Vielä ennen vuoden vaihtumista on uroskarhujen aika kokoontua mittelemään syysmestaruudesta. Vaikka joulu jo meni niin maa on sula ja sopivan kostea, märkä, ehkä jopa tulviva...Siispä kaikki uroot sankoin joukoin taistoon.
Kisapaikka Ulvilan Kullaan Tammenleirikeskus. Lauantaina 28.12. Lähtö  lähtöön klo12.30 ja lähtö 13.00. Kartta vuodelta 1986 mittakaavaan n.12500 ja tästä johtuen rata n. 6.5km. Maasto: perus Pöyhösen metsäkoneella runtelemaa ja pari suota. Pesu ehkä jossain jos saadaan aikaiseksi.

 Ratametsuri Riku

 29.    41  Rastikarhut-1                                   FIN      4.28.38
      Osuus 1     Eetu Holmberg                               58       35.20
      Osuus 2A    Mira Kaskinen                                                                   37.26

      Osuus 2B    Petja Pöyhönen                                                                  38.30
      Osuus 2C    Riku Koivusalo                              40     1.19.13                      43.52
      Osuus 3A    Pietu Jutila                                                                    22.25
      Osuus 3B    Liina Mikkola                                                                   24.48
      Osuus 3C    Laura Jakobsson                             26     1.38.46                      19.33
      Osuus 4A    Tiina Haapakoski                                                                34.05
      Osuus 4B    Tuija Kuusela                                                                   34.48
      Osuus 4C    Tapio Mannila                               27     2.13.27                      32.20
      Osuus 5A    Jarkko Koivumäki                                                                45.23
      Osuus 5B    Hermanni Willman                                                                41.25
      Osuus 5C    Kari-Pekka Seppänen                         30     3.01.17                      47.49
      Osuus 6     Elli Virta                                  29     3.31.10                      29.52
      Osuus 7     Aki Saari                                   29     4.28.38                      57.27

Menneenä viikonloppuna kisailtiin keskimatkan ja viestin Suomen mestaruuksista Äänekosken nopeissa, mutta osin myös melkoisen haastavissa kangasmaastoissa. Uroskarhujen osallistuminen painottui H17 ja H18 sarjoihin myös 15-vuotiaat olivat lähteneet yrittämään raivata tiensä A-finaaleihin. Heillä karsinta oli kova. Kahden karsinta ryhmän 120 vain neljällekymmenelle nopeimmalle oli A-finaali paikka tiedossa. Roope kuitenkin onnistui karsinnassa ja pääsi mukaan kilpailuun maineesta ja kunniasta. Jutia ja Kukkulaa odotti B-finaalin palkintojen metsästely. Meillä oli karsinnan urakka paljon 15-vuotiaita helpompi, sillä H17 ja H18 –sarjoissa karsiutui vain alle parisenkymmentä. A-finaalipaikan piti olla siis kaikille lähes varma. Eetua tämä tilanne ei kuitenkaan auttanut, sillä mies sössi karsinnassa oikein urakalla. No häntä kuitenkin odotti iltapäivällä taistelu B-finaalin voitosta.Karsinnat käytiin melko tasaisessa maastonosassa, mutta kun kilpailualueelta löytyy mäkiä, niin niitä myös käytetään hyväksi ratojen laadinnassa ja finaaliin oli nousua onnistuttu haalimaan karsintaa enemmän. Keskisuomalaiset mäet olivat kuitenkin pieniä verrattuna parin viikon takaiseen Sm-pitkiin, jotka käytiin Pikku-Syötteen vaativilla rinteillä. Itseä pari viikkoa vaivannut flunssa ei ollut ottaa laantuakseen, joten pienen lääkityksen voimalla lähettiin finaalia juoksemaan. Seurateltalla eräs oli kovin selittänyt, että sateen ropina johtuisi puista tippuvista pisaroista, eikä ulkona sataisi, mutta matkalla lähtöön havaitsimme, että taitaa ylhäältä jotakin alas asti tulla. Tällä kertaa amiksen logiikka ei aivan siis toiminut. Itse olin voittanut Petjan sekunnilla karsinnassa, joten finaaliin lähdimme peräkkäin. Lähtö karsinassa itselleni hieman paineita aiheutti samaan aikaan lähtenyt vuoden takainen keskimatkan maailman mestari Edgars Pertuks. Finaali kuitenkin sujui itseltäni ihan hyvin. Loppumatkasta alkoi kisakuulutus kuulua ja kuulin, että Petja oli juuri tullut maaliin, nopea vilkaisu karttaan ja ajattelin, että tiukoille menee sillä matkaa oli vielä jäljellä viimeiselle rastille jonkin verran ja loppusuorakin oli melkein kolmesataa metriä. Lopulta eroksemme kuitenkin jäi jopa 16 sekuntia. Loppupäässä lähtenyt Saari suunnisti ihan kelposuorituksen ollen jälleen plaketeilla tällä kertaa sijalla 9.  Matkalle osuneet jyrkänteet olivat pohjanmaalaiselle ilmeisesti melko isoja sillä oikea ranne otti melko paljon osumaa eräässä alastulossa.  Saaren plaketti jäi ainoaksi poikien puolelta, sillä aina epävarmat 17-vuotiaat sortuivat yleiseen härväämiseen Hermannin osalta ainakin 4. rastille ja Jarkolla oli hyvä kulku alusta asti tämä ei kuitenkaan kantanut muuhun kuin parin minuutin pummiin ykkösrastille. Eetu hoiti osuutensa B-finaalissa ja tuloksena oli sen voitto. Virkistyskassa koheni kilolla kaurahiutaleita joten ainakaan hillopurkit eivät pysyne kiinni vähään aikaan.

Illalla uroskarhut keskittyivät ruuan nauttimiseen ja sauna mahdollisuuksien selvittämiseen. Jälkimmäinen kohtasi hieman vastoinkäymisiä, sillä kovasta yrityksestä huolimatta mikään avaimista ei sopinut Oppimiskeskuksen saunan oveen. Joten saunan puutteessa seurasimme Suomen otteita lentopallossa.

Sunnuntaiaamulla oli sankka sumu kun uroot vääntäytyivät aamu murkinalle, myöskään lämpömittari ei paljoa näyttänyt aamuisella. Viestit olivat Saarijärven puolella ja ennakko kaavailuiden mukaan tiedossa oli haastavampaa suunnistusta kuin edellisenä päivänä keskimatkoilla. Uroskarhut lähtivät matkaan kolmen joukkueen voimin. H16 sarjassa juoksivat Juti, Roope ja Tommi. H18 sarjaan uroskarhuilla oli asettaa kaksi melko tasavahvaa joukkuetta. Ykkösjoukkueen muodostivat Hermanni, Petja ja Aki kakkoseen olivat päätyneet Eetu, Jakke ja ankkuriksi olin värvännyt itseni. Hermanni sähläsi (jälleen) aloituksessa ja tuli vaihtoon yli 10 minuuttia kärjen jälkeen. Mies oli kuulemma alkanut tehdä hieman omaa reitin valintaa matkalla ykköselle, jonne oli matkaan noin puolitoista kilometriä, kun matkavauhti kärkiletkassa ei ollut riittänyt. Tuloksena oli ajautuminen yli puolikilsaa rastista pohjoiseen. Eetu aloitti ihan kohtuullisesti tullen vaihtoon kahdeksantena. Väliosuudet sujuivat Jarkolta ja Petjalta ilman suurempia virheitä. Olin luvannut pitää Akin takanani mikäli minulle annettaisiin vähintään viiden minuutin keula. Oma suoritus sujui ihan hyvin ilman suurempia virheitä. Vauhti ei ollut parasta mahdollista, mutta siitä huolimatta Aki pysyi selvästi takana vaikka tekikin jälleen erinomaisen suorituksen. Lopputuloksissa saatiin plaketeille kaksi joukkuetta sijoilla 7 ja 9. Mainittakoon, että kaikki Raskan maaliin päässeet joukkueet pääsivät plaketeille lukuun ottamatta nuorempia poikia, joille riittää vielä haastetta seuraavaksi vuosiksi.

Tulokset keskimatka - ja viesti

Nyt koittaa valmistautuminen tulevaan Sm-yöhön
Ville

parempi kuva kartasta tulossa kun kotiudutaan

   Kun osa porukasta vielä palautui ungista, oli jakke, pöyhönen ja karpaasi päättänyt lähteä hakemaan niskalenkkiä Hiisistä am-partiossa. Tänä vuonna partio järjestettiin Lahnamäen kotikonnuilla Nakkilassa. Maasto ei ollut kummoinen, vähän kangasta ja muuten kartta oli pelkkää vihreää. Lähdössä ei ollut paineita sillä oltiinhan otettu nuorten tiomilasta se 6. sija! Alkulenkki oli n.3km ja jo siinä vaiheessa olimme ottaneet hiisirastin lähes 4 minuutilla kiinni. Hiisin venäläispainotteisessa joukkueessa alkoi näkymään hermoilun merkkejä. Loimme painetta tuttuun tyylin, mutta siinä tohinassa ei omat rastinjaot aivan onnistuneet. Maalissa olimme jäänet n.13 minuuttia Hiisille. Jakke urakoi oikein kunnolla hakien pisimmät rastit huonokulkuisesta maastosta. Myös pöyhösellä kulki hyvin alun vaikeuksien jälkeen. Mies "lämpeää" vasta viiden kilometrin tienoilla, joten vastuuta olisi voinut antaa enemmänkin. Oma suoritukseni oli tasainen, juoksu ei ollut hääviä mutta rastit löytyivät suhtkoht hyvin.
Nyt valmistautumaan tulevaan Nuorten Jukolaan.

H21
 
Lähti : 4      Keskeytti : 0     Hylätty : 2
 
   1             Hiisirasti 1                              1.12.44
      1. osuus   Roman Efimov                               1.08.06
      2. osuus   Sergei Detkov                  1.12.44     1.12.44
      3. osuus   Roope Koskinen                 1.06.48     1.12.44
 
   2             Rastikarhut 1                             1.25.39
      1. osuus   Petja Pöyhönen                             1.15.22
      2. osuus   Hermanni Willman               1.18.21     1.18.21
      3. osuus   Jarkko Koivumäki               1.25.39     1.25.39
 
                 Rasti-Lukko 1                            HYLÄTTY
      1. osuus   Mikael Kauppi                              1.27.48
      2. osuus   Jyrki Kaunismäki               1.30.22     1.30.22
      3. osuus   Lasse Kaunismäki                          HYL.
 
                 Ulvilan Ura 1                            HYLÄTTY
      1. osuus   Jyrki Haikonen                             1.37.02
      2. osuus   Eero Lehtonen                  1.40.23     1.40.23
      3. osuus   Marko Ojala                               HYL.

Karpaasi
 

Osan vielä palautellessa ilmeisen raskaalta Norjan reissulta suuntasi Uroskarhujen iskujoukko kohti Kainuuta. Osallistuminen painottui H18 sarjaan Kellahtelaisen, Petjan, Tsaaren ja itseni voimin.Petja oli siis ainoa joka taisteli molemmat urakat.  K-Pta ja Heikkiä koitti samaan aikaan astuminen armeijan harmaisiin joten heidän poissaolonsa vuoden kohokohdasta oli perusteltua. Samalla käytävät suunnistuksen MM-kilpailut saivat paljon huomiota osakseen valtakunnan medioita myöten joten kisapaikoilla joitui olemaan rauhallisesti eikä karhunpaineja sovinnut ottaa perinteiseen malliin.

Ensimmäiset kaksi osakilpailua käytiin Tipasojan nopeissa harjumaastoissa joissa vauhdit nousivat (jos olisivat olleet noustakseen) korkeiksi. Itselläni oli varmaa suunnistusta, mutta vauhti ei riittänyt mihinkään. Sunnuntai sujui tuloksellisesti kaksijakoisesti Aki ja Hermanni olivat puolen minuutin sisällä sijoilla 21ja 23. kun minä ja Petja kävimme omaa kilpailuamme viiden sekunnin marginaalilla sijoilla 45 ja 46.

Maanantai ja tiistai olivatkin välipäiviä. Maanantaina oli MM-kilpailuden sprintti päivä. Monien suunnatessa Sotkamion keskustaan seuraamaan sprinttiä itse päädyin pyöräni kanssa Tiilikkajärven kansallispuistoon, jossa tuli heitettyä koko päivän mittaiseksi venynyt kevyt maastopyöräily. Tiistaina jatkui sama tahti eli muut suuntasivat katsomaan MM-pitkää matkaa itseni painuessa ajelemaan tällä kertaa lähelle Hiidenportin kansallispuistoa.

Keskiviikkona jatkui jälleen Krv samoissa Tipasojan maastoissa kuin sunnuntaina. Aki oli jälleen hyvässä vauhdissa nyt sijalla 15. Reitin valintaa oli sen verran, että oma rauhallisuuteni kantoi sijalle 50. Petjan ja Hermannin ryskiessä kaikkien puskien ja supien pohjien läpi ei huippusijoitusta ollut heillekkään tiedossa. Lisäksi vielä Hermannin kymmenen minuutin pummit eivät auttaneet asiaa sijoitukset lopulta 65 ja 72.

3. ja 4. kisapäiväksi siirryttiin Vuokatin vaaralle, joka sopi ainakin itselleni paljon paremmin. Luvassa oli teknisesti haastavaa suunnistusta. Torstai aamupäivänä juostu MM-keskimatkan karsinta oli ollut jopa niin vaikea, että muutamia kilpailijoita oli jouduttu hakemaan maastosta pois mönkkäri kyydillä. Maasto toi osittain jopa mieleen niin rakkaat Ruosniemen pusikot. Torstain 3. kisa meni itseltäni hyvin vaikkei se metsässä siltä tuntunut pientä virhettä tuli tehtyä koko ajan, mutta ilmeisesti jotkut olivat tehneet (hieman) isompia virheitä. Näissä kunnostui jälleen Hermanni joka teki toiselle rastille noin +8 minuuttia. Aki oli jälleen paras tällä kertaa 19. oma hyvä suoritus kantoi sijalle 23 ja Hermannikin kokosi hyvin itsensä alun jälkeen ollen 29. Petja nyt 61 tehden muutamia suurempia virheitä.

Perjantaina oli jälleen välipäivä itse otin suunnaksi Kolin, mutta tällä kertaa pyörä jäi majapaikkaan. Vuokatissa juostiin MM-keskimatkan finaali. Illalla oli aika vaihtaa vähän viihteelle Naapurinvaaran oli tuotu maan kärkiartistit Cheekin, Elastisen ja Jukka Pojan voimin. Tämän olivat huomanneet myös kainuulaiset nuoret ja väkeä oli bussilasteittain aina Kajaania myöten.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa takaa-ajo, joka toisin ei ollut takaa-ajo muille Uroskarhuille kuin Akille. Itselläni oli herkutteleva tilanne Hermanni oli onnistunut härväämään itsensä vain kaksi pykälää itseni yläpuoelle sijoituksissa ja aika eroa meillä oli vain alle kaksi minuuttia. Minuutin lähtöväleille lähdettäessä itselläni oli siis hyvä tilanne kaksi minuuttia Hermannin takaa lähtijänä. Suoritus pysyi kaksassa aina rastille numero 8, jossa tulikin pummailtua oikein urakalla. Rinteessä pyörimiseen menikin sitten kymmenisen minuuttia ja ajatukset Hermannin lyömiestä meni sivu suun. Loppu matka meni ilman suurempia kommelluksia, mutta turpaan tuli otettua niin Hermannilta kuin monilta muiltakin. Aki oli lähellä taistella itsensä lopputuloksissa kymmenen parhaan joukkoon, mutta loppukiri ei aivan riittänyt. Aki 11. Hermanni 24. Ville 33. ja Petja 43.
Linkki tuloksiin

-Ville Sundelin

Kolmas kisapäivä aukeni hieman jo väsyneille Uroskarhuille sateisena ja synkkänä. Koko päiväksi oli luvattu sadetta joten kisavalmistautumiset suoritettiin sisätiloissa. Kisapaikalle oli parkkipaikalta kilometrin matka, kun taas lähtöön oli vain pari sataa metriä ja Uroskarhut päättivät leiriytyä autoonsa, sateen yhä jatkuessa, ja tuulen nyt yltyessä. Uroskarhut eivät olleet päässeet tutustumaan näiden kilpailujen maastoon yhtä hyvin, kuin edellisten joten kilpailuun lähtöfiilikset olivat odottavat.  Ensimmäisenä karhuista kisastarttiin pääsi lähtemään K-P, joka tottuun tapaan, oli ajoissa lähtöpaikalle ja herätteli lähdön toimitsijakuntaa pörhältämällä ensimmäisenä paikalle. Alunverryttelyt eivät silti olleet aivan onnistuneet, sillä sää ei houkutellut lähtemään hirveästi juoksemaan lähdön viereen rakennetun pressun alta. Metsään mies lähti kuitenkin taasen vauhdilla, joka kostautuikin heti ykösen pummiin. Heti alkuun tuli huomattua, että näiden kisojen maasto tyyppi oli edellisiä kivisempi ja peitteisempi. Mäkeä radoissa kuitenkin oli yhtä paljon, kun ainakin H19-20 sarja pääsi kipuamaan muutaman rastin ajaksi parempi kulkuiselle tunturialueelle. Edellisten kisojen tapaan sieltä alastulo, ei kuitenkaan ollut yhtä herkuttelua vaan kivikossa piti olla nilkkojen kanssa tarkkana. K-P:n suoritus oli edellisiä päiviä huonompi, mutta ensimmäisenä lähtijänä K-P saattoi vain jäädä katsomaan, mitä tulevan piti. Seuraavan Uroskarhuna metsän siimeksestä kömpi Heikki, joka oli tällä kertaa myös sortunut muutamaan virheeseen ja jäi täten K-P:lle pari minuuttia. Poikien eroa yhteistuloksissa oli nyt 80 pistettä (4minuuttia) K-P:n hyväksi.  Vanhempien Uroskarhujen jo odotellessa autossa muita ja lähdössä pikku hiljaa kohti kisakeskusta, alkoi karhuja tulla lisää vastaan. Ensin tuli Jarkko sadatellen maaston hienouksia ja kertoen keskeytyksestään ja ei aikaan kun myös Petja saapui ja taas samoin sanoin. Uroskarhujen toivo H17-18-sarjassa oli nyt Eetun varassa. Vaikka Eetukin teki paljon virheitä ja kulutti metsässä jopa puolitoista tuntia oli hän sarjassaan lopulta päivän toinen ja piti näin Uroskarhujen toiveita yllä vaikka kärki oli jo kaukana. Kaiken kaikkiaan päivä oli karhuille yhtä synkkä kuin ilmakin, mutta illalla oli jo murheet unohdettu ja jäämeressä pulahdettu ja oli aika suunnata katseet viimeiseen kisaan.

Viimeinen kisapäivä alkoi edellistä jo selvästi paremmin, kun aurinko välillä pilkahteli pilvien lomasta. Uroskarhut suuntasivat kisapaikalle auto jälleen täyteen lastattuna ja valmiina pöräyttämään kisan jälkeen kohti Suomea. Kisat oli kuitenkin kisattava ensin.Keskimatkan kilpailulta odotettiin lyhyttä pyräystä edellispäivien kilpailuihin verrattuna ja parempaa kulkua kuin edellispäivänä. Toisin ehkä kuitenkin kävi. Tällä kertaa ensimmäisenä metsään lähti Heikki ja perään kymmenen minuuttia K-P. Heikki paukutteli uria alussa ilmeisesti niin vinoon, että K-P pummasi heti ensimmäisiä kolmea ekaa rastia niin, että oli jo jäljessä reilusti. Vauhti ei lopussakaan päätä huimannut sillä maasto oli eilisen kaltaista kivistä pöpelikköä. Maalissa Heikki kellotti 19-20 sarjan pojista sen verran kovemman ajan, että voitto irtosi päivän kilpailun lisäksi kokonaiskilpailussa Uroskarhujen välisessä taistossa. Nuorempien karhujen sarjassa suoritukset olivat selvästi edellistä päivää parempia, pääsiväthän nyt kaikki sentään maaliinkin. Kovimman ajan tykitteli Jagge iskien nyt itsensä päivänkilpailussa toiseksi. Kokonaiskilpailussa Eetu kuitenkin voitti Petjaa ja Jarkkoa selvästi ollen toinen

Kokonaiskilpailun tulokset Fjord-o 2013

Paluumatkalla poikettiin Kilpisjärven kautta viettäen siellä jälleen yö ja jatkaen aamulla pirteänä matkaa. Kun taukoja pidettiin vähemmän ja lyhempiä kuin mennessä, päästiin Poriin illalla puoli yhdentoista maissa. Tiilimäen Hesen luona oli väsyneitä, mutta selvästi matkaan tyytyväisiä poikia. Ainakin tämä oli matkanjärjestäjän toivekuva :)

K-P Seppänen

 Uroskarhujen voittokulku on kantanut niinkin pitkälle, että saamme kunniallisesti julkaista 100. tekstin. Samalla haluamme myös onnitella Laihian vahvistusta Saarea, joka pääsi juuri  miesten ikään.

Virallisen osuuden jälkeen, voimme muistella viime päivien tapahtumia. Kaksi kilpailua on jo käyty ja tunnelmat ovat paniikin sortoiset. Coach Lahnamäki jäi majoitukselle nukkumaan, kun muut karhut kilpailivat Krokvatnetin mäissä. Kilpailu oli tosin kevyempi kuin ensimmäisen päivän, koska nuosua kertyi vähemmät, mutta kyllä kisa silti löi hyvät hapot jalkoihin. Norskit hämmensivät lähtöaikojen kanssa, kun numerolapussa luki eri lähtöaika kun taululla. Mutta onneksi ajat sai vielä lähtöpaikalla vaihdettua ja turhalta odottelulta vältyttiin. Ensimmäisenä metsään päästettiin Jakke ja Hegu. Rata oli kolmannelle rastille sama. Alkumatkan ylämäen jälkeen alkoi alamäki, jota oli hyvä lasketetella melkein loppuun asti. Jakkelle tuli metsässä pari pientä hakua, joiden takia eroa kärkeen jäi 23s. Hegu ei tehnyt virheitä, mutta kulku ei ollut ilmeisesti parasta.  Kp pystyi tällä kertaa voittamaan Hegua parisen minuuttia saatuaan matkalla hyvää peesiapua ja tehtyään melko virheettömän suorituksen. Kokonaistilanne on kuitenkin aika tasainen ja seuraava kilpailu voi olla todella ratkaiseva yhteitulosten kannalla. Kärkeen ei kaksikolla taida enää olla mahdollisuuksia kokonaiskilpailussa, mutta perässä hönkivä norski poikien pitäisi pystyä voittamaan. Petjalla oli jonkin verran ongelmia ja tuloksena oli pieni notkahdus ensimmäisen päivän kisasta. Eetu teki päivän kovimman suorituksen yltämällä jaettuun ensimmäiseen sijaan Eevert Toivosen kanssa. Henkisesti kilpailu oli kuitenkin voitettu. Koska kaupat olivat sunnuntaina kiinni, palautuminen hoidettiin letuilla, joita Kp ahmi vain 9 kappaletta, vaikka uho oli kovempi. '

Toista kilpailupäivää seurasi välipäivä, jolloin oli aikaa ajaa 200km etelämpään, seuraavan kolmannen ja neljännen kilpailun kaupunkiin Harstadiin. Jälleen kun Seppänen on kuskina, tuli reitiksi valittua maisemareitti, jonka ajomukavuudesta kiistellään vieläkin. Harstadissa pienen pyörimisen jälkeen karhut löysivät itsensä kahvilasta tilaamassa ökykalliita hampurilaisia. Aterian ja majapaikan katsastamisen jälkeen seuraava määränpää oli Grottebadetin kylpylä, joka oli kaivettu kallion sisään. Sisältä kylpylä oli oikein nykyaikainen ja mainio. Vesiliukumäki, joka oli varustettu ajanottojärjestelmällä tuotti suurta huvia, kun pojat kisailivat kuka on ensimmäinen alhaalla. Holmberg taisi tällä kertaa viedä niukan voiton. Suurta hämmennystä aiheutti paikallinen hikikoppi, huone joka muistutti höyrysaunaa. Huoneen olisi voinut tunnistaa saunaksi, jos sen seinät olisi tehty jostain muusta kun suurista vaaleanpunaisita muovielementeistä, tunnella huoneessa oli kiistanalainen. Suuren helpotuksen toi sauna, joka alkoi muistuttaa jo suomalaista tekoa, tosin kiuas oli taas kerran korvattu pihagrillillä, josta puuttui puolet kivistä. Eipä kestänyt kauaa, kun kiuas oli jo heitetty kylmäksi. Illalla oli tarjolla pyttipannua ruuaksi, jonka jälkeen pääsi ansaitulle levolle.

Tänään on edessä kolmas kilpailu, joten nyt tankkaamaan ja valmistautumaan koitokseen.
-Jakke ja Kp

Uroskarhujen kauan odotettu Norjan-leiri alkoi viimein 20.6. Matkaan lähdettiin Porista, uskollisella Fiatin matkailuautolla, jossa tilaa ei ollut liikaa. Päivän ajamisen jälkeen piti majoittua Pellossa, mutta kuskien vireyden vuoksi matkaa päätettiin vielä jatkaa. Majoituspaikka löytyi viimein tien viereiseltä parkkipaikalta, jostakin Kolarin ja Muonion väliltä. Majoituspaikalla ei pahimmin muita ihmisiä näkynyt, ympärillä vain metsää ja pieni järvi, mutta yksinäistä ei todellakaan tullut lukuisten ja lukuisten hyttysten vuoksi.  Illan ohjelmaan kuului vielä iltalenkki kangasmetsässä ja kalastusta. Yksi ujo lahna näykkäsi viehettä ja siihen se saalis sitten jäikin. Aamulla pikaisen ruokailun jälkeen karhut jatkoivat matkaa kohti Kilpisjärveä. Matkalla varrella puiden määrä väheni tasaisella tahdilla ja pian kohdattiinkin jo ensimmäiset tunturit. Kilpisjärvellä toiminta alkoi heti ja matka kohti Saanan huippua ja juhannushiihtoja alkoi. Hiihtopaikalle päästiin 40 minuutin  kiipeämisen jälkeen. Kaikki karhut saivat vuokra sukset, joiden laatu vaihteli valtavasti. Karhujen sisäinen kilpailu oli myös todella tiukka, niinkuin tuloksista voi huomata. 98m baanalle ensimmäisenä päästettiin Kapa. Kapa oli ihan paineissa, kun hallitsevalla kärkimenijällä oli lähtö juuri ennen. Lahdenmäki sai Sm-kisoissa koetellut sukset ja luotto oli mieheen kova. Holmerg veti kovan suorituksen ja oli Uroskarhuista kovin. Haapakoski valitteli tekniikan puutettu, tosin tätä kuultiin myös muilta hiihtäjiltä. Jakke hiihti GoPron kanssa ja hiihto on nähtävissä tästä. Petja jätti hiidot väliin ja panosti seuraavan päivän tunturisuunnistukseen. Saanalta laskeuduttaessa otettiin oma reitinvalinta ja nautittiin maisemista. Illalla oli vielä tarjolla saunomista, makkaran paistoa ja illanviettoa.
Juhannushiihtojen tulokset:
1. Samuli Ollila, 8,9s
2. Keijo Alila, 10,2s
3. Sami Lapinniemi, 10,3s
11. Eetu Holmberg, 11,3s
14. Heikki Haapakoski, 12,0s
15. Jarkko Koivumäki, 12,1s
16. Kari-Pekka Seppänen, 12,2s
23. Ville Lahdenmäki, 16,4s
DNS Petja Pöyhönen

Lauantaina startattiin tunturisuunnistukseen. Joukkueina Kapa ja Hegu, Jarkko ja Lahdenmäki, Petja ja Eetu. Juhannusjuhlien jälkeisenä aamuna Petja ei löytänyt edes paikan päälle, joten hän otti taas taktisen valinnan ja päätti panostaa seuraavan päivän vuorijuoksuun. Eetu siirtyi vahvistykseksi Jarkolle ja Lahdenmäelle. Jarkko, Lahdenmäki ja Eetu lähtivät matkaan rauhassa ja päättivät nauttia Kilpisjärven tarjoamista maisemista. Maaliin selvittiin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin uurastuksen jälkeen.
'
Kapa ja Hegu lähtivät matkaan voittontavoittelu mielessään. Heti alussa meinasi poikien suoritus kusaista kun Kapalla oli suuntahukassa. Ensimmäiselle rastille löydettiin kuitenkin pikku kiemuroiden kautta, ja siitä lähti suunnistus kulkemaan. Pojat arpoivat alkuun alangolla sijainneet rastit, jotka olivat ehkä hieman haastavampia. Alkurastit sujuivat kuitenkin hyvin ja juoksukin alkoi pikku hiljaa avautua. Kun lähdettiin tunturiin suunnistus muuttui ennemmä suunnassakuluksi, kun rastin tai rastipisteen näki avoimella alueella jo kaukaa. Tunturisuunnistuksen rastit sijaitsivat lähellä Norjan rajaa ja tunturiin noustessa poikien oli tarkoituksena seurailla rajalinjaa. Kartassa rajalinja kulki kuitenkin vähän liian suoristettuna ja pari sataa metriä eri paikassa, joten rinnettä kulkiessa tuli laskeuduttua liian alas. Tästä syystä loppumatka rastille oli kivikossa taiteilua ja aikaa tälle välille kertyi tunti koko vajaasta kolmesta tunnista mikä rogainingissa oli tarkoitus viettää. Loppumatka olikin sitten tunturista laskettua, mutta voimien pikku hiljaa vähetessä ja vauhdin hiipuessa huomattiin ettei kaikkia rasteja ehditty toivotusti käymään läpi ja kaksi rastia piti jättää välistä. Vaikkei maksimi pistemäärä suunnistuksessa saavutettukkaa oli suoritus silti vähintäänkin kohtuullinen ja palkinto oli ykkössija miesten joukkuesarjassa. Uroskarhujen koottu kolmosjoukkue sijoittui samassa sarjassa kolmanneksi.

Huomenna edessä kova koitos, eli Saanan päälle juostava vuorijuoksu. Tämän jälkeen olisi tarkoitus siirtyä pikku hiljaa Norjaan treenailemaan kohti viikonkuluttua alkavia suunnistuskisoja.

Myöhäistä jussia toivottavat Uroskarhut näiden kuvien myötä! :)

Edellisessä tekstissä oli odotuksen tunnelmaa. Nyt odotukset on odotettu ja suorituksetkin on suoritettu. On jälkianalyysin ja yhteenvedon paikka.

Jukola tunnelmiin päästiin jo hyvin automatkalla kun kuunneltiin autosta kisabiisejä ja vuoden 2013 uusimpia kesäbiisejä. Viimeistään Orituvan ABC:lla alkoi tuntua se sama kihelmöivä jännitys kuin edellisinä vuosinakin kun tuli veikkauspöydän ääressä pistettyä veikkausta sisään. Orituvalta lähdetiin ajelemaan vielä viimeisiä kilometrejä kohti kisapaikkaa, mutta samalla kuutiin viestien välityksellä muilta, kuinka autot joutuivat odottamaan ja parkkipaikoilta oli kävelymatkaa. Eipä meillä silti hätää sillä olimme varanneet Hiisin-siivellä itsellemme Asukaspaikoitus-lapun, jolla pääsi, ainakin järjestän mukaan, ilmeisesti mihin vaan. Hiisillähän oli varattu majoituspaikka aivan kisakeskuksen vierestä. Uroskarhut eivät kuitenkaan tähän pelleilyyn enempää lähteneet vaan hakivat maanläheisempää lähestymistapaa telttamajoituksesta.

Kun teltta oli saatu pystyyn ja seuratelttapaikka katsastettua oli aika käydä vilkaisemassa miten naisten viesti pääsi vauhtiinsa. Alkuun kyllä tuntui, ettei mistään löytyisi hyvää katselupaikkaa lähdölle, mutta Holmberin opastuksella saatin melkein eturivin paikat.  Naisten viesti tuli seurailtua vähän sivu silmällä samalla kun kisapaikka tuli katsastettua. Sen verran tuli seurailtua, että viestin voitti Tanskalaiset joista Idan nimikirjoituskin löytyy Mästare paidasta. Jollei Saari olisi unohtanut paitaa kotiin olisi pitänyt hakea koko joukkueelta nimikirjoitukset siihen, mutta nyt se jää ensi vuoteen. Rastikarhujen naisten viestissä oli epäonnea sillä Kopran Anu loukkasi jalkaansa, mutta jääpähän ensi vuoteen taas tavoiteltavaa.

Naisten viestin jälkeen oli aika aloittaa valmistautumiset pikku hiljaa kilpailusuoritukseen. Pienet päikkärit illalla oli paikallaan, jotta yöllä jaksaisi valvoa ja suoriutua omasta urakasta. Jukolan lähtöä varten käytiin varaamassa paikat melkein tunti aikaisemmin, jotta päästiin ihan eturiviin kokemaan sitä tunnelmaa, kun joku veteli pelotteluvetoja aidan viertä pitkin. Kannustus omia rastikarhulaisia kohtaan oli ainakin hyvää tässä kohtaa kilpailua. Tumpin verryttelyn seuraamisen lisäksi hilpeyttä herätti OK Linneen Star Wars aiheinen asua. Liekö ollut polttariasua vai halusiko kaveri vain hämätä muita, mutta täytyisi joskus tuloslistalta selvitellä miten kaverille kävi. Jukola on oikestaan kyllä ihanne polttaripaikka suunnistajalle.

Avausosuuden taiston vei, ehkä vähän odotetustikin ykösen Tsaari. Veikkauksissa kovat kertoimet saanu Tumppee juuttui avausosuudella ilmeisesti sen verran koviin tappeluihin ettei edes miehen pitkät kädet yltäneet rastipukille. Myös Saari oli ilmeisti tehnyt pientä virhettä loppumatkasta, mutta lähetti kuitenkin kakkososuudelle Holmberin ihan kohtuullisella sijalla 288.

Alustavissa arvioissa ainakin itselleni vastakohtienmies oli ehkä epävarmin lenkki ykkösjoukkueessa, mutta luottoa löytyi kyllä siihen, että Eetu pystyisi huippujuoksun tullen tykittelemään kovaa. Nyt ei nähty tykkijuoksua, mutta ei kyllä sitä pelättyä notkahdustakaan vaan Eetu hoiteli oman osuutensa vallan mallikkaasti. Vaihtopaikalta seurailtuna ainakin näytti, että eetu rupesi jättämään kakkosjoukkueen Pöystin Tapiota, joka tiedettiin joukkueensa kovimmaksi lenkiksi. Todellisuudessa Tapio oli juossut vanhingossa kolmanne osuuden radan, mutta oli silläkin radalla tykitellyt huippuvauhtia. Kuitenkin ykkönen oli edellä kakkosta vaihdossa jo selvästi. Näytti siltä että seniorit+pari junnua kaatuisivat heti alkuunsa.

Sitten oli oman osuuteni aika. Vihdoinkin. Vaihtopaikalla oli ollut melko kylmä. Olihan ollut yön kylmimpiä hetkiä ennen auringon nousua ja olin unohtanut takkini seurateltalle. No onneksi tuli ainakin verkkailtua, jotta pysyi lämpimänä. Alkuun oli tavoitteena lähteä rauhassa, olihan tiedossa että edessä oli pitkä osuus, eikä alun kankailla kannattanut juosta itseään heti puhki. Alku lähtikin yllättävänkin hyvin rullaamaan ja ensimmäiset rastit vain putkahtivat eteen kun juoksi letkojen perässä ja välillä luki karttaa. Ensimmäisetä todelliset suunnistustehtävät alkoivat kun päästin 6. rastin jälkeen kiipeämään 7. rastin mäkeen. Mäen alla tuntui vielä siltä, että heittämällähän tästä mennään ylös ja siinä vaiheessa kun letka alkoi kävellä ajattelin, että äh ihan turhaa mutta mennään nyt perässä. Mäki oli silti yllättävänkin pitkä ja ylhäällä tuntui jo hapot jaloissa. Ehkä päähänkin oli eksynyt muutama pisara sillä pikku puolen minuutin koukku mäen päällä aiheutti sen että tipuin letkasta. Seuraavalle välille tuli sitten tehtyä taas ihan oma reitinvalinta vasemman kautta. Olihan sieltä muutaman juoksija ennenkin juossut ja ura oli hyvä, mutta kun edellä oleva letka ja takana tulleet lähtivät toista kautta tuli yksin juostuna jäätyä jälkeen. Sitten 13. rastille asti tuli juostua muutaman samanosuuden kaverin kanssa sopivaa vauhtia ja ilman virheitä. Tehonsekoitin hajonnan alueella kavereille osua sitten eri hajonnat ja lähdin toteuttamaan omaa suoritustani. Olin ehtinyt screeniltä seurata miten kärki otti rasteja tehosekoittimessa ja pohtinut, että tässä ei parane ottaa turhia riskejä ja hidastin vauhtia sopivasti. Rastit tulivat kuitenkin hyvin vastaan eikä virheitä syntynyt. 18-19. välillä sen sijaan otin huonon reitinvalinnan kun lähdin "kiertämään" mäkeä vasemman kautta. Todellisuudessa mäen jouduin kuitenkin lopulta kiipeämään ylös ja matkaa tuli enemmän, joten tuntui ainakin itsestä, ettei tämä reitinvalinta voinut olla nopein. 19-22. rastivälit sujuivat taas ihan sopivasti kunnialla ja juomapaikalla tuli välillä otettua vähän geeliäkin, jotteivat energiat loppuisi niinkuin joskus ennenkin on käynyt. Pitkälle välille 22-23. ei ollu reitinvalintaa heti valmiina, joten lähdin peesaamaan letkaa, joka lähti suoraan läpi. Tipuin letkasta mutta sain toisen kiinni ja loppumatkasta johdin vielä omaksi yllätykseksinikin yhtä letkaa rastille. Sitten piti olla rentoa luukuttelua loppuun asti, mutta 25-26. välillä tuli tyhmä virhe kun en huomannut kääntyä omalle rastille menevälle suunnistajauralle vaan jatkoin eteenpäin ohi rastista. Vasta kun edessä ollut tie alkoi tulla näkyviin  tajusin, että nyt oltiin menty pitkäksi. Seuraavat moottoriradan rastit otin tarkasti, sillä olin kuullut että alueella oli tehty aiemmin virheitä, mutta mielestäni se oli todella helppoa. Ehkä apuna oli jo melko valoisaksi muuttunut aamu. Tässä vaiheessa sammutin lampun. Loppu tultiin sitten juosten, mikä kintuista irtosi, mutta tässä vaiheessa se einää ollut hirveästi ja energiat oliva aivan lopussa, mutta kun ajatteli positiivisia asioita sai virtaa vielä pieneen loppukiriinkin. Lopputuloksena osuudella oli 39. sijan tiputus ja osuusssija 517. Ihan OK suoritus ekaksi pitkäksi yöksi ja taakse jäi "reilusti" pitkän yön mestari Hegu joka hävisi rapiat 50s.

Suorituksen jälkeen tuli kiirehdittyä suihkuun ja saunaan ennen kuin yön kylmyys iskisi suorituksen jälkeen, mutta kyllähän se sitten lopulta iskin ja meni saunankin jälkeen monta tuntia ennen kuin eli elimistö alkoi palautua ja ruokaa sai kunnolla alas,

Seuraavan osuuden Sunde ei onnistunut nytkään viestissä, sen verran koville oli aiemmat sairastelut ottaneet. Nyt ei kuitenkaan nähty yhtä pahaa notkahdusta ja takapakkia sijoissa tuli vain  4. Sen sijana kakkosjoukkueen Juti rillassi hiilet kuumina ja pisteli osuuden Sundea 4min kovemmin. Vaikka kakkosjoukkue oli tässä vaiheessa hylätty ei keskinäistä kilpailua oltu unohdettu.

Viimeistään viitososuudella keskinäinen kilpailu kuintenkin ratkesi kun Hermanni tipuuteli osuuden aikaa 47.44 ollen osuuden sijaluvulla 127. Nostoa kokonaistulokseen tuli 60 sijaa ja sija tällä hetkellä 275. eli selvästi parantamasta edellis vuoden sijoitusta.Jaggekaan ei vetänyt yhtään hassummin kutososuutta ja otti vielä pois 10 sijaa.

Ankkuriosuuden puolivälissä näytti todella hyvältä kun petja oli nostanut tuostakin vielä kymmenisen sijaa, mutta loppumatkasta tapahtui sen verran notkahtamista että loppullinen sijoitus oli 283. Vaikka valitsjoilta en olekkaan vielä kysynyt olivatko he tyytyväisiä sijoitukseen voin ainakin oman arvioini perusteella sanoa, että onnistuimme tänä vuonna paljon paremminen kuin viime. Vaikka parantamisen varaa jäi kaikilla osa-alueilla ei  ole mahdotonta ettei ensi vuonna taisteltaisi jo alle 200 sijoista. Siihen ainakin tähdätään.

Alun veikkauksista vielä sen verra että ei tullut miljonäärejä eikä edes senttinäärejä, Mutta loppujen lopuksi eihän sillä rahalla mitään tee, ihan turhaa semmone.

Tuloksia:
Rastikarhut 1
Rastikarhut 2

Kuvia ja reittipiirroksia tulossa hieman myöhemmin... :)



K-P Seppänen

Kolme päivää.. Sen verran on aikaa yhteen suunnistuskauden huipentumista: Jukolaan. Uroskarhut eivät ole valmistautuneet mitenkään erityisesti tämän vuoden Jämsä-Jukolaan, mutta tavoitteita lähdetään rikkomaan seuraavanlaisin kokoonpanoin:

Suurin osa Uroskarhuista juoksee Rastikarhujen ykösjoukkuees, startaten numerolla 419. Virallista joukkueen tavoitetta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän siinä lähdon huumassa jotain turhan kovaa mennä vielä uhkaamaan. Ainakin tavoitteena tulisi olla rastikarhujen "seniori" joukkueiden voitto, viime vuoden pahan takaiskun jälkeen.

419	Rastikarhut 1
	1	Aki Saari
	2	Eetu Holmberg
	3	Kari-Pekka Seppänen
	4	Ville Sundelin
	5	Hermanni Willman
	6	Jarkko Koivumäki
	7	Petja Pöyhönen

Uroskarhu viisikko, vahvistettuna yhedellä paikallisella pirulla, paikansi itsensä kello kuuden aikaan torstai-iltana Harjunpään legendaariselta urheilukentältä. Ohjemassa oli suojuoksua ja futista Ulvilan tapaan. Porilaisena en osannut kuin kuvitella, mitä tulevan piti. Harjoite alkoi urheilukentältä alkuverryttelynä kohti itse suota. Matkalla porukka pysyi kasassa miltein viimeiselle kilometrille asti kunnes tuli taas suonenvetoja päähän ja oli oman reitinvalinnan paikka. E.Holmergin johdattaman lähdettiin "oikaisemaan" kohti suota, muiden jatkaessa polkua pitkin. Tai no Petja tuli vielä perässä aivan omalla reitinvalinallaan kun onnistui vielä eksymään meidän peesistämme. Luotin kuitenkin reitinvalinassa vankkumattomasti Holmbergin vankkaan maastotuntemukseen, olihan mies käynyt mäelle viimeksi jo tämän vuosi tuhannen puolella. Perille suolle päästiin reitinvalinnoista riippuen hieman eri ajassa, mutta ei siinä kauaa mennyt kun koko konkkaronkka oli taas kerätty. Pienen väittelytuokin jälkeen päätettiin juoksusuunta ja matka, ja sitten menoksi. Suovedot olivat noin 300m mittaisia rypistyksiä kestävän ja pettävän suopohjan vaihdellessa. Itselläni suovedot tuntuivat raskailta heti alusta pitäen, joten otin vähän rauhallisemmin, mutta pojilla riitti jerkkua kiristää joka vedolla. Tällä kertaa päädyttiin suorittamaan vain 4vetoa, mutta huhu kertoi, että tulevaisuudessa niitä tulisi vielä 6 lisää. Nyt ei kuintenkaan pitänyt rasittaa itseään tuhottomasti sillä vielä piti ponnistella suofutiksen merkeissä. Suofutiksen taso oli tällä kertaa melko väsynyttä, muutamia läpiajoja ja mutapaineja lukuun ottamatta. Vedot olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Suofutiksen jälkeen oli luvassa pyhä hetki kun K-P, Jarkko ja Heikki kastettiin rituaalin muodossa osaksi Pikku Rottajärven Ritarikuntaa.