Kevätaurinko paistelee Toukarin soramontuilla tuulen henkäillessä puiden latvoissa. Viime hetken poisjääntejä on tullut mutta koolle on saatu kohtuullisen kovatasoinen kaarti. Tässä ainekset tämän vuoden KevätUKM-koitokselle. Aineksiin voidaan tietysti lisätä perusraaka-aineet joihin kuuluvat ainakin sekasorto, paniikki, paineet, uusi hakkuualue, sininen valtatie ja mitä näitä nyt on. Perussettiä siis luvassa.

Yllä oleva väliaikatuloste antaa kisasta yhdenlaisen kuvan, mutta jättää isoja kysymysmerkkejä. Mihin Eetu eksyi? Miten Pietu johti koko kisaa? Onko Heikivuosi todella ohi? Kuka näki kyyn ja ketä yritettiin huijata oikeen kunnolla? Ainakin näitä kysymyksiä seuraava UKM-tarina pyrkii valottamaan.

Tämän vuoden UKM-radat olivat Koivusalon Sannan käsialaa joka jo ennenkin on päässyt näyttämään tässä vaativassa työssä taitonsa (kts. Kaasmarkku UKM). Heti ensimmästen lähtijöiden sännätessä kohti K-pistettä ja siitä suoraan takaisin lähtöpaikan ohi ja peltoapitkin kaukaisuuteen. Kartan saatuaan kilpailijat hoksasivat että kyseessä oli klassinen väärän K-suunnan kikka, jota on käytetty usein mm. Viron ilvesviesteissä. Kovin montaa uroota kikka ei kuitenkaan päässyt hämäämään mutta edessä olivat jo uudet haasteet.

Ykkösrastille tultaessa alkoi näyttää selvältä että kevään suunnistuskausi alkaisi kaikkien rakastamalla bingo-kisalla. Tiheikön keskellä kivi. Rastiväliajoista huomannee että usealla uroolla oli haasteita tässä tehtävässä. Itse ajattelin laittaa ensi lauantaina loton vetämään sillä rasti löytyi muitta mutkitta. Rastin lisäksi maastosta löytyi Pyry joka tarttui siitä mukaan jatkamaan matkaa.

Heti ykkösrastin jälkeen kilpailijat yllätti uusi, iso hakkuualue. Kilpailunjohtajan mukaan se ei vielä pari viikkoa sitten ollut siinä. Tuttua kilpailun/harjoitusten järjestäjälle Porissa sinänsä. Jotenkin ironista kuitenkin että vihreän keskellä oleva ainoa valkoinen alue oli nyt hakattu maahan. Hakkuu ei kuitenkaan ketään pysäyttänyt vaan sen yli mentiin jotta heilahti. Hakkuulta matka jatkui kohti voima-linjaa jonka alla mutkitteleva polku johdatteli kakkos-kolmosrastien holleille.

Kakkos-kolmosrasteilla ratamestari oli tuonut uuden elementin kisaan mukaan. Rastiympyröiden keskustat olivat poistettu joten rastinotto voitiin suorittaa kahdella tavalla. 1. Luetaan rastimäärite ja etsitään kohteen mukaista paikkaa maastosta rastiympyrän sissältä (suositeltu tapa) 2. Ristinmerkki rinnanyli ja rastiympyrään tähyilemään lippua. ns. herran haltuun - tekniikka (Heikki suosittelee).

Henkilökohtaisesti tuuria oli kyllä jonnin verran mukana rastinotoissa sillä Holmberin Eetumiäs oli juuri tulossa kohteesta pois päin joten niiden hahmottaminen oli helpompaa. Kolmosrastilla näytti siltä että seuraavan välin aikana tulisi duosta-trio kun Eetu tulisi kimppaan. Rastilta lähdettäessä Eetu otti kuitenkin hieman tiukemman kaarroksen rinnettä alaspäin josta ilmeisesti kaarros oli jatkunut hieman yli. Huhupuheiden mukaan vasta pikatien kohina läheisyydessä havahdutti Holmberin joka oli kaartanut rastilta lähtiessä lähes päinvastaiseen suuntaan.

Kolmos nelos väliltä löytyi kisapäivän parasta herkuttelupätkää. Kartalta ei näytä kovin kummoiselta. Tai oikeastaan näyttää todella huonolta jos todenmukaisesti sanoo. Mutta salaisuus piilee maan tai tässä tapauksessa ojan pinnoilla josta löytyy vielä kantava jääkerros. Sininen valtatie käsite tuli jo viitisen vuotta sitten ensimmäisen kerran esille ja sen jälkeen siitä on tullut elävä klassikko. Käytänössä käsite antaa arvoa sille miten ojia pitkin tai ojia juosten pääsee etenemään sujuvasti ja aliarvostettua mainettaan paremin. Tälläkin kertaa sininen valtatie osoitti voimansa ja kun ajatusmaailman osaa muokata oikein tulikin rastivälistä ojasuunnistusrasti jossa ojia pitkin jolkotellen pääsi etenemään suurimman osan koko välistä.

tutustumaan lajisääntöihin ennen kilpailua. Lisäksi molemmissa kisoissa on yksi kielletty tie jonka ylityspaikat on merkitty karttaan ja maastoon. Iltapäivän alue koostuu käytännössä kokonaan isoista julkisista rakennuksista, joissa vauhtia saa lisätä kunnolla. Hyvä mahdollisuus ottaa kunnon kisaa ja katsoa keneen talvikauden treeni on purrut parhaiten.













 - Petja, ratamestari XXI Karhurastit

Uroskarhujen porukka on totutusti tuttu näky ainakin kerran vuodessa Ylläksen laduilla ja metsiköissä. Blogista löytynee muutama legendaarinen blogitekstikin aiheeseen liittyen. Yleensä tämä hiihtokaudenhuipentuma on ajoittunut joulukuun alkuun, vuoden pimeimpään aikaan. Nyt oli kuitenkin koittanut valaistuksen aika Uroskarhujen historiassa joten Ylläksellekin voitiin lähteä nauttimaan kevät auringosta. Todellisuus nautintoleiristä oli tietenkin kaukana.

Tällä kertaa Yllästä ja sen tuntureita lähti valloittamaan totuttua pienempi mutta pippurisempi joukko. Uroskarhujen hallitusvastuun painamina PJ ja rahakirstunvartija ottiva etelästä hatkat ja lähtivät hakemaan kuntoa Isometännoususta.

Jotta treenileireissä olisi jotain järkeä on jokaisella treenipäivällä oltava tietenkin teemansa ja tämä filosofia toimikin koko leirin pohjarunkona.


LaiskaJaakon lauantai

Ensimmäiseen reeniin lähdettiin kovalla itseluottamuksella. Heti alkuun Isometsännousu koetteli huoltotiimin luomuksia. PJ:n huoltotiimi oli tehnyt taustatyön hyvin (thanks @Joppe) ja suksi toimi sekä ylä- että alamäessä. Välillä jopa sivumäessä. Rahakirstunvartialla oli luotto omaan suksihuoltoon, joka petti pahemman kerran. Pitkä pk-reeni viimeisteltiin juoksulenkillä jälleen kerran umpihangessa Kuertunturille, jossa taivaanrantaan laskeva auringo otti miehet iloisesti vastaan. Edellisen elämyksen jälkeen olikin aika korkata päivän olut joka oli aina myös teemaan liittyvä. Lauantaina se oli Teerenpeli-panimolta laadukas Laiska jaakko. Päivä päättyi rentoihin fiilistelyihin oman mökin suojissa päivän teeman mukaisesti.

Päivän tehopisteet. (Treenifiilis + oluen arvosana, molemmissa max 5)
PJ: 4+4
Rahakirstunvartija: 2+4

Auringonlasku Kuerin huipulta

Sattumusten sunnuntai

Launtai-illan ajatusriihessä laadittiin taistelusuunnitelma sunnuntaille. Myös päivän teema keksittiin ennustuksen omaisesti. Pertsalenkki suunnattiin Kukaksen huipun kautta kohti Peurakaltion latukahvilaa eikä aikaakaan kun päivä alkoi toteuttaa luonnettaan. Pari kilometria ennen Peurakaltiota vastaantuleva hiihtotoveri kaatui pahemman kerran jääden makaamaan ladulle huutaen kivusta. Tilannearvion jälkeen todettiin molempien säären luiden olevan murtuneet, ja paikalle soitettiin ammattiapua. Ammattiapua odotellessa ainut voitava oli antaa loukkaantuneelle lämmintä takkia. Äkäslompolon ensivasteyksikkö otti tilanteen haltuun ennen Kittilästä saapunutta ambulanssia. Tämä jälkeen paikalla alkoi olla sen verran seppää ja sankaria, että uroiden oli parempi poistua. Hyvin hoidetun tilanteen jälkeen munkkia voitiin kahmia kaksin käsin. Lenkin jälkeen saunomaan ja korkkaamaan päivän olut. Päivän olut oli Jounin Kaupan villikortti, Kiinan omaa (laatu?)tavaraa Tsingtao.

Kukasen huipulta voi tiirata kohti tulevaa kautta

Päivän tehopisteet:
PJ: 4+1
- "Olut petti pahemin kuin kuski"
Rahakirstunvartija: 4+2

Mutkattomienmotivaatiomäkien maanantai

Päivän tavoite oli nousta Pirunkuru. Treeni aloitettiin tasaisella jyystämisellä ja kropan väsyttämisellä. Kesängin keitaalla Pirunkuruun valmistauduttiin munkkitankkauksella. Sokerihumalan voimalla alettiin painaa kinkamaa ylös kohti sumuista huippua. Pilviverhon laidalta lasketeltiin umpihangessa takaisin ihmistenilmoille. Tasaisen tappavan ylämäkipäivän kruunasi juoksulenkki Kuerin huipulle. Päivän olut, porilaisen suuruudenhullun panimoteollisuuden lahja maailmalle, Muflonin IPA.

Pirunkuru

Päivän tehopisteet
PJ: 4+4
Rahakirstunvartija: 4+3

Taisteluiden tiistai

Keli oli nahkeampi kuin Ässien ylivoimapeli. Kalamiesten suksille suotiin ansaittu lepopäivä. Huonosta kelistä ja työläästä hiihtolenkistä ei jääny muuta kerrottavaa kuin huhupuheiden mukaan tuntureilla vieläkin kaikuvat voimasanat. Navettagallerialla pysähdyttiin ansaituille porkkanakakuille, jotka lievensivät hieman tilannetta. Hiihtolenkkiä lähdettiin illalla vielä kompensoimaan mäkivedolla. Pj:n mäkiveto eskaloitui tuttuun tapaan heti alkuvaiheessa. Rahakirstunvartija selvittyä mäen laelle, löytyi Pj maassa makaamassa ja hourailemassa jotain karhupitsasta. Henkisesti rankka päivä palkittiin Eväskorin karhupitsalla. Päivän oluessa luotettiin jälleen Teerenpelin tuotteisiin josta valittiin taisteluhenkeä kohottamaan Väinö.

Pj mäen laella

Päivän tehopisteet:
PJ: 2+5
Rahakirstunvartija: 1+4

Vapaan keskiviikko

Treenikilometrien väsyttämänä keskiviikko pyhitettiin vapaalle hiihtotyylille rinteeseen. Päivän sääennusteeeksi oli arvottu puolipilvistä ja heikkoa tuulta. Tämä saattoi olla tilanne alhaalla kylässä, mutta jälleen kerran tunturi osoitti olevansa oma maailmansa, jossa tällä kertaa tuuli tuiversi ja hernerokkasumu otti valtaa. Tuulensuojaa haettiin rinteiden metsäreiteiltä. Suorittainen mäessä otti veronsa ja ilta pidettiin vapaata lenkistä. Päivän oluessa mentiin vapaaseen tyyliin: Pyynikin Vapaa -sessio IPA.

Pj onnistui pujottamaan sukset puunoksan väliin

Päivän tehopisteet
PJ: 3+4
- "Jos ny pystys pysyis"
Rahakirstunvartija: 5+3
-"Kynnä sitä rinnettä!"

Toivon torstai

Torstaiaamulla menolippu otettiin Totovaaraan. Kyseessä tunnettu Aakenushiihto. Lähtöpaikalta saakkaa olisi ollut tarjolla ajettua latua koko paluumatkan, mutta Aakenus oli päätetty valloittaa. Nousu erämaalatua pitkin kohti Aakenuksen huippua aloitettiin aurinkoisessa säässä ja hyvällä fiilingillä. Huipulle noustessa tuuli yltyi kohti myrskylukemia. Tunturin päällä erämaalatu hävisi olemattomiin, mutta matkaa jatkettiin joutuisasti kantohangella. Pallilaella muutamat kalamiesten selfiet ja laskettelemaan kohti munkkitaukoa. Helpoksi luultu alamäkipätkä muuttui yhdeksi henkiseksi työmaaksi, kun erämaalatu muuttui umpihangeksi. Ensimmäisen kerran Fischerit alkoivat sakkaamaan puolitoista metrisessä hangessa. Umpihangessa ainoa toivonkininän herättivät latumerkinnät. 45 minuutin uurastamisen jälkeen umpihangen keskeltä löytyi lumikenkäreitti joka pyhänhengen lailla ohjatti pojat Pyhäjärvelle. Pyhäjärvellä oli paussin paikka, mutta matkaa oli vielä mätettäväksi. Kotamajalla pysähdittiin munkkimehuille jotka PJ vaihto jälleen porkkanakakkuun. Toivon torstai päättyi jälleen kerran Kuerin iltalenkille josta takaisin tullessa olikin hämärä jo ehtinyt laskeutua. Päivän olutkin oli toivoa täynnä: Toivo Kanavan Panimolta.

Team kalamiehet

Päivän tehopisteet
PJ: 5+4
- "Helppoa ja kivaa. Sekä olut että hiihto"
Rahakirstunvartija: 2+5

Vihoviimeinen viikinkipäivä

Vihoviimeisen viikingin päivä alkoi jo legendaksi muodostuneella Isomettän tasatyöntöhaasteella. Tällä kertaa haaste päätettiin ottaa tossissaan vastaan ja kellottaa muille Uroskarhuille pohja-ajat pöytään. Toki haasteensa tähän toi edellispäivän rasitukset mutta ainakin molemmat Uroot saatiin ylös asti. PJ kävi kellottamassa ajan 19.30 ja Rahakirstunvartija 21.00. Nousun jälkeen olikin helppo lähteä liipasemaan yllästä ympäri kun puoliväliin oli jo päästy. Tai näin ainakin teoriassa oli ajatus, mutta kyllä se viimeinen lenkki mentiin ihan puhtaasti viikinkien voimalla lumisateessa kohti Kesänginkeidasta (huom. PJ:n mielipide). Rahakirstunvartia oli luottanut koko viikon omaan huoltotyöhön ja viimeisenä päivänä luotto omaan työhön palkittiin. Vaikka lumipyry painoi päälle, niin silti suksi luisti naatiskellen. Joka tapauksessa nimensä mukaisesti auringo pilkahti Kesänginkeitaalla ja kesä näytti olevan jo hetken lähempänä. Muutama kilometri menikin siitä ajatuksesta nautiskellessa ennen kuin lopussa päästiin vitutuksensuolle (tietäjät tietää). Totusti lenkin loppuosaan sijoittuvalla suonpätkällä suksi ei luista ja voimat ovat lopussa ja niin oli nytkin. Viimeiset välikirit siivittivät Uroot kuitenkin takaisin mökin lämpöön jossa alkoi armoton tankkaus. Perimätiedon mukaan jopa viikingit olisivat jäänee kakkoseksi tälle viimeisen ehtoollisen kattauksille. Päivän oluena toimivat ravintola Haraldin omat Viikinkioluet joista makuina hunajalager sekä savuolut

Viikko lukuina

Päivän tehopisteet
PJ: 1+4
Rahakirstunvartija: 5+5
-"Nälkää jäi sekä hiihtoon että olueen"



-PJ & rahakirstunvartija