Sm-keskimatka ja viestit

Menneenä viikonloppuna kisailtiin keskimatkan ja viestin Suomen mestaruuksista Äänekosken nopeissa, mutta osin myös melkoisen haastavissa kangasmaastoissa. Uroskarhujen osallistuminen painottui H17 ja H18 sarjoihin myös 15-vuotiaat olivat lähteneet yrittämään raivata tiensä A-finaaleihin. Heillä karsinta oli kova. Kahden karsinta ryhmän 120 vain neljällekymmenelle nopeimmalle oli A-finaali paikka tiedossa. Roope kuitenkin onnistui karsinnassa ja pääsi mukaan kilpailuun maineesta ja kunniasta. Jutia ja Kukkulaa odotti B-finaalin palkintojen metsästely. Meillä oli karsinnan urakka paljon 15-vuotiaita helpompi, sillä H17 ja H18 –sarjoissa karsiutui vain alle parisenkymmentä. A-finaalipaikan piti olla siis kaikille lähes varma. Eetua tämä tilanne ei kuitenkaan auttanut, sillä mies sössi karsinnassa oikein urakalla. No häntä kuitenkin odotti iltapäivällä taistelu B-finaalin voitosta.Karsinnat käytiin melko tasaisessa maastonosassa, mutta kun kilpailualueelta löytyy mäkiä, niin niitä myös käytetään hyväksi ratojen laadinnassa ja finaaliin oli nousua onnistuttu haalimaan karsintaa enemmän. Keskisuomalaiset mäet olivat kuitenkin pieniä verrattuna parin viikon takaiseen Sm-pitkiin, jotka käytiin Pikku-Syötteen vaativilla rinteillä. Itseä pari viikkoa vaivannut flunssa ei ollut ottaa laantuakseen, joten pienen lääkityksen voimalla lähettiin finaalia juoksemaan. Seurateltalla eräs oli kovin selittänyt, että sateen ropina johtuisi puista tippuvista pisaroista, eikä ulkona sataisi, mutta matkalla lähtöön havaitsimme, että taitaa ylhäältä jotakin alas asti tulla. Tällä kertaa amiksen logiikka ei aivan siis toiminut. Itse olin voittanut Petjan sekunnilla karsinnassa, joten finaaliin lähdimme peräkkäin. Lähtö karsinassa itselleni hieman paineita aiheutti samaan aikaan lähtenyt vuoden takainen keskimatkan maailman mestari Edgars Pertuks. Finaali kuitenkin sujui itseltäni ihan hyvin. Loppumatkasta alkoi kisakuulutus kuulua ja kuulin, että Petja oli juuri tullut maaliin, nopea vilkaisu karttaan ja ajattelin, että tiukoille menee sillä matkaa oli vielä jäljellä viimeiselle rastille jonkin verran ja loppusuorakin oli melkein kolmesataa metriä. Lopulta eroksemme kuitenkin jäi jopa 16 sekuntia. Loppupäässä lähtenyt Saari suunnisti ihan kelposuorituksen ollen jälleen plaketeilla tällä kertaa sijalla 9.  Matkalle osuneet jyrkänteet olivat pohjanmaalaiselle ilmeisesti melko isoja sillä oikea ranne otti melko paljon osumaa eräässä alastulossa.  Saaren plaketti jäi ainoaksi poikien puolelta, sillä aina epävarmat 17-vuotiaat sortuivat yleiseen härväämiseen Hermannin osalta ainakin 4. rastille ja Jarkolla oli hyvä kulku alusta asti tämä ei kuitenkaan kantanut muuhun kuin parin minuutin pummiin ykkösrastille. Eetu hoiti osuutensa B-finaalissa ja tuloksena oli sen voitto. Virkistyskassa koheni kilolla kaurahiutaleita joten ainakaan hillopurkit eivät pysyne kiinni vähään aikaan.

Illalla uroskarhut keskittyivät ruuan nauttimiseen ja sauna mahdollisuuksien selvittämiseen. Jälkimmäinen kohtasi hieman vastoinkäymisiä, sillä kovasta yrityksestä huolimatta mikään avaimista ei sopinut Oppimiskeskuksen saunan oveen. Joten saunan puutteessa seurasimme Suomen otteita lentopallossa.

Sunnuntaiaamulla oli sankka sumu kun uroot vääntäytyivät aamu murkinalle, myöskään lämpömittari ei paljoa näyttänyt aamuisella. Viestit olivat Saarijärven puolella ja ennakko kaavailuiden mukaan tiedossa oli haastavampaa suunnistusta kuin edellisenä päivänä keskimatkoilla. Uroskarhut lähtivät matkaan kolmen joukkueen voimin. H16 sarjassa juoksivat Juti, Roope ja Tommi. H18 sarjaan uroskarhuilla oli asettaa kaksi melko tasavahvaa joukkuetta. Ykkösjoukkueen muodostivat Hermanni, Petja ja Aki kakkoseen olivat päätyneet Eetu, Jakke ja ankkuriksi olin värvännyt itseni. Hermanni sähläsi (jälleen) aloituksessa ja tuli vaihtoon yli 10 minuuttia kärjen jälkeen. Mies oli kuulemma alkanut tehdä hieman omaa reitin valintaa matkalla ykköselle, jonne oli matkaan noin puolitoista kilometriä, kun matkavauhti kärkiletkassa ei ollut riittänyt. Tuloksena oli ajautuminen yli puolikilsaa rastista pohjoiseen. Eetu aloitti ihan kohtuullisesti tullen vaihtoon kahdeksantena. Väliosuudet sujuivat Jarkolta ja Petjalta ilman suurempia virheitä. Olin luvannut pitää Akin takanani mikäli minulle annettaisiin vähintään viiden minuutin keula. Oma suoritus sujui ihan hyvin ilman suurempia virheitä. Vauhti ei ollut parasta mahdollista, mutta siitä huolimatta Aki pysyi selvästi takana vaikka tekikin jälleen erinomaisen suorituksen. Lopputuloksissa saatiin plaketeille kaksi joukkuetta sijoilla 7 ja 9. Mainittakoon, että kaikki Raskan maaliin päässeet joukkueet pääsivät plaketeille lukuun ottamatta nuorempia poikia, joille riittää vielä haastetta seuraavaksi vuosiksi.

Tulokset keskimatka - ja viesti

Nyt koittaa valmistautuminen tulevaan Sm-yöhön
Ville