Poljettu reitti ja Tumpin kotimatka

K-P ja Heikki oli saanu hyvän idean Ahlströmin hirvipeijaisis: sunnuntaina pyöräilee porukalla. No siinä meni sitte allekirjottaneenki suunnitelmat lauantai-illan varalle uusiks(onneks) ja pyörä kaivettii varastosta. Porin stadionille kerty klo 12.00 neljä polkijaa: Hegu, Aki, mä ja Jarkko. Yllättäen Seppästen veljesparia ei näkyny missää. No pojat oli sitte viisauksissaan päättäny polkee jo kotoo paikalle vaikka piti polkee vaa lenkin loputtuu kotii. Noin varttia yli Kaanaan lahjat pääs paikalle ja 5 ja puolikas Uroskarhua lähti polkee kohti Lattomerta. Heti alussa tuli pien sekaannus reitistä ja jouduin ottaa vauhtia alikulun kautta. Suunnitelmissa oli ajaa Nakkilaan päin, mutta juuri ennen Lattomeren risteystä päätettiin kääntää suunta kohti Niitymaata. VT kasilla arvottiin mihi sitte, tai kaikki muut arpo ja mä huusin "tonne noi", ja täysillä alamäkee kohti Raumantien Motellia. Tais olla vastatuuli tai sitte maastopyörän leveet renkaat mut ei ainakaan FRWD ottanu huipuks ko n. 42 km/h. Motellilta Tuorsniemen suuntaa ja sitte eka kosketus hiekkatiehen(lue kuraan) eli Hankreetintielle ja sitä kautta Viasveden tielle. Hiekkatiellä pidettiin myös juomatauko ja osan ajajien tyhjennys. Hegu ties hyvän reitin ja ajettiin Viasveden ja Makholman kautta Preiviikiin. Tällä välillä oli komiaa ajaa ku ollu liikaa liikennettä. Muutenkin vedettiin enemmän sellasessa rypälemuodossa kuin jonossa. Mutta kiltisti aina väistettiin tarpeen tullen. Preiviikissä iski sitte se Uroskarhuille tutunomainen seikkailun halu, ku nähtiin "lintutorni"-kyltti. Siinä sitte saatiin kosketusta maastoajoon lumisella polulla, mut suht hyvin se suju, jopa Helkama-mieheltä! Pienten sekoilujen jälkeen löydettiin myös lintutornille jossa pidettiin vähän valokuvaus- ja juomataukoa. K-P oli ottanu oikee evääkki mukaa ja oliha niitä kuivattuja omenia iha kiva mussutella. Takasinpäin sitte Vähärauman kautta josta Jarkko käänty kotiin Leppäkorpeen ja Seppäset kohti Kaanaata. Me muut sitte vielä jatkettiin kohti Uuttakoivistoo ja Aki jäi matkalla kauppaan ja Heguki siinä sitte hilpas kotii. Mä jo aika hyytyneenä siitä sitte poljeskelin kohti Ulvilaa ja kottii!
Olihan se hyvä lenkki ja rankkaaki alko jo lopus olee. Keli ei olis voinu oikee parempi olla, aurinko paisto kirkaalta taivaalta koko ajan, lämpötila oli ehkä siinä seittemän paikkeilla eikä se pien tuulikaa menoo haitannu. Aika heitteli siinä reilusta kolmesta tunnista sinne neljään ja puoleen tuntiin, riippuen pyöräilijöiden lähtö ja lopetuspaikoista. Oma gps ilmotti ajaksi tasan 3.30 ja matkaks 58 kilsaa. Kaanalaiset sai 4.25 ja jotai 82 km.
Että sellasta kivaa meen sunnuntaihin kuulu!

Alkumatkasta ja tietysti koko tila hyväks käyttäe

Hegu

Jukkis

Jukkis, Aki, Tumppi ja Jarkko

Lintutornilla ryhmäkuvaa

Pyöräkki pääs tornii

Nyt on hisukisat kisattu ja hienosti saavutettiinkin vuoden viimeisessä viestissä, Lumi-Toukolassa, 13. sija. Välillä on hyvä pureutua tarkemmin kauden kisoihin, ja erityisesti niissä tehtyihin virheisiin, koska niistähän opimme loppujen lopuksi kaikkein eniten. Seuraavaksi hieman harjoitus mielessä analysointia Lumi-Toukolan ankkuriosuudelta. Tunnelmaan pääsemiseen auttaa oheisen kartan lisäksi videon blogi-tekstistä.

Lähtötunnelmat: Edellisen osuuden viestinviejää Eetua ei näy vielä missään ja vaihtoalueen kilpailijoille ilmoitetaan, että yhteislähtö aiotaan lähettää piakkoin. Mutta onneksi viime hetkellä metsästä tulee salaman vauhdilla vaihtoa kohti tuttu naama ja kohta sitä ollaankin jo liikenteessä.

K-1: Keskittymisen puutteesta ja nopeasta lähdostä johtuen haparointia heti alussa. Ensimmäisestä risteyksestä olisi pitäny mennä heti tielle, mutta veri veti metsään ja isolle hiihtouralle. Tie olisi kuitenkin kannattanut jättää kokonaan huomaamatta, sillä pikainen koukku tien kautta on aivan turha. Loppumatka ykköselle ensin leveämpää ja loppua kohti aina vain kapeampi uria mäkeä ylöspäin. Ei mitään vaativaa suunnistuksellisesti, mutta heti saatiin alussa pulssi koholle eikä sitä helpottanut ennen ykköstä lähtöalueelta kuulunut yhteislähdön lähetys. Siinä tuli vähän mieleen, että saalistus on alkanut.

1-2. Alussa nopeasti pieniltä urilta isolle uralle ja sitten iso uraa rastin viereen. Ennemminkin siirtymäväli, aika helppo.

2-3. Vaati jo hieman tarkempaa kartanlukua, mutta loppujen lopuksi aika helppo väli. Ainoa erillainen reitinvalinta vaihtoehto olisi ollut reilumpi kierto vasemman kautta mäen päälle, mutta suorempaa menevää pientä uraakin pääsi ihan mallikaasti.

3-4. Seuraavaksi todella helppo siirtymäväli jossa sai isoa uraa painaa jo vähän vauhdikkaammin ja jo lukea ennalta tuelvia välejä.

4-5. Haastava väli jossa liiallinen hosuminen aiheutti reitinvalinta virheen. Rastilta lähdossä oli taas kauhea kiire (takaa-ajajien pelko?) ja lähtösuunta tuli huonosti katsottua: Suoraan mäkeä alas ratamestarin järjestämään ovelaan ansaan jossa oli vaihtoehtona enää koukkia monen mutkan ja pienen uran kautta takaisin rastiväliviivalle ja kohti rastia. Parempana vaihtoehtona olisin pitänyt paluuta takaisin 3. rastille päin mutta edellisestä risteyksestä vasemmalle kääntymistä ja helppoa laskettelua miltein rastille asti. Tämän kohdan oli itseasissa mennyt jo edellisenä päivän henk.koht kisassa joten laskussakaan ei olisi tarvinnut niin paljoa varoa kun olisi tiennyt suurin piirtein pahimmat paikat. Nyt valitsemallani reitillä oli myös todella vaativia ja sanoisinko mahdottomia laskuja joissa pahempien loukkaantumisten välttämiseksi jopa jouduin kaatamaan itseni, mutta kyllä sitä sitten rastille päästiin lopulta ehjin nahoin.

5-6. Melko helppo väli jossa alussa pyrittiin mahdollisimman nopeasti tielle ja sitä myöten rastille. Edellisten osuuksien viestin viejät olivat jo tehneet odotusten mukaisesti oiko ladun pellon reunassa olevan kivikasan yli ja siitä pääsi melko sukkelaan tielle. Rastinottossa ei ollut ongelmia ja luettiin jo valmiiksi tulevia välejä.

6-7. Lyhyt väli, jonka käännökset oli jo edellisellä rastivälillä katsottu, joten kokoväli oli lopulta helppoa laskettelua.

7-8. Rastilta lähtö oli ehkä jonkun mielestä minulla väärä tällä välillä, mutta itse olin katsonut valmiiksi, että jatkamalla suoraan säästän enemmän aikaa kuin kääntymällä takaisinpäin, koska matkalla ei ollut niin suurta eroa. Tietäpitkin ja lopulta vasemman kautta pikku-uraa pitkin rastille helppoa reittiä pitkin, ei ongelmaa. Tällä välillä ensimmäisiä näköhavaintoja perässä tulijoista ja vauhtia täytyi hieman kiristää.

8-9. Rastilta lyhyintä reittiä tielle. Vauhtia oli pidettävä sillä takana olijat olivat saavuttaneet jo melkoisesti. Tietä pitkin rastin taakse ja koukku rastille. Ei ehkä lyhyin reitti rastille, mutta taas katsoin että rastilla kääntyminen vie aikaa ja näin pääsen jatkamaan suoraan eteenpäin.

9-10. Tästä välistä oli jo kuultu edellistä osuuksilta joten reitinvalinta oli jo melko selkeänä mielessä. Järven jäällä olevan pienen uran piti olla melko hyvässä kunnossa joten pidin tätä parhaana reittinä. Uran kunto oli jo ehkä osuuksien mittaan ehtinyt heikentyä ja tie kierto oikealta olisi ollut parempi, mutta ei tämäkään reitinvalinta ollut hullumpi ja enenmmän aikaa siinä olisi mennyt jos kaikkia mahdollisuuksia olisi rastilla ensiksi syvällisesti pohtinut. Nopea reitinvalinta rastilla on ainakin itselläni tuntunut hyvältä taktiikalta hiihtosuunnistuskisoissa sillä usein reitinvalintojen eroavaisuudet ovat hyvin kosmeettisia. Pitkillä väleillä, kuten oheinen väli, reitinvalinnan suunnitteluun kannattaa kuitenkin usein panostaankin se ylimääräinen 10sekuntia jos on tarve. Järveltä alkaen rastinotto olis voinut olla parempi ja yksi oikolatukin jäi käyttämättä mutta muuten hyvä suoritus tällä pitkällä välillä. Takaa-ajaja(t) olivat jo saavuttaneet jo niin että oltiin jo ihan perässä hiihtämässä ja ehkä hieman menoani vauhdittaen, neuvomassa reitinvalinnoissa kun olin jopa hieman tien tukkeena. Tästä sisuuntuneena jatkoin kuitenkin yhä rivakammalla vauhdilla ja kohta tippui jo takaa-ajaja ainakin hetkellisesti kyydistä.

10-11. Välillä muutama risteys jossa piti katsoa mihin mennä mutta oikea reitinvalintaa ei ollut ja kokonaisuudessaa aika helppo väli.

11-12. Siirtymäväli joka ensi näkemältä vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta loppujen lopuksi ainoa hyvä reitinvalinta on ja oli kierto oikealta jota itsekin käytin. Rastinotossa käytettiin hyväksi oiko latua ja tässä kohtaa on hyvä sanoa, että vaikka reitillä oli useita oikolatuja itse en olisi tässä kelissä niitä lähtenyt tekemään sillä olise aika upottavaa lunta.

12-13. Tiukkaa pikku-urien lukua ja yleisön silmien alle, jos sieltä kukaan ehti palkintoseremonioiden keskeltä mihinkään katsella. Rasti oli jo tullut tutuksi kärjen kätyä siinä, itse vielä ollessani vaihdossa, joten tiesin miten toimia ja onnistuinkin siinä aika hyvin.

13-14. Ehkä jopa vielä tiukempaa kartanlukua vaati väli, mutta jossa tyydyin suosiolla käyttämään oikea-vasen-oikea-taktiikkaa ja rastille tultiinkin aikasta hyvin.

14-15. Väli oli aika helppo, mutta rastille nousevaa pikku-uraa oli melko hankala kiivetä, eikä vauhti päätä huimannut, kuten ehkä videostakin näkee.

15-16. Laskettelua seuravaalle rastille ja kohta piti valmistautua jo kovaa loppukiriä varten. Ei siinä että, olisin joutunut kirimään takaa-ajajiani vastaan jotka olivat jo hieman perässä, mutta ainahan lopussa pitää näyttää mihin pystyy ja onhan se hienoin tunne olla maalissa kaikkensa antaneena, vaikkei kisasta muuten mitään olisi tullutkaan. No tässä kisassa kaikki kuitenkin "So far, so good", mutta katsotaan mites loppu.

Se on siinä!

16-17. No eihän siellä enää nyt mitään virheitä edes minä pystynyt tekemään ja viimeisellä rastilla odottikin jo Uroskarhuista Tumppi ja Heikki ottamaan sankarillisen ankkurinsa tuulettaen vastaan. No ehkä hieman liioittelin, mutta kyllä sitä piti sitten lopussakin vielä hiihtää, kun kaverit oli sentään makkarakojulta viimeiselle rastille asti vääntäytyneet


17-M. TÄYSILLÄ!!!

Noniin ihan mielenkiintoista pohdintaahan siitä kehkeytyi, joten ehkä joskus pitäisi ottaa uudelleen. Kisan tulokset löytyvät täältä: https://sites.google.com/site/smkeskimatka/lumi-toukolan-tulokset





Mielessä jo Tanskan-leiri ja kesän kisat. Hyvää treenikautta kaikille :)

Joukkuekuva

Kevätauringon siivittämänä tekstin laati K-P

Tumpin koukerot

Nyt on sitten puolet viikonlopun kisoista selvitetty, kaikki kunnialla. Uroskarhuista K-P suoriutui tällä kertaa parhaiten vaikkei hänelläkään ollut hiihdonpuolesta hyvä päivä ja muutamia virheitäkin tuli tehtyä. Uroskarhu Heikki oli suoritukseltaan tasainen, mutta tällä kertaa se tarkoitti, ettei mikään kulkenut. Tumpille päivä ei ollut aivan paras ja kaikkien kommellusten jälkeen maaliin päädyttiin sukset kädessä hölkäten ja käsi hieman kipeänä, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja huomenna Tumppikin pääsee jo kisaamaan uudestaan. Tumpin suoritus saadaan varmaan tässä tulevalla viikolla youtuubiin kun nyt päästään pois täältä. Video sai jo ensi-iltansa täällä arvoisansa yleisön edessä ja herätti useita hilpeitä hetkiä.

No niin, nyt ollaan päästy Hankasalmelle ja viikonloppuna päästään tosi toimiin Hisu SM:ien merkeissä. Ennakkotunnelmat ovat koko Uroskarhujen tiimiltä (K-P, Tumppi, Heikki) odottavat ja hieman jännityneet. Huomenna yritetään sitten saada taas head cami kuvaa aikaiseksi tällä kertaa Tuomaksen kuvaamana. Kilpailupäiviksi sää on luvattu heikohkonlaatuiseksi, mutta eiköhän siellä päästä kuitenki hyvin hiihtämään. Korkeasaaren puolessakin karhuveljemme jo ovat alkaneet hereillä tulevaan kesään ja varmasti ovat yhtä innokkaita pääsemään metsään kuin Uroskarhummekin.


http://www.satakunnankansa.fi/Kotimaa/1194727256056/artikkeli/korkeasaaren+karhut+virkosivat+talviuniltaan+katso+otsojen+aamujumppa+.html

Ennen lähtöä.

Pirkanhiihto järjestettiin maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Lähettiin porukalla hiihtelemään Pirkan puolikasta. Mukana oli kolme uroskarhua sekä kolme muuta karhua. Lähtö tapahtui kello 14. Lähdössä sumppu oli melkoinen, mutta porukka kumminkin levisi kummasti 45 kilometrin aikana. Jarkko, K-P ja Heikki lähtivät pitämään kovempaa vauhtia, tavoitteena kolmen tunnin alitus. Mukana oli myös kaksi tyttökarhua Lotta ja Tiina sekä 1/2 karhu Jukkis, joka piti vielä kovempaa vauhtia.(aika  2.15)

Juu tuli tossa Turun puolessa käytyä pistämässä käyntiin suunnistuskausi ihan näin Suomessakin. Turku Sprint Cupin 4. osakilpailu kilpailtiin Raisiossa ja kuten nimestä kuultaa, sprinttinä. Maasto oli kilpailukutsua lainaten: "Kerros- ja rivitaloalueita, julkisia rakennuksia, metsää, jossa ulkoilureittejä." Lunta oli maastossa kuitenkin runsaasti ja tämä oli otettava huomioon reitinvalinnoissa. Reitinvalintoja olikin radalle asetettu runsaasti ja kaiken kaikkiaan rata oli hyvin suunniteltu ja kisat hyvin järjestetty. Omalta kohdaltani kisa sujui suunnistuksellisesti hyvin, mutta juoksu ei kyllä kulkenut mihinkään ja se näkyi kyllä tuloksissakin. Jos haluaa reittiäni ja menoani kisassa tarkemmi tiirailla kannattaa katsoa oheinen video ensimmäisestä pääkamera suunnistuksestani. Ihan vinkkinä vaan videon katsojilla, että jos kuvakokoa haluaa suurentaa kannattaa video katsoa suoraan youtubesta painamalla oheista youtube-näppäin videon alalaidassa. Videosta sen verran, että kameran asettelua ja muutenkin sen kanssa toimimista täytyy vielä harjoitella, että ei kannata ihmetellä miksi kuva tulee vinosti tai pomppii aika lailla. Jos joku tarkkaavainen katsoja pääsee videon loppuun tai muuten vain haluaa herkutella parhailla paloilla kannattaa katsoa loppuviitoitus juoksuni hienoa suorittamista, jossa välillä haetaan jopa maasta vauhtia.