maanantai 28. huhtikuuta 2014
FinnSpring on vuoden 2014 osalta taputeltu. Uroita oli paikalla taas runsaasti niinkuin näin keväisin on tapana. Kovimmat koheltajat olivat kuitenkin telakalla tai jossain kissanristiäisissä.
Kisavalmistautuminen ei alkanut kovinkaan mukavasti, kun heräilin perjantai aamuna puolijoukkueteltasta ja ajattelin tarkistaa kisan lähtöajat kännykällä. Vähän aikaa lähtöaikoja selaillessani huomasin, ettei itselleni löytynyt lähtöaikaa H20E sarjasta vaan minut oltiinkin tiputettu ilmeisesti viime kauden "näyttöjen" perusteella H20A sarjaan.
Kisaamaan lähdettiin, vaikkei Eliittiin päästykkään ja kisahan sujui ihan hyvin yhtä minuutin koukeroa lukuunottamatta. Lopputuloksena H20A sarjan voitto pienellä marginaalilla .Muista karhuista Jarkko ylsi loistavaan suoritukseen ollen H18 sarjassa kymmenes. H20E sarjassa pojilla ei ilmeisesti tossu oikeen liikkunut ja olipa yksi mästare onnistunut ottamaan pääsarjan kartan ja kelaillut ykköseltä takaisin vaihtamaan oikean kartan.
Kisavalmistautuminen ei alkanut kovinkaan mukavasti, kun heräilin perjantai aamuna puolijoukkueteltasta ja ajattelin tarkistaa kisan lähtöajat kännykällä. Vähän aikaa lähtöaikoja selaillessani huomasin, ettei itselleni löytynyt lähtöaikaa H20E sarjasta vaan minut oltiinkin tiputettu ilmeisesti viime kauden "näyttöjen" perusteella H20A sarjaan.
Kisaamaan lähdettiin, vaikkei Eliittiin päästykkään ja kisahan sujui ihan hyvin yhtä minuutin koukeroa lukuunottamatta. Lopputuloksena H20A sarjan voitto pienellä marginaalilla .Muista karhuista Jarkko ylsi loistavaan suoritukseen ollen H18 sarjassa kymmenes. H20E sarjassa pojilla ei ilmeisesti tossu oikeen liikkunut ja olipa yksi mästare onnistunut ottamaan pääsarjan kartan ja kelaillut ykköseltä takaisin vaihtamaan oikean kartan.
 |
| H20A rata ja reitit |
Sunnuntain viestiin uroskarhut saivat koottua joukkueen pääsarjaan kokoonpanolla: Sunde,Riku, Heku, Petja. Kaikki osuudet olivat n. 7.5km ja radat pyörivät samoilla kallioilla kuin lauantain henkilökohtaisissa kisoissa. Kaikki paukuttelivat osuudet tasaisen varmasti hieman yli tuntiin poislukien Petja, joka pääsi pari minuuttia alle tuntiin. Aloitusosuudella Sunde oli välttynyt suuremmilta pummeilta, mutta eipä myöskään sitä kuuluisaa peesiä löytynyt, vaan viesti meni jo tuossa vaiheessa yksin juoksuksi. Toiselle osuudelle päästettiin Riku, joka veti tasaisen suorituksen liekö tehnyt jotain pientä pummia, kun jäi allekirjoittaneellekin 5 minuuttia. En kerinnyt kuitenkaan miestä haastattelemaan, kun oli jo kerinnyt lähtemään kisapaikalta ennen kuin pääsin maaliin. Oma osuus edellispäiväiseen tapaan hyvin poislukien pieni pummi tokavikalla ja zippaaminen loppumatkalla. Vaihtoon tullessani huomasin, että vaihto olikin jo suljettu ja Petja oli päästetty ankkuriosuudelle yhteislähdössä. Petja veti uroista parhaiten ja nosteli loppusijoitusta vielä viidellä sijalla. Viestin lopputuloksena 44.sija kaikkiaan 69:stä joukkueesta, mikä on ihan kelpo sijoitus.
 |
| H21A Hekun osuus ja koukerot |
44. 52 Rastikarhut-1 4.11.36
Osuus 1 Ville Sundelin 56 1.01.18
Osuus 2 Riku Koivusalo 56 2.09.46 61 1.08.27
Osuus 3 Heikki Haapakoski 49 3.13.11 51 1.03.24
Osuus 4 Petja Pöyhönen 44 4.11.36 34 58.25
Kisaviikonlopusta saatiin viimeiset näytöt ensiviikonloppuisiin Uroskarhujen Mestaruuskilpailuihin, toisin kuin muut seurat, jotka ottivat viimeisiä näyttöjä Tiomilaa varten. Henkilökohtaisesti viikonlopusta jäi käteen kaksi hyvää suoritusta ja yksi termospullo :p
P.S Uroskarhujen Mestaruuskilpailut kilpaillaan väliaikalähtönä klo.14:00 alkaen Vareskallion haastavissa maastoissa
-Heku-
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kevät ja Karhurastit koittavat! Toiset suuntaavat katseensa ruotsinmaalla käytävään viestiin, mutta meillä on jo perinteisesti vietetty omaa suurta urheilujuhlaa Porin suunnalla kisojen järjestämisen merkeissä. Tämän vuoden kisoille olen saanut kunnian toimia niin kartan luojana kuin ratametsurinakin, eipä siis taida kisojen jälkeen olla syytetympää miestä kuin minä jos rastit eivät löydy.
Nyt monille kisakauden avaavat keväiset Karhurastit kisataan Ahlaisten kylässä, Porin pohjoispuolella. Kilpailukeskuksena toimii Ahlaisten urheilustadioni ja maastona Vareskallion kallion kielekkeet. Vareskallion maaston muodoissa on hyvin selvästi nähtävissä vanhan merenpohjan merkkejä: jyrkät, osin kovinkin kivikkoisest rinteet, ja tasaiset mäkien päällystät pienine kumpareineen. Mäkien välistä löytyy suopohjan lisäksi myös kuusi- ja mäntykangasta
Kilpailukartta jakaantuu kahteen selvästi erotettavaan osaan pystysuunnassa. Pohjoiseen kalliomäkijonoon ja eteläiseen, matalampipiirteisempään maastoon pururadan lähistöllä. Kuten jo arvata saattaa painottuvat aikuisten radat pohjoiseen ja lasten eteläisempään osaan. Maaston pohjoisosien kalliot ovat suunnistajalle hyvin neitseellistä aluetta, sillä nastaria ei näillä konnuilla ole liikuteltu tällä vuosituhannella. Metsätalous suunnistajan puolesta on alueella toiminut erinomaisesti, sillä harvennukshakkuita on lähinnä tehty muutaman mäen rinteillä siten, että suunnistajat tuskin niitä radallaan edes huomaavat. Vauhti ei tällä alueella silti nouse välttämättä kovin suureksi kivikoiden ja jyrkkien rinteiden myötä, eikä ehkä ole tarpeenkaan sillä erityisesti tarkat rinnerastit pitävät suunnistajia varpaillaan. Ratojen suunnitelussa on tällä alueella erityisesti otettu huomioon ikä- ja suunnistustaitotekijät, siten ettei nuorimpia ja vanhimpia pistetä kapuaamaan mäen kivikkoisinta ja jyrkintä kohtaa ylös pienipiirteiselle rinnerastille, vaan niin että rastipisteet ja välit ovat kaikille mahdollisimman sopivia.
Maaston eteläosa on sekä suunnituksellisesti, että maastonkulkukelpoisuuden mukaan heikompaa aluetta. Alueella tehdyt muutamat hakkuut ja viime talven myrsky ovat saaneet pientä tuhoa aikaiseksi, ennen niin komeassa kuusikangasalueessa. Toki vieläkin löytyy tätä hyvää palstaa ja sitä toki on ratojen suunnitellussakin käytetty erityisesti hyödyksi, Lastenradoille eteläosan pururata ja polut tarjoavat tukea ja turvaa reitinvalintojen suunnistuksen toteutuksessa. Vaikka lastenradoilla suhteellisesti suurempi osa saattaa olla tätä hitaampaa maastomuotoa on myös lastenratojen suunnitellussa panostettu suunnistuksen iloon, eikä tarkoituksena ole pistää lapsia rykimään miljoonaa kilometriä hakkualueella vaan alueen parhaat osat on otettu tässäkin käyttöön.
Alue ei metsäpinta-alaltaan ole mitään suurimpia ja kun parhaita alueita on hyödynynnetty tehokkaasti on syntynyt todella monille radoille ristiratoja ja lähekkäisiä rasteja. Vaikka rastipisteet ja välit on suunniteltu niin, että rastipisteet lähekkäin ovat erilaisia ja rastivälit ovat loogisia vain yhteen suuntaan juostuna, on suunnistajan oltava erittäin tarkkana, kuten yleensäkin.
Kaiken kaikkiaan uskon ja toivon vuoden 2014 Karhurastien yllättävän osallistujat haastavilla keskimatkan radoilla, joista löytyy suunnistuksen iloa!
Kartoittaja ja Ratamestari K-P Seppänen
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Uroskarhut ovat haistaneen kevään tulon ja tarkastaneet kalenteristaan, että kyllähän se Jukola sieltä pikku hiljaa lähestyy. Tämä on aiheuttanut huomattavan paljon treeni-intoa ainakin osissa karhuista ja tämä näkyi Kevätleirillä jos jonkilaisena kohelluksena.
Rastikarhujen kevätleiri alkoi perjantaina kello 13 kokoontumisella Porin viiskantana tunnetulle parkkipaikalle. Tästä oli tarkoituksena ilmeisesti lähteä yhteisesti kohti leiripaikkaa Angelniemellä, mutta sehän meni heti pipariksi kun kaikki autot lähtivät perinteisesti testaamaan omia reitinvalintojaan. Pelipaikalle porukka kuitenkin löysi yhtenä kappaleena, kukin tyytyväisenä omaan reitinvalintaansa. Toisille tämä tarkoitti perillä ensimmäisenä olemista, toisille kaahaamista pieniä sorateitä maatalojen pihojen poikki.
Harjoitusten kimppuun päästiin heti tavarat kun tavarat oli purettu Ankkurikellarin majoitustiloihin. Ohjelmassa oli rastinottoharjoitus ja koska harjoituspaikalle oli vain muutama kilometri porukka juoksi paikalle alkuverryttelynä. Maasto oli tuttua muutaman vuoden takaisesta halikkoviestistä, mutta toisaalta kyllä näillä kalliolla saa itsensä sekaisin tutuissa paikoissakin. Ainakin allekirjoittanut on tainnut juosta halikkoviestejä ja ankkurasteja ennen pussi päässä, sillä maastojen hienous ja jouksukelpoisuus osasi yllättää positiivisesti. Harjoitus sinänsä sujui leppoisissa merkeissä, mitä nyt Eetu törmäsi Ilvekseen ja juoksenteli muutenkin ympäri metsää ilman mitään tolkkua.
Ensimmäisen harjoituksen jälkeen ohjelmassa oli aimon mainioita sapuskaa ja hieman analysointia päivän treeneistä. Analyysit suoritettiin purkamalla joka suunnistusväli yksi kerrallaan, eikä perus Uroskarhulaiseen vertailemalla kartoilta ketä on tehnyt isoimman pummin.
Perjantai iltana oli vielä luvassa yösuunnistusta, mutta itse olin päivän harjoituksessa jo huomannut ettei keho ole palaunut edellisviikon Hisu SM-kisoista, joten kävin maastossa vain kävellen. Muut karhut säntäsivät kuitenkin lamputkirkaana metsään, paitsi Eetu joka oli onnistunut hajottamaan omansa ja juoksi radan Petjan perässä. Iltasella muutama karhu uskaltautui heittämään talviturkin kokonaan veks ja pulahtamaan saunan yhteydessä meri veteenkin.
Leirin toinen päivä alkoi isompien sankareiden suunnitellessa pikku karhuilla harjoitusradat jotka nämä juoksivat isot karhut kintereillään. Vaikka oli hyvin riskialtista laittaa kohelit karhut piirtelemään ratoja, ei perhoslenkkejä suurempia kikkailuja onneksi nähty ja radat pysyivät suht suunnistuksellisina. Päivän toisena treeninä oli sitten luvassa vauhdikkaita suunnistusvetoja ja tässä harjoituksessa alettiin ottamaan mittaa miten Uroskarhujen talvella saavuttama kunto pystytään sovittamaan suunnistukseen. Muutamaa harvaaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat Uroskarhut melko sekaisin suunnistuksen riemusta ja kartoittivat välillä kallion kaikki kielekkeet, mutta ainakin on jotain mitä lähteä parantamaan ennen kevään ensimmäisiä kisoja.
Kolmanteen lähtöön lähdettäessä alettiin nähdä jo melko väsyneitä karhuja ja useimmat valitsivatkin automobiilin matka välineekseen kohti treenipaikkaa. Harjoituksena oli käyräsuunnistusta ja tiettävästi porin laakeilta lakeuksilta tulleet Uroskarhut osasivat tämän taidon yllättävänkin hyvin. Saattoipa silti olla niinkin, että väsyneet karhut eivät enää jaksaneet toilailla metsässä mitään ylimääräistä ja raahautuivat välit nopeinta reittiä pitkin vain päästäkseen nopeasti pois - mene ja tiedä. Illalla oli haasteena tarkoitus pitää Uroskarhujen talviuinti skabat, mutta lopulta vain muutama karhu uskaltautui mereen uimaan. Liekö väsymys vienyt suurimmat uintihalut.
Sunnuntaina oli luvassa leirin viimeinen harjoitus ja harjoituspaikalle talsi kasa erittäin väsyneitä Uroskarhuja. Jo rinnetreenin ensimmäinen mäki näytti ainakin itselleni, että leiriviikonloppu oli onnistunut: kävelyksihän sen meni. Lopulta päädyin itse keskeyttämään radan koska suunnistuksesta ei tullut enää mitään, mies oli aivan liian hyytynyt. Muut Uroskarhut taivalsivat radan läpi vähintäänkin löntystellen. Kotimatkalle lähti kuitenkin melko tyytyväisiä karhuja, ehkä tulevana viikonloppuna aletaan nähdä Karhu-viestin ja Rauman kevätkansallisten merkeissä jo jotain kehitystä viime kausista.
K-P Seppänen
 |
| Eka treeni |
Ensimmäisen harjoituksen jälkeen ohjelmassa oli aimon mainioita sapuskaa ja hieman analysointia päivän treeneistä. Analyysit suoritettiin purkamalla joka suunnistusväli yksi kerrallaan, eikä perus Uroskarhulaiseen vertailemalla kartoilta ketä on tehnyt isoimman pummin.
 |
| Yötreeni |
 |
| Suunnistuvetoja |
 |
| Radansuunnitelua ja touteutusta |
 |
| Käyrätreeni |
 |
| Rinnetreeni |
Sunnuntaina oli luvassa leirin viimeinen harjoitus ja harjoituspaikalle talsi kasa erittäin väsyneitä Uroskarhuja. Jo rinnetreenin ensimmäinen mäki näytti ainakin itselleni, että leiriviikonloppu oli onnistunut: kävelyksihän sen meni. Lopulta päädyin itse keskeyttämään radan koska suunnistuksesta ei tullut enää mitään, mies oli aivan liian hyytynyt. Muut Uroskarhut taivalsivat radan läpi vähintäänkin löntystellen. Kotimatkalle lähti kuitenkin melko tyytyväisiä karhuja, ehkä tulevana viikonloppuna aletaan nähdä Karhu-viestin ja Rauman kevätkansallisten merkeissä jo jotain kehitystä viime kausista.
K-P Seppänen
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
