maanantai 23. kesäkuuta 2014
Viimonen etappi on siis edessä. Frisbee/nuudelssoni tauon jälkeen energiat alkoivat olla taas hyvässä tikissä ja mieli virkeänä. Säätiedotusten tutkailujen jälkeen huomattiin, että Venäjän suunnasta marssi valtava sadepilvilautta, peittäen pikku hiljaa koko pohjoisen taivaat alleen. Oli siis toimittava ripeästi ja suunnitelmallisesti ja tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että viimeinen pyöräilyosuus aloitettiin heti toisiksi viimeisen päätyttyä ja yön yli pyöräilyllä oli tarkoitus ehtiä jo aamuksi perille ennen sateita. Taukopaikalta lähdetyt 30km Kaaresuvantoon olivat kelin ja pyöräilyn osalta unelmaa. Reisi jaksoi tehdä tasaisesti töitä ja miksei olisikin komiassa ilta-auringossa, jossa tuuli käväisi vain välillä
piipahtamassa.
Kaaresuvannossa pieni tauko, mutta ei kyllä kauaa miehiä pysyneet tälläisessä kelissä poissa pyöriltä. Kaaresuvannon tauon jälkeen meni vielä seuraavat 20km kevyesti. Loivaa alamäkeä, pieniä tompäreitä ja myötätuulta (???). Matkanteko oli suht kevyttä vielä viimeiseen nuudeli taukoon 69km kohdalla. Tässä kohtaa yö alkoi jo hieman viiletä ja täytyi laitella hieman enempi vaatetta päälle.
Onneksi Eetu oli ennen matkaa varautunut tilanteeseen ja ottikin nyt hanskan (1kpl) käyttöön, ehkä se toinen löytyy joskus autosta joka on aika sekasotku. Lämpö saatiin kuitenkin nopeasti päälle kun alettiin pitkä ja hivuttava nousu kohti Suomen maanteidenkorkeintakohtaa (550m). Nousu ei tosissaan ollut jyrkkää, mutta koska pariin kymmeneen kilometriin ei ollut suurempia alamäkiä alkoi se tässä vaiheessa reissua jo painaa ankarasti. Loppumatkassa pidettiinkin tästä syystä vielä muutamana ihan lyhyt kävelypaussi.
Mäen päällle kuitenkin päästiin sen verran hyvässä kunnossa että ehdittiin kuvat räpsäistä ja sitten olikin edessä alamäkeä kohti Kilpisjärveä ja Saanaa, jotka siintivät hetki hetkeltä lähempänä. Muutama poro ja jänis oli loppumatkasta kirittämässä, mutta mitään kansanjuhlaa ei perillä liiemmin ollut kellon ollessa siinä 4 paikkeilla juhannusaaton aamuna. Perille kun päästiin niin ei jaksanut kuin kaatua maahan. Tiedossa oli seuraava yö autossa kaupan pihalla, mutta tässä kohtaa se ei haitannut enää yhtään mitään.
900km takana ja täytyy sanoa vain että hyvältä tuntuu. Matkalla oli sen verran vaikeuksia ja tiukka matkasuunnitelma puskivat päälle niin, että välillä varsinkin aamun ensimmäisillä pyöräilyillä perillä pääsy tuntui olevan hyvin kaukana. Tuntemuksia ja tapahtumia on kuitenkin sen verran vaikea kuvailla mutta tämä hyvin paljon soitettu kappale (Frederikin lisäksi) kertoo aika paljon
piipahtamassa.
Kaaresuvannossa pieni tauko, mutta ei kyllä kauaa miehiä pysyneet tälläisessä kelissä poissa pyöriltä. Kaaresuvannon tauon jälkeen meni vielä seuraavat 20km kevyesti. Loivaa alamäkeä, pieniä tompäreitä ja myötätuulta (???). Matkanteko oli suht kevyttä vielä viimeiseen nuudeli taukoon 69km kohdalla. Tässä kohtaa yö alkoi jo hieman viiletä ja täytyi laitella hieman enempi vaatetta päälle.
Onneksi Eetu oli ennen matkaa varautunut tilanteeseen ja ottikin nyt hanskan (1kpl) käyttöön, ehkä se toinen löytyy joskus autosta joka on aika sekasotku. Lämpö saatiin kuitenkin nopeasti päälle kun alettiin pitkä ja hivuttava nousu kohti Suomen maanteidenkorkeintakohtaa (550m). Nousu ei tosissaan ollut jyrkkää, mutta koska pariin kymmeneen kilometriin ei ollut suurempia alamäkiä alkoi se tässä vaiheessa reissua jo painaa ankarasti. Loppumatkassa pidettiinkin tästä syystä vielä muutamana ihan lyhyt kävelypaussi.
Mäen päällle kuitenkin päästiin sen verran hyvässä kunnossa että ehdittiin kuvat räpsäistä ja sitten olikin edessä alamäkeä kohti Kilpisjärveä ja Saanaa, jotka siintivät hetki hetkeltä lähempänä. Muutama poro ja jänis oli loppumatkasta kirittämässä, mutta mitään kansanjuhlaa ei perillä liiemmin ollut kellon ollessa siinä 4 paikkeilla juhannusaaton aamuna. Perille kun päästiin niin ei jaksanut kuin kaatua maahan. Tiedossa oli seuraava yö autossa kaupan pihalla, mutta tässä kohtaa se ei haitannut enää yhtään mitään.
900km takana ja täytyy sanoa vain että hyvältä tuntuu. Matkalla oli sen verran vaikeuksia ja tiukka matkasuunnitelma puskivat päälle niin, että välillä varsinkin aamun ensimmäisillä pyöräilyillä perillä pääsy tuntui olevan hyvin kaukana. Tuntemuksia ja tapahtumia on kuitenkin sen verran vaikea kuvailla mutta tämä hyvin paljon soitettu kappale (Frederikin lisäksi) kertoo aika paljon
Suur kiitokset kaikille projektia seuranneille. Tästä jatketaan vain eteenpäin!
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Sade rapisi taas kattoon kun heräsimme teltasta, kylmissämme kukin. Eetu varsinkin kun sanoi ettei maasta löytynyt tasaista kohtaa ja makuupussi ei meinannu riittää millään miehen ympäri asti. Siinä keiteltiin taas vaihteeksi nuudellit, tällä kertaa aamupalaksi. Nuudelit syötyä ja leirin purettua otettiin suunnaksi muonio mihin alustavaltaan oli sovittu shell pysähdyspaikaksi. Ennen muoniota kaikki kävivät matkalla katsomassa äijäkosken kuohuja. Mutta itse kun menin autolla edeltä ja pyörähdin shellin pihassa katselin että siinä on vain joku rahtareiden kahvila ja jatkoin kohti keskustaa jossa oli juuri valmistunut uusi SEO asema. Pojat olivat sitten pienen tuumailun jälkeen osanneet jatkaa shelliltä eteenpäin ja löysivät auton kuskeineen. Siitä sitten siirryttiin autolla shellille kun pojat sanoivat että sieltä saa parhaat pizzat. Shellin pihaan päästyä kuitenki Eetun puhelinta ei löydy mistään ja mies lähtee etsimään sitä vielä Seon pihalta. Ei löydy ei, No syötiin maittavat pizzat ja tongittiin autoa, niin kyllä se sieltä löytyi.
8
Muoniosta lähdettiin 30pysähdyksen taktiikalla, ei siis määrissä vaan matkassa. Huoltoauto tuli juuri sopivasti poikien kohdalle siinä 30km matkaa taitettua ja pojat saivat energiapatukkaa tai mitä kumpiki tarvitsi. Siinä sitten sovittiin että mentäisiin 20km eteenpäin ja heiteltäisiin Frisbeegolffia haasteväylä muodossa, älkää kysykö miten. 20km oli sopivaste enontekijön tiehaarassa jossa itse kävin täyttämässä vesikanisterin ja pesemässä trangian palojoessa. Pojat olitvat tulleet väistellen sadepilviä,vaihtelemalla nopeutta ja satunnaisilla pysähdyksillä. Kun pojat saapuivat katsoivat he taivaalle ja sanoivat että mennään noiden sadepilvien ohi ja pysähdytään sitten syömään.
8
Siinä pysähdyttiin sitten levikkeelle missä luvattiin lättyjä, pettymykseksi siellä oli pantu jo lappu luukulle, joten eikun trangia tulille ja hitoksee nuudeleita poriseen. No siinähä ne sitten porisi, ensimmäinen otti kontaktia pohjaankin. Mutta ei se sentään hyviä nuudeleita pilaa. Syötyämme otimme hommaksi sen mistä oli puhuttu, eli golffaamaan. Siinä sitten ensimmäinen väylä lyhyenä tien toiselle puolen missä oli pettymyksen tuottanut lättytaulu. Odotetusti seppänen otti omansa pois ekalla väylällä, ja toisellakin eetu kanssa tuloksella 7, itse jäin yhdellä lähestymisen karattua. Sitten heiteltiin alas sähkölinjaa jossa eetu vasemmalle, kapa keskelle ja itse menin oikealle. Väylän voitti seppänen, olisiko tien yli mennyt pitkä rollaus tuonut voiton. Viimeinen väylä heitettiinkin kohti opelin vasenta takarengasta jossa seppänen otti omansa pois, itse heitin putin auton alle mikä ei tuonut toivottua tulosta. Hyvillä mielin pojat siitä sitten lähtivät taktiikalla, 30km välein pysähdys ja nyt perille asti.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Neljännen päivän aamuun herättiin taas katon alta, tällä kertaa kerrostalohuoneistosta tornion keskustassa. Aamupalaks Kapa keitteli nuudelit itselleen ja eetulle, vaikka talon kissa olikin erimieltä ja yritti varastaa nuudeliainekset pöydältä. Kun oli syöty ja tiskattu, lähdettiin kohti paikkaa mistä pojat oli edellis iltana haettu. Kukkolankosken tiehaarassa matkaa Kilpisjärvelle oli viitan mukaan 444km, ja ensimmäiselle ruokapaikalle Ylitornioon 48km.. Pojat siitä sitten lähtivät ja parin tunnin päästä olivat Övertorneån huoltiksella vetämässä rekkamiesten ruokaa vatsaansa.
Pojilla oli hyväs fiilis ensimmäisen pätkän jälkeen, ja lähtivät sitten reippahasti polkemaan etiäppäi.
Itse olin jo ennen reissua päättänyt käyväni Aavasaksalla ja se oli tuossa 6km Ylitornion jälkeen.
Opelilla nitkuttelin vaaran päälle ja kävin katsomassa Aavasaksan nähtävyyttä eli tällä korkeudella vaaroille tavattomuutta eli jyrkkää toista reunaa. Komiaa oli 10-15metrisine jyrkänteineen ja päällä oli vielä komea rakka. Vielä kiipesin ylös 150vuotta vanhoja kiviportaita Keisarinmajalle ja näkötornille. Lähtiessäni huomasin että jarruissa olisi parantamisen varaa ku meinasi auto tulla suoriltee alas vaaran rinnettä. Tästä sitten jatkoin Napapiirille missä pojilla oli kahvitauko.
Napapiirillä pysähdyttiin nauttimaan nopeat virvokkeet Tuomaan pajalla, ja vähän jaloittelemaan. Eetu sai niin paljon energiaa pysähdyksestä että meinasi polkaista seppäseltä karkuun lähtiessä.
Pellossa käytiin täydentelemässä ruokavarastoa ja pojat olivat suunnitelleet palkitsevan kebab-aterian mutta pettymykseksi Pellon Kebab Pizza oli suljettu viime reissumma jälkeen. No bongasimme kuitenkin Jopperin pizza menu kyltin yhden motellin pihalta ja sieltä pojat ottivat Jopperin pizzan, eli savuporo, kananmuna ja aurajuusto täydellisyyden. Tässä vaiheessa pojat olivat niin hyvillä mielin että sanoivat polkevansa yöllä vielä muonioon asti, no saapi nährä.
Tästä jatkettiin edelleen vaan pohjoisempaan ja kylmempään. Pojat polkivat päätien reunaa, itse lähdi jokivartta kun olin katsonut etukäteen että sieltä löytyy frisbeegolfrata. Ja löytyihän se ilman pummia, toisaalta ihmetyttää että tehty 18-väyläinen rata huolella, paikkaan missä oli vain itsepalvelulaavu. Nomikäs siinä, rata olisi varmaa ollut upea, mutta kolmosväylälle eetu soittaa että tarvitsee uuden kumi kun vanha oli tyhjennyt. No siitä nopeasti ajelin poikien luo, ja rengas vaihdettiin sateenkaaren alla. Pojat oli muutenkin enemmän positiivisia pysähdyksestä kun katsoivat tulevalla taipaleella lipuvan sadepilvien ohi.
Siitä aika nopeaan siirryttiin kolariin, tai kuulemma liias kauas kolarista pohjoiseen kun manageri oli laittanut auton parkkiin kilsan päähän kun eetu näytti 100metriä. Ilta-auringon paistaessa löimme trangian tulimme ja söimme siinä nuudeleita tonnikalalla. Ruuan jälkeen poljettiin viel viimonen 30km etappi kohti muoniota. Kävin matkalla täyttämässä vesikanisterin raikkaalla Äkäsjoen vedellä ja ajoin trippimittarin mukaan tasan kolmen kymmenen kilsan päähän, jossa sattui olemaan tiehaara. Siirryin tietä noin 60m eteenpäin mäen päälle, mikä täytti eetun toiveet nukkumapaikasta. Pistin teltan pystyyn ja menin tienvarteen odottelemaan poikia. Poikien saavuttua menimme aika pian nukkumaan ja eihän se teltta nyt iha optimipaikalla ollut.
Muonion SEOlta kuittaa
Petja
Manager of JukolastaJuhannushiihtoihin2014
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Kolmanteen aamuun äijät lyöntiin hereille aikaisin lähteäksemme ouluun hakemaan eetulle rengasta.
Aamu positiivista ilmatilaa lisäsi kun uloskatsoessa huomasimme tulevan taivaan täydeltä lunta, no ei siinä mitään keiteltii kahvit ja pistettii kamat kasat. Ouluun ajaessa satoi koko ajan niin ettei eteensä nähnyt, säätiedotuksen mukaan olimme tulleet siinä pilven kanssa samaa matkaa. Ja sadehan lakkasi pian Oulussa.
Liikkeen auettua menimme hakemaa tarvittavamme ja myyjä tarjosi paikoilleen laittoa mutta eihän amis sellaista tarjousta käytä. Menimme sitte siihen liikkeen lipan alle missä katsoimme että äskö ostettu kumi oli samanlainen kun eilen paikalleen yrittämämme. No eikun yritetään vielä laittaa sitä mitä eilenkin moottoritien rampilla, nosiinä sitten puli tuntia viänneltiin ja käenneltiin mutta tulos ei eilisiä yrittämiä paremmin sujunut. Kun ajasta puolet meni venttiilin osien etsimiseenkin niiin amis nöyrtyin lopulta ja kävimme pyytämässä liikkeen asentajaa laittamaan sen paikoilleen. Ja se miten rengas lopulta jäi oli samanmoinen miksi se oli eilen illallakin saatu, nyt vain saimme asiantuntijan saman että se johtuu vanteestaja ulkokumista, tuo renkaan pieni soikeus.
Siitä pojat sitten pääsivät polkemaan ensimmäisen etapin Iin autokeitaalle syömään. Siitä matka jatkui Kuivaniemelle jossa manageri olli bongattu merimaisemalla varustetun taukopaikan, Merihelmen. Merihelmessä pysähdyttiin vain jäätelölle ja jatkettiin aika nopeaan matkaa Simoa kohti.
Simossa oli sovittu että mennään heittämään frisbeetä paikalliselle radalle, rata itsessä oli hieno 9-väyläinen joka risteili mäntyjen välissä hiekkakankaalla. Eetu selvitti radan voittaja varmana työskentelyllä, allekirjoittanut tuli reilusti perässä parilla rohkalla puska heitolla ja seppänen sitten vielä kokeili uutta kiekkoa jonka lentorata oli vielä arvaamaton ja rollasi vihaisesti aina kun näki paikan.
Simosta polkastiin sit´ten tuontanoinnii tornioon, tai melkein. Pysähdyimme Tornion ABCeelle syämään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Sen jälkeen suunnitelmana pojilla oli polkea tunnin rennosti helpottaakseen huomista taakkaa, pojat pysäytti kuitenkin kun manageri oli pysähtynyt vain 15km päähän Torniosta. Kukkolankoskella heitettii pyörät kyytiin ja lähdettiin tornioon yöpymään kuun manager oli pienen hangoittelun jälkeen ottanut paikan selville. Tätini luona yövyimme tornion saaressa.
Uuteen aamun onjo heräilty, mutta kirjoitellaan tästä sitten myöhempänä ajankohtana.
Petja
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Noniin! Nyt alkaa olemaan todella hektinen pyöräilyprojekti sellaisessa vaihessa, että ehtii siitä muutaman sanasen kertoilla
Reissu alkoi tosiaan Kuopiosta, Vehmersalmelta, josta lähdetiin matkanarvoisissa maisemissa odottavin fiiliksin ensimmäiseen pyöräilypäivään. Matkaan päästiin hieman myöhemmin, kuin suunniteltu eli kello 12.30.
Nooh ajateltiin että ei tässä mitään että kyllä me saadaan se kiinni.
Heti alussa alkoivat painovat edellisyön Jukola-seikkailut, mutta niiden ei annettu liiemmin häiritä. Matka taittui hyvin ja rivakasti ja ensimmäiseksi taukopaikaksi oli managerin kanssa sovittu Siilinjärvi. Taukopaikkaa saavuttaessamme kävi kuitenkin niin, että suunnistustaito kosahti ensimmäisen kerran jo ennen Kuopiota. Suunnitelmissa oli tarkoitus kääntyä ennne Kuopiota kohti Siilinjärveä, mutta koska karttaa ei meillä pyöräilijöillä sattunut olemaan mukana niin muistin, että piti matkata ihan Kuopioon asti. Onneksi tajuttiin varmistaa asia managerilta juuri kyseisen risteyksen kohdalta mistä pitikin kääntyä. Rouva Fortuna pelasti meidät ensimmäiseltä, ehkä jopa parinkymmenen kilometrin pummilta. Kun nyt oltiin taas saatu oikea suunta ja Siilinjärvi alkoi siintää maisemissa. Oli tarkoitus etsiä ABC, jossa manageri jo odotteli. ABC:ta ei kuitenkaan näkynyt pyöräilemällemme tielle ja tällä kertaa Fortuna käänsi selkänsä kun managerin puhelimeen ei useista yrityksistä huolimattta saatu yhteyttä. Siitä sitten nilkkasuorana painettiin ohi Siilinjärvestä ja vasta n. 5km ohi matkan jälkeen kuultiin ABC:n todellinen sijainti. Ei siinä enää palailemaan ruvettu ja pysähdyttinkin seuraavalla mahdollisella ruokapaikalla, joka sattui olemaan Viitostupa Pöljälässä. Ruoka oli kuitenkin niin Pöljää, että vatsa meinasi mennä sekaisin sitä syödessä, mutta minkäs
teet, kun on niin kova nälkä.
Ruokailun jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti Iisalmea, jossa oli seuraava pysähdyspaikka. Tässä vaiheessa alettiin jo pikku hiljaa tajuta ensimmäisen päivän etapin (189km) kovuus. Matkaa oli taitettu ehkä 1/4 ja jaloissa alkoi vähän jo tuntua. Vähän käytiin matkalla jaloittelemassa ja katselmassa miten manageeri onnistui viskomaan frisbeetä. Iisalmella pidettiin pidempi n. tunnin tuumaustauko, jolla suunniteltiin seuraavaa etappia. Matkaa oli tähän vaiheeseen mennnessä tehty n. 110km ja jäljellä oli se reilut 70km. Matka tuntui kovalta, mutta sitä lähdettiin kuitenkin tauon piristämänä polkemaan. Alkuun matkanteko oli kevyttä, mutta sitten matkan varrella olleet useat mäet alkoivat ottaa veroaan pojista. Perikse ei kuitenkaan annettu ja kun manageri matkan puolivälissä tavattiin, sovittiin että kyllä aikataulusta haluttiin pitää kiinni. Kello alkoi pikku hiljaa kuitenkin lähetä puolta yötä ja ilta/yö pimetä ja kylmetä. Pimeys ei niinkään haitannut, mutta kylmyyteen ei oltu varustauduttu tarpeeksi hyvin ja erityisesti kädet saivat kokea sen karvaasti. Lopussa oli vielä hieman vaikeuksia löytää managerin telttapaikka Pyhännällä, mutta kun teltta näkyi valtasi lämpö mielen ja vajaassa kymmenessä minuutissa alkoi teltassa olla hiljaista miestä. Hyvän kun hikisin paita jaksettiin ottaa pois päältä.
Yöunet kyllä maistuivat Jukolayön jälkeen, mutta itse heräsin jo puoli seitsemän aikaa yllättävän viileeän aamuun. Pienen kokeilutuokion jälkeen vanhat partiotaidot pelastivat trangian kanssa
tehdyn puuron ja päätinkin mennä vielä nukkumaan tunniksi kun pojat olivat vielä sikeässä unessa molemmat. Nukkumaan päästyäni alkoi sataa vettä, mutta teltan sisällä tämä ei toki haitannut.
Toivoin kuitenkin, että sade menisi ohi ennen kuin piti lähteä polkemaan. Puoli kymmeneltä herättiin kuitenkin vesisateeseen. Hetken aikaa neuvoteltiin lähdön aikataulusta, mutta kun sade yhtäkkiä
lakkasi. Päätettiin lähteä jo aikataulussa kymmeneltä. Alkuun käytiin kuitenkin sipsitehtaanmyymälässä "aamupalalla" maistelemassa eri sipsi makuja ja ostettiin pari pussia messiin.
Toisen päivän ensimmäinen etappi kohti Pulkkilan ABC:ta alkoi heti kelin suhteen koettelemuksin kun vettä alkoi tihrustaa vaakatasoon naamariin. Sadetta ei kauan kestänyt, mutta tuuli jäi. Itseasiassa
koko loppupäivä meni vastatuuleen - eikä ihan mihinkään pieneen - taistellessa. Vaikka kuinka tie kiemurteli tuli joka kaarroksen jälkeen peltoaukea jossa tuuli puski kohti.
Toisen päivän piti olla ns. palautumispäivän ensimmäisen päivän pitkästä etapista. Toisin kuitenkin kävi tuulen vuoksi. Vaikka matka oli lyhempi ja mäkiä oli paljon vähemmän oli matkanteko
välillä todella tuskaista. Taukoja pidettin kolmenkymmenenkilometrin periaatteella. Välillä energia piikit tai väliaikainen suvantovaihe tuulessa onneksi pitivät välillä henkeä yllä.
Kun päästiin lähelle Oulua, tarkoittaen nyt Tupoksen Apsia, tehtiin viimeisiä fiilauksia loppupäivän suunnitelmiin. Poljettiin kohti Oulun raksilaa ja kaupungin uimahallia, josta haettiin palauttavaa
ja virkistävää saunomista/uintia. Tämän jälkeen käytiin heittelemässä vielä kevyt kierros frisbeetä läheisellä kentällä.
Näiden aikana suunnitelmat, kuten ne yleensä tekevät, muuttuivat. Päätettiin
alkuperäisistä suunnitelmista poiketen jatkaa matkaa vielä iltasella, kun tuulikin oli hieman tyyntynyt. Aiottiin matkata Iii:hin jotta saataisiin vähän helpottua muuten todella kiireellistä aikataulua.
Tästä oli sitten tarkoitus lähteä managerin mökille Iin peräkorpeen. Matkan teko Raksilasta alkoi alkuun heti hyvin kun sählättiin jälleen valokuvasuunnistuksessa, eikä jaksettu ottaa karttoja mukaan.
Muka muistin reitin päässäni niin hyvin, mutta toisinha siinä kävi. Lopulta päädyttiin ajamaan Moottorientien reunaan ja torven soitoista päätellen se ei miellyttänyt porukkaa. Ei kuitenkaan enää osattu perille alkuun katsottua "oikotietä" vaan nyt mentiin ihan varmoilla merkeillä. Kauaa ei kuitenkaan moottoritiestäkään päästy nauttimaan kun Eetun rengas puhkesi. No mitäs siinä sitten. Eikun tien sivuun ja soittoa managerille hakemaan. Eipä tässä mitään jollei puhelimesta olisi ollut akku loppu. Nooh sen verran siinä riitti että ehdittiin sanoa tapahtunut ja paikka. Paikkkakin tosi kilometrin verran väärin. Tätä ei kuitenkaan enää onnistuttu korjaamaan kun puhelin ei suostunut käynnistymään. Sitten vain toivottiin että Petja kaikesta huolimatta osaisi paikalle. Hetken aikaa kesti ja tuli mieleen jo pysäytellä ohi kulkevia autoja puhelimen takia, mutta sitten apu saapui. Eetu alkoi korjaamaan rengastaan vaihtamalla sisäkumia, mutta meiltä ei löytynyt oikean kokoista varakappaletta vaikka tämän asian piti olla kunnossa.
Tällä hetkellä matkataan pyörät mukana nukkumaan mökille ja aamulla matkataan Ouluun johonkin pyöräliikkeeseen korjailemaan pyörää.
Kaksi päivää on vasta kulunut, mutta on se ollut aikamoista ryökytystä. Saas nähdä, miten tässä käy mutta usko on vielä perille pääsyyn kova!
Reissu alkoi tosiaan Kuopiosta, Vehmersalmelta, josta lähdetiin matkanarvoisissa maisemissa odottavin fiiliksin ensimmäiseen pyöräilypäivään. Matkaan päästiin hieman myöhemmin, kuin suunniteltu eli kello 12.30.
Heti alussa alkoivat painovat edellisyön Jukola-seikkailut, mutta niiden ei annettu liiemmin häiritä. Matka taittui hyvin ja rivakasti ja ensimmäiseksi taukopaikaksi oli managerin kanssa sovittu Siilinjärvi. Taukopaikkaa saavuttaessamme kävi kuitenkin niin, että suunnistustaito kosahti ensimmäisen kerran jo ennen Kuopiota. Suunnitelmissa oli tarkoitus kääntyä ennne Kuopiota kohti Siilinjärveä, mutta koska karttaa ei meillä pyöräilijöillä sattunut olemaan mukana niin muistin, että piti matkata ihan Kuopioon asti. Onneksi tajuttiin varmistaa asia managerilta juuri kyseisen risteyksen kohdalta mistä pitikin kääntyä. Rouva Fortuna pelasti meidät ensimmäiseltä, ehkä jopa parinkymmenen kilometrin pummilta. Kun nyt oltiin taas saatu oikea suunta ja Siilinjärvi alkoi siintää maisemissa. Oli tarkoitus etsiä ABC, jossa manageri jo odotteli. ABC:ta ei kuitenkaan näkynyt pyöräilemällemme tielle ja tällä kertaa Fortuna käänsi selkänsä kun managerin puhelimeen ei useista yrityksistä huolimattta saatu yhteyttä. Siitä sitten nilkkasuorana painettiin ohi Siilinjärvestä ja vasta n. 5km ohi matkan jälkeen kuultiin ABC:n todellinen sijainti. Ei siinä enää palailemaan ruvettu ja pysähdyttinkin seuraavalla mahdollisella ruokapaikalla, joka sattui olemaan Viitostupa Pöljälässä. Ruoka oli kuitenkin niin Pöljää, että vatsa meinasi mennä sekaisin sitä syödessä, mutta minkäs
teet, kun on niin kova nälkä.
Ruokailun jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti Iisalmea, jossa oli seuraava pysähdyspaikka. Tässä vaiheessa alettiin jo pikku hiljaa tajuta ensimmäisen päivän etapin (189km) kovuus. Matkaa oli taitettu ehkä 1/4 ja jaloissa alkoi vähän jo tuntua. Vähän käytiin matkalla jaloittelemassa ja katselmassa miten manageeri onnistui viskomaan frisbeetä. Iisalmella pidettiin pidempi n. tunnin tuumaustauko, jolla suunniteltiin seuraavaa etappia. Matkaa oli tähän vaiheeseen mennnessä tehty n. 110km ja jäljellä oli se reilut 70km. Matka tuntui kovalta, mutta sitä lähdettiin kuitenkin tauon piristämänä polkemaan. Alkuun matkanteko oli kevyttä, mutta sitten matkan varrella olleet useat mäet alkoivat ottaa veroaan pojista. Perikse ei kuitenkaan annettu ja kun manageri matkan puolivälissä tavattiin, sovittiin että kyllä aikataulusta haluttiin pitää kiinni. Kello alkoi pikku hiljaa kuitenkin lähetä puolta yötä ja ilta/yö pimetä ja kylmetä. Pimeys ei niinkään haitannut, mutta kylmyyteen ei oltu varustauduttu tarpeeksi hyvin ja erityisesti kädet saivat kokea sen karvaasti. Lopussa oli vielä hieman vaikeuksia löytää managerin telttapaikka Pyhännällä, mutta kun teltta näkyi valtasi lämpö mielen ja vajaassa kymmenessä minuutissa alkoi teltassa olla hiljaista miestä. Hyvän kun hikisin paita jaksettiin ottaa pois päältä.
Yöunet kyllä maistuivat Jukolayön jälkeen, mutta itse heräsin jo puoli seitsemän aikaa yllättävän viileeän aamuun. Pienen kokeilutuokion jälkeen vanhat partiotaidot pelastivat trangian kanssa
tehdyn puuron ja päätinkin mennä vielä nukkumaan tunniksi kun pojat olivat vielä sikeässä unessa molemmat. Nukkumaan päästyäni alkoi sataa vettä, mutta teltan sisällä tämä ei toki haitannut.
Toivoin kuitenkin, että sade menisi ohi ennen kuin piti lähteä polkemaan. Puoli kymmeneltä herättiin kuitenkin vesisateeseen. Hetken aikaa neuvoteltiin lähdön aikataulusta, mutta kun sade yhtäkkiä
lakkasi. Päätettiin lähteä jo aikataulussa kymmeneltä. Alkuun käytiin kuitenkin sipsitehtaanmyymälässä "aamupalalla" maistelemassa eri sipsi makuja ja ostettiin pari pussia messiin.
Toisen päivän ensimmäinen etappi kohti Pulkkilan ABC:ta alkoi heti kelin suhteen koettelemuksin kun vettä alkoi tihrustaa vaakatasoon naamariin. Sadetta ei kauan kestänyt, mutta tuuli jäi. Itseasiassa
koko loppupäivä meni vastatuuleen - eikä ihan mihinkään pieneen - taistellessa. Vaikka kuinka tie kiemurteli tuli joka kaarroksen jälkeen peltoaukea jossa tuuli puski kohti.
Toisen päivän piti olla ns. palautumispäivän ensimmäisen päivän pitkästä etapista. Toisin kuitenkin kävi tuulen vuoksi. Vaikka matka oli lyhempi ja mäkiä oli paljon vähemmän oli matkanteko
välillä todella tuskaista. Taukoja pidettin kolmenkymmenenkilometrin periaatteella. Välillä energia piikit tai väliaikainen suvantovaihe tuulessa onneksi pitivät välillä henkeä yllä.
Kun päästiin lähelle Oulua, tarkoittaen nyt Tupoksen Apsia, tehtiin viimeisiä fiilauksia loppupäivän suunnitelmiin. Poljettiin kohti Oulun raksilaa ja kaupungin uimahallia, josta haettiin palauttavaa
ja virkistävää saunomista/uintia. Tämän jälkeen käytiin heittelemässä vielä kevyt kierros frisbeetä läheisellä kentällä.
Näiden aikana suunnitelmat, kuten ne yleensä tekevät, muuttuivat. Päätettiin
alkuperäisistä suunnitelmista poiketen jatkaa matkaa vielä iltasella, kun tuulikin oli hieman tyyntynyt. Aiottiin matkata Iii:hin jotta saataisiin vähän helpottua muuten todella kiireellistä aikataulua.
Tästä oli sitten tarkoitus lähteä managerin mökille Iin peräkorpeen. Matkan teko Raksilasta alkoi alkuun heti hyvin kun sählättiin jälleen valokuvasuunnistuksessa, eikä jaksettu ottaa karttoja mukaan.
Muka muistin reitin päässäni niin hyvin, mutta toisinha siinä kävi. Lopulta päädyttiin ajamaan Moottorientien reunaan ja torven soitoista päätellen se ei miellyttänyt porukkaa. Ei kuitenkaan enää osattu perille alkuun katsottua "oikotietä" vaan nyt mentiin ihan varmoilla merkeillä. Kauaa ei kuitenkaan moottoritiestäkään päästy nauttimaan kun Eetun rengas puhkesi. No mitäs siinä sitten. Eikun tien sivuun ja soittoa managerille hakemaan. Eipä tässä mitään jollei puhelimesta olisi ollut akku loppu. Nooh sen verran siinä riitti että ehdittiin sanoa tapahtunut ja paikka. Paikkkakin tosi kilometrin verran väärin. Tätä ei kuitenkaan enää onnistuttu korjaamaan kun puhelin ei suostunut käynnistymään. Sitten vain toivottiin että Petja kaikesta huolimatta osaisi paikalle. Hetken aikaa kesti ja tuli mieleen jo pysäytellä ohi kulkevia autoja puhelimen takia, mutta sitten apu saapui. Eetu alkoi korjaamaan rengastaan vaihtamalla sisäkumia, mutta meiltä ei löytynyt oikean kokoista varakappaletta vaikka tämän asian piti olla kunnossa.
Tällä hetkellä matkataan pyörät mukana nukkumaan mökille ja aamulla matkataan Ouluun johonkin pyöräliikkeeseen korjailemaan pyörää.
Kaksi päivää on vasta kulunut, mutta on se ollut aikamoista ryökytystä. Saas nähdä, miten tässä käy mutta usko on vielä perille pääsyyn kova!
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Juu elikkäs kohta alkaa olla aika pistää kaverusten herjanheitto toteen ja lähteä toteuttamaan Jukolasta Juhannushiihtoihin projektia. Tässä viime aikoina on alkanut jo pikkusen tulla ajatusta sitääkin että pitäiskö tolle reisulle tehdä jonkin moinen suunnitelma. Ennen on vaan olkaa kohautettu kun aikaa Jukolaan vielä oli, mutta nyt Jukolan kolkutellessa ihan ovella täytyy vähän skarpata. Alun perin pyöräilykuviossa ollut Jukkis on tippunut pois sairasteluiden vuoksi, mutta onneksi huoltojoukkoihin on saatu varma mies takaamaan poikien piristeiden riittävyyden. Eli kolmella miehellä reissuun lähdetään:
Lähtötilanteet:
Eetu
Tuore rakennusmies ei treenauksia kaipaa. Takana on tänä vuonna huimat 5km pyöräilyä, mutta onneksi nekin tulivat kahdessa erässä, jottei liikarasituksesta ole pelkoa. Perse kuulemma puutui jo näissä pyöräilyharjoitteissa, mutta tällä miehellä on kyllä sisua jatkaa loppuun asti. Kysymys kuuluukin missä vaiheessa loppu tulee.
K-P
Talven juoksu rasitusvamma on luonut tilanteen, jossa pyörän päällä on tullut oltua todella useaan otteeseen. Pisimmillään lenkit ovat kuitenkin vain tähän mennessä olleet kolmisen tuntia, joten ensimmäisen päivän 8h rykäisy voi jo opettaa että ei tästä pelkän harjoittelun turvin selvitä.
Petja
Parhaimmassa kunnossa oleva mies on tietysti pistetty ratin takaa nauramaan polkijoille. Jollei aivan katastrofaalista jalkakramppia kesken matkanteon tule, saattaa juuri ja juuri jaksaa ajaa perille. Onneks matkalla on monta huoltoasemaa ja frisbeegolfkenttää minne voi poiketa odottamaan poikia.
Alustava reittisuunnitelma tullee matkalla muuttumaan useaan otteeseen. Toivottavasti mitään todella suurta kiertoreittiä ei löydetä. Toisaalta K-P ja Eetu onnistuivat Extreme Runin yhteydessä eksymään Vantaan aamuiseen keskustaakin vajaaksi tunniksi joten suunnistustaito on pojilla hallussa. Eetun viime vuoden pyöräsuunnistusten perusteella voi vielä sanoa sen, että jos pyörä tällä kertaa kestää puolet paremmin niin se ei hajoa kuin kaksi kertaa. Matka Lapin erämaiden halki tulee olemaan todellinen via dolorosa, mutta on tässä pahemmissakin pinteissä oltu... kai....
Matkasuunnitelma (Jukolasta Juhannushiihtoihin)
1. Päivä 15.6 Vehmersalmi - Pyhäntä 192km 8h - Vehmersalmi - Pyhäntä
2. Päivä 16.6 Pyhäntä - Oulu 125km 5h - Pyhäntä - Oulu
3. Päivä 17.6 Oulu - Tornio 129km 5,5h -Oulu - Tornio
4. Päivä 18.6 Tornio - Kolari 187km 8h - Tornio - Kolari
5. Päivä 19.6 Kolari - Kaaresuvanto 162km 7h - Kolari - Kaaresuvanto
6. Päivä 20.6 Kaaresuvanto - Kilpisjärvi 109km 4,5h -Kaaresuvanto - Kilpisjärvi
YHT: Vehmersalmi - Kilpisjärvi 904km 38h
Liikuntajuhannus
• Perillä viimeistään klo 16:00
(Juhannushiihdot 20.6 klo 17:00)
• Seuraavan päivänä 21.6. Kolmen tunnin Pistesuunnistus (Rogaining) klo. 11.00
-Takaisin lähdetään kun jaksetaan, eikä todellakaan pyörillä...
Tämän talvisen treenivideon siivittelemänä kohti Jukolaa :)
-Koopee
Lähtötilanteet:
Eetu
Tuore rakennusmies ei treenauksia kaipaa. Takana on tänä vuonna huimat 5km pyöräilyä, mutta onneksi nekin tulivat kahdessa erässä, jottei liikarasituksesta ole pelkoa. Perse kuulemma puutui jo näissä pyöräilyharjoitteissa, mutta tällä miehellä on kyllä sisua jatkaa loppuun asti. Kysymys kuuluukin missä vaiheessa loppu tulee.
K-P
Talven juoksu rasitusvamma on luonut tilanteen, jossa pyörän päällä on tullut oltua todella useaan otteeseen. Pisimmillään lenkit ovat kuitenkin vain tähän mennessä olleet kolmisen tuntia, joten ensimmäisen päivän 8h rykäisy voi jo opettaa että ei tästä pelkän harjoittelun turvin selvitä.
Petja
Parhaimmassa kunnossa oleva mies on tietysti pistetty ratin takaa nauramaan polkijoille. Jollei aivan katastrofaalista jalkakramppia kesken matkanteon tule, saattaa juuri ja juuri jaksaa ajaa perille. Onneks matkalla on monta huoltoasemaa ja frisbeegolfkenttää minne voi poiketa odottamaan poikia.
Alustava reittisuunnitelma tullee matkalla muuttumaan useaan otteeseen. Toivottavasti mitään todella suurta kiertoreittiä ei löydetä. Toisaalta K-P ja Eetu onnistuivat Extreme Runin yhteydessä eksymään Vantaan aamuiseen keskustaakin vajaaksi tunniksi joten suunnistustaito on pojilla hallussa. Eetun viime vuoden pyöräsuunnistusten perusteella voi vielä sanoa sen, että jos pyörä tällä kertaa kestää puolet paremmin niin se ei hajoa kuin kaksi kertaa. Matka Lapin erämaiden halki tulee olemaan todellinen via dolorosa, mutta on tässä pahemmissakin pinteissä oltu... kai....
Matkasuunnitelma (Jukolasta Juhannushiihtoihin)
1. Päivä 15.6 Vehmersalmi - Pyhäntä 192km 8h - Vehmersalmi - Pyhäntä
2. Päivä 16.6 Pyhäntä - Oulu 125km 5h - Pyhäntä - Oulu
3. Päivä 17.6 Oulu - Tornio 129km 5,5h -Oulu - Tornio
4. Päivä 18.6 Tornio - Kolari 187km 8h - Tornio - Kolari
5. Päivä 19.6 Kolari - Kaaresuvanto 162km 7h - Kolari - Kaaresuvanto
6. Päivä 20.6 Kaaresuvanto - Kilpisjärvi 109km 4,5h -Kaaresuvanto - Kilpisjärvi
YHT: Vehmersalmi - Kilpisjärvi 904km 38h
Liikuntajuhannus
• Perillä viimeistään klo 16:00
(Juhannushiihdot 20.6 klo 17:00)
• Seuraavan päivänä 21.6. Kolmen tunnin Pistesuunnistus (Rogaining) klo. 11.00
-Takaisin lähdetään kun jaksetaan, eikä todellakaan pyörillä...
Tämän talvisen treenivideon siivittelemänä kohti Jukolaa :)
-Koopee
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
