Karhut palasivat talviunien jälkeen isojen kemujen pariin, kyseessä oli tällä kertaa kaksipäiväinen Finnspring-kilpailu Paimiossa. Lauantaina oli henkilökohtainen kilpailu ja Sauvon hienoihin avokalliomaastoihin uskaltautuivat allekirjoittanut, Hegu, Petja, Kellahtelainen, Riku, Saari, Eetu, Roope ja Juti. Kilpailukeskuksessa joku rastikarhulainen oli valinnut sopivasti leiripaikan Tampereen Pyrinnön viereen. Jospa vaikka olisi vielä vähän päässyt muistuttamaan Porin torin viimeaikaisista tsembaloista. Paljoa ei ehditty kilpatovereita haastamaan, kun katseet piti kohdistaa jo tulevaan suoritukseen.

Oma suoritus meni todella mallikkaasti ja parannus oli huima Kevätyön viestiin. Lähdin alussa jo rykimään aika kovaa ja tämä kyllä kostautui raskaan reitin loppuvaiheilla. Suunnistus oli alusta asti todella lupaavaa ja paketti pysyi kasassa miltei koko suorituksen ajan. Juoksu kulki mallikkaasti, mutta viimeisiä rasteja könytessä miehestä alkoi mehut loppua. Maalilinjan paremmalla puolella saattoi olla todella tyytyväinen suoritukseen ja 12. sijaan. Tuosta vielä linkki karttagalleriaan: http://fysiikka.tp.spt.fi/doma_3_fi/show_map.php?user=jarkko&map=38

Karhuista parhaiten suoriutunut lienee Saari, joka urhoollisesti taisteli 6. sijaan. Saaren ilmiömäiselle ryöpytykselle vastapainona Kellahden kootut koukerot. Maalissa saattoi olla taas kerran kohtalaista kiroamista, kun suoritusta alettiin analysoida. Mies oli myös niin loppu maalisuoran alussa, että ei edes huolinut Ässä-lippua kannettavaksi. Muilla karhuilla meno oli ilmeisesti ollut aika perus kauraa.

Sunnuntaina tarjolla oli viestikilpailu samoissa maisemissa. H15-18-sarjassa edustivat Saari, Kellahti ja Jakke. Toisessa joukkueessa Eetu, Juti ja Petja. Saari aloitti taas ilmiömäisesti ja tuli vaihtoon toisena. Kellahti paikkasi edellispäiväistä suoritustaan metsässä, ja tuli vaihtoon hienosti toisena, mutta mies eksyi maalisuoralla maalikarsinaan vaihtokarsinan sijasta. Mies teki nopean ratkaisun ja hyppäsi aidan yli komealla loikalla, mahtoi siinä olla katsojilla ihmettelemistä. Itse naureskelin tempaisua, kun seurasin Kellahden juoksua kohti karttatelinettä, ehkä juuri tämän vuoksi keskittyminen herpaantui metsässä. Älyttömiä virheitä tuli tehtyä parikin kappaletta. Ankkuroin joukkueen hienosti viidenneksi, mutta silti jäi paljon hampaan koloon oman suorituksen osalta.

Kaiken kaikkiaan viikonloppuun voi olla todella tyytyväinen. Huomenna ehkä kesän kovin koitos, ainakin henkisesti, nimittäin kyseessä on Uroskarhujen Mästaruuskilpailu. Periksi ei saa antaa sekuntiakaan. Toistaako Kellahti syksyisen mästaruutensa vai ottaako aeromystiikan mästare Saari ensimmäisen Uroskarhujen mästaruutensa? Vai onko tällä kertaa yllättäjän aika iskeä? Se selvinnee huomenna...

-Jakke