Ylläkseltä ollaan jo palattu (hyvissä voimissa?) ja onkin hyvä vielä tutkailla parin viimeisen päivän tapahtumia. Torstaille oli suunnitelmissa ei ollut ihmeellisiä suunnitelmia joten lähdettiin vapaalla hiihtelemään tunturi ympäri taasen. Porukkaan kuului tällä kertaa Heikki, K-P, Begi ja Jarkko. Puolivälissä Ylläsjärven lasketturinteiden alla tutun näköisisä kavereita tuli vastaan moottoroitujen ilveksienä selässä. Tumppi ja Hermanni olivat päättääneet ottaa vähän "rennommin" ja ottaa matkan tekoon vähän vauhtiakin mukaan. Ylläksen yli oli kuulemma sujautettu sellaista vauhtia, että Hermannilla ei kauheasti aikaa ollut edes kuvailla maisemia. Nopean sananvaihdon jälkeen pojat kiitivät horisonttiin ja me muut jatkoimme hieman rauhallisempaan tahtiin.  Itsellä ei jostain syystä ollut tuona päivänä yhtään hiihtofiilistä ja hiihto tuntui muutenkin takkuiselta mutta Heikki ja Begi kiitivät eteenpäin sitäkin vauhdikkaammin joten olihan siinä jotenkin kuitenkin sinniteltävä perässä. Kun Kesänginkeitaalta oli munkit syöty loppumatka taittui loppumatkakin jo hieman paremmin. Illalla käytiin vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi jo melkein perinteeksi muodostuneella pulkkamäki reissulla Isonmettän nousulla. Vauhti ei ollut hurjaa mutta jotain muuuta hyvää tehtiin kun toivotettiin vastaantulleelle hiihtäjällä yhdessä tuumin hyvää itsenäisyyspäivää ja levitettiin myös sanaa Uroskarhuista. Kohta ollaan kuulkaas jo niin tunnettuja että.




Perjantaina oli jo etukäteen poikien kanssa päätetty että lähdetään ottaa mittaa Pirunkurusta joka on melko jyrkkä kuru joka nousee Kesängin päälle. Pirunkuru tuntui aluksi melko pahalta mutta lopulta se meni jo umpihangessa kävelyksi kun suksilla ei oikeen eteenpäin päässyt. Noustessa pojat vähän arpoivat että jos vetäisis murtsikoilla alas samasta mistä noustiin mutta onneks kukaan hullu ei lähteny sentään tappamaan itseään. Kesängin huipulta lähdettiin sitten laskettelemaan hieman loivempaa rinnettä alaspäin ja voisin jopa melkein vannoa että alamäkeen meno oli nopeampaa kuin noin tunnin nousu. Kun oltiin takaisin Kesängin juurella päätettiin vielä poiketa Kesänginkeitaalle ja sitten pois. Eihän se nyt niin helposti kuitenkaan mennyt. Minä ja Hermanni päätettiin ottaa oma reitinvalinta ja lähdettiin kiertämään tunturia eri suuntaan kuin muina päivinä. Jottei matka perinteisellä tyylillä olisi ollut liian helppo otettiin loppumatkasta vielä Lousujärven lisälenkki käyttöön. Matkalla nähtiin miten viimeisetkin latukahvilat menivät kiinni ja pimeys laskeutui maastoon. Muita hiihtäjiä ei enää kauheasti näkynyt kun Uroskarhut taittoivat matkaansa. Jossain kohtaa alkoi epäilys hieman iskeä kun Ylläs alkoi jäädä selän taakse ja itsellenkin reitti alkoi näyttää ihmeen oudolta vaikka olin sieltä joskus hiihtänyt. Tuskalliset kilometrit taittuivat hitaasti ja majoitukselta jo soitettiin että mihis pojat on eksyny. Lopulta alkoi velhonkodan valot näkyä ja tiedettiin ettei matkaan enää ollut kuin muutama kilometri jäljellä. Hermanni alkoi olla jo niin sipissä että hiihti jo silmätkiinnkin mutta onneksi perille päästiin vielä ehjin nahoin. Aikaa hienolle reissullemme kertyi noin 6h ja 30min että tuli sitä taas reenattua. Jos pääsis ees tääl Poris viikontuntimääris tohon.

K-P Seppänen