Taas tuli tehtyä huippu reissu tuohon ihanaan länsinaapuriimme. Matka oli raskas mutta kannattava. Kyseessä erityisen odotettu kauden päättymistä ilmoitteleva Manna. Uroskarhuista paikalla oli varsin kattava edustus. Kaikki muut paitsi perustajajäsen(et) Tumppi ja Riku ei päätynyt paikalle. Mut hyvin pärjättiin tällä kertaa ilmankin. Ehkä sit taas ens vuon mestarit on mukana... Sijoitus kuitenkin parani viime vuodesta ni se on ain hyvä juttu. Sija oli siis 113 (114 viime vuonna). Parempaankin tosin olis ollu eväit. Mut hyvä näin.

Uroksilla meni varsin mallikkaasti. Kaikki hoisi oman leiviskänsä kunnialla. Suuremmat murheen kryynit aiheutuikin naaraitten puolelta. Mut pääsipä Hermannikin melkist siitä hyvästä ankkuri pätkälle. Loppu viimeks jäi kuitenkin aluks suunnitellulle pätkälle. Suurimmaks huoleks vois ehkä ajatel tota uroiden (niinku kyl muittenki) juoksupuolta... Hiukan liian monelta kuuli et olis tarvinnu juost kovempaa, vaik virhettä ei juurikaan tullu. Toisaalt radat oli jopa niin helpot ettei allekirjoittanutkaa päässy hukkaan (vauhti oli tosin varsin maltillinen). Ehkä tarttis sit juoksennel kunnol Porin kauniissa talvimaisemissa ni kevväämmällä kulkis. No, se jää nähtäväks... Toivottavasti Kapalt saadaan kuvaa kisast sit ku Italialaisetki osaa suunnistaa. Jos Kapa vaan ehti koneeseen.

Muutamia lausahduksia viikonlopulta:

Sipuli kesti, pakki ei.

Sikapaidalla saa kilpailla Ruottissakin ku hiha on teipattu kiinni.

Äkkii mää sellasenki rykäse, juoksu tuntuu kulkevan.

Voi ******** niit ulvilan uralaisia! (vaihtopuomilla kuultua)

Jos juot päiväs 72 litraa olutta ni se voi vahvistaa sun lihaksia.

 Kuka tuli mun sänkyyn yöllä? (Tepon murhe uroskarhujen hytissä).

Mää näytän teil paikan mikä on yöllä täyn naisii, Welcome to New York!

Sellanen juttu näillä samoilla silmillä,

Grupledare Begi