Nyt on hisukisat kisattu ja hienosti saavutettiinkin vuoden viimeisessä viestissä, Lumi-Toukolassa, 13. sija. Välillä on hyvä pureutua tarkemmin kauden kisoihin, ja erityisesti niissä tehtyihin virheisiin, koska niistähän opimme loppujen lopuksi kaikkein eniten. Seuraavaksi hieman harjoitus mielessä analysointia Lumi-Toukolan ankkuriosuudelta. Tunnelmaan pääsemiseen auttaa oheisen kartan lisäksi videon blogi-tekstistä.

Lähtötunnelmat: Edellisen osuuden viestinviejää Eetua ei näy vielä missään ja vaihtoalueen kilpailijoille ilmoitetaan, että yhteislähtö aiotaan lähettää piakkoin. Mutta onneksi viime hetkellä metsästä tulee salaman vauhdilla vaihtoa kohti tuttu naama ja kohta sitä ollaankin jo liikenteessä.

K-1: Keskittymisen puutteesta ja nopeasta lähdostä johtuen haparointia heti alussa. Ensimmäisestä risteyksestä olisi pitäny mennä heti tielle, mutta veri veti metsään ja isolle hiihtouralle. Tie olisi kuitenkin kannattanut jättää kokonaan huomaamatta, sillä pikainen koukku tien kautta on aivan turha. Loppumatka ykköselle ensin leveämpää ja loppua kohti aina vain kapeampi uria mäkeä ylöspäin. Ei mitään vaativaa suunnistuksellisesti, mutta heti saatiin alussa pulssi koholle eikä sitä helpottanut ennen ykköstä lähtöalueelta kuulunut yhteislähdön lähetys. Siinä tuli vähän mieleen, että saalistus on alkanut.

1-2. Alussa nopeasti pieniltä urilta isolle uralle ja sitten iso uraa rastin viereen. Ennemminkin siirtymäväli, aika helppo.

2-3. Vaati jo hieman tarkempaa kartanlukua, mutta loppujen lopuksi aika helppo väli. Ainoa erillainen reitinvalinta vaihtoehto olisi ollut reilumpi kierto vasemman kautta mäen päälle, mutta suorempaa menevää pientä uraakin pääsi ihan mallikaasti.

3-4. Seuraavaksi todella helppo siirtymäväli jossa sai isoa uraa painaa jo vähän vauhdikkaammin ja jo lukea ennalta tuelvia välejä.

4-5. Haastava väli jossa liiallinen hosuminen aiheutti reitinvalinta virheen. Rastilta lähdossä oli taas kauhea kiire (takaa-ajajien pelko?) ja lähtösuunta tuli huonosti katsottua: Suoraan mäkeä alas ratamestarin järjestämään ovelaan ansaan jossa oli vaihtoehtona enää koukkia monen mutkan ja pienen uran kautta takaisin rastiväliviivalle ja kohti rastia. Parempana vaihtoehtona olisin pitänyt paluuta takaisin 3. rastille päin mutta edellisestä risteyksestä vasemmalle kääntymistä ja helppoa laskettelua miltein rastille asti. Tämän kohdan oli itseasissa mennyt jo edellisenä päivän henk.koht kisassa joten laskussakaan ei olisi tarvinnut niin paljoa varoa kun olisi tiennyt suurin piirtein pahimmat paikat. Nyt valitsemallani reitillä oli myös todella vaativia ja sanoisinko mahdottomia laskuja joissa pahempien loukkaantumisten välttämiseksi jopa jouduin kaatamaan itseni, mutta kyllä sitä sitten rastille päästiin lopulta ehjin nahoin.

5-6. Melko helppo väli jossa alussa pyrittiin mahdollisimman nopeasti tielle ja sitä myöten rastille. Edellisten osuuksien viestin viejät olivat jo tehneet odotusten mukaisesti oiko ladun pellon reunassa olevan kivikasan yli ja siitä pääsi melko sukkelaan tielle. Rastinottossa ei ollut ongelmia ja luettiin jo valmiiksi tulevia välejä.

6-7. Lyhyt väli, jonka käännökset oli jo edellisellä rastivälillä katsottu, joten kokoväli oli lopulta helppoa laskettelua.

7-8. Rastilta lähtö oli ehkä jonkun mielestä minulla väärä tällä välillä, mutta itse olin katsonut valmiiksi, että jatkamalla suoraan säästän enemmän aikaa kuin kääntymällä takaisinpäin, koska matkalla ei ollut niin suurta eroa. Tietäpitkin ja lopulta vasemman kautta pikku-uraa pitkin rastille helppoa reittiä pitkin, ei ongelmaa. Tällä välillä ensimmäisiä näköhavaintoja perässä tulijoista ja vauhtia täytyi hieman kiristää.

8-9. Rastilta lyhyintä reittiä tielle. Vauhtia oli pidettävä sillä takana olijat olivat saavuttaneet jo melkoisesti. Tietä pitkin rastin taakse ja koukku rastille. Ei ehkä lyhyin reitti rastille, mutta taas katsoin että rastilla kääntyminen vie aikaa ja näin pääsen jatkamaan suoraan eteenpäin.

9-10. Tästä välistä oli jo kuultu edellistä osuuksilta joten reitinvalinta oli jo melko selkeänä mielessä. Järven jäällä olevan pienen uran piti olla melko hyvässä kunnossa joten pidin tätä parhaana reittinä. Uran kunto oli jo ehkä osuuksien mittaan ehtinyt heikentyä ja tie kierto oikealta olisi ollut parempi, mutta ei tämäkään reitinvalinta ollut hullumpi ja enenmmän aikaa siinä olisi mennyt jos kaikkia mahdollisuuksia olisi rastilla ensiksi syvällisesti pohtinut. Nopea reitinvalinta rastilla on ainakin itselläni tuntunut hyvältä taktiikalta hiihtosuunnistuskisoissa sillä usein reitinvalintojen eroavaisuudet ovat hyvin kosmeettisia. Pitkillä väleillä, kuten oheinen väli, reitinvalinnan suunnitteluun kannattaa kuitenkin usein panostaankin se ylimääräinen 10sekuntia jos on tarve. Järveltä alkaen rastinotto olis voinut olla parempi ja yksi oikolatukin jäi käyttämättä mutta muuten hyvä suoritus tällä pitkällä välillä. Takaa-ajaja(t) olivat jo saavuttaneet jo niin että oltiin jo ihan perässä hiihtämässä ja ehkä hieman menoani vauhdittaen, neuvomassa reitinvalinnoissa kun olin jopa hieman tien tukkeena. Tästä sisuuntuneena jatkoin kuitenkin yhä rivakammalla vauhdilla ja kohta tippui jo takaa-ajaja ainakin hetkellisesti kyydistä.

10-11. Välillä muutama risteys jossa piti katsoa mihin mennä mutta oikea reitinvalintaa ei ollut ja kokonaisuudessaa aika helppo väli.

11-12. Siirtymäväli joka ensi näkemältä vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta loppujen lopuksi ainoa hyvä reitinvalinta on ja oli kierto oikealta jota itsekin käytin. Rastinotossa käytettiin hyväksi oiko latua ja tässä kohtaa on hyvä sanoa, että vaikka reitillä oli useita oikolatuja itse en olisi tässä kelissä niitä lähtenyt tekemään sillä olise aika upottavaa lunta.

12-13. Tiukkaa pikku-urien lukua ja yleisön silmien alle, jos sieltä kukaan ehti palkintoseremonioiden keskeltä mihinkään katsella. Rasti oli jo tullut tutuksi kärjen kätyä siinä, itse vielä ollessani vaihdossa, joten tiesin miten toimia ja onnistuinkin siinä aika hyvin.

13-14. Ehkä jopa vielä tiukempaa kartanlukua vaati väli, mutta jossa tyydyin suosiolla käyttämään oikea-vasen-oikea-taktiikkaa ja rastille tultiinkin aikasta hyvin.

14-15. Väli oli aika helppo, mutta rastille nousevaa pikku-uraa oli melko hankala kiivetä, eikä vauhti päätä huimannut, kuten ehkä videostakin näkee.

15-16. Laskettelua seuravaalle rastille ja kohta piti valmistautua jo kovaa loppukiriä varten. Ei siinä että, olisin joutunut kirimään takaa-ajajiani vastaan jotka olivat jo hieman perässä, mutta ainahan lopussa pitää näyttää mihin pystyy ja onhan se hienoin tunne olla maalissa kaikkensa antaneena, vaikkei kisasta muuten mitään olisi tullutkaan. No tässä kisassa kaikki kuitenkin "So far, so good", mutta katsotaan mites loppu.

Se on siinä!

16-17. No eihän siellä enää nyt mitään virheitä edes minä pystynyt tekemään ja viimeisellä rastilla odottikin jo Uroskarhuista Tumppi ja Heikki ottamaan sankarillisen ankkurinsa tuulettaen vastaan. No ehkä hieman liioittelin, mutta kyllä sitä piti sitten lopussakin vielä hiihtää, kun kaverit oli sentään makkarakojulta viimeiselle rastille asti vääntäytyneet


17-M. TÄYSILLÄ!!!

Noniin ihan mielenkiintoista pohdintaahan siitä kehkeytyi, joten ehkä joskus pitäisi ottaa uudelleen. Kisan tulokset löytyvät täältä: https://sites.google.com/site/smkeskimatka/lumi-toukolan-tulokset





Mielessä jo Tanskan-leiri ja kesän kisat. Hyvää treenikautta kaikille :)

Joukkuekuva

Kevätauringon siivittämänä tekstin laati K-P