Osan vielä palautellessa ilmeisen raskaalta Norjan reissulta suuntasi Uroskarhujen iskujoukko kohti Kainuuta. Osallistuminen painottui H18 sarjaan Kellahtelaisen, Petjan, Tsaaren ja itseni voimin.Petja oli siis ainoa joka taisteli molemmat urakat.  K-Pta ja Heikkiä koitti samaan aikaan astuminen armeijan harmaisiin joten heidän poissaolonsa vuoden kohokohdasta oli perusteltua. Samalla käytävät suunnistuksen MM-kilpailut saivat paljon huomiota osakseen valtakunnan medioita myöten joten kisapaikoilla joitui olemaan rauhallisesti eikä karhunpaineja sovinnut ottaa perinteiseen malliin.

Ensimmäiset kaksi osakilpailua käytiin Tipasojan nopeissa harjumaastoissa joissa vauhdit nousivat (jos olisivat olleet noustakseen) korkeiksi. Itselläni oli varmaa suunnistusta, mutta vauhti ei riittänyt mihinkään. Sunnuntai sujui tuloksellisesti kaksijakoisesti Aki ja Hermanni olivat puolen minuutin sisällä sijoilla 21ja 23. kun minä ja Petja kävimme omaa kilpailuamme viiden sekunnin marginaalilla sijoilla 45 ja 46.

Maanantai ja tiistai olivatkin välipäiviä. Maanantaina oli MM-kilpailuden sprintti päivä. Monien suunnatessa Sotkamion keskustaan seuraamaan sprinttiä itse päädyin pyöräni kanssa Tiilikkajärven kansallispuistoon, jossa tuli heitettyä koko päivän mittaiseksi venynyt kevyt maastopyöräily. Tiistaina jatkui sama tahti eli muut suuntasivat katsomaan MM-pitkää matkaa itseni painuessa ajelemaan tällä kertaa lähelle Hiidenportin kansallispuistoa.

Keskiviikkona jatkui jälleen Krv samoissa Tipasojan maastoissa kuin sunnuntaina. Aki oli jälleen hyvässä vauhdissa nyt sijalla 15. Reitin valintaa oli sen verran, että oma rauhallisuuteni kantoi sijalle 50. Petjan ja Hermannin ryskiessä kaikkien puskien ja supien pohjien läpi ei huippusijoitusta ollut heillekkään tiedossa. Lisäksi vielä Hermannin kymmenen minuutin pummit eivät auttaneet asiaa sijoitukset lopulta 65 ja 72.

3. ja 4. kisapäiväksi siirryttiin Vuokatin vaaralle, joka sopi ainakin itselleni paljon paremmin. Luvassa oli teknisesti haastavaa suunnistusta. Torstai aamupäivänä juostu MM-keskimatkan karsinta oli ollut jopa niin vaikea, että muutamia kilpailijoita oli jouduttu hakemaan maastosta pois mönkkäri kyydillä. Maasto toi osittain jopa mieleen niin rakkaat Ruosniemen pusikot. Torstain 3. kisa meni itseltäni hyvin vaikkei se metsässä siltä tuntunut pientä virhettä tuli tehtyä koko ajan, mutta ilmeisesti jotkut olivat tehneet (hieman) isompia virheitä. Näissä kunnostui jälleen Hermanni joka teki toiselle rastille noin +8 minuuttia. Aki oli jälleen paras tällä kertaa 19. oma hyvä suoritus kantoi sijalle 23 ja Hermannikin kokosi hyvin itsensä alun jälkeen ollen 29. Petja nyt 61 tehden muutamia suurempia virheitä.

Perjantaina oli jälleen välipäivä itse otin suunnaksi Kolin, mutta tällä kertaa pyörä jäi majapaikkaan. Vuokatissa juostiin MM-keskimatkan finaali. Illalla oli aika vaihtaa vähän viihteelle Naapurinvaaran oli tuotu maan kärkiartistit Cheekin, Elastisen ja Jukka Pojan voimin. Tämän olivat huomanneet myös kainuulaiset nuoret ja väkeä oli bussilasteittain aina Kajaania myöten.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa takaa-ajo, joka toisin ei ollut takaa-ajo muille Uroskarhuille kuin Akille. Itselläni oli herkutteleva tilanne Hermanni oli onnistunut härväämään itsensä vain kaksi pykälää itseni yläpuoelle sijoituksissa ja aika eroa meillä oli vain alle kaksi minuuttia. Minuutin lähtöväleille lähdettäessä itselläni oli siis hyvä tilanne kaksi minuuttia Hermannin takaa lähtijänä. Suoritus pysyi kaksassa aina rastille numero 8, jossa tulikin pummailtua oikein urakalla. Rinteessä pyörimiseen menikin sitten kymmenisen minuuttia ja ajatukset Hermannin lyömiestä meni sivu suun. Loppu matka meni ilman suurempia kommelluksia, mutta turpaan tuli otettua niin Hermannilta kuin monilta muiltakin. Aki oli lähellä taistella itsensä lopputuloksissa kymmenen parhaan joukkoon, mutta loppukiri ei aivan riittänyt. Aki 11. Hermanni 24. Ville 33. ja Petja 43.
Linkki tuloksiin

-Ville Sundelin

Kolmas kisapäivä aukeni hieman jo väsyneille Uroskarhuille sateisena ja synkkänä. Koko päiväksi oli luvattu sadetta joten kisavalmistautumiset suoritettiin sisätiloissa. Kisapaikalle oli parkkipaikalta kilometrin matka, kun taas lähtöön oli vain pari sataa metriä ja Uroskarhut päättivät leiriytyä autoonsa, sateen yhä jatkuessa, ja tuulen nyt yltyessä. Uroskarhut eivät olleet päässeet tutustumaan näiden kilpailujen maastoon yhtä hyvin, kuin edellisten joten kilpailuun lähtöfiilikset olivat odottavat.  Ensimmäisenä karhuista kisastarttiin pääsi lähtemään K-P, joka tottuun tapaan, oli ajoissa lähtöpaikalle ja herätteli lähdön toimitsijakuntaa pörhältämällä ensimmäisenä paikalle. Alunverryttelyt eivät silti olleet aivan onnistuneet, sillä sää ei houkutellut lähtemään hirveästi juoksemaan lähdön viereen rakennetun pressun alta. Metsään mies lähti kuitenkin taasen vauhdilla, joka kostautuikin heti ykösen pummiin. Heti alkuun tuli huomattua, että näiden kisojen maasto tyyppi oli edellisiä kivisempi ja peitteisempi. Mäkeä radoissa kuitenkin oli yhtä paljon, kun ainakin H19-20 sarja pääsi kipuamaan muutaman rastin ajaksi parempi kulkuiselle tunturialueelle. Edellisten kisojen tapaan sieltä alastulo, ei kuitenkaan ollut yhtä herkuttelua vaan kivikossa piti olla nilkkojen kanssa tarkkana. K-P:n suoritus oli edellisiä päiviä huonompi, mutta ensimmäisenä lähtijänä K-P saattoi vain jäädä katsomaan, mitä tulevan piti. Seuraavan Uroskarhuna metsän siimeksestä kömpi Heikki, joka oli tällä kertaa myös sortunut muutamaan virheeseen ja jäi täten K-P:lle pari minuuttia. Poikien eroa yhteistuloksissa oli nyt 80 pistettä (4minuuttia) K-P:n hyväksi.  Vanhempien Uroskarhujen jo odotellessa autossa muita ja lähdössä pikku hiljaa kohti kisakeskusta, alkoi karhuja tulla lisää vastaan. Ensin tuli Jarkko sadatellen maaston hienouksia ja kertoen keskeytyksestään ja ei aikaan kun myös Petja saapui ja taas samoin sanoin. Uroskarhujen toivo H17-18-sarjassa oli nyt Eetun varassa. Vaikka Eetukin teki paljon virheitä ja kulutti metsässä jopa puolitoista tuntia oli hän sarjassaan lopulta päivän toinen ja piti näin Uroskarhujen toiveita yllä vaikka kärki oli jo kaukana. Kaiken kaikkiaan päivä oli karhuille yhtä synkkä kuin ilmakin, mutta illalla oli jo murheet unohdettu ja jäämeressä pulahdettu ja oli aika suunnata katseet viimeiseen kisaan.

Viimeinen kisapäivä alkoi edellistä jo selvästi paremmin, kun aurinko välillä pilkahteli pilvien lomasta. Uroskarhut suuntasivat kisapaikalle auto jälleen täyteen lastattuna ja valmiina pöräyttämään kisan jälkeen kohti Suomea. Kisat oli kuitenkin kisattava ensin.Keskimatkan kilpailulta odotettiin lyhyttä pyräystä edellispäivien kilpailuihin verrattuna ja parempaa kulkua kuin edellispäivänä. Toisin ehkä kuitenkin kävi. Tällä kertaa ensimmäisenä metsään lähti Heikki ja perään kymmenen minuuttia K-P. Heikki paukutteli uria alussa ilmeisesti niin vinoon, että K-P pummasi heti ensimmäisiä kolmea ekaa rastia niin, että oli jo jäljessä reilusti. Vauhti ei lopussakaan päätä huimannut sillä maasto oli eilisen kaltaista kivistä pöpelikköä. Maalissa Heikki kellotti 19-20 sarjan pojista sen verran kovemman ajan, että voitto irtosi päivän kilpailun lisäksi kokonaiskilpailussa Uroskarhujen välisessä taistossa. Nuorempien karhujen sarjassa suoritukset olivat selvästi edellistä päivää parempia, pääsiväthän nyt kaikki sentään maaliinkin. Kovimman ajan tykitteli Jagge iskien nyt itsensä päivänkilpailussa toiseksi. Kokonaiskilpailussa Eetu kuitenkin voitti Petjaa ja Jarkkoa selvästi ollen toinen

Kokonaiskilpailun tulokset Fjord-o 2013

Paluumatkalla poikettiin Kilpisjärven kautta viettäen siellä jälleen yö ja jatkaen aamulla pirteänä matkaa. Kun taukoja pidettiin vähemmän ja lyhempiä kuin mennessä, päästiin Poriin illalla puoli yhdentoista maissa. Tiilimäen Hesen luona oli väsyneitä, mutta selvästi matkaan tyytyväisiä poikia. Ainakin tämä oli matkanjärjestäjän toivekuva :)

K-P Seppänen

 Uroskarhujen voittokulku on kantanut niinkin pitkälle, että saamme kunniallisesti julkaista 100. tekstin. Samalla haluamme myös onnitella Laihian vahvistusta Saarea, joka pääsi juuri  miesten ikään.

Virallisen osuuden jälkeen, voimme muistella viime päivien tapahtumia. Kaksi kilpailua on jo käyty ja tunnelmat ovat paniikin sortoiset. Coach Lahnamäki jäi majoitukselle nukkumaan, kun muut karhut kilpailivat Krokvatnetin mäissä. Kilpailu oli tosin kevyempi kuin ensimmäisen päivän, koska nuosua kertyi vähemmät, mutta kyllä kisa silti löi hyvät hapot jalkoihin. Norskit hämmensivät lähtöaikojen kanssa, kun numerolapussa luki eri lähtöaika kun taululla. Mutta onneksi ajat sai vielä lähtöpaikalla vaihdettua ja turhalta odottelulta vältyttiin. Ensimmäisenä metsään päästettiin Jakke ja Hegu. Rata oli kolmannelle rastille sama. Alkumatkan ylämäen jälkeen alkoi alamäki, jota oli hyvä lasketetella melkein loppuun asti. Jakkelle tuli metsässä pari pientä hakua, joiden takia eroa kärkeen jäi 23s. Hegu ei tehnyt virheitä, mutta kulku ei ollut ilmeisesti parasta.  Kp pystyi tällä kertaa voittamaan Hegua parisen minuuttia saatuaan matkalla hyvää peesiapua ja tehtyään melko virheettömän suorituksen. Kokonaistilanne on kuitenkin aika tasainen ja seuraava kilpailu voi olla todella ratkaiseva yhteitulosten kannalla. Kärkeen ei kaksikolla taida enää olla mahdollisuuksia kokonaiskilpailussa, mutta perässä hönkivä norski poikien pitäisi pystyä voittamaan. Petjalla oli jonkin verran ongelmia ja tuloksena oli pieni notkahdus ensimmäisen päivän kisasta. Eetu teki päivän kovimman suorituksen yltämällä jaettuun ensimmäiseen sijaan Eevert Toivosen kanssa. Henkisesti kilpailu oli kuitenkin voitettu. Koska kaupat olivat sunnuntaina kiinni, palautuminen hoidettiin letuilla, joita Kp ahmi vain 9 kappaletta, vaikka uho oli kovempi. '

Toista kilpailupäivää seurasi välipäivä, jolloin oli aikaa ajaa 200km etelämpään, seuraavan kolmannen ja neljännen kilpailun kaupunkiin Harstadiin. Jälleen kun Seppänen on kuskina, tuli reitiksi valittua maisemareitti, jonka ajomukavuudesta kiistellään vieläkin. Harstadissa pienen pyörimisen jälkeen karhut löysivät itsensä kahvilasta tilaamassa ökykalliita hampurilaisia. Aterian ja majapaikan katsastamisen jälkeen seuraava määränpää oli Grottebadetin kylpylä, joka oli kaivettu kallion sisään. Sisältä kylpylä oli oikein nykyaikainen ja mainio. Vesiliukumäki, joka oli varustettu ajanottojärjestelmällä tuotti suurta huvia, kun pojat kisailivat kuka on ensimmäinen alhaalla. Holmberg taisi tällä kertaa viedä niukan voiton. Suurta hämmennystä aiheutti paikallinen hikikoppi, huone joka muistutti höyrysaunaa. Huoneen olisi voinut tunnistaa saunaksi, jos sen seinät olisi tehty jostain muusta kun suurista vaaleanpunaisita muovielementeistä, tunnella huoneessa oli kiistanalainen. Suuren helpotuksen toi sauna, joka alkoi muistuttaa jo suomalaista tekoa, tosin kiuas oli taas kerran korvattu pihagrillillä, josta puuttui puolet kivistä. Eipä kestänyt kauaa, kun kiuas oli jo heitetty kylmäksi. Illalla oli tarjolla pyttipannua ruuaksi, jonka jälkeen pääsi ansaitulle levolle.

Tänään on edessä kolmas kilpailu, joten nyt tankkaamaan ja valmistautumaan koitokseen.
-Jakke ja Kp