Juu elikkäs kohta alkaa olla aika pistää kaverusten herjanheitto toteen ja lähteä toteuttamaan Jukolasta Juhannushiihtoihin projektia. Tässä viime aikoina on alkanut jo pikkusen tulla ajatusta sitääkin että pitäiskö tolle reisulle tehdä jonkin moinen suunnitelma. Ennen on vaan olkaa kohautettu kun aikaa Jukolaan vielä oli, mutta nyt Jukolan kolkutellessa ihan ovella täytyy vähän skarpata. Alun perin pyöräilykuviossa ollut Jukkis on tippunut pois sairasteluiden vuoksi, mutta onneksi huoltojoukkoihin on saatu varma mies takaamaan poikien piristeiden riittävyyden. Eli kolmella miehellä reissuun lähdetään:

Lähtötilanteet:

Eetu

Tuore rakennusmies ei treenauksia kaipaa. Takana on tänä vuonna huimat 5km pyöräilyä, mutta onneksi nekin tulivat kahdessa erässä, jottei liikarasituksesta ole pelkoa. Perse kuulemma puutui jo näissä pyöräilyharjoitteissa, mutta tällä miehellä on kyllä sisua jatkaa loppuun asti. Kysymys kuuluukin missä vaiheessa loppu tulee.

K-P 


Talven juoksu rasitusvamma on luonut tilanteen, jossa pyörän päällä on tullut oltua todella useaan otteeseen. Pisimmillään lenkit ovat kuitenkin vain tähän mennessä olleet kolmisen tuntia, joten ensimmäisen päivän 8h rykäisy voi jo opettaa että ei tästä pelkän harjoittelun turvin selvitä.

Petja


Parhaimmassa kunnossa oleva mies on tietysti pistetty ratin takaa nauramaan polkijoille. Jollei aivan katastrofaalista jalkakramppia kesken matkanteon tule, saattaa juuri ja juuri jaksaa ajaa perille. Onneks matkalla on monta huoltoasemaa ja frisbeegolfkenttää minne voi poiketa odottamaan poikia.


Alustava reittisuunnitelma tullee matkalla muuttumaan useaan otteeseen. Toivottavasti mitään todella suurta kiertoreittiä ei löydetä. Toisaalta K-P ja Eetu onnistuivat Extreme Runin yhteydessä eksymään Vantaan aamuiseen keskustaakin vajaaksi tunniksi joten suunnistustaito on pojilla hallussa. Eetun viime vuoden pyöräsuunnistusten perusteella voi vielä sanoa sen, että jos pyörä tällä kertaa kestää puolet paremmin niin se ei hajoa kuin kaksi kertaa. Matka Lapin erämaiden halki tulee olemaan todellinen via dolorosa, mutta on tässä pahemmissakin pinteissä oltu... kai....

Matkasuunnitelma (Jukolasta Juhannushiihtoihin)

1. Päivä 15.6 Vehmersalmi - Pyhäntä 192km 8h  -  Vehmersalmi - Pyhäntä
2. Päivä 16.6 Pyhäntä - Oulu                 125km 5h  -  Pyhäntä - Oulu
3. Päivä 17.6 Oulu - Tornio         129km 5,5h -Oulu - Tornio
4. Päivä 18.6 Tornio - Kolari                 187km 8h  -  Tornio - Kolari
5. Päivä 19.6 Kolari - Kaaresuvanto 162km 7h  -  Kolari - Kaaresuvanto
6. Päivä 20.6 Kaaresuvanto - Kilpisjärvi 109km 4,5h -Kaaresuvanto - Kilpisjärvi

YHT: Vehmersalmi - Kilpisjärvi                   904km 38h

Liikuntajuhannus
• Perillä viimeistään klo 16:00
(Juhannushiihdot 20.6 klo 17:00)
 • Seuraavan päivänä 21.6. Kolmen tunnin Pistesuunnistus (Rogaining) klo. 11.00

-Takaisin lähdetään kun jaksetaan, eikä todellakaan pyörillä...


Tämän talvisen treenivideon siivittelemänä kohti Jukolaa :)



-Koopee

Uroskarhujen kauan odotettu Norjan-leiri alkoi viimein 20.6. Matkaan lähdettiin Porista, uskollisella Fiatin matkailuautolla, jossa tilaa ei ollut liikaa. Päivän ajamisen jälkeen piti majoittua Pellossa, mutta kuskien vireyden vuoksi matkaa päätettiin vielä jatkaa. Majoituspaikka löytyi viimein tien viereiseltä parkkipaikalta, jostakin Kolarin ja Muonion väliltä. Majoituspaikalla ei pahimmin muita ihmisiä näkynyt, ympärillä vain metsää ja pieni järvi, mutta yksinäistä ei todellakaan tullut lukuisten ja lukuisten hyttysten vuoksi.  Illan ohjelmaan kuului vielä iltalenkki kangasmetsässä ja kalastusta. Yksi ujo lahna näykkäsi viehettä ja siihen se saalis sitten jäikin. Aamulla pikaisen ruokailun jälkeen karhut jatkoivat matkaa kohti Kilpisjärveä. Matkalla varrella puiden määrä väheni tasaisella tahdilla ja pian kohdattiinkin jo ensimmäiset tunturit. Kilpisjärvellä toiminta alkoi heti ja matka kohti Saanan huippua ja juhannushiihtoja alkoi. Hiihtopaikalle päästiin 40 minuutin  kiipeämisen jälkeen. Kaikki karhut saivat vuokra sukset, joiden laatu vaihteli valtavasti. Karhujen sisäinen kilpailu oli myös todella tiukka, niinkuin tuloksista voi huomata. 98m baanalle ensimmäisenä päästettiin Kapa. Kapa oli ihan paineissa, kun hallitsevalla kärkimenijällä oli lähtö juuri ennen. Lahdenmäki sai Sm-kisoissa koetellut sukset ja luotto oli mieheen kova. Holmerg veti kovan suorituksen ja oli Uroskarhuista kovin. Haapakoski valitteli tekniikan puutettu, tosin tätä kuultiin myös muilta hiihtäjiltä. Jakke hiihti GoPron kanssa ja hiihto on nähtävissä tästä. Petja jätti hiidot väliin ja panosti seuraavan päivän tunturisuunnistukseen. Saanalta laskeuduttaessa otettiin oma reitinvalinta ja nautittiin maisemista. Illalla oli vielä tarjolla saunomista, makkaran paistoa ja illanviettoa.
Juhannushiihtojen tulokset:
1. Samuli Ollila, 8,9s
2. Keijo Alila, 10,2s
3. Sami Lapinniemi, 10,3s
11. Eetu Holmberg, 11,3s
14. Heikki Haapakoski, 12,0s
15. Jarkko Koivumäki, 12,1s
16. Kari-Pekka Seppänen, 12,2s
23. Ville Lahdenmäki, 16,4s
DNS Petja Pöyhönen

Lauantaina startattiin tunturisuunnistukseen. Joukkueina Kapa ja Hegu, Jarkko ja Lahdenmäki, Petja ja Eetu. Juhannusjuhlien jälkeisenä aamuna Petja ei löytänyt edes paikan päälle, joten hän otti taas taktisen valinnan ja päätti panostaa seuraavan päivän vuorijuoksuun. Eetu siirtyi vahvistykseksi Jarkolle ja Lahdenmäelle. Jarkko, Lahdenmäki ja Eetu lähtivät matkaan rauhassa ja päättivät nauttia Kilpisjärven tarjoamista maisemista. Maaliin selvittiin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin uurastuksen jälkeen.
'
Kapa ja Hegu lähtivät matkaan voittontavoittelu mielessään. Heti alussa meinasi poikien suoritus kusaista kun Kapalla oli suuntahukassa. Ensimmäiselle rastille löydettiin kuitenkin pikku kiemuroiden kautta, ja siitä lähti suunnistus kulkemaan. Pojat arpoivat alkuun alangolla sijainneet rastit, jotka olivat ehkä hieman haastavampia. Alkurastit sujuivat kuitenkin hyvin ja juoksukin alkoi pikku hiljaa avautua. Kun lähdettiin tunturiin suunnistus muuttui ennemmä suunnassakuluksi, kun rastin tai rastipisteen näki avoimella alueella jo kaukaa. Tunturisuunnistuksen rastit sijaitsivat lähellä Norjan rajaa ja tunturiin noustessa poikien oli tarkoituksena seurailla rajalinjaa. Kartassa rajalinja kulki kuitenkin vähän liian suoristettuna ja pari sataa metriä eri paikassa, joten rinnettä kulkiessa tuli laskeuduttua liian alas. Tästä syystä loppumatka rastille oli kivikossa taiteilua ja aikaa tälle välille kertyi tunti koko vajaasta kolmesta tunnista mikä rogainingissa oli tarkoitus viettää. Loppumatka olikin sitten tunturista laskettua, mutta voimien pikku hiljaa vähetessä ja vauhdin hiipuessa huomattiin ettei kaikkia rasteja ehditty toivotusti käymään läpi ja kaksi rastia piti jättää välistä. Vaikkei maksimi pistemäärä suunnistuksessa saavutettukkaa oli suoritus silti vähintäänkin kohtuullinen ja palkinto oli ykkössija miesten joukkuesarjassa. Uroskarhujen koottu kolmosjoukkue sijoittui samassa sarjassa kolmanneksi.

Huomenna edessä kova koitos, eli Saanan päälle juostava vuorijuoksu. Tämän jälkeen olisi tarkoitus siirtyä pikku hiljaa Norjaan treenailemaan kohti viikonkuluttua alkavia suunnistuskisoja.

Myöhäistä jussia toivottavat Uroskarhut näiden kuvien myötä! :)