Kevätaurinko paistelee Toukarin soramontuilla tuulen henkäillessä puiden latvoissa. Viime hetken poisjääntejä on tullut mutta koolle on saatu kohtuullisen kovatasoinen kaarti. Tässä ainekset tämän vuoden KevätUKM-koitokselle. Aineksiin voidaan tietysti lisätä perusraaka-aineet joihin kuuluvat ainakin sekasorto, paniikki, paineet, uusi hakkuualue, sininen valtatie ja mitä näitä nyt on. Perussettiä siis luvassa.

Yllä oleva väliaikatuloste antaa kisasta yhdenlaisen kuvan, mutta jättää isoja kysymysmerkkejä. Mihin Eetu eksyi? Miten Pietu johti koko kisaa? Onko Heikivuosi todella ohi? Kuka näki kyyn ja ketä yritettiin huijata oikeen kunnolla? Ainakin näitä kysymyksiä seuraava UKM-tarina pyrkii valottamaan.

Tämän vuoden UKM-radat olivat Koivusalon Sannan käsialaa joka jo ennenkin on päässyt näyttämään tässä vaativassa työssä taitonsa (kts. Kaasmarkku UKM). Heti ensimmästen lähtijöiden sännätessä kohti K-pistettä ja siitä suoraan takaisin lähtöpaikan ohi ja peltoapitkin kaukaisuuteen. Kartan saatuaan kilpailijat hoksasivat että kyseessä oli klassinen väärän K-suunnan kikka, jota on käytetty usein mm. Viron ilvesviesteissä. Kovin montaa uroota kikka ei kuitenkaan päässyt hämäämään mutta edessä olivat jo uudet haasteet.

Ykkösrastille tultaessa alkoi näyttää selvältä että kevään suunnistuskausi alkaisi kaikkien rakastamalla bingo-kisalla. Tiheikön keskellä kivi. Rastiväliajoista huomannee että usealla uroolla oli haasteita tässä tehtävässä. Itse ajattelin laittaa ensi lauantaina loton vetämään sillä rasti löytyi muitta mutkitta. Rastin lisäksi maastosta löytyi Pyry joka tarttui siitä mukaan jatkamaan matkaa.

Heti ykkösrastin jälkeen kilpailijat yllätti uusi, iso hakkuualue. Kilpailunjohtajan mukaan se ei vielä pari viikkoa sitten ollut siinä. Tuttua kilpailun/harjoitusten järjestäjälle Porissa sinänsä. Jotenkin ironista kuitenkin että vihreän keskellä oleva ainoa valkoinen alue oli nyt hakattu maahan. Hakkuu ei kuitenkaan ketään pysäyttänyt vaan sen yli mentiin jotta heilahti. Hakkuulta matka jatkui kohti voima-linjaa jonka alla mutkitteleva polku johdatteli kakkos-kolmosrastien holleille.

Kakkos-kolmosrasteilla ratamestari oli tuonut uuden elementin kisaan mukaan. Rastiympyröiden keskustat olivat poistettu joten rastinotto voitiin suorittaa kahdella tavalla. 1. Luetaan rastimäärite ja etsitään kohteen mukaista paikkaa maastosta rastiympyrän sissältä (suositeltu tapa) 2. Ristinmerkki rinnanyli ja rastiympyrään tähyilemään lippua. ns. herran haltuun - tekniikka (Heikki suosittelee).

Henkilökohtaisesti tuuria oli kyllä jonnin verran mukana rastinotoissa sillä Holmberin Eetumiäs oli juuri tulossa kohteesta pois päin joten niiden hahmottaminen oli helpompaa. Kolmosrastilla näytti siltä että seuraavan välin aikana tulisi duosta-trio kun Eetu tulisi kimppaan. Rastilta lähdettäessä Eetu otti kuitenkin hieman tiukemman kaarroksen rinnettä alaspäin josta ilmeisesti kaarros oli jatkunut hieman yli. Huhupuheiden mukaan vasta pikatien kohina läheisyydessä havahdutti Holmberin joka oli kaartanut rastilta lähtiessä lähes päinvastaiseen suuntaan.

Kolmos nelos väliltä löytyi kisapäivän parasta herkuttelupätkää. Kartalta ei näytä kovin kummoiselta. Tai oikeastaan näyttää todella huonolta jos todenmukaisesti sanoo. Mutta salaisuus piilee maan tai tässä tapauksessa ojan pinnoilla josta löytyy vielä kantava jääkerros. Sininen valtatie käsite tuli jo viitisen vuotta sitten ensimmäisen kerran esille ja sen jälkeen siitä on tullut elävä klassikko. Käytänössä käsite antaa arvoa sille miten ojia pitkin tai ojia juosten pääsee etenemään sujuvasti ja aliarvostettua mainettaan paremin. Tälläkin kertaa sininen valtatie osoitti voimansa ja kun ajatusmaailman osaa muokata oikein tulikin rastivälistä ojasuunnistusrasti jossa ojia pitkin jolkotellen pääsi etenemään suurimman osan koko välistä.