Niinhän siinä harmittavasti kävi ettei päästy edes viralliseen tavoitteeseen, eli hyväksytysti läpi. Mutta onneks ne ruottalaisetkaan eivät pettäneet meitä tälläkään kertaa tulospalveluineen ja ensimmäinen  kahesta hylsystä meni toppatakin piikkiin joka ei muuta kun kannusti kovasti poikia viitotuksen varressa. Vaikka juoksujärjestykset näytti oikeilta vielä perjantaina, oli ne lauantaina taas ne vanhat ja paikkaansapitämättömät. Mutta itse asiaan: Kapa täpisteli jo paria tuntia ennen lähtöä ja annoin jopa luvan pistää craftin päälle ettei vaan vilu pääse yllättään kovien alottajien joukossa vaikka pelkoa ei ollukkaan. Luottavaisin mielin sain toppatakki päällä istuskella aivan loistavalla katselupaikalla tienpenkereellä kymmenen metrin päässä seurateltalta ja katsella kun lamppujono lähti törkeetä kyytiä kohti mettää. Kapalle lupasin tehä jotai fiksua(muista enää mitä) jos aika on 1.30 tai alle. Aika katoks annoin 1.45.-1.50 riippuen kärjen vauhdista. Alku näytti hyvältä väliajoissa ja siinä vähän 1.30 päälle sai mennä jo kattelee viitotukselle. Hyvää letkaa lappo meneen mutta miestä ei vaan tullu näkyviin. UUrakin kerkes livahtaa ja siinä olis pitäny vähintää tulla. 1.50 meni ja ihmetystä alko oleen ilmas. Sitte siinä 1.54 alko tutun olosta hahmoo puskee kohti viimestä ja ihan kivalta näytti meno. Heti leimauksen jälkeen syykin hieman pitkäks menneeseen osuuteen selvis: mies pysää ja yrittää hakata jalkoja, ei hyvä, kramppeja! Ei ollu lasten korville teksti kun menin Kapaa haastatteleen: tosi komeesti olis menny melkeen siihen 1.30 vähä päälle ja vähintään UUran Ojalan aikaan, mut krampit pilas kisan siinä puolenvälin paikkeilla. No ei mitää kun mies suihkuun ja jännäämää kuinka paljon Jari nostaa.
 Toppatakki oli ihan innosta soikeena kun Jarin pomppiva hahmo alko näkyyn siinä reilun tunnin odottelun jälkeen, hyvin meni. No miestä haastattelemaan ja karu totuus iski: hylsy! Oli sitte Jarilta jääny maalileima leimaamatta. Ketutus oli melkosen suurta niin juoksijalla kuin muillakin mutta ei siinä mitää ku todettii et näitä sattuu ja ei voi mitää ja muut vetää niiku mitää olis tapahtunu. Viestiä kun saatiin jatkaa normaalisti loppuun asti hylsystä huolimatta. Toppatakki pisti ketutuksissaan pään tyynyyn ja makuupussin päälle siihen penkereelle ja toivo et Akilla sujuu ja tulee hyvää harjotusta muillekin tulevia koitoksia ajatellen. Joku hetki siinä tuli torkuttua ja Akia ei vaan näkyny. Uudestaa unta kaalii ja siitä herättyä oli jo Begiki vetämässä hela nattenia. Siinä kun sitten kävin tarkastamassa joukot ja uusimmat tilanteet oli taas kerenny sattua ja tapahtua. Akilla oli pettäny polvi jossain kolmos rastin jälkeen ja loppu tultu aikalailla kävellen. Aikaahan siinä sitte tuhraantu noin tunti ylimäärästä eli n. 2.45. Ja pisteeks vielä oli Akikin jättäny leimaamatta maalissa. Siinä sitä sitte ihmeteltiin et miten voi kaks kaveria peräkkäin jättää leimaamatta maalissa kun sehän ny o ihan selvä homma. No olihan siinä sitte vähän erikoisuuksia järjestäjä kehittäny vaikka olishan se silti pitäny huomata leimata. Itteä ainaki ihmetytti miks maalileimaus oli reilut viis metriä irti maalista ja karsina"aitojen" jatkeena niin ettei niitä kunnolla siitä meinannu pimeessä erottaa(tai ainakaan meidän miehet). Onneks naisiltakin tuli vähän kaikua et olihan ne vähän hassussa paikassa.
 Mutta täähän on vaan urheilua ja eiku Begiä odottaan ja jännään alittuuko toppatakin ihanneaika 2.10 ja ilmane reissu ens vuoden Tiomilaan. Olin saanu hieman väärää tietoa siitä millon opettaja oli mettään päässy ja siinä kolmen tunnin kohdalla alko jo usko pettämään ja todettiin että sielä se ny vetää jo hela morgonia. Selvästi jo valosassa alko Begi tykittelemään kohti viimestä, jonka meinas kovassa kannustuksen tuomassa hurmoksessa jättää leimaamatta. Onneks siinä huudettiin kovaan ääneen että LEIMAAA!! Loppupeleissä sitä aikaa ei sitten mennykkää ku noin 2.45( virallista aikaa ei saatu kun ei ollu edelliseltä sitä maalileimaa). Joitakin pikkusia koukeroita oli matkalle kuulemma sattunu mutta ei mitään isompaa. Tossa myöhemmin Begin kanssa juteltuani tultiin siihen tulokseen että jos virheet olis jääny pois olis se mun asettama ihanne ollu hyvinki lähellä: kartanpiirron jälkee sitä koukeroa oli ollu sittenki aikalailla paljon..
V-V ja viides osuus. Luotto oli kovaa ja siihen 1.10 tähdättiin. Pikkasen se siitä lipsahti ja onko se ihmekkään kun pienillä jaloilla tikkaa minkä kerkee noin kilsan tietä väärään suuntaa.. :D mutta tyytyväisenä toppatakki taputti käsiään jo auringonkin yrittäessä esiin. Bambikin pääsi mettään hymyssä suin ja toppatakin odotukset olivat kovat finnspringin tasaisten suoritusten jäljiltä. Eikä se paljoa mies pettäny ku alko jo kaukaa(ehkä puolenkilsan päästä) näkymään kaksmetristä hahmoa tutulla tyylillä, menossa kohti tokavikaa. Kohtuu hyvinhän se oli Bambi metässä painanu ja alko olemaan selvää ettei ole kun kaks miestä yhteislähdös. Ilman ekan ja kolmannen osuuden jalkavaivoja oltas saatettu hyvinkin saada myös Jarkko mettään ennen yhteislähtöä, vaikka tiukkaa se olis tehnykki. Antti lyhyelle putkelle ja reilua tunnin alitusta odotettiin. Kello kävi  jo reilusti yli tuntia kun Antti painalsi kohti maalia. Syykin oli selvä:"Juoksu kulki ja menin ku päätön kana rastilta toiselle". Eli ei ihan niin hyvä kun piti mutta ei mikään katastrofikaan Antilta.
Kellahtelaine taas normaalissa paniikissaan pääsi komeesti ennen yhteislähtöä mettään ja suunnitelmana oli alottaa rauhallisesti ja availla pellejä sitte vasta puolen välin jälkeen. No tietysti alku vetästiin liian kovaa ja puolen välin jälkee sitte sammahdettiin. No pienen keräilyn ja juomapaikan jälkeen onneks taas voimat palautu ja ennakko-ohjeiden mukaan Herkku ennen viimestä rastia löi kartan rullalle ja paino menemään kuin Jippo aikoinaan. Oli se kaunista menoa!
Yhteislähtökin oli tapahtunut meidän kahdeksannen osuuden aikana ja Jarkkoa alettiin odotella tunti lähdön jälkeen. Siinä hiukan tunnin jälkeen alkokin jo näkymään ja taas oli kovinta kannustusta maalisuoralla meidän toimesta. NTNUI:n mökään mekään ei ihan päästy mutta ehkä meilläkin on enskerralla mukana patarumpu ja torvia ja ties mitä vielä. Yhtä uupu mutta ei tarvinnu kauaa odotella kun Petja jo komeesti tuli lyhennetyltä ankkuripätkältä reilussa puolessatoista tunnissa. Koko kööri siis oli saatu maaliin ja vaikka hyväksyttyä ei tullukkaan oli itellä tieto että kaikkien rastien kautta on menty ja ilman jalkavaivoja alkuosuuksilla, suoritus oli parempaa kuin parina edellisenä vuotena. Vielä kun huomioidaan joukkueen keski-ikä, jonka joku oli laskenut johonkin 20 hujakoille. Tarkemmin en laskenut mihin hyväksytty suoritus olisi riittänyt mutta ihan hyvät värinät reissusta jäi tulevaisuutta silmällä pitäen.
Päällimmäisenä reissusta jäi suoritusten jälkeen mieleen mahtava yhteishenki, joka vielä korostui paluulaivalla karaåken tuoksinnassa jossa ainakin allekirjottaneen yllätykseksi yli puolet joukkueesta kävi veisaamassa komeita vetoja! Erityismaininnan ansaitsee Kellahtelainen joka isänsä, apulaistoppatakki Veskun suosituksesta veisasi Toppatakin kanssa Vanhoja poikia viiksekkäitä. Oli se niin herkkää että!
Jossain vaiheessa pitäs saada tähän SE kuva Petjalta, mutta päätänpä kuvattomuudesta huolimatta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
 Ens vuotta odotellessa!

PyhäkolmijalkaToppatakkiTumppi