Kolmas kisapäivä aukeni hieman jo väsyneille Uroskarhuille sateisena ja synkkänä. Koko päiväksi oli luvattu sadetta joten kisavalmistautumiset suoritettiin sisätiloissa. Kisapaikalle oli parkkipaikalta kilometrin matka, kun taas lähtöön oli vain pari sataa metriä ja Uroskarhut päättivät leiriytyä autoonsa, sateen yhä jatkuessa, ja tuulen nyt yltyessä. Uroskarhut eivät olleet päässeet tutustumaan näiden kilpailujen maastoon yhtä hyvin, kuin edellisten joten kilpailuun lähtöfiilikset olivat odottavat.  Ensimmäisenä karhuista kisastarttiin pääsi lähtemään K-P, joka tottuun tapaan, oli ajoissa lähtöpaikalle ja herätteli lähdön toimitsijakuntaa pörhältämällä ensimmäisenä paikalle. Alunverryttelyt eivät silti olleet aivan onnistuneet, sillä sää ei houkutellut lähtemään hirveästi juoksemaan lähdön viereen rakennetun pressun alta. Metsään mies lähti kuitenkin taasen vauhdilla, joka kostautuikin heti ykösen pummiin. Heti alkuun tuli huomattua, että näiden kisojen maasto tyyppi oli edellisiä kivisempi ja peitteisempi. Mäkeä radoissa kuitenkin oli yhtä paljon, kun ainakin H19-20 sarja pääsi kipuamaan muutaman rastin ajaksi parempi kulkuiselle tunturialueelle. Edellisten kisojen tapaan sieltä alastulo, ei kuitenkaan ollut yhtä herkuttelua vaan kivikossa piti olla nilkkojen kanssa tarkkana. K-P:n suoritus oli edellisiä päiviä huonompi, mutta ensimmäisenä lähtijänä K-P saattoi vain jäädä katsomaan, mitä tulevan piti. Seuraavan Uroskarhuna metsän siimeksestä kömpi Heikki, joka oli tällä kertaa myös sortunut muutamaan virheeseen ja jäi täten K-P:lle pari minuuttia. Poikien eroa yhteistuloksissa oli nyt 80 pistettä (4minuuttia) K-P:n hyväksi.  Vanhempien Uroskarhujen jo odotellessa autossa muita ja lähdössä pikku hiljaa kohti kisakeskusta, alkoi karhuja tulla lisää vastaan. Ensin tuli Jarkko sadatellen maaston hienouksia ja kertoen keskeytyksestään ja ei aikaan kun myös Petja saapui ja taas samoin sanoin. Uroskarhujen toivo H17-18-sarjassa oli nyt Eetun varassa. Vaikka Eetukin teki paljon virheitä ja kulutti metsässä jopa puolitoista tuntia oli hän sarjassaan lopulta päivän toinen ja piti näin Uroskarhujen toiveita yllä vaikka kärki oli jo kaukana. Kaiken kaikkiaan päivä oli karhuille yhtä synkkä kuin ilmakin, mutta illalla oli jo murheet unohdettu ja jäämeressä pulahdettu ja oli aika suunnata katseet viimeiseen kisaan.

Viimeinen kisapäivä alkoi edellistä jo selvästi paremmin, kun aurinko välillä pilkahteli pilvien lomasta. Uroskarhut suuntasivat kisapaikalle auto jälleen täyteen lastattuna ja valmiina pöräyttämään kisan jälkeen kohti Suomea. Kisat oli kuitenkin kisattava ensin.Keskimatkan kilpailulta odotettiin lyhyttä pyräystä edellispäivien kilpailuihin verrattuna ja parempaa kulkua kuin edellispäivänä. Toisin ehkä kuitenkin kävi. Tällä kertaa ensimmäisenä metsään lähti Heikki ja perään kymmenen minuuttia K-P. Heikki paukutteli uria alussa ilmeisesti niin vinoon, että K-P pummasi heti ensimmäisiä kolmea ekaa rastia niin, että oli jo jäljessä reilusti. Vauhti ei lopussakaan päätä huimannut sillä maasto oli eilisen kaltaista kivistä pöpelikköä. Maalissa Heikki kellotti 19-20 sarjan pojista sen verran kovemman ajan, että voitto irtosi päivän kilpailun lisäksi kokonaiskilpailussa Uroskarhujen välisessä taistossa. Nuorempien karhujen sarjassa suoritukset olivat selvästi edellistä päivää parempia, pääsiväthän nyt kaikki sentään maaliinkin. Kovimman ajan tykitteli Jagge iskien nyt itsensä päivänkilpailussa toiseksi. Kokonaiskilpailussa Eetu kuitenkin voitti Petjaa ja Jarkkoa selvästi ollen toinen

Kokonaiskilpailun tulokset Fjord-o 2013

Paluumatkalla poikettiin Kilpisjärven kautta viettäen siellä jälleen yö ja jatkaen aamulla pirteänä matkaa. Kun taukoja pidettiin vähemmän ja lyhempiä kuin mennessä, päästiin Poriin illalla puoli yhdentoista maissa. Tiilimäen Hesen luona oli väsyneitä, mutta selvästi matkaan tyytyväisiä poikia. Ainakin tämä oli matkanjärjestäjän toivekuva :)

K-P Seppänen

 Uroskarhujen voittokulku on kantanut niinkin pitkälle, että saamme kunniallisesti julkaista 100. tekstin. Samalla haluamme myös onnitella Laihian vahvistusta Saarea, joka pääsi juuri  miesten ikään.

Virallisen osuuden jälkeen, voimme muistella viime päivien tapahtumia. Kaksi kilpailua on jo käyty ja tunnelmat ovat paniikin sortoiset. Coach Lahnamäki jäi majoitukselle nukkumaan, kun muut karhut kilpailivat Krokvatnetin mäissä. Kilpailu oli tosin kevyempi kuin ensimmäisen päivän, koska nuosua kertyi vähemmät, mutta kyllä kisa silti löi hyvät hapot jalkoihin. Norskit hämmensivät lähtöaikojen kanssa, kun numerolapussa luki eri lähtöaika kun taululla. Mutta onneksi ajat sai vielä lähtöpaikalla vaihdettua ja turhalta odottelulta vältyttiin. Ensimmäisenä metsään päästettiin Jakke ja Hegu. Rata oli kolmannelle rastille sama. Alkumatkan ylämäen jälkeen alkoi alamäki, jota oli hyvä lasketetella melkein loppuun asti. Jakkelle tuli metsässä pari pientä hakua, joiden takia eroa kärkeen jäi 23s. Hegu ei tehnyt virheitä, mutta kulku ei ollut ilmeisesti parasta.  Kp pystyi tällä kertaa voittamaan Hegua parisen minuuttia saatuaan matkalla hyvää peesiapua ja tehtyään melko virheettömän suorituksen. Kokonaistilanne on kuitenkin aika tasainen ja seuraava kilpailu voi olla todella ratkaiseva yhteitulosten kannalla. Kärkeen ei kaksikolla taida enää olla mahdollisuuksia kokonaiskilpailussa, mutta perässä hönkivä norski poikien pitäisi pystyä voittamaan. Petjalla oli jonkin verran ongelmia ja tuloksena oli pieni notkahdus ensimmäisen päivän kisasta. Eetu teki päivän kovimman suorituksen yltämällä jaettuun ensimmäiseen sijaan Eevert Toivosen kanssa. Henkisesti kilpailu oli kuitenkin voitettu. Koska kaupat olivat sunnuntaina kiinni, palautuminen hoidettiin letuilla, joita Kp ahmi vain 9 kappaletta, vaikka uho oli kovempi. '

Toista kilpailupäivää seurasi välipäivä, jolloin oli aikaa ajaa 200km etelämpään, seuraavan kolmannen ja neljännen kilpailun kaupunkiin Harstadiin. Jälleen kun Seppänen on kuskina, tuli reitiksi valittua maisemareitti, jonka ajomukavuudesta kiistellään vieläkin. Harstadissa pienen pyörimisen jälkeen karhut löysivät itsensä kahvilasta tilaamassa ökykalliita hampurilaisia. Aterian ja majapaikan katsastamisen jälkeen seuraava määränpää oli Grottebadetin kylpylä, joka oli kaivettu kallion sisään. Sisältä kylpylä oli oikein nykyaikainen ja mainio. Vesiliukumäki, joka oli varustettu ajanottojärjestelmällä tuotti suurta huvia, kun pojat kisailivat kuka on ensimmäinen alhaalla. Holmberg taisi tällä kertaa viedä niukan voiton. Suurta hämmennystä aiheutti paikallinen hikikoppi, huone joka muistutti höyrysaunaa. Huoneen olisi voinut tunnistaa saunaksi, jos sen seinät olisi tehty jostain muusta kun suurista vaaleanpunaisita muovielementeistä, tunnella huoneessa oli kiistanalainen. Suuren helpotuksen toi sauna, joka alkoi muistuttaa jo suomalaista tekoa, tosin kiuas oli taas kerran korvattu pihagrillillä, josta puuttui puolet kivistä. Eipä kestänyt kauaa, kun kiuas oli jo heitetty kylmäksi. Illalla oli tarjolla pyttipannua ruuaksi, jonka jälkeen pääsi ansaitulle levolle.

Tänään on edessä kolmas kilpailu, joten nyt tankkaamaan ja valmistautumaan koitokseen.
-Jakke ja Kp