tiistai 19. helmikuuta 2013
Kunto nousee lepäämällä ja tämän tietävät myös Uroskarhut. Mutta myös silloin kun levätään pitää olla kunnon adrenaliini pitoisia aktiviteetteja, joten oli taasen aika Uroskarhujen leffa-illan.Ohjelmassa oli tällä kertaa Bruce Williksen tähdittämän Die Hard -sarjan uusin osa: A Good Day to Die Hard. Luvassa oli taattua actionia ja pyssyjen pauketta. Koskapa pääarvostelukriitikkomme Juti oli mennyt hiihtoloman kunniaksi lomailemaan Laplandiin on minun astuttava isoisin saappaisiin ja heitettävä leffasta pientä arviointia spoilaamatta sitä kuintenkaan kokonaan.
Juonellahan ei toiminta elokuvissa sinänsä ole väliä joten jätän sen suoraan arvioimatta. Tärkeintä on toiminta ja sen määrä, kuitenkin niin ettei erikoistehosteilla mässäillä liikaa vaan aikaa annetaan myös perinteiselle tappelulle. Verrattuna Uroskarhujen edelliseen leffaa: The Expendables 2, oli tässä filmissä hyvin vähän tapahtumaa. Kun Expendables riensi taistelusta taisteluun, oli Die Hardissa tuotu esille myös hempeämpiä kohtauksia joissa pääosassa oli isän ja pojan välinen suhde. Kokonaisarvosanaksi tulee hempeilyn myötä "vain" 4/5, mutta potentiaalia elokuvasta silti löytyi.
Muiden Uroskarhujen kommetteja:
"Jepjep oli iha hyvä, ... ja nyt mäkkii"
"Aika mästare teos"
Loppuun vähän kuvia ;).
Kuten kuvista huomaamme oli eväät myös kunnossa. Light PopCorn 1/5.
K-P Seppänen
Juonellahan ei toiminta elokuvissa sinänsä ole väliä joten jätän sen suoraan arvioimatta. Tärkeintä on toiminta ja sen määrä, kuitenkin niin ettei erikoistehosteilla mässäillä liikaa vaan aikaa annetaan myös perinteiselle tappelulle. Verrattuna Uroskarhujen edelliseen leffaa: The Expendables 2, oli tässä filmissä hyvin vähän tapahtumaa. Kun Expendables riensi taistelusta taisteluun, oli Die Hardissa tuotu esille myös hempeämpiä kohtauksia joissa pääosassa oli isän ja pojan välinen suhde. Kokonaisarvosanaksi tulee hempeilyn myötä "vain" 4/5, mutta potentiaalia elokuvasta silti löytyi.
Muiden Uroskarhujen kommetteja:
"Jepjep oli iha hyvä, ... ja nyt mäkkii"
"Aika mästare teos"
Loppuun vähän kuvia ;).
Kuten kuvista huomaamme oli eväät myös kunnossa. Light PopCorn 1/5.
K-P Seppänen
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Sunnuntaina oli Jämin hiihtoleirin viimeinen päivä ja tarjolla oli pitkä hiihtoreeni. Ryhmä uroskarhuja lähti taas kerran valloittamaan Jämin latuja. Porukalla Jakke, Hegu, Kapa, Saari ja Antti lähdettiin kiertämään kuntokymppiä. Alkumatka meni ainakin itsellä eilisiltaista Uroskarhujen synttärikakkua sulatellessa, joka vielä kummitteli vatsassa. Alkuvaikeuksien jälkeen alettiin päästä vauhtiin ja kilometrejä alkoi kertyä nopealla tahdilla. Umpihanki rellestämiset, johon monella uroskarhulla on ollut tapa sekaantua, joko huonoin tai hyvin huonoin seurauksin, houkuttelivat taas vahvasti monia ryhmän jäseniä, mutta onneksi moiselta paheelta vältyttiin ainakin alkumatkalla ja matka taittui turvallisesti. Kahden kuntokympin kierroksen jälkeen päätettiin suunnata Jämin harjun päälle, jossa ryhmään liittyi Riku. Harjulta lähdettin laskemaan alas Mielahteen päin. Mielahden mökkialueen kierroksen jälkeen, palasimme samaa reittiä takaisin harjun päälle ja sieltä mökille. Aikaa reissussa kului n. 3 tuntia ja matkaa kertyi 31km. Taas tuli tehtyä kunnon reeniviikonloppu, tunteja ja kilometrejä tuli kerättyä iha mukavasti. Huomenna olisi tarjolla 10km testijuoksu, saa nähdä kuinka moni uskaltautuu lähtöviivalle viikonlopun jälkeen.
-Jakke
lauantai 9. helmikuuta 2013
Suurin osa Uroskarhuista saapui Jämillle jo perjantaina hyvissä ajoin ja aloittivat heti kovan reenaamisen. Kuitenkin kolme otti lunggimmin ja saapui Jämille vasta hirvipeijjaisten jälkeen. Kyseisissä peijjaisissa nautittiin mm. hirvenlihaa, jonka pyytämiseen uroskarhut olivat osallistuneet. Ahkerimmat Uroskarhut olivat tehneet jo yhden reenin perjantaina, kun kolme viimeistä saapui juuri ajoissa saunomaan.
Aamulla herättiin virkeinä valmiina vastaanottamaan Seppästen tekemä Saunalenkki-hiihtosuunnitusharjoitus, toivottavasti saamme blogiin myöhemmin liitettyä kartan ja gepsin. Lenkiltä selvittyämme jatkoimme samalla teemalla eli saunomalla. Saunan ja pienen saunapalaverin jälkeen oli vuorossa maittava lounas. Tästä kiitos Seppästen emännälle. Lounaan jälkeen oli jo normaalia palaveeraamista, jonka jälkeen siirryimme PSH:n hiihtopyhättöön kilpailemaan perinteikäs leirikisa. Leirikisassa oli kahdeksan kolmen hengen joukkuetta, eli kolme n. 500m osuutta per joukkue. Ensimmäinen osuus suoritettiin pelkällä tasatyönnöllä, osuudella oli liuta uroskarhuja Kapa, Hegu, Jakke, Saari, Antti, Riku, Konsta ja (pikku Juti). Toinen lenkki suoritettiin perinteisellä hiihtotyylillä ja kolmas osuus oli vapaanhiihtotyylin. Leirikisan voiton ottivat Kapa, Valtteri ja Viljami suvereenilla esityksellä, toisena Pia, Konsta ja Pinja ja kolmantena Saari, Juho ja Tuomas. Kisan jälkeen lähdettiin porukalla hiihtämään ja juoksemaan päivän toista harjoitusta. Jälleen saunan jälkeen pääsimme nauttimaan ruokaa ja juhlistamaan Uroskarhujen 5-vuotista voittokulkua. Liitteenä uroskarhujen syntymäpäiväkakku.
-Jakke ja Hegu
Aamulla herättiin virkeinä valmiina vastaanottamaan Seppästen tekemä Saunalenkki-hiihtosuunnitusharjoitus, toivottavasti saamme blogiin myöhemmin liitettyä kartan ja gepsin. Lenkiltä selvittyämme jatkoimme samalla teemalla eli saunomalla. Saunan ja pienen saunapalaverin jälkeen oli vuorossa maittava lounas. Tästä kiitos Seppästen emännälle. Lounaan jälkeen oli jo normaalia palaveeraamista, jonka jälkeen siirryimme PSH:n hiihtopyhättöön kilpailemaan perinteikäs leirikisa. Leirikisassa oli kahdeksan kolmen hengen joukkuetta, eli kolme n. 500m osuutta per joukkue. Ensimmäinen osuus suoritettiin pelkällä tasatyönnöllä, osuudella oli liuta uroskarhuja Kapa, Hegu, Jakke, Saari, Antti, Riku, Konsta ja (pikku Juti). Toinen lenkki suoritettiin perinteisellä hiihtotyylillä ja kolmas osuus oli vapaanhiihtotyylin. Leirikisan voiton ottivat Kapa, Valtteri ja Viljami suvereenilla esityksellä, toisena Pia, Konsta ja Pinja ja kolmantena Saari, Juho ja Tuomas. Kisan jälkeen lähdettiin porukalla hiihtämään ja juoksemaan päivän toista harjoitusta. Jälleen saunan jälkeen pääsimme nauttimaan ruokaa ja juhlistamaan Uroskarhujen 5-vuotista voittokulkua. Liitteenä uroskarhujen syntymäpäiväkakku.
-Jakke ja Hegu
maanantai 4. helmikuuta 2013
Niin kuin vähän jo ehdin lupailemaan kartta-galleriassa, niin pitäisi sitten jotain analyysia kehittää viikonlopun suorituksista. Uroskarhut taituroitsivat henkilökohtaisessa kilpailussa H18 ja H20 sarjoissa, vaihtelevan huonolla menestyksellä. Parhaimmat karhut pääsivät hädin tuskin plaketti sijoille (Aki 10. ja K-P 8.) kun taas toiset ottivat vahvan aseman sarjojen loppupäiden haltijoina. Kaikeksi onneksi Uroskarhujen päälajina ei ole hiihtosuunnistus ja kilpailuun osallistuttiin ennemminkin pilke silmäkulmassa kuin hampaat irvessä. Sunnuntaina käyty viestikilpailu oli Uroskarhuilta jo parempaa tekemistä ja palkintona kaksi plaketti sijaa.
Totun varmaan Uroskarhujen työskentelyä voi tulosten muodossa seurata täältä: Tuloksia.
Täältä vähän pohjaa suoritukselle jota olisi tarkoitus analyseerata: 1. Lenkki, 2. Lenkki.
Lähtöasetelmia henkilökohtaiseen kilpailuun: Hiihtosuunnistuskisoja ei tällä kaudella ennen SM-kisoi tullut käytyä, joten kisakokemus tarvitsi hakea edellis vuosien puolelta. Onneksi kisat käytiin itselleni melko tutussa Jämin maastossa, joten voisi puhua jo jonkilaisesta kotikenttäedusta. Kisoihin lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin sillä harjoittelu oli sujunut hyvin, eikä sairastelua ollut ollut paljoa. Viikolla tuli spekuloitua kilpailujen sääolosuhteita ja näytti siltä että tulisi nopea keli, minkä katsoin olevan iteselleni vain eduksi. Sääennusteet pitivät melko hyvin paikkaansa ja ladulle päästiin lauantain hyvässä kelissä: pari astetta taisi olla pakkasta. Ainoana miinuksena kilpailu valmistautumisessa voi pitää melko heikkoa verryttelyä ennen kisaa, sillä se oli oikeastaan vain juoksu lähtöön.
K-1. Tavoitteena rauhallinen kiihdytys hyvään ja TASAISEEN vauhtiin, mutta ei: täysillä vaan.. Kartasta ehti sen verran lukea, että johonkin ristikkoon täytyy heti iskeä kun ensimmäinen ura vasemmalla näkyy. Tien yli mentiin vielä, että heilahti ja sitten ruvettiin katselemaan millaiseen alamäkeen sitä oltiin päädytty. Vaikka alamäen uraa oli levennetty, ei siinä hiihto ollut kaikkein helpointa ja jo pystyssä pysyminen oli hankalaa. Kun jyrkin alamäen kohta päättyi isoon hiihtouraan päätin vain summan mutikassa iskeä hieman loivasti alaspäin umpihangessa, tavoitteenan löytää rasti. Oli oikeastaan vain hyvää tuuria, että iskeydyin suoraan ykkösrastin uralle ja rastille.
1-2. Lyhyet välit ristikoissa ovat yleensä suunnistuksellisesti melko pahoja, sillä ristikoissa on usein useita rasteja ja risteyksissä voi helposti mennä sekaisin. Päätin ottaa oikealta ison uran kautta varman ratkaisun, ja se oli varmasti hyvä, sillä näin jo isolta uralta rastin jota kohti pääsin iskemään ja pystyin lukemaan samalla jo seuraavaa väliä.
2-3. Nyt tarjottiin sitten ensimmäistä kunnon haastetta kilpailussa pitkän välin muodossa. Jo ennen kilpailua olin päättänyt, että harjua ei kannattanut nousta mitään pikku-uraa pitkin joten aloin etsiä reitinvalintaa jossa pääsisi isoa uraa ylös. Vaihtoehtoina oli selkeästi oikea ja vasen, joissa kummassakin pääsi menemään isoja uria melko hyvin, eikä korkeuseroja reiteillä ollut paljoa. Valitsin vasemman reitin koska se näytti mielestäni lyhyemmältä. Jälkeen päin olisi ehkä kannattanut mennä oikean kautta, sillä vasemmalla oli muutamia koukkuja, mutta ei reitinvalinnoissa varmasti ollut ratkaisevan suurta eroa.
3-4. Siirtymäväli, jossa ainoana haasteena, ainakin kartan mukaan, on rastinotto. Haastetta riitti kuitenkin jo ennen rastia olleessa alamäessä mistä tultiin niin kovaa, että urissa meni helposti sekaisin. Kun hieman sai umpihangessa hillittyä vauhtia saattoi bongata kartalta hakkuualueen minkä avulla pääsi kartalle ja rastille melko hyvin.
4-5. Kartalta näyttää melko selkeältä ottaa vasemman kautta, mistä itsekkin menin, ja se on todennäköisesti nopein, mutta koska keli salli oijot umpihangessa melko hyvin, oli kyseisellä alueella paljon oikoja. Kunhan otti oikeat urat, eikä eksynyt liiemmin oijoille oli rastiväli melko helppo.
5-6. Tällä välillä otin riskin, koska en ollut varma kuinka hyvin ison uran u-lenkin pystyisi oikaisemaan rastiväin keskivaiheilla. Melko hyvinhän sieltä pääsi, joten reitinvalinta suoraan oli tässä tapauksessa kannattava, vaikka kartan mukaan umpihanki hiihtoa tuleekin kyllä melko paljon. Olin kuitenkin jo edellis kerralla kun jämillä oli SM-kilpailut oikaissut samasta paikasta, joten tiesin että tällä kelillä sieltä pääsisi melko hyvin. Loppurastinotto olikin sitten melko helppo.
6-7. Lyhyt väli jossa taasen piti olla tarkkana kuin porkkana, mutta oikea-vasen-oikea-vasen-taktiikkaa noudatten rastivälin pääsi suoraan melko hyvin.
7-8. Ratamestari erikoisväli, jossa tarjottiin kyllä kiertomahdollistuutta, mutta nopein oli silti varmasti suoraan pikku uraa ylös. Tässä joutui kuitenkin ottamaan sukset ylös ja kävelemään, mutta mikäs siinä kun ei tarvinnut yksin kävellä: olihan mäessä samaan aikaan vähintään kymmenen muutakin kävelijää. Joku uhkarohkea oli kyllä ennen minuakin kyllä hiihtänyt ylös, mutta nyt "latu" oli jo niin sohjona, että kävely oli ainoa vaihtoehto. Jälkeenpäin ajateltuna kierto tällä lenkillä olisin ollut viisaampi, sillä vaikkei se olisi ollut nopeampi olisi siinä säästänyt energiaa, jonka nyt kulutin kävelyyn. Loppumatka olikin tämän välin jälkeen melko tukkoista, vaikka alku oli tullut hyvin.
8-9. Piti ottaa vielä tarkasti, eikä päästää ajatuksia seuraavaan kierrokseen. Rasti näkyi kuitenkin kauas, joten väli oli todella helppo.
9-10. Laskettelua maalialueelle, josta lähdettiin ottamaan vauhtia uudelle kierrokselle.
2.lenkki:
10-11. Samasta laskusta alas kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta tällä kertaa tasapaino petti pahemmaan kerran. Kun mies oli saatu jälleen pystyyn matka jatkui. Alkuperäinen reitinvalintani oli ollut suoraan ristikon läpi, mutta kaatumisessa pasmat menivät sen verran sekaisin, että valitsin paremman reitinvalinnan isoja uria pitkin.
11-12. Melko "tylsä" väli jossa reitinvalintaa ei liiemmin tarjottu vaan senkin edestä ankaraa puurtamista. Itse olisin ottanut mieluummin suunnituksellisen haasteen vastaan kuin tämä fyysisen hajonnan johon hyydyin lopullisesti. Loppu välistä otin jälleen pienen riskin, ja luotin kanssakilpailijoiden ja edellä menneen H35 sarjan tekemiin uriin ja onnistuin yhtä sellaista käyttämällä oikaisemaan rastille melko mukavasti.
12-13. Ratamestari oli viritelly haasteen tälle välille, mutta kunniattomat hiihtäjämme eivät sitä liiemmin noudattaneet ja rastivälin läpi meni melko hyvä kuntoinen oikoura. Varmasti hieman eri kelissä haastava rastiväli.
13-14. Jälleen pitkäreitinvalinta väli jossa ei ollut reitinvalintaa. Rastinotossa yritettiin tarjoilla vähän haastetta, mutta ei se vielä ylitsepääsemättömäksi muodostunut.
14-15. Lyhyt väli, jossa urissa tuli jälleen olla tarkana, mutta rasti näkyi mäen päältä kauas.
15-16. Ratamestari oli varmasti tylsistynyt näitä sarjamme viimeisiä välejä tehdessään sillä niin mielikuvituksettomia ne olivat, ainakin kun nyt karttaa tarkastelee. Hieman eriasia tietysti oli kun oltiin jo energioiden viimeisillä rippeillä ja ainoana tavoitteena oli selvityminen maaliin. Rasti välihän mentiin tietysti oikean kautta isoa uraa pitkin ja rastiotettiin valitsemalla sopivan näköinen oiko.
16-17. Kyllä ratamestari oli silti jotain pientä loppuun kehittänyt tai sitten hikipisarat jo peittivät näkyväisyyteni niin ettei suunnistuksesta tullut mitään. Saattoi syynä haksahduksaa olla myös kilpakumppanin, tarkemmin sanottuna takaa-ajajan, ilmestyminen näköpiiriin. Niin tai näin, alkuun suoraviivaisella välillä hiihdin vain menemään vilkuilematta tarkemmin karttaan. Rastin otto muodostuikin avoimella kankaalla yllättävän vaikeaksi kun rastilippuja näkyi monin kappalein, mutta eihän se oma rasti ensimmäisellä löydy ei. Onneksi tuli sitten viesti kilpailua varten käytyä katsomasssa alueen kaikki muutkin rastit.
17-18. Ja eiköstä loppuun taas tarjottu kävely väliä. Tai kyllä joku, vitsillä varmaan, kertoi juosseensa koko mäen ylös,
18-19. Melko samanlainen väli kuin 8-9. ensimmäisellä lenkillä. Rasti näkyi melko kauas ei siis suuria ongelmia.
19-20. No siis muna-asentoon ja täysillä alas mäkeä.
20-M. TÄYS.. tai no koettiin nyt edes hiihtää maaliin eikä vain tepastella.
Loppuun vielä Petjan ottamia kisakuvia
K-P Seppänen
Totun varmaan Uroskarhujen työskentelyä voi tulosten muodossa seurata täältä: Tuloksia.
Täältä vähän pohjaa suoritukselle jota olisi tarkoitus analyseerata: 1. Lenkki, 2. Lenkki.
Lähtöasetelmia henkilökohtaiseen kilpailuun: Hiihtosuunnistuskisoja ei tällä kaudella ennen SM-kisoi tullut käytyä, joten kisakokemus tarvitsi hakea edellis vuosien puolelta. Onneksi kisat käytiin itselleni melko tutussa Jämin maastossa, joten voisi puhua jo jonkilaisesta kotikenttäedusta. Kisoihin lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin sillä harjoittelu oli sujunut hyvin, eikä sairastelua ollut ollut paljoa. Viikolla tuli spekuloitua kilpailujen sääolosuhteita ja näytti siltä että tulisi nopea keli, minkä katsoin olevan iteselleni vain eduksi. Sääennusteet pitivät melko hyvin paikkaansa ja ladulle päästiin lauantain hyvässä kelissä: pari astetta taisi olla pakkasta. Ainoana miinuksena kilpailu valmistautumisessa voi pitää melko heikkoa verryttelyä ennen kisaa, sillä se oli oikeastaan vain juoksu lähtöön.
K-1. Tavoitteena rauhallinen kiihdytys hyvään ja TASAISEEN vauhtiin, mutta ei: täysillä vaan.. Kartasta ehti sen verran lukea, että johonkin ristikkoon täytyy heti iskeä kun ensimmäinen ura vasemmalla näkyy. Tien yli mentiin vielä, että heilahti ja sitten ruvettiin katselemaan millaiseen alamäkeen sitä oltiin päädytty. Vaikka alamäen uraa oli levennetty, ei siinä hiihto ollut kaikkein helpointa ja jo pystyssä pysyminen oli hankalaa. Kun jyrkin alamäen kohta päättyi isoon hiihtouraan päätin vain summan mutikassa iskeä hieman loivasti alaspäin umpihangessa, tavoitteenan löytää rasti. Oli oikeastaan vain hyvää tuuria, että iskeydyin suoraan ykkösrastin uralle ja rastille.
1-2. Lyhyet välit ristikoissa ovat yleensä suunnistuksellisesti melko pahoja, sillä ristikoissa on usein useita rasteja ja risteyksissä voi helposti mennä sekaisin. Päätin ottaa oikealta ison uran kautta varman ratkaisun, ja se oli varmasti hyvä, sillä näin jo isolta uralta rastin jota kohti pääsin iskemään ja pystyin lukemaan samalla jo seuraavaa väliä.
2-3. Nyt tarjottiin sitten ensimmäistä kunnon haastetta kilpailussa pitkän välin muodossa. Jo ennen kilpailua olin päättänyt, että harjua ei kannattanut nousta mitään pikku-uraa pitkin joten aloin etsiä reitinvalintaa jossa pääsisi isoa uraa ylös. Vaihtoehtoina oli selkeästi oikea ja vasen, joissa kummassakin pääsi menemään isoja uria melko hyvin, eikä korkeuseroja reiteillä ollut paljoa. Valitsin vasemman reitin koska se näytti mielestäni lyhyemmältä. Jälkeen päin olisi ehkä kannattanut mennä oikean kautta, sillä vasemmalla oli muutamia koukkuja, mutta ei reitinvalinnoissa varmasti ollut ratkaisevan suurta eroa.
3-4. Siirtymäväli, jossa ainoana haasteena, ainakin kartan mukaan, on rastinotto. Haastetta riitti kuitenkin jo ennen rastia olleessa alamäessä mistä tultiin niin kovaa, että urissa meni helposti sekaisin. Kun hieman sai umpihangessa hillittyä vauhtia saattoi bongata kartalta hakkuualueen minkä avulla pääsi kartalle ja rastille melko hyvin.
4-5. Kartalta näyttää melko selkeältä ottaa vasemman kautta, mistä itsekkin menin, ja se on todennäköisesti nopein, mutta koska keli salli oijot umpihangessa melko hyvin, oli kyseisellä alueella paljon oikoja. Kunhan otti oikeat urat, eikä eksynyt liiemmin oijoille oli rastiväli melko helppo.
5-6. Tällä välillä otin riskin, koska en ollut varma kuinka hyvin ison uran u-lenkin pystyisi oikaisemaan rastiväin keskivaiheilla. Melko hyvinhän sieltä pääsi, joten reitinvalinta suoraan oli tässä tapauksessa kannattava, vaikka kartan mukaan umpihanki hiihtoa tuleekin kyllä melko paljon. Olin kuitenkin jo edellis kerralla kun jämillä oli SM-kilpailut oikaissut samasta paikasta, joten tiesin että tällä kelillä sieltä pääsisi melko hyvin. Loppurastinotto olikin sitten melko helppo.
6-7. Lyhyt väli jossa taasen piti olla tarkkana kuin porkkana, mutta oikea-vasen-oikea-vasen-taktiikkaa noudatten rastivälin pääsi suoraan melko hyvin.
7-8. Ratamestari erikoisväli, jossa tarjottiin kyllä kiertomahdollistuutta, mutta nopein oli silti varmasti suoraan pikku uraa ylös. Tässä joutui kuitenkin ottamaan sukset ylös ja kävelemään, mutta mikäs siinä kun ei tarvinnut yksin kävellä: olihan mäessä samaan aikaan vähintään kymmenen muutakin kävelijää. Joku uhkarohkea oli kyllä ennen minuakin kyllä hiihtänyt ylös, mutta nyt "latu" oli jo niin sohjona, että kävely oli ainoa vaihtoehto. Jälkeenpäin ajateltuna kierto tällä lenkillä olisin ollut viisaampi, sillä vaikkei se olisi ollut nopeampi olisi siinä säästänyt energiaa, jonka nyt kulutin kävelyyn. Loppumatka olikin tämän välin jälkeen melko tukkoista, vaikka alku oli tullut hyvin.
8-9. Piti ottaa vielä tarkasti, eikä päästää ajatuksia seuraavaan kierrokseen. Rasti näkyi kuitenkin kauas, joten väli oli todella helppo.
9-10. Laskettelua maalialueelle, josta lähdettiin ottamaan vauhtia uudelle kierrokselle.
2.lenkki:
10-11. Samasta laskusta alas kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta tällä kertaa tasapaino petti pahemmaan kerran. Kun mies oli saatu jälleen pystyyn matka jatkui. Alkuperäinen reitinvalintani oli ollut suoraan ristikon läpi, mutta kaatumisessa pasmat menivät sen verran sekaisin, että valitsin paremman reitinvalinnan isoja uria pitkin.
11-12. Melko "tylsä" väli jossa reitinvalintaa ei liiemmin tarjottu vaan senkin edestä ankaraa puurtamista. Itse olisin ottanut mieluummin suunnituksellisen haasteen vastaan kuin tämä fyysisen hajonnan johon hyydyin lopullisesti. Loppu välistä otin jälleen pienen riskin, ja luotin kanssakilpailijoiden ja edellä menneen H35 sarjan tekemiin uriin ja onnistuin yhtä sellaista käyttämällä oikaisemaan rastille melko mukavasti.
12-13. Ratamestari oli viritelly haasteen tälle välille, mutta kunniattomat hiihtäjämme eivät sitä liiemmin noudattaneet ja rastivälin läpi meni melko hyvä kuntoinen oikoura. Varmasti hieman eri kelissä haastava rastiväli.
13-14. Jälleen pitkäreitinvalinta väli jossa ei ollut reitinvalintaa. Rastinotossa yritettiin tarjoilla vähän haastetta, mutta ei se vielä ylitsepääsemättömäksi muodostunut.
14-15. Lyhyt väli, jossa urissa tuli jälleen olla tarkana, mutta rasti näkyi mäen päältä kauas.
15-16. Ratamestari oli varmasti tylsistynyt näitä sarjamme viimeisiä välejä tehdessään sillä niin mielikuvituksettomia ne olivat, ainakin kun nyt karttaa tarkastelee. Hieman eriasia tietysti oli kun oltiin jo energioiden viimeisillä rippeillä ja ainoana tavoitteena oli selvityminen maaliin. Rasti välihän mentiin tietysti oikean kautta isoa uraa pitkin ja rastiotettiin valitsemalla sopivan näköinen oiko.
16-17. Kyllä ratamestari oli silti jotain pientä loppuun kehittänyt tai sitten hikipisarat jo peittivät näkyväisyyteni niin ettei suunnistuksesta tullut mitään. Saattoi syynä haksahduksaa olla myös kilpakumppanin, tarkemmin sanottuna takaa-ajajan, ilmestyminen näköpiiriin. Niin tai näin, alkuun suoraviivaisella välillä hiihdin vain menemään vilkuilematta tarkemmin karttaan. Rastin otto muodostuikin avoimella kankaalla yllättävän vaikeaksi kun rastilippuja näkyi monin kappalein, mutta eihän se oma rasti ensimmäisellä löydy ei. Onneksi tuli sitten viesti kilpailua varten käytyä katsomasssa alueen kaikki muutkin rastit.
17-18. Ja eiköstä loppuun taas tarjottu kävely väliä. Tai kyllä joku, vitsillä varmaan, kertoi juosseensa koko mäen ylös,
18-19. Melko samanlainen väli kuin 8-9. ensimmäisellä lenkillä. Rasti näkyi melko kauas ei siis suuria ongelmia.
19-20. No siis muna-asentoon ja täysillä alas mäkeä.
20-M. TÄYS.. tai no koettiin nyt edes hiihtää maaliin eikä vain tepastella.
Loppuun vielä Petjan ottamia kisakuvia
K-P Seppänen
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Uroskarhut
