Vuorijuoksut on juostu ja palautuminen niistä on pikku hiljaa meneillään. Vuorijuoksuissa kovimmasta tuloksesta vastasi Eetu, joka odotusten vastaisesti ei ollut ennen kisoja puhunut itsestään liikoja. Holmberiltäkin jäi silti harmittavasti puolen tunnin haamuraja minuutin päähän ja suunnitelmissa olisi että joka ensi vuonna se rikotaan useamman Uroskarhut toimesta. Puolen tunnin alitus vaatii silti erityisesti ylämäkijuoksun ja porrastreenin harjoittelun lisäämistä, sillä matkalle mahtui tuhannen portaan kova rykäisy. Portaista ei ainakaan tänä vuonna vielä selvitty ilman kävelyaskelia, mutta ei se nousu kärjeltäkään aivan kivuttoman näköisesti mennyt. Sen verran oli Uroskarhuissa mäen päällä virtaa, että parit punnerrukset tuli vedettyä paikallisen urheiluhullun innoittamana. Toiseksi kovimman ajan Uroskarhuista teki Jarkko, joka jätteli K-P:n tasaisella matkavauhdilla portaiden jälkeisissä rinteissä. Uroskarhujen Pitkät miehet Heikki ja Lahdenmäki tulivat pitkään tasatahtia, mutta lopussa Heikki rykäisi ja sai aikaan minuutin eron. Mäen päällä kaikkien muiden Uroskarhujen jo lepäillessä suorituksen jälkeen alkoi ihmettely, että missä oli Pöyhösen poika. Kaveri oli eri näisistä syistä jättänyt kaksi ensimmäistä juhannuskisaa väliin ja mitä ilmeisemmin panostanut tähän, mutta keuhkot pettivät portaissa ja loppumatka taittui kävellen.
Vuorijuoksun jälkeen oli aika siirtyä Norjan puolelle. Matkalla kohti seuraavaa majapaikkaa pysähdyttiin vesipuotksella kuvailemassa. Norjan ensimmäisenä majoituksena on vanhan maatila, jota on muutettu pieneksi lerintäalueeksi. Nyt leireillään ja treenataan nelisen päivää, jonka jälkeen alkaakin rastiviikko. Sade voisi kylläkin loppua ennen sitä, sillä Uroskarhut ei sovi pitää pienessä asunoautossa pitkiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti