Finaali etappi

Viimonen etappi on siis edessä. Frisbee/nuudelssoni tauon jälkeen energiat alkoivat olla taas hyvässä tikissä ja mieli virkeänä. Säätiedotusten tutkailujen jälkeen huomattiin, että Venäjän suunnasta marssi valtava sadepilvilautta, peittäen pikku hiljaa koko pohjoisen taivaat alleen. Oli siis toimittava ripeästi ja suunnitelmallisesti ja tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että viimeinen pyöräilyosuus aloitettiin heti toisiksi viimeisen päätyttyä ja yön yli pyöräilyllä oli tarkoitus ehtiä jo aamuksi perille ennen sateita. Taukopaikalta lähdetyt 30km Kaaresuvantoon olivat kelin ja pyöräilyn osalta unelmaa. Reisi jaksoi tehdä tasaisesti töitä ja miksei olisikin komiassa ilta-auringossa, jossa tuuli käväisi vain välillä
piipahtamassa.

Kaaresuvannossa pieni tauko, mutta ei kyllä kauaa miehiä pysyneet tälläisessä kelissä poissa pyöriltä. Kaaresuvannon tauon jälkeen meni vielä seuraavat 20km kevyesti. Loivaa alamäkeä, pieniä tompäreitä ja myötätuulta (???). Matkanteko oli suht kevyttä vielä viimeiseen nuudeli taukoon 69km kohdalla. Tässä kohtaa yö alkoi jo hieman viiletä ja täytyi laitella hieman enempi vaatetta päälle.

Onneksi Eetu oli ennen matkaa varautunut tilanteeseen ja ottikin nyt hanskan (1kpl) käyttöön, ehkä se toinen löytyy joskus autosta joka on aika sekasotku. Lämpö saatiin kuitenkin nopeasti päälle kun alettiin pitkä ja hivuttava nousu kohti Suomen maanteidenkorkeintakohtaa (550m). Nousu ei tosissaan ollut jyrkkää, mutta koska pariin kymmeneen kilometriin ei ollut suurempia alamäkiä alkoi se tässä vaiheessa reissua jo painaa ankarasti. Loppumatkassa pidettiinkin tästä syystä vielä muutamana ihan lyhyt kävelypaussi.

Mäen päällle kuitenkin päästiin sen verran hyvässä kunnossa että ehdittiin kuvat räpsäistä ja sitten olikin edessä alamäkeä kohti Kilpisjärveä ja Saanaa, jotka siintivät hetki hetkeltä lähempänä. Muutama poro ja jänis oli loppumatkasta kirittämässä, mutta mitään kansanjuhlaa ei perillä liiemmin ollut kellon ollessa siinä 4 paikkeilla juhannusaaton aamuna. Perille kun päästiin niin ei jaksanut kuin kaatua maahan. Tiedossa oli seuraava yö autossa kaupan pihalla, mutta tässä kohtaa se ei haitannut enää yhtään mitään.

900km takana ja täytyy sanoa vain että hyvältä tuntuu. Matkalla oli sen verran vaikeuksia ja tiukka matkasuunnitelma puskivat päälle niin, että välillä varsinkin aamun ensimmäisillä pyöräilyillä perillä pääsy tuntui olevan hyvin kaukana. Tuntemuksia ja tapahtumia on kuitenkin sen verran vaikea kuvailla mutta tämä hyvin paljon soitettu kappale (Frederikin lisäksi) kertoo aika paljon

Suur kiitokset kaikille projektia seuranneille. Tästä jatketaan vain eteenpäin!