Tiistaina ohjelmassa oli kiertää velhokodanlenkki eri suuntaan kuin ekana päivänä. Keli oli oikei mahtava, suksi luisti Tunturijärvelle jopa niin hyvin, että kellahtelaine olis lähteny polkemaa tunturii ympäri mut ei onneks lähretty. Loppumatkasta päätettiin kiertää kellokkaan kautta eikä isomettännousua alas. Vähän ennen kellokasta kolme kovaa koota ( Kellahti, Kullaa ja Kaanaa) sai suonenvedon korvien väliin ja sitten mentiin. Otettiin suunta umpiseen kohti Kesänginkeidasta Kellostapulin ja Ylläksen välistä kurua pitkin. Matka sujui maltilla kurun puoliväliin asti kunnes Kellahti sanoi ääneen ilmeisesti kaikkien ajatuksissa olleen idean: Miltä mahtais tuntua vetää tota puuterilumi mäkee ylöspäin ja laskee sielt. Idea oli sinänsä jo huono mutta Uroskarhuille juuri sopiva. Hieman oli mäen nousu hankalaa kun metrin nousun jälkeen tiputtiin pari metriä. Ylös kuitenkin päästiin ja ruvettiin katsomaan kohtaa mistä pääsisi alas. Alastulossa osumaa oli tarjolla ja sitä otettiin vastaan useamman karhun kohdalla mutta hengissä sentään selvittiin. Loppumatka kurusta kohti kesänginkeidasta oli luonnonkaunista umpihanki hiihtoa aivan koskemattomassa luonnossa ja vaikka lopussa sattui pieni navigointi virhe ja lähdettiin latu-uran sijasta seuraamaan luontopolun merkkejä mutta suunnistaja lahjakkuutemme onnistuivat kuitenkin korjaamaan omaa virhettään ja päätyivät kanssa hiihtäjien ihmetyksesi suoraan avatulle luistebaanalle umpimetsästä. Kesänginkeitaalta sitten loppumatka sujui melkein normaalisti paitsi että lopussa piti lähteä oikaisemaan kulmaa ettei jouduttaisi vetämään alamäkeä luistelubaanaa pitikin vaan päästiin kiipeämään umpihankea ylämäkeen. Kyllähän sieltäkin pois päästiin ja hyvin ansaittuun saunaan.   Illalla käytiin vielä Selvässä Pyyssä pelaamassa Trivial Pursuittia ja omaksi kunniaksi täytyy sanoa että amis/lukio tiimi pärjäsi varmaan samalla lailla kuin viimeks ja Mikkola/Willman team oli vedossa.


Kellahtelaine ja K-P