Neljännen päivän aamuun herättiin taas katon alta, tällä kertaa kerrostalohuoneistosta tornion keskustassa. Aamupalaks Kapa keitteli nuudelit itselleen ja eetulle, vaikka talon kissa olikin erimieltä ja yritti varastaa nuudeliainekset pöydältä. Kun oli syöty ja tiskattu, lähdettiin kohti paikkaa mistä pojat oli edellis iltana haettu. Kukkolankosken tiehaarassa matkaa Kilpisjärvelle oli viitan mukaan 444km, ja ensimmäiselle ruokapaikalle Ylitornioon 48km.. Pojat siitä sitten lähtivät ja parin tunnin päästä olivat Övertorneån huoltiksella vetämässä rekkamiesten ruokaa vatsaansa.

 

Pojilla oli hyväs fiilis ensimmäisen pätkän jälkeen, ja lähtivät sitten reippahasti polkemaan etiäppäi.

Itse olin jo ennen reissua päättänyt käyväni Aavasaksalla ja se oli tuossa 6km Ylitornion jälkeen.

Opelilla nitkuttelin vaaran päälle ja kävin katsomassa Aavasaksan nähtävyyttä eli tällä korkeudella vaaroille tavattomuutta eli jyrkkää toista reunaa. Komiaa oli 10-15metrisine jyrkänteineen ja päällä oli vielä komea rakka. Vielä kiipesin ylös 150vuotta vanhoja kiviportaita Keisarinmajalle ja näkötornille. Lähtiessäni huomasin että jarruissa olisi parantamisen varaa ku meinasi auto tulla suoriltee alas vaaran rinnettä. Tästä sitten jatkoin Napapiirille missä pojilla oli kahvitauko.

 

 

Pellossa käytiin täydentelemässä ruokavarastoa ja pojat olivat suunnitelleet palkitsevan kebab-aterian mutta pettymykseksi Pellon Kebab Pizza oli suljettu viime reissumma jälkeen. No bongasimme kuitenkin Jopperin pizza menu kyltin yhden motellin pihalta ja sieltä pojat ottivat Jopperin pizzan, eli savuporo, kananmuna ja aurajuusto täydellisyyden. Tässä vaiheessa pojat olivat niin hyvillä mielin että sanoivat polkevansa yöllä vielä muonioon asti, no saapi nährä.

 

 

Tästä jatkettiin edelleen vaan pohjoisempaan ja kylmempään. Pojat polkivat päätien reunaa, itse lähdi jokivartta kun olin katsonut etukäteen että sieltä löytyy frisbeegolfrata. Ja löytyihän se ilman pummia, toisaalta ihmetyttää että tehty 18-väyläinen rata huolella, paikkaan missä oli vain itsepalvelulaavu. Nomikäs siinä, rata olisi varmaa ollut upea, mutta kolmosväylälle eetu soittaa että tarvitsee uuden kumi kun vanha oli tyhjennyt. No siitä nopeasti ajelin poikien luo, ja rengas vaihdettiin sateenkaaren alla. Pojat oli muutenkin enemmän positiivisia pysähdyksestä kun katsoivat tulevalla taipaleella lipuvan sadepilvien ohi.

 

Siitä aika nopeaan siirryttiin kolariin, tai kuulemma liias kauas kolarista pohjoiseen kun manageri oli laittanut auton parkkiin kilsan päähän kun eetu näytti 100metriä. Ilta-auringon paistaessa löimme trangian tulimme ja söimme siinä nuudeleita tonnikalalla. Ruuan jälkeen poljettiin viel viimonen 30km etappi kohti muoniota. Kävin matkalla täyttämässä vesikanisterin raikkaalla Äkäsjoen vedellä ja ajoin trippimittarin mukaan tasan kolmen kymmenen kilsan päähän, jossa sattui olemaan tiehaara. Siirryin tietä noin 60m eteenpäin mäen päälle, mikä täytti eetun toiveet nukkumapaikasta. Pistin teltan pystyyn ja menin tienvarteen odottelemaan poikia. Poikien saavuttua menimme aika pian nukkumaan ja eihän se teltta nyt iha optimipaikalla ollut.

 

 

Muonion SEOlta kuittaa

Petja

Manager of JukolastaJuhannushiihtoihin2014