Rastikarhujen kevätleiri alkoi perjantaina kello 13 kokoontumisella Porin viiskantana tunnetulle parkkipaikalle. Tästä oli tarkoituksena ilmeisesti lähteä yhteisesti kohti leiripaikkaa Angelniemellä, mutta sehän meni heti pipariksi kun kaikki autot lähtivät perinteisesti testaamaan omia reitinvalintojaan. Pelipaikalle porukka kuitenkin löysi yhtenä kappaleena, kukin tyytyväisenä omaan reitinvalintaansa. Toisille tämä tarkoitti perillä ensimmäisenä olemista, toisille kaahaamista pieniä sorateitä maatalojen pihojen poikki. 

Harjoitusten kimppuun päästiin heti tavarat kun tavarat oli purettu Ankkurikellarin majoitustiloihin. Ohjelmassa oli rastinottoharjoitus ja koska harjoituspaikalle oli vain muutama kilometri porukka juoksi paikalle alkuverryttelynä. Maasto oli tuttua muutaman vuoden takaisesta halikkoviestistä, mutta toisaalta kyllä näillä kalliolla saa itsensä sekaisin tutuissa paikoissakin. Ainakin allekirjoittanut on tainnut juosta halikkoviestejä ja ankkurasteja ennen pussi päässä, sillä maastojen hienous ja jouksukelpoisuus osasi yllättää positiivisesti. Harjoitus sinänsä sujui leppoisissa merkeissä, mitä nyt Eetu törmäsi Ilvekseen ja juoksenteli muutenkin ympäri metsää ilman mitään tolkkua.

Eka treeni

Ensimmäisen harjoituksen jälkeen ohjelmassa oli aimon mainioita sapuskaa ja hieman analysointia päivän treeneistä. Analyysit suoritettiin purkamalla joka suunnistusväli yksi kerrallaan, eikä perus Uroskarhulaiseen vertailemalla kartoilta ketä on tehnyt isoimman pummin.

Yötreeni

Perjantai iltana oli vielä luvassa yösuunnistusta, mutta itse olin päivän harjoituksessa jo huomannut ettei keho ole palaunut edellisviikon Hisu SM-kisoista, joten kävin maastossa vain kävellen. Muut karhut säntäsivät kuitenkin lamputkirkaana metsään, paitsi Eetu joka oli onnistunut hajottamaan omansa ja juoksi radan Petjan perässä. Iltasella muutama karhu uskaltautui heittämään talviturkin kokonaan veks ja pulahtamaan saunan yhteydessä meri veteenkin.

Suunnistuvetoja

Leirin toinen päivä alkoi isompien sankareiden suunnitellessa pikku karhuilla harjoitusradat jotka nämä juoksivat isot karhut kintereillään. Vaikka oli hyvin riskialtista laittaa kohelit karhut piirtelemään ratoja, ei perhoslenkkejä suurempia kikkailuja onneksi nähty ja radat pysyivät suht suunnistuksellisina. Päivän toisena treeninä oli sitten luvassa vauhdikkaita suunnistusvetoja ja tässä harjoituksessa alettiin ottamaan mittaa miten Uroskarhujen talvella saavuttama kunto pystytään sovittamaan suunnistukseen. Muutamaa harvaaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat Uroskarhut melko sekaisin suunnistuksen riemusta ja kartoittivat välillä kallion kaikki kielekkeet, mutta ainakin on jotain mitä lähteä parantamaan ennen kevään ensimmäisiä kisoja.

Radansuunnitelua ja touteutusta

Käyrätreeni

Rinnetreeni

Kolmanteen lähtöön lähdettäessä alettiin nähdä jo melko väsyneitä karhuja ja useimmat valitsivatkin automobiilin matka välineekseen kohti treenipaikkaa. Harjoituksena oli käyräsuunnistusta ja tiettävästi porin laakeilta lakeuksilta tulleet Uroskarhut osasivat tämän taidon yllättävänkin hyvin. Saattoipa silti olla niinkin, että väsyneet karhut eivät enää jaksaneet toilailla metsässä mitään ylimääräistä ja raahautuivat välit nopeinta reittiä pitkin vain päästäkseen nopeasti pois - mene ja tiedä. Illalla oli haasteena tarkoitus pitää Uroskarhujen talviuinti skabat, mutta lopulta vain muutama karhu uskaltautui mereen uimaan. Liekö väsymys vienyt suurimmat uintihalut.

Sunnuntaina oli luvassa leirin viimeinen harjoitus ja harjoituspaikalle talsi kasa erittäin väsyneitä Uroskarhuja. Jo rinnetreenin ensimmäinen mäki näytti ainakin itselleni, että leiriviikonloppu oli onnistunut: kävelyksihän sen meni. Lopulta päädyin itse keskeyttämään radan koska suunnistuksesta ei tullut enää mitään, mies oli aivan liian hyytynyt. Muut Uroskarhut taivalsivat radan läpi vähintäänkin löntystellen. Kotimatkalle lähti kuitenkin melko tyytyväisiä karhuja, ehkä tulevana viikonloppuna aletaan nähdä Karhu-viestin ja Rauman kevätkansallisten merkeissä jo jotain kehitystä viime kausista.








K-P Seppänen