Kevään tullen on Rastikarhuilla ollu perinteenä lähteä kirmailemaan etälän keväthangille.

Kisakallio bongasi Uroskarhut heti Facebookiinsa

Tällä kertaa parhaimmat keväthanget löytyivät varmaankin koko Suomen lumisimmalta seudulta: Lohjalta. Kello kolmen tienoolla alkoin innosta puhkuvia karhuja heräilemään talviuniltaan ja kerääntymään Viiskannan kokoontumispaikkaan. Yllättävää kyllä melkein kaikki tuntuivat olevan tällä kertaa ajoissa, jopa kellahtelainen. Kuitenkin kellon lyödessä varttia yli, ja lähdon hetken koittaessa, huomattiin että nyt kyllä joku puuttuu kun autoissa on tilaa. Sitä siinä hetken räknäiltiin ja mietittiin, mutta asia ratkesi parin minuutin kuluttua kun Begi kirmasi paikalle. Mies oli jäänyt käymään vessassa, mutta mummulassa kun oli, hän ei ollut päässyt livahtamaan paikalta niin nopeaan kuin oli luullut.

Noin kolmituntisen ajomatkan päätteeksi viisikymmenpäinen leirijoukko saapui autoillaan Kisakallio leirikeskuksen pihaan. Alkubriifin ja nopean majoittautumisen jälkeen lähdettiin kuintenkin heti tosi toimiin, metsään. Vaihtoehtoina olivat lumikenkäsuunnistus tai rauhallinen iltalenkki polkuja pitkin. Muiden tyytyessä näihin kahteen vaihtoehtoon, ottivat Uroskarhut jälleen oman reitinvalinnan ja päättivät lähteä hakemaan lumikenkäsuunnistuksen rasteja lumihangessa tarpoen. Hienoinen hankikanto onneksi avitti porukan matkaa metsä siimeksessä, mutta oli siinä työtä ja tuskaa nousta mäkiä ylös, kun oli polvia myöten lumessa. Yllättävää kyllä, Uroskarhut säästyivät tällä lenkillä pahimmilta päähänpistoksilta, mutta saatiin porukka onneksi lopussa hajoamaankin, kun ilmansuunnissa, sijainnis ja päämääränkohteessa oli erimielisyyksiä.

Lumijuoksun jälkeen käytiin pikaisesti kokemassa Kisakallion ruokapaikan antimia ja siirryttiin iltapuhteiden puolelle, kohti saunaa. Saunomisen ja uimisen yhteydessä saatiin aikaan pienet vesikoripallo pelitkin ja taas sai koko Kisakallio varmasti kuulla karhujen saapuneen taloon, kun uima-altaalta kuului sen päiväistä meteliä.

Seuraavan aamuna oli vuorossa jälleen valinnanpaikka: juoksu vai lumikenkäsuunnistus. Edellis illasta viisastuneena Uroskarhut valitsivat nyt lumikenkäsuunnistuksen. Itselläni kenkäily jäi kuitenkin jo ensi metreille kun saamani lumikengät olivat rikkinäiset. Eipä siinä mitään, tulihan tehtyä taas hyvä juoksulenkki, tällä kertaa polkuja pitkin. Yksin luonnonhelmassa juostessa huomasi miten, kaunis ilma ja hyvät maisemat saivat lumikenkäilyn aiheuttaman pettymyksen jäävän nopeasti taakse. Lenkillä tuli vastaan monen moista karhua, joko juosten tai kävellen, mutta kaikilla tuntui olevan niin kiire jonnekkin, ettei juttelusta tahtonut tulla mitään. Aamupäivän harjoitteelle tuli itselleni kestoa tunnin verran ja suurimmalle osalle muille vielä hieman enemmän.

Lounailun jälkeen oli luvassa juoksutekniikkaharjoitteita Kisakallion tekonurmella. Polvennosto, triplinggit ja hyppelyt sujuivat vauhdilla, kun tiedossa oli, että kohta päästäisiin pelaamaan fudista. Fudis peleistä jäi ainoastaan mieleen se, että hauskaa oli, ja Petja makasi kokoajan maassa :). Futis venyi himan yliajallekkin ja reilun tunnin pelin jälkeen siirryttiin suoraan kohti "piha"sprinttiharjoitusta. "Piha"sprinttiharjoitus oli tarkoitus juosta pihapiirissä, mutta ainakin itselleni kävi selväksi että tämä oli jotain aivan muuta kun tuli kiivettyä vyötäröä myöden lumihangessa ylipääsemättömän jyrkänteen päälle. Eipä siinä kuitenkaan mitään, hyvää reeniähän se vain oli. Puhti tuntui kuitenkin jo tässä vaiheessa päivää olevan poissa, mutta eipä siinä mitää kun jäljellä oli vielä kolme harjoitusta.

Hauista ja penkkii!

Junnut kurlaamassa

Ruokailun jälkeen oli nyt senioreiden tarkoitus päästä tutustumaan Curlingin saloihin, kunhan vanhan lihakset kestäisivät. Televisiossa se näyttää niin helpolta heittää määrämittainen keskelle häränsilmää, mutta todellisuus oli jotain muuta. Vaikka tunnin mittaisella harjoitussessiolla tuli paljon opittua ja vähän päästiin kokeilemaan itse pelaamistakin, ainakin itselle jäi hampaankoloon sen verran, että tätä pitää vielä joskus toistekkin käydä kokeilemassa. Tiukan Curling väännön tulos oli tällä kertaa hiuksenhieno tasapeli, vaikka itse antaisin joukkueellemme ylimääräisen plussa pisteen uhrautuvaisesta harjauspelaamisesta.

Curlingin jälkeen ei annettu hetkenkään lepoa, vaan oli jo luvassa seuraava harjoitus: Salibandy. Tai no sählyksihän se tietysti meillä luokitellaan. Yllättävän rankalle sai itsensä vedetyksi puolituntisen sählysession aikana vedetyksi vaikka tuntui siltä, että suurin osa pelistä tuli istuttua vaihtopenkillä lepäilemässä. Kuitenkin onhan niin, että kun laitetaan näin paljon kilpailunhimoisia suunnistajia yhteen peliin, ei tiedossa ole ainakaan mitään leikittelyä, vaan totista totta. Sählyn tunnelmat välittyvät ehkä parhaiten oheisista kuvissta joten ehkä turha ruveta selittelemään pelistä enempää.

Illan saunan päätteeksi pidettiin Uroskarhujen heimoneuvostoa. Ajatuksia saatiin taas useita ilmaan, mutta päätöksiä sitäkin vähemmän. Tarkoitus olis kuitenkin kisailla UKM merkeissä vielä vapun kynnyksellä kunhan lumet sulavat maastosta ennen sitä.

Sunnuntain leiri ohjelmassa oli vielä sprinttitreenailua lohjan keskustassa. Täytyy sanoa, että itselläni oli ehkä ensin hieman ennakkoluuloja, mahtaisiko Lohjalta löytyä hyviä sprinttimaastoja, mutta kun huomasin että pääsemme juoksemaan samaan maastoon kuin parin vuoden takainen huippuligga Finin yhteydessä, tiesin ettei se niin huonoa voisi olla, eikä ollutkaan. Täytyy ihmetellä miten hyvin muistin vielä kyseisen kisan seuranneena paikkoja entisen kisakeskuksen yhteydessä. Sprinttitreenissä oli kaksiosaa: Ensin verkkailuna korttelimaisempaa sprinttikarttaa puoleen väliin ja tämän jälkeen keskustan sprinttiä. Täytyy omalta osaltani sanoa, että edellisen päivän treenit painoivat kyllä todella paljon vielä jaloissa ja täyspainosesta sprintijuoksusta ei tullut mitään. Harjoitus oli kuitenkin hyvä ja hyvillä mielin lähdettiin vielä Kisakallion kautta kohti kotia. Kotimatka sujui leppoisasti ysärimusiikin tunnelmissa.
Ysäri tunnelmaa lopuksi kuvien selaamisen ohjeen :).















K-P Seppänen