Lyhykäine kommentti allekirjottanee reissust Niksulast Kyröskoskel armaan aurinkoisen päivän 7.3.2010 Tunnelmat oli piru jännittyneet enne hiihtoo ku sattu olee eka kerta näi pitkää hiihtoo edes(tyyli vapaa): 52 kilsaa(todellisuudes taidettii jääd 51:ee). Nukuttu oli tosi huonosti ja kädet tärisi niiku olis pari viikkoo ottanu putkee jo ku haki numeroo. Syke pomppas 150:nee ku oli saanu sukset jalkaa. Ku lähtö tapahtu ni pari kilsa jälkee oli mieles et ei enää ikin tämmösee ruuhkaa, "**tunkaa järkee ryskii koko matkaa tällases". Noi kympi jälkee alko jo tuntuu et sai hiihdel rauhas. Isä ihmetteli Jämil ku kyseli kuulumisii ku huikkasi et täysil menty koko matka; syke oli 174, vauhti ei paljo päät pakottanu. Jämilt rusinoit ja juotavaa ni vatulaa mentii heittämäl(tai siltä se tuntu :D ) Vatulast tuli ohjeeks et vähä lisää vauhtii ja sitähä lyötii, vauhtii oli mut ei sillä siinä p*rkelee jauholaaris- ku välis suksi uppos yli kymmentä senttiä- ni kuuhu menty. Lentokentällä teki mieli huutaa hoosiannaa ko sai mustikkasoppaa ja muuta evästä, sitte tiesi että loppu menee vaikka päällä seiste ja niiha se meni melkei lentämällä... Kaiken kivan "retkeilyn" ja koko tarinan opetus: keväällä ja kesällä mennää vaikka kuuhu!(kuha se aivo tajuu mitä se silmä siin kartas näkee) ;D (eli Finspångissa lykkää pitkää kuha saadaa koko joukkue vireil) Ja jottei jäis vaa allekirjottaneen mainostukseks ni ainaki Heikki näytti vedellee puolpirkkaa iha kohtalaista kyytiä. Toivottavasti saadaan herran kommentit tallennettua tännekkin kuhan pääsen juttusille. Tästä lähin yritetää saada juttua näille sivuille tasasin ja mahdollisimminan lyhyin väliajoin herraskarhujen puuhasteluista. Täältä tähän, Tumppi