Ja siitä se lähtee... Tämän blogin kirjoitus oli jo tarkoitus aloittaa itse pääkallonpaikalla eli Edinburghissa, mutta se ei internetittömyyden vuoksi ollut mahdollista joten aloitetaan täältä kotoa päin, valitettavasti tällä kertaa sänkyn pohjalta. Siinä kävi nyt niin että rankasta reissusta kotiin palaavaan miäheen pääsi joku vatsatauti virus iskemään, mutta nyt ollaan jo onneksi menossa useammin syömään kuin vessaan :).

Kyllä blogin esiluonnosta jo vähän Edinburghissakin hahmoteltiin ja mahtipontisesti voidaan sanoa, että tämä blogi teksti sai alkunsa samassa paikassa kuin ensimmäinen Harry Potter kirjakin (kuvassa blogin alkuluonnostelua paikassa The Elephant House)

Torstai

Matkustuspäivä Edinburghiin perillä siinä 12 aikaan paikallista aikaa. Juoksulenkille ei jaksettu vielä lähteä, mutta aika lenkki kävellen tehtiin kiertelemässä ja tutustumassa Edinburghin keskustaan, joka oli myös lauantain kisamaastoa. Paikka oli kokonaisuudessaan aivan huikasevan hieno historiallisinen katuineen ja muistomerkkeineen. Vähän siinä jo rupesi jännittämään miten kisa mahtaa tuol kapeilla ja sokkeloisilla kaduilla sujua, mutta ei sitä kisaa vielä liiemmälti ajateltu

Perjantai


Kello 9.00 aamulla lenkin aika. Aamuhetki kullan kallis ja olihan sen tuntua pakko käydä katselemassa myös Edinburghissa. Vajaan tunnin mittainen ja kymmenkilometrinen juoksulenkki sisälsi huomattavan paljon kuvia ja taukoja kun silmät jäivät katselemaan ihastuttavia maisemia. Lenkki kiersi pääasiassa hostellimme vieressä olevan puiston, Calton Hillin, kautta kuningattaren kesäasunnolle Holdyrood Palacen luokse jossa Sunnuntain kisa tuli olemaan. Huomattavaa oli että jo Calton Hillin puisto oli korkeus eroiltaan niin iso että ylhäällä piti pitää hengähdys tauko. Kiitokset myös britti herrasmiehelle joka varoitteli vastaan tullessaan liukkaasta kelistä ja sitähän se olikin. Edellisenä päivänä oli satanu vettä ja osin räntää joka yön aikana oli jäädyttänyt asfaltin TODELLA liukkaaksi ja nastarit olisi ollut hyvä ratkaisu jopa katujuoksuun. (Kuvassa aamu lenkille lähdössä)


Päivä sisälsi lenkin lisäksi tietysti myös muutakin, kuten kierroksen Edinburghin linnassa josta ei tarvinne mainta että se oli mahtava. Linnasta yksistään voisi kertoa monia hienoja asioita,mutta yksityiskohtana voisi mainita, että jos paikan päälle sattuu eksymään kannattaa se tehdä kello yhden aikaan sillä silloin linnasta ammutaan merkkiääni tykillä. (Kuvassa joku eksyny haastamaan riitaa leijonavarijalle)


Iltapäivällä käytiin katselemmassa myös sunnuntain kisamaastoa Edinburghin keskuspuistoon ja kiivettiin Arthur's Seatille. Maisemat olivat aivan mahtavat eli kyllä se 205 ja puolen metrin nousu ylöspäin kannatti. Ylhäältä näki aivan koko Edinburghin keskustan ja kyllä siitä kuvia otetiiinkin. Holyrood Park eli puisto jossa Arthur's Seat, mäen korkein kohta, sijaitsi on pääasiassa nopeakulkuista nummimaastoa piikkipuskineen ja suurine korkeuseroineen, mutta siitä lisää sunnuntain kisan yhteydessä. (kuvassa Arhur's Seatin valloittaja)





Lauantai
Ensimmäinen kisä päivä ja tänään siis ohjelmassa kaupunki "sprintti" matkana minulla 6,9km eli matkaa oli vielä entisestään pidennetty. Jotta päästään paremmin asiaan niin todetaan nyt heti alkuun että kyllä hylättyhän sieltä ensimmäiseltä päivältä napsahti kun unohti kiertää rastin numero 17 kautta. No palatakseni kisaa edeltävään tilanteeseen. Kisapaikalle saavuimme majapaikastamme kävellenne loppumatkasta kuljemme opasteita väärään suuntaan eli lähtöön. Kisakeskuskaan ei siis aivan ongelmitta löytynyt. Monesti on esimerkiksi
Suunistajasta lukenut muissa kuin suurimmissa suunnistusmaissa käydyist kisoista ja aina on huomioitu kisakeskuksen alkeellisuus ja nyt sen huomasi miksi. Kisakeskukseen tultaessa telttoja vasta pystytettiin vaikka ensimmäisiin lähtöihin oli enää vajaa puoli tuntia aikaa no onneksi kisakeskus koostui vain kahdesta teltasta: ilmoittautuminen ja varusteteltta johon tavarat saattoi omalla vastuullaan säilytää. No mikäs siinä aika pian täytyi itsekin lähtöön lähteä, mutta kyllä vähän ihmetytti kun maalia ei vielä näkynyt missään ja ensimmäisitä lähdöistä oli jo kulunut vartti. Onneksi ainakin kun itse maaliin selvisin oli siellä jo maalin tapainen viritelmä tiedä sitten mihin mahtoivat ensimmäiset kilpailijat päätyä. (Kuvassa hieno kisakeskus ja taustalla sunnuntain kisamaastoa)



Lähtöpaikalle oli noin 15min kävely/juoksu matka, joka kannatti kyllä juosta sillä sää oli hyvin tuulinen. Kuitenkin monet skotit lähtivät matka t-paidalla ja shortseilla, joka pisti kyllä ihon kananlihalle, vaikka olikin jo nähnyt muutaman päivän ajan näitä fakiireja kaduilla ympäriinsä. Lähtöpaikka oli myös yksinkertainen, mutta pienin on kaunista sanotaan ja itse ainakin pääsin lähtemään hyvin matkaan. Hyvin matkaan voi kyllä mieltää monella tavalla sillä jännitys oli aikamoinen ja alussa meni suunnistus aika opetteluksi.

Nyt jos halua pysyä tunnelmassa mukana kannattaa ottaa välilehtiin seuraava kartta ensin mene osoitteeseen http://www.euoc.routegadget.co.uk/euoc/reitti.cgi ja sieltä valise Edinburgh City Race ja lopulta reittihärvelistä rata A. Kisa kartta oli todellisuudessa reittihärvelistä poiketen kagdessa osassa karta molemminpuolin ja karttaa käännettiin rasteilla 7. ja 12.

Kisan alku oli rauhallisempaa ja uudempiaikaista aluetta 7.rastille saakka. Muutama rakennustyömaa haittasi tällä alueella suunnistamista, mutta vain hyvin vähän ne on karttaa merkatty kielletyllä alueella. Alku oli melko helppoa ja itselleni se sopi hyvin sillä oli aika vaikeaa taas saada pitkästä aikaa sprintti suunnistuksesta kiinni, mutta kyllähän siitä kohta jo rupesi nauttimaan. Varmasti jo huomasittekin, että jotkin teistä on merkattu tummemmalla värillä kuin toiset. Tällä pyrytiin kuvaamaan teiden liikenteen vilkkautta sillä missään ei ollut liikenteen ohjausta. Näin suomalaisena kaiken maailman turvajärjestelyihin tottuneena se tuntui aluksi hieman vaaralliselta, mutta kyllä lopussa jo juostiin vilkkaimpien katujen yli aika vilkkaasti toki silti varoivaisuutta noudattaen. Suvi kertoi että oli joutunut muutaman muun suunnistajan kanssa seisomaan liikennevaloissakin vähän aikaa, mutta he olivat fiksusti käyttäneet ajan hyödyksi kartanlukuun.

Kartan vaihdon jälkeen oli pidempi väli 7-8. jossa oli mahdollisuutta reitinvalintaan. Itse päätin tuossa kohtaa, että helpoin on mennä suoraan koska se näytti selkeimmältä ja korkeuskäyriä (käyräväli 5m) ei ollut vielä oppinut lukemaan. Kisan jälkeen kierto oikealta isoa tietä pitkin tuntui fiksummalta vaihtoehdolta mutta menihän se näinkin. Seuraavat kolme rastia olivatkin todella helppoja ja pääasiassa siiirtymävälejä joilla kierrettiin Edinburghin linna,karttassa helposti nähtävissä paikka mäen päällä. Maisemat oli mahtavat ja tässä kohta saattoi jopa laittaa juoksuksi. 10. rasti näyttää kartalta melko selkeältä pisteeltä, mutta kun paikalla oli torijuhla rastin löytäminen sen keskeltä oli hieman hankalampaa, ei toki mahdotonta. Muutaman ihmisen välistä pujahtaen telttoja väistellen ja siellähän se lippu jo lepattikin. Rasti numero 11. on muuten reittihärvelissä piirretty väärään kohtaan oikea rastipaikka on keskimmäisellä kapealla kujalla. Jos joku on muuten sattunut löytämään reittihärvelistä oman GPS-reittini (ei mainostukseksi vaan tietona se on siellä rata A:ssa aivan alhaalla) niin olette varmaan huomanneet että jotkin reitin valinnat usein jopa talojen läpi näyttävät aika hurjilta ja vaikka kuinka ninjana minua pitääkin johtuu tämä GPS:n epätarkkuudesta kapeilla kaduilla. Ja kävin kyllä kaikilla muilla rasteilla paitsi 17. vaikka härvelin reitti muuta näyttääkin. (Kuvassa Edinburghin linna taustalla pohjoissuunnalta kuvattunu, pahoittelen sitä että joku tommonen hyypiö on eksyny joka kuvaan pilaamaan maisemaa :))

Taas kartanvaihto ja päästiin suunnistamaan todella Edinburgin historialliseen keskustaan. Ediburghin linnalta lähtevää katua joka kulkee kartan oikeaan yläkulmaan kutsutaan Royal Mileksi ja sen varrella on suurin osan Edinburghin nähtävyyksistä. Kartasta huomannette myös että alueella on useita pohjois-etelä suunnassa olevia pieniä kujia (eng. Close), oikeita ihanne rastipaikkoja. Ihmistungos oli kuitenkin tähän aikaan päivästä jo huomattava, joten pyydän nyt tässä anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä jota kiireessäni saatoin näillä kapeilla kaduilla tönäistä. 12-13. välillä on muuten Edinburghin vilkaiten liikennöity katu. Onneksi pääsin pujahtamaan kadun läpi juuri sopivasti ennen kaikkia autoja. Tähän kohtaan voisi vielä tungoksesta mainita, että ei pidä ihmetellä jos meikäläisen kuva löytyy jonkun tai useammankin turistin kuvakokoelmasta tulevaisuudessa kyllä suomalainen suunistajapoika varmaan hieman ihmetytti vilkkaalla kauppakadulla. No saadaan varmaan uroskarhuille "julkisuutta".

Sitten tapaus rastinumero 17. ja mitä siellä tapahtui tai oikeastaan mitä siellä ei tapahtunut. Rastinumerolle 16. tultiin vielä "hyvin", mutta sitten olikin jo kiire eteenpäin. Hyvänä yhtälönä kiireelle tulee väliaikainen muistinmenetys: "Missä sitä taas oltiinkaan". Kannattaisi pitää se peukalo vaan siellä kartalla muistuttamassa siitä. No ei kun samaistusvirhe ja luulen että olen jo käynyt rastilla 17. ja yritän jatkaa matkaa rastille 18. mutta kartta ei vaan täsmää. Hetken ympäriinsä juoksentelun jälkeen pidetään tuumaustauko ja tajutaan missä ollaan ja jatketaan rastille 18 mutta ei vieläkään muisteta ettei olla käyty rastilla 17. Virhettä välillä 16-18. tulee sen verran että hulppeasti olisi ehtinyt käydä 17. useampaankin kertaan. Jos siis lähdetään jossittelemaan niin pitäisin nykyistä aikaani yhtä "arvokkaana" kuin samaa aikaa puhtaalla suunnistuksella. Rastia 18 oli muuten siirretty viereisen talon päähän rakennustyömaan vuoksi.

Noh päästinhän siitä nöyryytyksestä eteenpäin ja seuraavaksi edessä onkin kisan haastavin osuus kerrostalo alueella. Ylipääsemättömät aidat, -muurit ja talot aiheuttivat useita pähkäilyn hetkiä reitinvalinnoissa ja esimerkkinä väli 19-20. Itsekkin menin ratamestari asettamaan jäynään ja juoksin ensin umpikujaan kun yritin edetä rastilta rastille suoraan, mutta lopulta hoksasin että tarvittiinkin isompaa kiertoa palaamalle vilkkaammille kaduille.
** JK. Kun nyt asiasta huomautettiin ja itsekin sen tarkistin olisi rastin vieressä olevasta aidasta päässyt ja saanut mennä yli niin kuin melkein kaikki muut näyttivät tehneen. Joku voisi siis sanoa, että kiertoni oli tyhmä mutta itse pidän omaa reitinvalintaani vähintään mielenkiintoisempana vaikkei se välttämättä nopein olekaan :)*
(Kuvassa rasti numero 25. kisan jälkeen kotimatkalla kuvattuna)

Kun vaikeasta osuudesta päästiin tuli loppuun taas helppo osuus yliopistoasuntolan alueella jossa kisakeskuskin oli siinä ei pahemmin virheitä tullut mutta yhdestä roskakatoksesta lippua ei tahtonut ensin löytyä, mutta kyllähän sen lopulta roskalaatikon takaa löytyi kun vähän tonki.
Loppuun ei ollutkaan muuta kuin kovaa juoksua vaikka itse en siihen kyllä pystynytkään. Olihan tässä sprintissä jo takana jo GPS mukaan yli 10km ja aikaa kului lähes tunti eli 59.31

Siskoni Suvi onnistui siis tässä sprintissä paremmin kuin minä. Hän kun ainakin sai tuloksen (61.51), vaikka virheitä syntyi kuulemma ainakin alkumatkasta. Syy virheisiin johtui kuulemma liian pitkästä tauosta suunnistuksessa, joten kyllä sieltä kesällä sitten varmaan ainakin jukolassa taas isketään.

Kisan jälkeen eikun kämpille syomään ja suihkuun kovan urakan jälkeen ja illalla päätettiin vielä lähteä maanalaiselle kierroksella The Real Mary's Close nimisestä paikasta. Kierros käsitti upeasti esitettyä ja havainnollistettua historiaa Edinburghin vanhassa keskustassa jonka kadut olivat hautautuneet uusien talojen päälle.

Illalla vielä lopuksi venyttelyt ja alettiin koota ajatuksia kohti sunnuntain kisaa josta seuraavassa blogi tekstissä myöhemmin.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä joita tein tätä tekstiä tehdessäni, mutta täytynee tarkistaa tekstiasu myöhemmin.

Tekstin sisällän tuotti Kari-Pekka Seppänen productions, eikä tekstin kirjoittamisen aikana vahingoitettu eläimiä ;)