sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Nooooin oli odotettu hetki kun päästiin kilpailemaan tuoreelle kartalle, jonka veljekset seppänen olivat luoneet Ahlaisten, sanoisinko kivikkoisille, mäille jossa kilpailtiin myös vuoden 2014 Karhurastit.
Uroskarhut saapuivat kaikki omia aikojaan kilpailupaikalle, osa seuraamaan kisoja ja osa vasta viime tingassa. Ikävä kyllä saimme todeta että eilisen lähtöjärjestysten arvonta oli mennyt hukkaan, kun osa uroskarhuista lähti alkuverkaksi etsimään kadonnutta suunnistajaa. Pojat etsivät aikansa mutta menivät sitten lopulta lähtöön ja kaikki saatiin matkaan.
Kilpailuun lähteneistä voidaan nostaa nuorempi jutila joka tekee voimakasta nousua uroskarhujen ryhmään, pietu juoksi ensin kansallisissa mutta osoitti olevansa myös valmis suurempiin koitoksiin.
Uroskarhut saapuivat kaikki omia aikojaan kilpailupaikalle, osa seuraamaan kisoja ja osa vasta viime tingassa. Ikävä kyllä saimme todeta että eilisen lähtöjärjestysten arvonta oli mennyt hukkaan, kun osa uroskarhuista lähti alkuverkaksi etsimään kadonnutta suunnistajaa. Pojat etsivät aikansa mutta menivät sitten lopulta lähtöön ja kaikki saatiin matkaan.
Eetu starttasi kilpailuun terävästi, ja näin ollen ensimmäinen leima otettii viereiseltä rastilta, ja myös kartan perällä kaveri oli kuulemma käväissyt kartan ulkopuolella. Myös hallitseva mästare VilleS. otti hylsyn toiseksi viimeiseltä oliko sitten kaverilla ollut liikaa päääsykokeisiin valmistautumiset mielessä. Kilpailu eteni muuten tasaisesti kaikilla oli nopeita rastivälejä ja joille pieniä pummeja.
Loppusuorakamppailuakin nähtiin Jarkon ja Tumpin toimesta, ja kyllä tumppi harppoi pitkin askelin ensin leimalle.
Jarkon hyvä kevätkunto kantoi kolmennelle sijalle, ja 19 sekuntia nopeampana toiselle sijalle juoksi Riku joka on osoittanut että hyvällä reenillä ja tahdolla voi piestä meitä nuorempia kisoissa.
Pitää sitä kai muutama sana sanoo omastakin suorituksesta, yleensä jos teen ykköselle virheen niin se pistää keskittymisen astetta paremmalla tasolle loppu matkalle. Ykköstä hain ylempää mäestä joka ei tuonut suurta ajallista tappiota mutta henkisesti tuntui jo häviölle, siitä sitten kuvittelin että pitää loppu rata juosta puhtaasti ja kovaa. Juoksuvauhti ei ollut parasta mutta mäessä pääsin yllättävin vähin kävely askelin mikä oli positiivista.
Linkki tuloksiin:
Kisan jälkeen jatkuivat suunnistajan etsinnät parilla partiolla, myöhemmin paikalle saapui rajavartiolaitoksen helikopteri joka lämpökameralla haravoi aluetta. Etsinnät päättyivät onneksi nopeasti ja nuori suunnistaja löytyi täysissä ruumiin voimissa. Siitä päästiin sitten kelailemaan siimaria ja hakemaan rasteja pois metsästä. Kun velvollisuudet oli suoritettu siirryttiin kaupan kautta oodeen bankettiin.
Grillin sammutukseen suosittelemelle pirkka sytytysnestettä;)
Ilta oli sekava kuten yleensäkin, saunassa tehtiin päätökset kun puheenjohtaja mikkola kopautti tölkin puuhun tai jollain uroolla ei muuten vaan pysyny tölkki kädessä vaan kolahti lauteille. Eetu ja eukko soutelivat minne lie pois näkyvilta, tullen takaisin meloen laudanpätkiä käyttäen. Palju oli tietenkin kuumana koko illan ja pakko oli mahduttaa koko porukka ja kyllähä 12 uroskarhuja samaan purkkiin menee. Ja vähän ääntä nostettiin niin että koko lahti kuuli meidän hätähuudon, vaikka holmberi levittikin muun laista sanoitusta. Mästaren johdolla kaikki kävivät meressä ja kohta sitä juostiin jo pientä yöjuoksua läheisellä tiellä.
Teksti kirjoitettiin pakon alla ja eihän siitä lukemisen arvoista tullut. Syksyllä uutta settiä ja katsotaan saadaanko ensimmäinen tuplamestari vai vieläki löytyy uusia venyjiä voittoon.
Mästare Petja
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(Atom)
Uroskarhut
0 kommenttia:
Lähetä kommentti