Ramman huoltajan paluu - Tarina kohtalon hetkistä kuvauskuusen juureen

Leirien teemaa ei pitäisi keksiä ihan hatusta ja käyttää sitä ensimmäistä joka tulee mieleen sillä se saattaa sattua omaan nilkkaan, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Leirikisa ja paljon virheitä takana. Treeni on mennyt selvästi VK-puollelle ihan huolella (tässä VK-vitutuskestävyys). Loppumatkasta kaiken voi kruunata joko itsensä kasaaminen ja lopun hyvä suorittaminen tai vaihtoehtoisesti nilkan rikki vääntäminen. Henkilökohtaisesti suosin ensimmäistä, mutta ilmeisesti kohtalo päätti jälkimmäisen olevan hieman ironisempi. KKK- tuli kylmän, kohon ja kompression kautta esille hieman eri näkökulmasta kun alunperin oli ajatus. Nilkan vääntämisen jälkeen oltiin taas edellisen kysymyksen edessä: joko vedetään leiri kunnialla loppuun tai annetaan mennä alas oikeen kunnolla. Tässä vaiheessa oma ja kohtalonpäätös onnistuivat pääsemään sopuun. Juoksemisen estyminen ei tarkoita sitä ettei leiristä voisi ottaa kaikkea irti sillä ns. "toppatakkijengissä" - eli huoltojoukoissa on aina tilaa ja tarvetta. Itse löysin sieltä mahdollisuuden kokeilla taitojani valokuvaustekniikassa. Sanalla sanoen taidot eivät vielä ainakaan tässä vaiheessa ole päätä huimaavia mutta päätin että heittäytymällä asiaan voi jo saada paljon aikaan. Koska kaikki pitää tehdä korostetun konkreettisesti niin kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, heittäytyi yhden miehen kuvausremmin kallion kuusikoihin nappaamaan fotoja paikalle eksyneistä suunnistelijoista.



Yötreeni 4/8, 

Lauantai-illalla lettukestien aikaan kello lyö jo lähemmälti ilta-yhdeksää kun valmennusjohto huikkaa, että yötreeniin lähtijät bussin suuntaan. Kun Raumalaisetki on saatu pois herkkujen äärestä, lainalamppujen valaisemina voidaan lähteä kohti Eckerö kyrkan parkkialuetta. 11 Hengen porukalla, tilaa olisi bussissa ollut, mutta taisi viime päivien keli lannistaa yleisesti treeni-intoa. Ja tietysti lettujen paistamisen tuoksu leijaili jo leirikylässä vahvasti. Alussa puska heilui joka suunnalla ja sitten porukka kokoontui lähtöä varten kun jännitys oli poistettu kehosta. Karttojenjako seremonian, lehdistökuvien ja kilpailunjohtajan sanojen jälkeen oli aika kohdata saaristolaisyö. Lähtölaukaus ammuttiin suurella suulla ja käynnistettyjen kellojen piippaukset kaikuivat kirkon kaarissa (niin että kuuroutunutkin karhu sen kuuli). Tietä pitkin Koopeepisteelle rynnäten joukko käy, osa arpoo jo ensimmäistä tien risteystä. Varmuushuipussaan kohtaan ensimmäisenä metsän reunan, ja jatkan vain suoraan odotellen rastia. Paranneltu "Pullautuskartta" tarjoaa vähän haasteellisen rinnekuvauksen ja rasti on eturinteen kumpare, kartalla ainoa. Kuitenkin rasti on vasta kolmannella kumpareella maastossa, noh. Siitä jatketaan matkaa ja otetaan kakkonen vielä tyylikkäästi, kolmoselle lähdetään sitten odotellen että rasti tippuu eteen. Siinä kuitenkin kärki lyö jarrut päälle vajaa sata metriä ennen rastia, saadeen porukan kasaan. Allekirjoittanut löytää hetkeä myöhemmin jyrkänteen, joka hänen mielestään on oikea... pikakelauksella surrrrrrrrr  rrrrrrrrr    rastille 7 joka on seuraava jonka löydän. Siellä mennään taas kärjessä, joskin hylättynä muttei yksin. Kasilla alkaa valot jahdata ja pitää ottaa tarkka suunta kohti maalia niin voi vielä siellä kertoa kuinka helppoa oli. Helposti meni ku jätti puolet rasteista halkomatta. 4/8, Ensimmäinen maalissa.



Lettukestit a la Uroskarhut - Hillontäytteinen tarina lettujen synnystä ja tuhosta

5l - laktoositonta kevytmaitoa
2kg - puolikarkeita vehnäjauhoja
20kpl - kananmunia
kauhallinen sokeria
hitunen suolaa
ripaus rohkeutta
2kpl lettumestareita
250kpl punneruksia
250kpl linkkuveitsiä
Liian vähän letuntuhoojia

Yllä olevat aineet sekoitetaan erissä. Lyödään pannulle ja heitetään ilmaan.
Tavoitteena saada aikaa mahdollisimman iso lettukasa, paljon iloisia letunsyöjiä ja KP:n lisätavoiteena 10- kuntopiirisuoritusta per paistettu lettu

Oheiselta videolta voi seurata lettujen synnyn ja tuhon reiluun minuuttiin puristettuna