maanantai 27. heinäkuuta 2015
Tapahtuipa tuossa taannoin juhannuksena sellainenkin temppu, että päästettiin karhut metsään seikkailemaan ja seuraavassa video siitä miten siinä kävi
Tunnisteet:Kaasmarkku Challenge,UK-SM. Adventure racing | 0
kommenttia
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Jukolan taianomainen yö alkaa aina jo hyvissä ajoin ennen
omaa suoritusta. On Venlojen viestin seuraamista, kisakylän katsastusta ja
suunnistuskavereiden tapaamista. Oikeastaan kaikki mitä edellisen päivän aikana
tapahtuu nostaa osaltaan kisa huumaa ja jännitystä kohti illankohokohtaa. Ja
onhan se aina yhtä upeaa katsella miten tuhat päinen suunnistaja joukko säntää
otsalamppujen loistaessa Jukolan metsiin.
Kakkososuuden viestin viejien osalta, joka omalle kohdalle
osui tänä vuonna, kisavalmistautumisen huipentuma alkaa heti lähdön jälkeen.
Nastarit jalkaan, lamppu päähän ja vaihtoalueelle kiireen vilkkaa odottamaan,
ja joka kerta aivan liian aikaisin. Aina sinne pitää mennä liian aikaisin
puomin varteen seisoskelemaan, muka hirveän kummissaan, miksei oma mies ole jo
tullut metsästä kun kärkikin tuli kaksi minuuttia sitten. Aika vaihtoalueella
kuluu tahmeasti, johtunee hirveästi tarpeesta päästä metsään purkamaan
jännitystä, mutta Eetua ei näy. Kompassikin ehtii välillä hajota, mutta onneksi
huoltaja paikkaa lainakompassilla. Väkeä alkaa tulemaan yhä tasaisempana
helminauhana. On tuttuja ja on tuntemattomia. Tuossa meneekin jo Rastikarhujen
kakkosjoukkueen ja Heikki. Eetua ei näy missään. Minuutit tuntuvat tunneilta ja
tuntuu, että ihan justiinsa pitäisi lähettää etsintäpartiometsään mutta vihdoin
Eetu hölköttelee vaihtoalueelle. Ihan nappiin ei näytä olevan menneen, mutta
tästä parantamaan,
Lähtöviitoitus on kauhean pitkä. Niin pitkä, että sen
lopussa olen jo saanut Rastikarhujen kakkosjoukkueen kiinni vaikka heidän
lähdöstään tuntui olevan jo todella pitkän aikaa. ”Onnea matkaan Tumppi”.
Pienet huutelut siitä kaverille ja vauhdilla ohi. Juoksu tuntuu hyvältä ja
selkiä tulee vastaan alun rastit osuvat hyvin ja sellainen
”kyllätämätästä-asenne” valtaa mielialaa. Muutaman lyhemmän rastivälin kohdilla
en lähde enää ohittelemana porukkaa vaan tyydyn letkan vauhtiin ja hyvä niin.
Seuraava rasti näyttää pahalta ja sinne on hyvä mennä porukalla. Puskassa oleva
kumpare. Kuviorajasta puskaan, ensimmäiselle kumpareelle ihmettelemään, siitä
vähän oikealla rastikumpareelle ja … Missä on rasti? Tämä kumpare on aivan
erilainen kuin kartassa: Paljon isompi. Porissa tähän olisi jo ykistään saanut
pari erillistä rastia ja jyrkänteen. Noh porukka säntäilee puskassa sinne tänne
joten eikun mukaan. 10min hurahtaa suhteellisen nopeasti ja aina reitti päätyy
samalle kumpareelle. Katsoi asiaa mistä suunnasta tahansa. Muutkin
hajontarastit ovat jo löytyneet, mutta koodit eivät vain täsmää. Vielä kerran
kumpareen päälle ja tällä kertaa sen toiselle puolelle ja kas. Siellähän se
rasti oli. 10min virhe suht. turhaan. Seuraavat välillä käydään läpi koko
kilpailuorganisaatio ratamestarista ja kartoittajasta, valvojiin kiroten läpi,
mutta lopulta omaan nilkkaanhan se napsahtaa. Olisihan se rasti sieltä löytynyt
oikeasta paikasta kun olisi vain etsinyt tarpeeksi.
Seuraavalla pitkällä välillä harmitus on vielä läsnä ja nyt
täytyy tehdä rauhassa oma reitinvalinta. Jotenkin hienoa päästä kirmailemaan
aivan yksinään Jukolan kakkososuudella vaikka samaan aikaan metsässä viilettää
tuhansia muitakin suunnistajia. Pariin minuuttiin ei muita kuitenkaan näy.
Reitinvalintani ei edes vertailussa ole muiden juoksemaan huonompi vaan hyvällä
toteutuksella olisin ollut jopa nopeampi. Nyt tulos oli aika 50/50.
Loppumatkasta ajatuksien kokoaminen sujui suhteellisen hyvin
ja rastit löytyivät. Pientä motivaation alenemaa oli kuitenkin havaittavissa,
eikä siitä syystä kaikkea saanut irti koneesta. Mainittakoon vielä se, että
lampun johto lähti irti jo alkumatkasta, joten lamppua piti sytyttää parin
kymmenensekunnin välein. Välillä siis juostiin pimeässäkin kun ei ehtinyt heti
sytyttää. Syyttely välineisiin ei kuitenkaan auta.
Suoritus kokonaisuudessaan pettymys vaikka joukkueen
sijoitus kilpailussa nousikin. Odotukset olivat hyvin korkealla.
KP Seppänen
Tunnisteet:Jukola 2015,Paimio | 0
kommenttia
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
About
"Uroskarhut on vuonna 2008 perustettu rastikarhujen miesten edustusryhmä. Mottona miehillä toimii: "Hauskaa suunnistaen", jota toteutetaan mitä moninaisimmin tavoin." Tämä oli toiminta-ajatus ryhmän perustamiseen. Nykyisellään Uroskarhut on aikalailla irtautunut Rastikarhuista, koska suurin osa on joko lopettanut kilpasuunnistamisen tai vaihtanut seuraa. Nykyisellään Uroskarhut on Uroskarhut ry, joka vieläkin touhuu ihan omiaan mitä moninaisimmin tavoin, mutta yhdistyksen perustamisen pääajatus oli multisport tominnan tukeminen sekalaisen seurakuntamme jäsenille. Ja kuten tässä on huomattu, kaikki urheilu käy!
Sisällön tarjoaa Blogger.