavara on ja suuntasi china shoppiin hakemaan nopeita laseja ja muuta halpaa muovia.  

Day 1
Nyt oli ensimmäisten henkilökohtaisen matkan päivä ja edellis iltana sovituilla kyydeillä lähdettiin kisapaikalle. Kaksi ensimmäistä kisaa olivat samassa paikassa Miran metsissä joissa olisi pitkän ja keskimatkan kilpailut. Henkilökohtaisesti painetta kilpailuun toi se että Eetu lähtisi kolmena päivänä 4. minuutin takaa-ajosta matkaan joka tarkoitti että eetua ei saisi ainakaan näkyä maastossa. No ensimmäisessä kisassa meni kuitenkin taas aikaa maaston tutustumiseen ja yksi pieni pummikin tuli. Kisan jälkipuinneissa tulin tulokseen että oli tullut kierrettyä puskia ja käyriä ihan liikaa kun kuunteli että eetu oli painellut paljon nopeampaan puskien läpi. Koopeella vähän polvi painoi mutta hyvin se sieltä selvisi eikä paljoa edes jääty kärjestä. Kisan jälkeen alettiin palautumaan illan yösprinttiä varten. Siellä koopee pisteli toiseksi nopeinta aikaa sarjassaan ja itse otin melkein eetun kiinni 4minuutin takamatkalta. Pari virhettä ja pari minuuttia kärkeen itselle, nii ei voi olla ihan tyytyväinen. Kaatumiset kirjattiin itselleni ja kapalle jotta saatiin vähän jalkoi viel huonompaan kuntoon.


Day 2
Viikon ainoa keskimatkan kisa oli toisena päivänä jossa kaikilla vissiin jo jalka alkoi painoi sillä sijoituksen vähän heikompia kuin ensimmäisenä päivänä. Itselläni oli ainoa päivä kun pystyin eetu voittamaan vaikka vieläkään ei sykkeitä saatu ihan kisatasolle. Ensimmäisestä päivästä oppineena ajattelin että tänään ei kierrellä vihreitä, yhdessä kohtaa se kostautui kun oli todellista viidakkoa missä meni aikaa ihan liikaa. Koopee meni samoille sijoille kun avauspäivänä eikä vieläkään ihan tyytyväinen siihen. Kisan jälkeen kun piti mennä syömään niin alkoi sataa jolloin koko väkijoukku kisakeskuksessa tunki ravintola telttaan. No uroskarhut eivät tähän lähteneet vaan ottivat auton ja lähtivät Praia de Miraan pizzalle, vähän tuli mutinaa tytöiltä kun heidän piti lähteä ekalla autolla mutta minkäs voit. Illalla sitten hyvitettiin tämä ja annettiin tytöille auto jolla pääsivät lähtemään kaupungille vähä vielä shoppaileen. Muut käytiin vähä taas rannalla katsomassa aaltoja ja sitten päätettiin lähteä vuorille ja Figueiraan kauppaan. Vuorilta ei hirveästi näkynyt kun sadepäivä oli ja taivas pilvessä. Siinä kun ajeltiin Fozziin niin tuli soitto Koopeelta joka oli kävellyt sinne ''vahingossa'' ja piti poimia nyt kyytiin kun alkoi sataa. No kyllähä aina kuus yhteen Ibizaan sopii, mentiin siin sitten Lidliin hakemaan tarpeelliset ja kun lähdettiin sieltä niin heitettiin koopee konttiin niin on vähän paremmin tilaa. Parin pummin kautta päästiin vuorelle taas ja laskettiin Quiaioksen puolelle jossa vaihdettiin konttikaveria. Siinä kun heitettiin kaveria konttiin niin ohikulkiat hidasti ja katteli niinkun jotai ihmeellistä olis muka ollut. Ilta nautiskeltiin hotellin huvituksista ja syötiin maittavaa ruokaa.




Day 3
Pitkää pätkää taas ja tällä kertaa kisat on Vagosin puolella, jossa vähän erilainen maasto. Metsä ei ollut niin avointa kuin kahtena ensimmäisenä päivänä ja joutui jopa tekemään reitinvalintoja. Kaikilla meni samaa tahtia kuin ensimmäisenä päivänä nii ei siinä mitää erikoista. Viimeisestä illasta hotellilla otettiin loput löylyt ja tenniskenttäkin käytiin pelaamassa loppuun.Ruokailussa otettiin vähän viiniä ja keskustelu oli hyvää niinku joka ilta tällä porukalla.


Viimestä päivää viedään, hotellilla pakattiin kaikki tavarat matkaan ja palautettiin avainkortit. Kisan
jälkeen ei siis ollut paluuta enään hotellin kuumiin suihkuihin tai pehmeisiin sänkyihin. Kisa paikalle päästiin tyylikkäästi pienessä kiiressä, autolta siis suoraan lähtöön ja metsään. Eetun ja mun lähtöpaikat oli käännetty eli lähdin tänään 4. minuuttia perään. Eetulle oli vähän tullut tulta hännän alle kun oli tehnyt ~4min virhettä ykköselle, mutta siihen ei ollut hirveästi syytä kun itse tulin aika rauhassa takaa. Alkumatkan jälkeen alkoi vissiin vielä väsyttää niin paljon ettei suunnistaminen maistunut van painettiin jokasen puskan läpi ja aikaa meni. Maalissa sitten vasta nähtiin ja eetu vei taas minuutin marginaalilla. Kapa valitteli että oli surkeaa rataa viimeisenä päivänä ja kaikki puskat tuli kierreltyä mutta pois sieltäkin tultiin. Kisapaikalla syötiin ja nautittiin auringosta kun ei ollut kiire lähteä minnekään.


Kun joskus jaksettiin lähteä sieltä niin suuntana oli siis vielä tänne jäävien seuraava majoitus jossa pääsisi suihkuun ennekuin lähdetään kentälle norkoileen. Poikien majoitus oli josain paikallisessa turistirysässä Espinhossa, hotellin vieressä oli isoo kasinoa ja niin etiäppäin. Suihkussa oli käyty ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja mitään Pizza huttii parempaa ei löydetty vaikka olis joku hyvä paikallinen kelvannut paremmin. Vatsat täynnä ja pää tyhjänä lähdettiin kentälle, toki kaupan kautta niin tuliaiset saatiin vielä mukaan. 


Palautettiin auto ja päästiin kentälle, siellä olikin sitten 8tuntia aikaa lennon lähtöön. Vähän unta palloon vaikka tyttöjä vähän pelotti tavaroiden puolesta kun kerjäläiset kävelivät vähän turhan läheltä. Hyvin ne tavarat kuitenkin pysyi tallessa ja lentoon päästiin hyvin mielin. Frankfurtissa sitten muutama tunti aikaa käydä syömässä ja kiertelemässä vähän kauppoja jos oli vielä rahaa jäljellä. Liideltiin siitä sitten suomeen ja Hki-Vantaalta oli bussimatka poriin, siinä matkalla sitten heiteltiin jo uusia ideoita leireistä. Seuravaat leirit pidetään ihan Suomen maaperällä mutta on ne ulkomaanleirinkin suunnitelmat jo käytännössä pöydällä.  

Uroskarhut Kiittää ja Kumartaa, kolme karhua tällä matkalla 
mutta eiköhän ens kerralla olla liikkeel vähä suuremmalla porukalla.

Tarinoita keksivät ja tuottivat:

Huoltaja
Koopee 

Väsynyt kilpailija
Petja


Vähä tämän näköstä oli kaiken toteuttaminen tällä reissulla.Kukaan tiä mitää.

Tunnisteet:,,,, | 1 kommenttia
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Uroskarhut

Uroskarhut

About

"Uroskarhut on vuonna 2008 perustettu rastikarhujen miesten edustusryhmä. Mottona miehillä toimii: "Hauskaa suunnistaen", jota toteutetaan mitä moninaisimmin tavoin." Tämä oli toiminta-ajatus ryhmän perustamiseen. Nykyisellään Uroskarhut on aikalailla irtautunut Rastikarhuista, koska suurin osa on joko lopettanut kilpasuunnistamisen tai vaihtanut seuraa. Nykyisellään Uroskarhut on Uroskarhut ry, joka vieläkin touhuu ihan omiaan mitä moninaisimmin tavoin, mutta yhdistyksen perustamisen pääajatus oli multisport tominnan tukeminen sekalaisen seurakuntamme jäsenille. Ja kuten tässä on huomattu, kaikki urheilu käy!

Instagram

Sisällön tarjoaa Blogger.

Archives

Lukijat

Blogger Template created with Artisteer by .