Osan vielä palautellessa ilmeisen raskaalta Norjan reissulta suuntasi Uroskarhujen iskujoukko kohti Kainuuta. Osallistuminen painottui H18 sarjaan Kellahtelaisen, Petjan, Tsaaren ja itseni voimin.Petja oli siis ainoa joka taisteli molemmat urakat.  K-Pta ja Heikkiä koitti samaan aikaan astuminen armeijan harmaisiin joten heidän poissaolonsa vuoden kohokohdasta oli perusteltua. Samalla käytävät suunnistuksen MM-kilpailut saivat paljon huomiota osakseen valtakunnan medioita myöten joten kisapaikoilla joitui olemaan rauhallisesti eikä karhunpaineja sovinnut ottaa perinteiseen malliin.

Ensimmäiset kaksi osakilpailua käytiin Tipasojan nopeissa harjumaastoissa joissa vauhdit nousivat (jos olisivat olleet noustakseen) korkeiksi. Itselläni oli varmaa suunnistusta, mutta vauhti ei riittänyt mihinkään. Sunnuntai sujui tuloksellisesti kaksijakoisesti Aki ja Hermanni olivat puolen minuutin sisällä sijoilla 21ja 23. kun minä ja Petja kävimme omaa kilpailuamme viiden sekunnin marginaalilla sijoilla 45 ja 46.

Maanantai ja tiistai olivatkin välipäiviä. Maanantaina oli MM-kilpailuden sprintti päivä. Monien suunnatessa Sotkamion keskustaan seuraamaan sprinttiä itse päädyin pyöräni kanssa Tiilikkajärven kansallispuistoon, jossa tuli heitettyä koko päivän mittaiseksi venynyt kevyt maastopyöräily. Tiistaina jatkui sama tahti eli muut suuntasivat katsomaan MM-pitkää matkaa itseni painuessa ajelemaan tällä kertaa lähelle Hiidenportin kansallispuistoa.

Keskiviikkona jatkui jälleen Krv samoissa Tipasojan maastoissa kuin sunnuntaina. Aki oli jälleen hyvässä vauhdissa nyt sijalla 15. Reitin valintaa oli sen verran, että oma rauhallisuuteni kantoi sijalle 50. Petjan ja Hermannin ryskiessä kaikkien puskien ja supien pohjien läpi ei huippusijoitusta ollut heillekkään tiedossa. Lisäksi vielä Hermannin kymmenen minuutin pummit eivät auttaneet asiaa sijoitukset lopulta 65 ja 72.

3. ja 4. kisapäiväksi siirryttiin Vuokatin vaaralle, joka sopi ainakin itselleni paljon paremmin. Luvassa oli teknisesti haastavaa suunnistusta. Torstai aamupäivänä juostu MM-keskimatkan karsinta oli ollut jopa niin vaikea, että muutamia kilpailijoita oli jouduttu hakemaan maastosta pois mönkkäri kyydillä. Maasto toi osittain jopa mieleen niin rakkaat Ruosniemen pusikot. Torstain 3. kisa meni itseltäni hyvin vaikkei se metsässä siltä tuntunut pientä virhettä tuli tehtyä koko ajan, mutta ilmeisesti jotkut olivat tehneet (hieman) isompia virheitä. Näissä kunnostui jälleen Hermanni joka teki toiselle rastille noin +8 minuuttia. Aki oli jälleen paras tällä kertaa 19. oma hyvä suoritus kantoi sijalle 23 ja Hermannikin kokosi hyvin itsensä alun jälkeen ollen 29. Petja nyt 61 tehden muutamia suurempia virheitä.

Perjantaina oli jälleen välipäivä itse otin suunnaksi Kolin, mutta tällä kertaa pyörä jäi majapaikkaan. Vuokatissa juostiin MM-keskimatkan finaali. Illalla oli aika vaihtaa vähän viihteelle Naapurinvaaran oli tuotu maan kärkiartistit Cheekin, Elastisen ja Jukka Pojan voimin. Tämän olivat huomanneet myös kainuulaiset nuoret ja väkeä oli bussilasteittain aina Kajaania myöten.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa takaa-ajo, joka toisin ei ollut takaa-ajo muille Uroskarhuille kuin Akille. Itselläni oli herkutteleva tilanne Hermanni oli onnistunut härväämään itsensä vain kaksi pykälää itseni yläpuoelle sijoituksissa ja aika eroa meillä oli vain alle kaksi minuuttia. Minuutin lähtöväleille lähdettäessä itselläni oli siis hyvä tilanne kaksi minuuttia Hermannin takaa lähtijänä. Suoritus pysyi kaksassa aina rastille numero 8, jossa tulikin pummailtua oikein urakalla. Rinteessä pyörimiseen menikin sitten kymmenisen minuuttia ja ajatukset Hermannin lyömiestä meni sivu suun. Loppu matka meni ilman suurempia kommelluksia, mutta turpaan tuli otettua niin Hermannilta kuin monilta muiltakin. Aki oli lähellä taistella itsensä lopputuloksissa kymmenen parhaan joukkoon, mutta loppukiri ei aivan riittänyt. Aki 11. Hermanni 24. Ville 33. ja Petja 43.
Linkki tuloksiin

-Ville Sundelin