Noniin! Nyt alkaa olemaan todella hektinen pyöräilyprojekti sellaisessa vaihessa, että ehtii siitä muutaman sanasen kertoilla

Reissu alkoi tosiaan Kuopiosta, Vehmersalmelta, josta lähdetiin  matkanarvoisissa maisemissa odottavin fiiliksin ensimmäiseen pyöräilypäivään. Matkaan päästiin hieman myöhemmin, kuin suunniteltu eli kello 12.30.


Nooh ajateltiin että ei tässä mitään että kyllä me saadaan se kiinni.
Heti alussa alkoivat painovat edellisyön Jukola-seikkailut, mutta niiden ei annettu liiemmin häiritä. Matka taittui hyvin ja rivakasti ja ensimmäiseksi taukopaikaksi oli managerin kanssa sovittu Siilinjärvi. Taukopaikkaa saavuttaessamme kävi kuitenkin niin, että suunnistustaito kosahti ensimmäisen kerran jo ennen Kuopiota. Suunnitelmissa oli tarkoitus kääntyä ennne Kuopiota kohti Siilinjärveä, mutta koska karttaa ei meillä pyöräilijöillä sattunut olemaan mukana niin muistin, että piti matkata ihan Kuopioon asti. Onneksi tajuttiin varmistaa asia managerilta juuri kyseisen risteyksen kohdalta mistä pitikin kääntyä. Rouva Fortuna pelasti meidät ensimmäiseltä, ehkä jopa parinkymmenen kilometrin pummilta. Kun nyt oltiin taas saatu oikea suunta ja Siilinjärvi alkoi siintää maisemissa. Oli tarkoitus etsiä ABC, jossa manageri jo odotteli. ABC:ta ei kuitenkaan näkynyt pyöräilemällemme tielle ja tällä kertaa Fortuna käänsi selkänsä kun managerin puhelimeen ei useista yrityksistä huolimattta saatu yhteyttä. Siitä sitten nilkkasuorana painettiin ohi Siilinjärvestä ja vasta n. 5km ohi matkan jälkeen kuultiin ABC:n todellinen sijainti. Ei siinä enää palailemaan ruvettu ja pysähdyttinkin seuraavalla mahdollisella ruokapaikalla, joka sattui olemaan Viitostupa Pöljälässä. Ruoka oli kuitenkin niin Pöljää, että vatsa meinasi mennä sekaisin sitä syödessä, mutta minkäs
teet, kun on niin kova nälkä.



Ruokailun jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti Iisalmea, jossa oli seuraava pysähdyspaikka. Tässä vaiheessa alettiin jo pikku hiljaa tajuta ensimmäisen päivän etapin (189km) kovuus. Matkaa oli taitettu ehkä 1/4 ja jaloissa alkoi vähän jo tuntua. Vähän käytiin matkalla jaloittelemassa ja katselmassa miten manageeri onnistui viskomaan frisbeetä. Iisalmella pidettiin pidempi n. tunnin tuumaustauko, jolla suunniteltiin seuraavaa etappia. Matkaa oli tähän vaiheeseen mennnessä tehty n. 110km ja jäljellä oli se reilut 70km. Matka tuntui kovalta, mutta sitä lähdettiin kuitenkin tauon piristämänä polkemaan. Alkuun matkanteko oli kevyttä, mutta sitten matkan varrella olleet useat mäet alkoivat ottaa veroaan pojista. Perikse ei kuitenkaan annettu ja kun manageri matkan puolivälissä tavattiin, sovittiin että kyllä aikataulusta haluttiin pitää kiinni. Kello alkoi pikku hiljaa kuitenkin lähetä puolta yötä ja ilta/yö pimetä ja kylmetä. Pimeys ei niinkään haitannut, mutta kylmyyteen ei oltu varustauduttu tarpeeksi hyvin ja erityisesti kädet saivat kokea sen karvaasti. Lopussa oli vielä hieman vaikeuksia löytää managerin telttapaikka Pyhännällä, mutta kun teltta näkyi valtasi lämpö mielen ja vajaassa kymmenessä minuutissa alkoi teltassa olla hiljaista miestä. Hyvän kun hikisin paita jaksettiin ottaa pois päältä.




Yöunet kyllä maistuivat Jukolayön jälkeen, mutta itse heräsin jo puoli seitsemän aikaa yllättävän viileeän aamuun. Pienen kokeilutuokion jälkeen vanhat partiotaidot pelastivat trangian kanssa
tehdyn puuron ja päätinkin mennä vielä nukkumaan tunniksi kun pojat olivat vielä sikeässä unessa molemmat. Nukkumaan päästyäni alkoi sataa vettä, mutta teltan sisällä tämä ei toki haitannut.
Toivoin kuitenkin, että sade menisi ohi ennen kuin piti lähteä polkemaan. Puoli kymmeneltä herättiin kuitenkin vesisateeseen. Hetken aikaa neuvoteltiin lähdön aikataulusta, mutta kun sade yhtäkkiä
lakkasi. Päätettiin lähteä jo aikataulussa kymmeneltä. Alkuun käytiin kuitenkin sipsitehtaanmyymälässä "aamupalalla" maistelemassa eri sipsi makuja ja ostettiin pari pussia messiin.
Toisen päivän ensimmäinen etappi kohti Pulkkilan ABC:ta alkoi heti kelin suhteen koettelemuksin kun vettä alkoi tihrustaa vaakatasoon naamariin. Sadetta ei kauan kestänyt, mutta tuuli jäi. Itseasiassa
koko loppupäivä meni vastatuuleen - eikä ihan mihinkään pieneen - taistellessa. Vaikka kuinka tie kiemurteli tuli joka kaarroksen jälkeen peltoaukea jossa tuuli puski kohti.
Toisen päivän piti olla ns. palautumispäivän ensimmäisen päivän pitkästä etapista. Toisin kuitenkin kävi tuulen vuoksi. Vaikka matka oli lyhempi ja mäkiä oli paljon vähemmän oli matkanteko
välillä todella tuskaista. Taukoja pidettin kolmenkymmenenkilometrin periaatteella. Välillä energia piikit tai väliaikainen suvantovaihe tuulessa onneksi pitivät välillä henkeä yllä.


Kun päästiin lähelle Oulua, tarkoittaen nyt Tupoksen Apsia, tehtiin viimeisiä fiilauksia loppupäivän suunnitelmiin. Poljettiin kohti Oulun raksilaa ja kaupungin uimahallia, josta haettiin palauttavaa
ja virkistävää saunomista/uintia. Tämän jälkeen käytiin heittelemässä vielä kevyt kierros frisbeetä läheisellä kentällä.





Näiden aikana suunnitelmat, kuten ne yleensä tekevät, muuttuivat. Päätettiin
alkuperäisistä suunnitelmista poiketen jatkaa matkaa vielä iltasella, kun tuulikin oli hieman tyyntynyt. Aiottiin matkata Iii:hin jotta saataisiin vähän helpottua muuten todella kiireellistä aikataulua.
Tästä oli sitten tarkoitus lähteä managerin mökille Iin peräkorpeen. Matkan teko Raksilasta alkoi alkuun heti hyvin kun sählättiin jälleen valokuvasuunnistuksessa, eikä jaksettu ottaa karttoja mukaan.
Muka muistin reitin päässäni niin hyvin, mutta toisinha siinä kävi. Lopulta päädyttiin ajamaan Moottorientien reunaan ja torven soitoista päätellen se ei miellyttänyt porukkaa. Ei kuitenkaan enää osattu perille alkuun katsottua "oikotietä" vaan nyt mentiin ihan varmoilla merkeillä. Kauaa ei kuitenkaan moottoritiestäkään päästy nauttimaan kun Eetun rengas puhkesi. No mitäs siinä sitten. Eikun tien sivuun ja soittoa managerille hakemaan. Eipä tässä mitään jollei puhelimesta olisi ollut akku loppu. Nooh sen verran siinä riitti että ehdittiin sanoa tapahtunut ja paikka. Paikkkakin tosi kilometrin verran väärin. Tätä ei kuitenkaan enää onnistuttu korjaamaan kun puhelin ei suostunut käynnistymään. Sitten vain toivottiin että Petja kaikesta huolimatta osaisi paikalle. Hetken aikaa kesti ja tuli mieleen jo pysäytellä ohi kulkevia autoja puhelimen takia, mutta sitten apu saapui. Eetu alkoi korjaamaan rengastaan vaihtamalla sisäkumia, mutta meiltä ei löytynyt oikean kokoista varakappaletta vaikka tämän asian piti olla kunnossa.



Tällä hetkellä matkataan pyörät mukana nukkumaan mökille ja aamulla matkataan Ouluun johonkin pyöräliikkeeseen korjailemaan pyörää.

Kaksi päivää on vasta kulunut, mutta on se ollut aikamoista ryökytystä. Saas nähdä, miten tässä käy mutta usko on vielä perille pääsyyn kova!