tiistai 22. tammikuuta 2013
Viime viikonloppuna tuli osallistuttua satakunnan toisen huippuseuran, Hiisirastin, sprinttileirille Espooseen ja leirillä päästiin suunnistamaan myös pääkaupunkimme sykkivään sydämeen. Sprinteistä reittiä löytyy rastikarhujen karttagalleriasta Karttoja.
K-P Seppänen
tiistai 15. tammikuuta 2013
Varma testijuoksun lähestymisen merkki on se, kun flunssaa iskee joka puolella, ja joka mies tuntuu olevan jostain paikasta rikki. Samankaltaista ilmiötä oli myös nyt nähtävissä, kun maanantain testijuoksu lähestyi. Itsekin huomasin maanantai aamuna herätessäni jännittävän hieman edessä olevaa koitosta, mutta mitä turhia sehän on vain tollanen pieni kymmenkilometrinen rykäisy. Vaikka useampi Uroskarhu ei nyt testijuoksuun päässyt paikalle oli lähtöviivalla kuitenkin hyvin edustava joukko: Antti, VilleS, K-P, Aki, Roope ja Konsta. Rastikarhujen naisia edustivat Tiina ja Anni, ja olihan paikalla yksi hiisinkin mies: Riku.
Kello 18.00 tapahtui lähtö Porinmetsän nollapaalulta kohti Katinkurua. Heti alkuun Aki ja Riku karkasivat muilta ja katosivat horisonttiin omia menojaan. Toiseksi ryhmäksi muodostui ensimäisellä kierroksella vetämänäni VilleS, Antti ja Anni. Loput kolme juoksijaa muodostivat oman viidenkilometrin juoksijoiden ryhmänsä. Alkumatkalla vauhti oli suht reipasta hölkkä vauhtia, tai niin se ainakin itsestäni tuntui. Tavoitteenani oli vetää tälle toiselle ryhmälle ensimmäinen kierros, ja sen jälkeen lähteä tekemään omaa juoksua. Eihän se menny ihan niin kuin strömssöössä. Aki ja Riku karkasivat koko ajan kauemmas, vaikka ennen lähtöäni olin suunnitellut, ettei heille pitäisi hävitä minuuttia enempää. Testijuoksu juostiin siis Katinkurun polkua kahdessa lenkissä siten, että kahden ja puolen kilometrin paalulla käytiin kääntymässä ja ottamassa vauhtia pari kertaa. Ensimäinen kerta sujui itseltäni suht hyvin ja ajatukset olivat vielä alkuperäisessä tavoitteessa. Viimeisen kilometrin ensimäiseltä kierrokselta täytyi kannustaa Konstaa, joka oli takaryhmästä noussut meidät kiinni ja aloitteli loppukiriään. Pahalta kuulemma tuntui, mutta hyvin mies sinnitteli kierroksen loppuun asti ja sai vielä otettua pienen kirinkin. Kuitenkin itselläni, kun palattiin lähtöpaikalle ja lähdettiin uudelle kierrokselle, alkoi jaloissa tuntua yllättävästi väsymisen merkkejä. Antti ja VilleS tuntuivat tässä vaiheessa melko väsyneiltä, mutta hyvin pojat vielä roikkuivat perässä. Ajattelin ettei vielä kannata lähteä kiristämään, koska kunnon fiilistä ei ollut. Viimeisellä kierroksella kilometrit taittuivat yllättävän tahmeasti ja kun porukka jossa juoksin, Annin johdolla, koko ajan kiristi vauhtia alkoi jaloissa tuntua yhä tuskaisemmalta. Kun oltiin toista kertaa kääntöpaikalla tiesin, että tulisin tippumaan ryhmästä, mutta vielä kilometrin sinnittelin mukana ennen kuin lopullinen noutaja tuli. Ryhmästä oli hieman aikaisemmin tippunut myös Antti, joka oli kyllä rohkeasti lähtenyt vauhtiin mukaan, mutta joka samalla tavalla kuin minä, hyytyi lopussa. Viimeinen kilometri oli tuskallisinta, varsinkin kun näki Annin ja uudelleen piristyneen Villen katoavan pikku hiljaa koko ajan kauemmas. Maaliin selvittiin kuitenkin juuri ja juuri ja sitten eikun maahan istumaan, ja lepuuttamaan jalkoja. Kärki oli kuulemma pistellyt Akin johdolla 41 minuuttiin, joka taitaa olla vuoden parhaimpia testijuoksuja tähän mennessä. Kuitenkin tavoitteena mielessä kannattaa kuitenkin pitää muistaa 40minuutin raja, johon uskon useammankin Uroskarhun vielä yltävän, kunha kausi menee pidemmälle. Tässä vaiheessa kauttahan ei edes pitäisi olla kunnossa vaan harjoitella kesää varten. Vaikka testijuoksu meni itseltäni huonosti on otettava positiivisesti ainakin se seikka, että tulevaisuudessakin on vielä parantamisen varaa jotta pääsee näyttämään Akille ja kumppaneille kunnon vauhtia. Seuraavaksi tähtäimessä Jämin SM-hiihtosuunnitukset, missä olisi tarkoitus olla hieman paremmassa kunnossa ja vähintääkin plaketti vauhdissa.
K-P Seppänen
Kello 18.00 tapahtui lähtö Porinmetsän nollapaalulta kohti Katinkurua. Heti alkuun Aki ja Riku karkasivat muilta ja katosivat horisonttiin omia menojaan. Toiseksi ryhmäksi muodostui ensimäisellä kierroksella vetämänäni VilleS, Antti ja Anni. Loput kolme juoksijaa muodostivat oman viidenkilometrin juoksijoiden ryhmänsä. Alkumatkalla vauhti oli suht reipasta hölkkä vauhtia, tai niin se ainakin itsestäni tuntui. Tavoitteenani oli vetää tälle toiselle ryhmälle ensimmäinen kierros, ja sen jälkeen lähteä tekemään omaa juoksua. Eihän se menny ihan niin kuin strömssöössä. Aki ja Riku karkasivat koko ajan kauemmas, vaikka ennen lähtöäni olin suunnitellut, ettei heille pitäisi hävitä minuuttia enempää. Testijuoksu juostiin siis Katinkurun polkua kahdessa lenkissä siten, että kahden ja puolen kilometrin paalulla käytiin kääntymässä ja ottamassa vauhtia pari kertaa. Ensimäinen kerta sujui itseltäni suht hyvin ja ajatukset olivat vielä alkuperäisessä tavoitteessa. Viimeisen kilometrin ensimäiseltä kierrokselta täytyi kannustaa Konstaa, joka oli takaryhmästä noussut meidät kiinni ja aloitteli loppukiriään. Pahalta kuulemma tuntui, mutta hyvin mies sinnitteli kierroksen loppuun asti ja sai vielä otettua pienen kirinkin. Kuitenkin itselläni, kun palattiin lähtöpaikalle ja lähdettiin uudelle kierrokselle, alkoi jaloissa tuntua yllättävästi väsymisen merkkejä. Antti ja VilleS tuntuivat tässä vaiheessa melko väsyneiltä, mutta hyvin pojat vielä roikkuivat perässä. Ajattelin ettei vielä kannata lähteä kiristämään, koska kunnon fiilistä ei ollut. Viimeisellä kierroksella kilometrit taittuivat yllättävän tahmeasti ja kun porukka jossa juoksin, Annin johdolla, koko ajan kiristi vauhtia alkoi jaloissa tuntua yhä tuskaisemmalta. Kun oltiin toista kertaa kääntöpaikalla tiesin, että tulisin tippumaan ryhmästä, mutta vielä kilometrin sinnittelin mukana ennen kuin lopullinen noutaja tuli. Ryhmästä oli hieman aikaisemmin tippunut myös Antti, joka oli kyllä rohkeasti lähtenyt vauhtiin mukaan, mutta joka samalla tavalla kuin minä, hyytyi lopussa. Viimeinen kilometri oli tuskallisinta, varsinkin kun näki Annin ja uudelleen piristyneen Villen katoavan pikku hiljaa koko ajan kauemmas. Maaliin selvittiin kuitenkin juuri ja juuri ja sitten eikun maahan istumaan, ja lepuuttamaan jalkoja. Kärki oli kuulemma pistellyt Akin johdolla 41 minuuttiin, joka taitaa olla vuoden parhaimpia testijuoksuja tähän mennessä. Kuitenkin tavoitteena mielessä kannattaa kuitenkin pitää muistaa 40minuutin raja, johon uskon useammankin Uroskarhun vielä yltävän, kunha kausi menee pidemmälle. Tässä vaiheessa kauttahan ei edes pitäisi olla kunnossa vaan harjoitella kesää varten. Vaikka testijuoksu meni itseltäni huonosti on otettava positiivisesti ainakin se seikka, että tulevaisuudessakin on vielä parantamisen varaa jotta pääsee näyttämään Akille ja kumppaneille kunnon vauhtia. Seuraavaksi tähtäimessä Jämin SM-hiihtosuunnitukset, missä olisi tarkoitus olla hieman paremmassa kunnossa ja vähintääkin plaketti vauhdissa.
K-P Seppänen
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Olipa kerran hämärä porukka, joka eksyi synkkään ja hämärään Kaanaan keisarikuntaan. Kuningas Zeppänen [zeppaenen] oli siellä valmiina haasteen kanssa, jonka hänelle oli toimittanut yksi Pimeämetsän viisaista tietäjistä, Jakke. Jakke oli loihtinut sprinttisuunnistuksen Kaanaan keisarikunnan ydinkeskustaan. Rataa lähdettiin selvittämään uljaan Uroskarhujen sotajoukon toimesta.
Valitettavasti hieman yli puolen hehtaarin metsästä oli muutama sähkötolppa taiottu pois pahojen Porin valtiomiesten toimeksiantamana. Uljas sotajoukko ei moisesta liiemmin hämääntynyt olivathan he muutenkin ihan hukassa. Hämmentyneitä katseita nähtiin myös paikallisten taholta, sillä heille ei ilmeisesti oltu kerrottu liikekannallepanosta. Paikalliset olivat kuitenkin niin myötämielisiä että kapinointia ei liiemmin ollut. Kaanaan ympäri tehty partiointikierros osoitti kuitenkin kaikki sodan uhkat turhiksi ja sotajoukkomme siirtyikin takavasemalle pohtimaan tulevaisuuden manööverejään.
Tässä vaiheessa on syytä esitellä hieman ketä kaikkia oli saapunut palaveriin: Tietysti Kaanaan kuningas K-P Zeppänen ja hänen hovihongankolistajansa Impolasta Hegu. Pimeämetsän ruhtinaskunnasta olivat saapuneet kolme enemmän tai vähemmän viisasta tietäjää: Pentti ja Akka sekä Jagge. Lentokorpraali Saari ja metsän mies Petja olivat hekin paikalla. Kaukaisimmat vieraat olivat Nakkilaa muailmankartalle vievä bisnesmies Ville ja todennäköisesti lentämällä kotkalla paikalle saapunut trikoomies Eetu ja hänen eukkonsa Roope. Kolmen kovan keisarikunnan yhteenliittymästä ( Kaanaa, Kellahti, Kullaa) paikalle saapunut myös Kellahden karpaasi Hermanni joka velvoittivat kuitenkin muut tehtävät ja hän joutui lähtemään iltasella pois. Kullaan miehen on huhuttu karanneen ulkomaille korkeaan ilmanalaan leireilemään. Manööveri palaveria johtivat Riku ja PekkaT.
Kun manööverit oli pohdittu ja hyökkäystaktiikka viilattu aivan tylsäksi oli luvassa vielä ekstraharjoitus, jossa harjoitettiin juoksukuntoa, navigointia ja pallonheittotarkkuutta. Navigointiosuus ei ollut kaikille helppo ja pallonheittokin meni sähläämiseksi mutta onneksi juoksukaan ei kulkenut. Illan viettoon lähdettiin kuitenkin rauhallisin mielin kunhan ensin oltiin saatu saunottua ja vähän murkinaa rinnan alle. Ilta meni rauhallisesti siihen asti kunnes ritarimme päättivät alkaa paistamaan köyhiä ritareita mutta onneksi siitä sotkusta selvittiin pelkästään rätillä.
Seuraavan päivän partiointikierros kulki itsensä kuninkaan sanelemaa reittiä peräti Kaanaan keisarikunnan laitimmaisiin kolkkiin. Parin tunnin patikointi/juoksulenkki oli osalle sotajoukosta liian raskas ja lopulta koko reitin kiersi vain valiojoukko: PekkaT, Jagge, K-P ja Akka.
K-P Seppänen
Tässä vaiheessa on syytä esitellä hieman ketä kaikkia oli saapunut palaveriin: Tietysti Kaanaan kuningas K-P Zeppänen ja hänen hovihongankolistajansa Impolasta Hegu. Pimeämetsän ruhtinaskunnasta olivat saapuneet kolme enemmän tai vähemmän viisasta tietäjää: Pentti ja Akka sekä Jagge. Lentokorpraali Saari ja metsän mies Petja olivat hekin paikalla. Kaukaisimmat vieraat olivat Nakkilaa muailmankartalle vievä bisnesmies Ville ja todennäköisesti lentämällä kotkalla paikalle saapunut trikoomies Eetu ja hänen eukkonsa Roope. Kolmen kovan keisarikunnan yhteenliittymästä ( Kaanaa, Kellahti, Kullaa) paikalle saapunut myös Kellahden karpaasi Hermanni joka velvoittivat kuitenkin muut tehtävät ja hän joutui lähtemään iltasella pois. Kullaan miehen on huhuttu karanneen ulkomaille korkeaan ilmanalaan leireilemään. Manööveri palaveria johtivat Riku ja PekkaT.
Kun manööverit oli pohdittu ja hyökkäystaktiikka viilattu aivan tylsäksi oli luvassa vielä ekstraharjoitus, jossa harjoitettiin juoksukuntoa, navigointia ja pallonheittotarkkuutta. Navigointiosuus ei ollut kaikille helppo ja pallonheittokin meni sähläämiseksi mutta onneksi juoksukaan ei kulkenut. Illan viettoon lähdettiin kuitenkin rauhallisin mielin kunhan ensin oltiin saatu saunottua ja vähän murkinaa rinnan alle. Ilta meni rauhallisesti siihen asti kunnes ritarimme päättivät alkaa paistamaan köyhiä ritareita mutta onneksi siitä sotkusta selvittiin pelkästään rätillä.
Seuraavan päivän partiointikierros kulki itsensä kuninkaan sanelemaa reittiä peräti Kaanaan keisarikunnan laitimmaisiin kolkkiin. Parin tunnin patikointi/juoksulenkki oli osalle sotajoukosta liian raskas ja lopulta koko reitin kiersi vain valiojoukko: PekkaT, Jagge, K-P ja Akka.
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
