Jaa uutta tekstiä putkeen kun päästiin vauhtiin :).


Eilen Uroskarhu kolmikko: Seppänen, Mikkola ja Pöyhönen lähti hakemaan menestystä Turun suunnasta. Tarkoituksen oli hakea hyvää treenia kohti syksyn SM-kisoja ja samalla vähän verrytellä paikkoja leirin jäljiltä. Kisassa Tumppi teki kauan odotetun comebackin kilparadalle ja intoa pikaussa paukutteli ajan 22.18.  Ajalla irtosi kilpailussa tällä kertaa sija 29. Itselläni viikonlopun leiri oli painanut jaloissa alkuviikosta niin, että harjoittelu oli mennyt lähinnä kevyeksi ja palauttavaksi uintiharjoitteluksi. Kisaan lähdettiin kuitenkin tosimielellä ja seinä jalkojen osalta tuli vastaan vasta loppumatkasta. K-P:n reitti. Kolmas karhu, Petja, oli jänistänyt ja ilmoittautunut kilpailussa junnusarjoihin. Petjakin suoriutui radasta kuitenkin kunnialla, ajalla 17.00. Tuloksia.

Sitten kohti seuravaa kilpailua joka on heti huomenissa kevätyönviestiin, eli taas palataan Turkuun. Uroskarhuilla on asettaa kilpailuun kaksi melko tasaista joukkuetta:

Ykköne: Hermanni, Aki, Eetu, Heikki
Kakkone: Petja, K-P, Jarkko, Tuomas

Kumipikin joukkue tähtää alussa juoksuvoimaan ja lopussa varmempaan suunnistustyöskentelyyn. Ennakkokaavailuissa suurimpina kysymysmerkkinä ovat molempien joukkueiden aloittajat. Ykkösessä juoksevalle Hermannille tämä on kauden ensimmäinen tilaisuus miten talven harjoittelut ovat sujuneet. Nyt nähdään on lenkkipolku maittanut pojalle vai onko vanha kunnon punttis vietellyt miehen talven aikana pahemman kerran. Kakkosessa juokseva Petja lähtee Yö-viestiin tasaisella 0% onnistumisella yökilpailuissa, mutta yllätysvalmiina ja tarkkana suunnistajana voi onnistuessaan yllättää kaikki.

K-P Seppänen

Rauma joutui nöyrtymään vielä ennen kisoja.

Kolme kovaa karhua lähti kohtaamaan Laitilaan asetetut sprintti haasteet. Turku sprint cupin viides osakilpailu järjestettiin nyt Laitilan keskustassa ja odotettavissa oli korttelirallia. Rata oli kuitenkin ihan kunnon vaativaaa suunnistusta, eikä läheskään niin helppoa, kuin odotin. Muutaman leudon päivän jälkeen talvi iski kuitenkin säähän ja lämpötila näytti -13 astetta kun kisapaikalle saavuttiin. Kisapaikalla ei taas näkynyt ketään muita kuin järjestäjiä kun matka-aikataulutuksessa ei oltu ihan onnistuttu. Perillä piti olla vasta vähän ennen kymmentä, mutta kello näyttikin yhdeksää. Eipä siinä mitään, vaan Uroskarhut alkoivat (kerrankin ajoissa) valmistautua kilpailuihin. Itsekkin tein jopa puolen tunnin alkuverryttelyn, joka on normaalia noin 25min enemmän. Lämmittely oli kuitenkin paikallaan, jotta lihakset saatiin tässä viileässä kelissä huippu iskuun. Oma suunnistussuoritukseni meni ihan mukavasti ilman virheitä, mutta lopussa hyydyttiin sen verran, että kärjestä jäätiin kyllä reippaasti.
K-P:n reitti.
Muidenkin Uroskarhujen kommenteista (Jarkko ja Petja) suoritukseen kuuli ettei jouksu ollut aivan parhaassa tikissä, mutta tässä on vielä hyvää aikaa treenata kesän kisoja kohti.

Jättipotti hakusessa

Kilpailun jälkeen Uroskarhut lähtivät tankkaamaan kohti Laitilan ABC:tä. Kaikkien (jopa itsensä) yllätykseksi kaikki karhut pysyivät urheilullisen ruuan parissa, eikä kukaan edes kauheasti hamuillut kohti hesburgeria. Noutopöydän antimien jälkeen alkoi Uroskarhuissakin olemaan sen verran virtaa, että totutun kaltaisia "hyviä ideoita". Päätettiin, että Uroskarhujen virkistyskassaan olisi vähän aika saada täytettä ja pistettiin oikein lottoon muutama rivi tulemaan. Tänä iltana sitten nähdään tullaanko karhut näkemään ensi syksyn sm-kisoissa limusiiniautossa paikan päällä. Veikkauspöydän luona koettiin myös odottamatonta draamaa, kun Petja onnistui jotenkin tiputtamaan puhelimensa pöydän rakoon. Petja itsekkään ei tiennyt miten oli onnistunut tässä. Rako oli juuri puhelimen levyinen ja puheli oli tippunut sen verran syvälle, että sitä oli hyvin vaikea ottaa sieltä pois. Petjan yritteäessä kynillä, lehdillä ja veitsillä saada lehteä ylös ja muiden panikoidessa ja pohtiessa erilaisia keinoja, alkoi tuntua että nyt oltiin kyllä kusessa. Ideoista paras ehkä oli Jarkon keksimä: "Täytetään se kolo vedellä", mutta ensi innostuksen jälkeen tajuttiin etteihän se toimi kun kolon pohjassa oli reikäkin. Lopulta Petja onnistui onkimaan puhelimensa, ilmeisesti veitsien avulla, ja matka pääsi taas jatkumaan, mutta oli siinä taas kokemusta kerraksi.


Huomenna kohti Pirkan hiihdon puolikasta, ja mahdollisesti parantelemaan viime vuoden aikaa.

K-P Seppänen