Kevät ja Karhurastit koittavat! Toiset suuntaavat katseensa ruotsinmaalla käytävään viestiin, mutta meillä on jo perinteisesti vietetty omaa suurta urheilujuhlaa Porin suunnalla kisojen järjestämisen merkeissä. Tämän vuoden kisoille olen saanut kunnian toimia niin kartan luojana kuin ratametsurinakin, eipä siis taida kisojen jälkeen olla syytetympää miestä kuin minä jos rastit eivät löydy.

Nyt monille kisakauden avaavat keväiset Karhurastit kisataan Ahlaisten kylässä, Porin pohjoispuolella. Kilpailukeskuksena toimii Ahlaisten urheilustadioni ja maastona Vareskallion kallion kielekkeet. Vareskallion maaston muodoissa on hyvin selvästi nähtävissä vanhan merenpohjan merkkejä: jyrkät, osin kovinkin kivikkoisest rinteet, ja tasaiset mäkien päällystät pienine kumpareineen. Mäkien välistä löytyy suopohjan lisäksi myös kuusi- ja mäntykangasta

Kilpailukartta jakaantuu kahteen selvästi erotettavaan osaan pystysuunnassa. Pohjoiseen kalliomäkijonoon ja eteläiseen, matalampipiirteisempään maastoon pururadan lähistöllä. Kuten jo arvata saattaa painottuvat aikuisten radat pohjoiseen ja lasten eteläisempään osaan. Maaston pohjoisosien kalliot ovat suunnistajalle hyvin neitseellistä aluetta, sillä nastaria ei näillä konnuilla ole liikuteltu tällä vuosituhannella. Metsätalous suunnistajan puolesta on alueella toiminut erinomaisesti, sillä harvennukshakkuita on lähinnä tehty muutaman mäen rinteillä siten, että suunnistajat tuskin niitä radallaan edes huomaavat. Vauhti ei tällä alueella silti nouse välttämättä kovin suureksi kivikoiden ja jyrkkien rinteiden myötä, eikä ehkä ole tarpeenkaan sillä erityisesti tarkat rinnerastit pitävät suunnistajia varpaillaan. Ratojen suunnitelussa on tällä alueella erityisesti otettu huomioon ikä- ja suunnistustaitotekijät, siten ettei nuorimpia ja vanhimpia pistetä kapuaamaan mäen kivikkoisinta ja jyrkintä kohtaa ylös pienipiirteiselle rinnerastille, vaan niin että rastipisteet ja välit ovat kaikille mahdollisimman sopivia.

Maaston eteläosa on sekä suunnituksellisesti, että maastonkulkukelpoisuuden mukaan heikompaa aluetta. Alueella tehdyt muutamat hakkuut ja viime talven myrsky ovat saaneet pientä tuhoa aikaiseksi, ennen niin komeassa kuusikangasalueessa. Toki vieläkin löytyy tätä hyvää palstaa ja sitä toki on ratojen suunnitellussakin käytetty erityisesti hyödyksi, Lastenradoille eteläosan pururata ja polut tarjoavat tukea ja turvaa reitinvalintojen suunnistuksen toteutuksessa. Vaikka lastenradoilla suhteellisesti suurempi osa saattaa olla tätä hitaampaa maastomuotoa on myös lastenratojen suunnitellussa panostettu suunnistuksen iloon, eikä tarkoituksena ole pistää lapsia rykimään miljoonaa kilometriä hakkualueella vaan alueen parhaat osat on otettu tässäkin käyttöön.

Alue ei metsäpinta-alaltaan ole mitään suurimpia ja kun parhaita alueita on hyödynynnetty tehokkaasti on syntynyt todella monille radoille ristiratoja ja lähekkäisiä rasteja. Vaikka rastipisteet ja välit on suunniteltu niin, että rastipisteet lähekkäin ovat erilaisia ja rastivälit ovat loogisia vain yhteen suuntaan juostuna, on suunnistajan oltava erittäin tarkkana, kuten yleensäkin.

Kaiken kaikkiaan uskon ja toivon vuoden 2014 Karhurastien yllättävän osallistujat haastavilla keskimatkan radoilla, joista löytyy suunnistuksen iloa!

Kartoittaja ja Ratamestari K-P Seppänen